Siinäpä kysymystä eilisten Nokian episten jäljiltä. Ensimmäinen rata oli hyppäri, mitä ei olla ennen kisoissa tehtykään. Hiukan siis jännitti, että mitenkä kepit ja myös rengas menee kisaradalla. No hyvinhän ne meni molemmat esteet ja vauhti oli muutenkin hyvä. Ite huutelin koiralle taas ihan väärien esteiden nimiä, mutta onneks kuitenkin suunta oli oikea niin koirakin pysyi hyvin mukana. Kepeillä menin varmisteleen vähän turhankin paljon, mutta varsin sujuva rata muuten oli. Voitettiin tällä radalla viidestä osanottajasta.
Sitten se toinen rata... Oli perus möllirata, ei mitään ihmeellistä. Ajattelin ennen lähtöö, että vois kokeilla miten Zorro irtoo putkille ja yrittää lähettää se mahdollisimman ajoissa. Zorro oli heti lähdössä vähän muissa maailmoissa. Puomille teki ihan hyvän alastulokontaktin, mutta kun piti jatkaa matkaa niin tyyppi huomasi ihanan ratahenkilön ja päätti lähtee sit moikkaileen sitä ja yks hyppy meni sit ohi. No ei siinä vielä mitään, mutta putkilta otti sit kiellot eikä toivoakaan irtoamisesta. Jotenkin tuntu vaan siltä, että tyypillä keitti ihan yli heti alusta alkaen eikä pystynyt keskittymään ohjaukseen ollenkaan. Ainoa posittiivinen asia oli se, että reagoi kontakteihin edes jotenkin, eikä ne mennyt kaahimisiksi. Tää ei tosiaan oo eka kerta kun näin käy.. Joka kerta kun on kaks starttia otettu saman päivän, on toinen mennyt ihan penkin alle enkä mä tajua että miksi.
Nyt kun ollaan asusteltu porukoilla noin vuorokausi, on Zorro niin Rosakin ihan poikki molemmat :) Pystyvät jopa nukkumaan samalla matolla, yleensä kun Zorro ei muutaman tunnin vierailuilla pysähdy ollenkaan. Kuinkahan väsyneitä nää on tän viikon jälkeen?
Taas on viikko vierähtänyt kaikkennäköstä puuhaillessa. Keskiviikko päästiin agilitaamaan tallille. Itellä ei ollut mikään paras fiilis treenata, mutta hyvinhän se meni, muutamaa täydellistä ajatuskatkoa lukuunottamatta. Tehtiin aluksi rataa jossa alku oli samalainen kun oli ollut maajoukkue karsinnoissa. Radalla päästiin reenailemaan oikein urakalla takaakiertoja ja hyvä se, koska vaativat meillä vielä tekemistä. Ilahduttavaa oli kuitenkin huomata se, että Zorro reagoi ohjaukseen paljon herkemmin ja pienemmillä liikkeillä kun mitä olisin luullut. Yleensä kun tapanani on ollut tehdä asiat niin selväksi Zorrolle, että ei pääse epäselvyyksiä syntymään. Huitonut käsillä ympäriinsä, pyörinyt kun väkkärä ja vielä huutanukin pää punasena ohjeita, no siis helpommallakin pääsee :)
Lopputreeneistä tehtiin vielä hyppytekniikkaa nousevan suoran muodossa. Suurin Zorron saavutus treenissä oli viihdyttää katsojia ja tehdä mitä ihmeellisempää pompotusta aitojen yli. Kyllähän se tiedossa on ollut, että ei sen hyppytekniikka paras mahdollinen olo, mutta tuo treeni meni jo enempi komiikan puolelle. Hyppytekniikkaa täytyisi vaan muistaa ja huvittaa treenata vähän useammin. Tarkoitus on myös mennä hyppytekniikka kurssille kunhan semmonen löytyisi. Odotteluajalla käytiin puomilla treenaamassa kontakteja ja otettiin kolme kertaa keinukin. Keinulla oli käytössä speciaaliherkku eli kissanruoka. Koiraa pidin hihnassa ja laskin itse rauhallisesti keinun alas kun poika veti ruokaa napaansa. Tästäkin huolimatta Zorro pelkäs keinua ihan tosissaan, enkä mää kyl enää tiedä mitä mää keksisin. Onneks se kuitenkin palautu keinu järkytyksestään nopeasti ja päästiin jatkaan treenejä.
Kotona ollaan myös reenattu nyt päivittäin 2on-2off kontakteja. Apuna siis matala pahvilaatikko, jonka päälle Zorron pitää molemmat takajalat asetella. Palkan saa kun on seissyt vapautukseen asti namialustalta. Tämä onnistuu jo ihan kohtuullisen hyvin ja nyt täytyisikin ajatusta viedä puomille ja A:lle. Kuvassa Zorro hiukan hämmenty kun kaivoin kameran esille, yleensä pojalla on kauhee into näissä reeneissä!
Torstaina käytiin Zorron kanssa tekemässä pieni pyöräilylenkki pitkästä aikaa. Aluks se oli taas melkosta räpeltämistä, mutta kun vauhtiin päästään niin hyvin se menee eikä Zorrolle tule mitään tarvetta tehdä äkkipysähdyksiä kun joutuu keskittymään oikean vauhdin ylläpitoon. Kesken lenkin Zorro pääsi vielä viilentämään itsensä järvessä niin taas jaksoi jatkaa. Pyöräilyä pitäsi harrastaa useammin, että homma kävisi alusta asti helpommin. Tällä viikolla ollaan muutenkin uimassa käyty varmaan joka päivä. Se on niin helppoo itelle kun ei tarvi kun istuskella ja heitellä keppejä. Koiran lihakset tykkää ja niin tykkää koirakin.
Lauantaina eli tänään oli ohjelmassa jäljen alkeitten toinen kerta. Mentiin nyt suolijärven mettään. Keli oli todella hiostava ja kuuma, joten itellä oli hiukan tuskaa. Onneks Zorro pääsi käymään järvessä useampaankin kertaan. Aluksi tehtiin mettään lyhyitä jälkiä, jossa oli nakkeja matkan varrella. Zorroo ei matkan varrelta löytyvät nakit tahdo kiinnostaa vaan tyypillä on vaan ihan hirvee kiire päästä eteneen. Ite sitä oli taas vaan jarruna. Lopuksi harjoiteltiin esineen ilmaisua. Kun ryhmänvetäjä Siru teki Zorron kanssa, Zorrolla oli hirvee into ja tarjosi vaikka mitä erilaisia vaihtoehtoja, että saisi nakin. Mutta kun reenattiin kahestaan, niin Zorro vaan tujotteli, et mihin se niin ihana nakkitäti meni, eikä ollut yhtään kiinnostunut musta. Siis että mitä, eikö Zorro olekaan enää innostunut tekeen mun kaa ja oonko mä tappanut sieltä kaiken aloitekyvyn? Toivottavasti en!
Ensi viikosta onkin tulossa mielenkiintoinen, koska maanantaina pakataan kimpsut ja kampsut ja muutetaan porukoille viikoksi hoitamaan niitten koiraa. Zorro saa siis koko viikon painia porukoitten koiran Rosan kanssa. Heti maanantaina on ohjelmassa myös epikset Nokialle ja sitten vielä perus viikkotreenit päälle. Luulempa, että viikon jälkeen sitä on mulla melko väsynyt koirus. No sitten voidaankin vaan löffiä seuraava viikko niin kuin näin:
Tällä viikolla reenit onkin jäänyt melko vähiin kun agi ja rally-toko oli peruttu tältä viikolta. Torstaina lähdettiin kuitenkin Ylöjärvelle epiksiin. Heti kun paikalle päästiin, katoin et voi ei radalla on pussi ja vielä ihan oudon näkönen. Viime vikolla Zorro teki pussii semmoset umpisolmut, että varmasti oli vielä tuorreessa muistissa. No möllirata mentiin kahteen kertaan ja ensimmäisellä kierroksella se pelko sitten toteutui, eihän se sinne pussiin mennyt vasta kun ratahenkilön suotuisalla avustuksella. Muutenkin rata meni aika penkin alle kun putkella teki kiellon ja rohmus väärälle hypylle puomilta. Positiivista tässä radassa oli kuitenkin puomin kontakti, nätisti pysähty, mutta vapautin vähän turhan hätäseen sen siitä. Videot ei oo kovin laadukkaita täällä kertaa ja kannattaa katsoo ilman ääniä :)
Toinen kierros olikin sitten jo parempi. Siinä turhaa kiirehdin puomin kontaktilla, mutta eipä ainakaan virhettä tullut. Pussikin meni nyt jo ihan hyvin ilman apuja.
Mölliradaksi rata oli melko haastava, koska yleensä kovinkaan ihmeellisiä ohjauskuvioita ei tarvita, mutta nyt tuli radoilla tehtyä useammatkin valssit ja persjätöt (mun lemppari ohjauskuvio :) Sijoituksista mulla ei ole mitään tietoo, kun lähettiin niin hätäseen pois kun radat oli menty...
Sainpa vielä kyseisellä reissulla tietooni kiinnostavan aussie yhdistelmän mikä kai tällä viikolla astutetaan. Semmostahan mä oon tässä etsinytkin jo jonkin aikaa. Ehkä mulle sittenkin tulee se ihana australianpaimenkoiran pentu vielä tänä vuonna :) No ei pidä liikaa intoilla ennen kun on pennut syntyneet,. Mutta ei ollut siis turha reissu laisinkaan!
Lauantaina meillä olikin ihan uudet kuviot kun Wildogsin jäljen alkeet kurssi alkoi. Jälkihommat on mua kyllä kiinnostanut jo kauan mut, nyt ajattelin mennä oikeen kurssille kattoon että mitenkä homma pitäisi oikein tehdä. Vettä tuli välillä kun saavista kaatamalla, mutta eipä se Zorroa haitannut kun tyyppi meni ympäri kenttää nenä maassa et jossain täältä niitä nakkeja löytyy. Ekalla kerralla keskityttiin oikeestaan vaan opettaan koiralle etsimis käsky. No sehän oli Zorrolla jo hallussa, joten helppoo oli. Intoo meinas olla vähän liikaakin ja keskittyminen sen takia vaikeeta. Zorro ihastu vetäjään oikeen kunnolla, kun se ihana täti vaan kylvi niitä nakkeja ympäri kenttää ja anto välillä ihan kädestäkin, että mä olikin lähinnä jarrun roolissa :) No ens kerralla päästään jo metsään, niin tulee vähän haasteitakin enempi.
Ennen kun alan varsinaista treenipäiväkirjaa pitämään on kai kohtuullista alottaa siitä missä mennään nyt. Zorron kanssa on reenailtu enempi ja vähempi aktiivisesti koko sen eliniän. Puoli vuotiaana oltiin ensimmäisen kerran pentutokokurssilla. Siellä suurimman osan pojan huomiosta vei muut koirat. Mun namit ei olis voinut paljon vähempää kiinnostaa. Pentuna oli todella vaikeaa löytää sopivia nameja koiralle, koska hän ei ole mikään ahne tyyppi. Pikku hiljaa kuitenkin keskittymiskyky parani ja nakit alkoivat maistumaan ja treenaaminen ajoittain menee hyvinkin. Itseäni ei kuitenkaan tokon pilkun viilaus niin kauheasti kiinnosta, että sitä oikein kisakuntoon jaksaisi hioa. Treenaamista myös vaikeuttaa se, että koska vaan voi herralta mennä kuppi nurin ja hän alkaa juosta hepulissa ympäri kenttää.
Agility aloitettiin keväällä 2010. Koiran hankinnasta asti oli selvää, että agility on se laji mitä ainakin reenataan. Piti vaan odotella, että koiralle tulee riittävästi ikää. Kesä meni hienosti vaikka laji oli sekä koiralle että ohjaajalle uusi. Suurin osa esteistä meni helposti, ainoastaan keinua ei juurikaan oltu reenattu ja rengas ja pussi olivat epävarmoja. Zorro ei koskaan ole ollut mikään bc:n kaltainen raketti vaan tekee tarkkaa työtä ja on vähän liikaankin ohjaajan kädessä kiinni. Syksyllä otettiin kuitenkin takapakkia melkoisesti kun toinen koira kävi agikentällä päälle. Viidesti käytiin operoitavana, kahdesti fysioterapiassa ja 1,5kk meni ja sitten oli koira ehjä, ainakin fyysisesti.
Talvi oli melkoisen takkuista kun koira onnistui pelästymään uudestaan toista koiraa. Mikään este ei ollut enää varma ja välillä ei reeneissä juuri muuta tehty kun syöty nakkeja. Oli jo tosi lähellä, etten kokonaan lyönyt hanskoja tiskiin, mutta pikku hiljaa kissanruuan avustuksella into alkoi taas löytyä ja keväällä oltiin suurin piirtein samassa tilanteessa kun ennen onnettomuutta. Viimeiset kuukaudet Zorro onkin ollut hyvin motivoitunut ja vauhtia on myös alkanut löytyä ihan uudella tavalla. Omat ohjaustekniikat on myös parantuneet huomattavasti talven jälkeen. Parannettavaa toki on mm. siinä, että ohjaus olisi sujuvaa ja pysähtyä ei voi, koska myös Zorro pysähtyy. Keinu takkuaa edelleen ja sen kanssa ollaan taas aikalailla lähtötilanteessa. Välillä meni jo ihan ok ja sit meikäläinen alko ahnehtiin ja tässä sitä nyt taas ollaan. Toinen ikuisuus ongelma on ollut mulle kontaktien opettaminen. Mä en vaan oo osannut päättää et miten sen teen ja tottahan se koira on ollut ihan yhtä sekasin kuin minäkin.
Epiksissä mölliradalla on käyty nyt yhteensä neljä kertaa ja otettu viisi starttia. Ensimmäinen kerta oli 30.4.11 SDP-hallilla. Sielä meni kaikki niin penkin alle ja meno näytti siltä et oltas ekaa kertaa lajin parissa. Ekat kisat, outo halli, outo alusta, syitähän riittää, mutta voi olla että himppasen kyllä hävetti :) Toiset epikset Piskien kentällä 12.6.11. 0 rv. ja sijoitus 1./5. eli voitto tuli :) Rata oli kyllä helppo, mut oon ihan ilonen et noin hyvin meni. Koira joutu kuitenkin ennen starttia odotteleen 2,5 tuntia häkissä ja lämpötila oli reippaasti yli 25 astetta.
Kolmannet kisat Takkujen 22.6.11 kentällä Hervannassa. Mentiin sama rata kahdesti. Eka rata oli hyvä, mutta Zorro hyppäs harmittavasti A:n alastulo kontaktin yli, koska mulla oli niin kiire loppusuoralle. Tuloksena 5 rv., sijoituksesta ei mitään hajua.Toinen rata menikin ihan plörinäksi, kun tyyppi karkas selän takaa putkeen, mitä ei ole ehkä ikinä missään ikinä tapahtunut ennen.
Neljännet kisat olivat Eteläpuistossa 6.7.11. Tuloksena 0rv. ja sijoitus 3./16. Tähän rataan olen erityisen tyytyväinen vauhdin takia. Kontaktit oli melkosta räpeltämistä, ja ohjauskuviotakin vaihdoin lennosta, mutta maaliin päästiin :)
Päätinpä laittaa sitten blogin pystyyn! Perimmäisenä ajatuksena on pitää päiväkirjaa meitin harrastuksista ja toilailuista. Itsellä kun tuppaa tuo muisti pätkimään aina toisinaan, niin voi käydä täällä sitten kertailemassa :) Sitten joskus kun se toinen koira ehkä tulee, niin ei tule sekotettua menemisiä ja ehkä jonkun aiemmin tehdyn virheenkin voi välttää. Tavoitteena olisi viikottain käydä päivittämässä ja päivittelemässä mitä on tullut tehtyä!
