Karvaita pettymyksiä, toteutuneita tavoitteita ja tulevaisuutta

Olen tietoisesti lykännyt tämän postauksen tekemistä, mutta koska vuoden vaihde on jo niin lähellä, on pakko palata vuoden takaisiin tavoitteisiin. Myös uudet tavoitteet on luotava tulevalle, toivottavasti paremmalle vuodelle!

Tässä vuosi sitten asetetut tavoitteet ja toteumat:

Zorro:

Agility: Ei tulostavoitteita, mutta mukavaa yhdessä tekemisen riemua. Jos kerran päästäisiin edes medimölleissä starttaamaan

- Möllikisoissa ei käyty, yksi virallinen startti sen sijaan otettiin. Kehitytty ollaan edellen ja Zorro (ja minä myös) on oppinut ohjauksia ja mm. keinu on kohtuu varmassa jamassa tällä hetkellä. Ennen kaikkea ohjaaja on saanut nauttia terapia-agilitystä ja koirakin on nauttinut.

Toko: Alokasluokan korkkaus ja jos oikeen hienosti menee niin TK1. Ensin pitää vaan hallintaan saada semmonen pikku ongelma nimeltään paikkamakuu. Hepulien hallinta olisi myös oleellista.

- Alo korkattiin heinä- vai elokuussa. Kaksi ALO1 tulosta ja yksi ALO3 jäi käteen tältä vuodelta. TK1 jäi niin pienestä kiinni loppujen lopuksi, siitä paikkamakuusta ja huonosta tuurista. Yhtään hepulia ei tullut kisatilanteissa, joten jotain olen oppinut

Rallytoko: RTK3 ja starttaus mestariluokassa. 

- RTK3 saatiin kesällä ja mestarissa otettiin kaksi starttia SM-kisoista. SM-kisat eivät varsinaisesti kuuluneet edes tavoitteisiin, mutta Suomen 7. paras + karsintaradan voitto ei ole huonosti.

Jokin muu: Jonkin uuden lajin löytäminen, ehkä jäljestys oikein jollain kurssilla.

- Etsijäkoirien jälkikurssi suoritettiin keväästä ja tätä harrastusta on jatkettu loppu vuosi. Tekee koiralle tosiaan hyvää tehdä jotain itsenäisesti.

Terveys: Tottakai tavoitteena on pysyä terveänä ja vetreenä tämäkin vuosi. Heti tammikuussa mennään Karhumälle jolta toivottavasti saadaan taas hyviä treenivinkkejä ja saan näkemystä missä nyt mennään.

- Terveenä on pysytty. Lääkärissä käytiin kait kahdesti. Tulehtuneen haavan takia persuksissa ja pienten silmien vuotamisongelmien vuoksi

Rommi:

Agility: Estevarmuus kaikille esteille. Kisaikä saavutetaan 28.5, mutta kiire ei ole kisoihin. Kunhan kaikki menee vaan hyvin ja saadaan ensimmäiset kisastartit tälle vuodelle. Ehkä nousu kakkosiin voisi olla myös mahdollinen. Myös ohjaajan on vaan kehityttävä niin paljon, että pysyy tuollaisen kuuma kalleen perässä tai mieluummin edellä.

- Voih masennus! Tarviiko tätä edes perustella mitenkään? Agility haaveet kuolleet ja kuopattu :(
(Ehkä joskus voin vielä lapioida nämä haaveet takasin maan pinnalle, toivo elää)

Toko: Jatketaan treenailuja, mutta ei sen kummempia tavoitteita. Jos motivaatiota ohjaajalla riittää niin kisauran korkkaus voisi olla mahdollinen myös tässä lajissa.

- Onhan sitä treenattu, mutta näillä nykyisillä ongelmilla ei voi edes haaveilla kisaamisesta. Enkä usko, että tuo otus ikinä oppii hiljaiseksi

Rallytoko: RTK1 ja mahdollisesti myös RTK2. Saas nyt nähdä miten jaksaa treenailla

- No treenattu on kotona ja kisoissa käyty sen tasan kerran.

Jokin muu: Pk puoli kiinnostaisi ja tavoitteena olis päästä mukaan myös sen puolen treenailuihin. Joka päiväistä elämää ajatellen toisten koirien ohitukset ja muutenkin hihnakäyttäytyminen kuntoon.

- Pientä esimakua saatiin hausta ja pk jäljestä tutustumispäivässä ja jälkeä jonkun verran kesällä tehtiin itsekseen. Etsijäkoirien alkeiskurssi käytiin syksyllä ja siitä ollaan melkoisen innostuneita tällä hetkellä!

Terveys: Luuston kuvaukset heti alkuvuodesta. Toivottavasti saadaan vihreätä valoa jatkaa aksailuja. Hyvän lihaskunnon kasvattaminen ja ylläpito

- Luusto kuvat oli puhtaat ja muutenkin koira on ihme kyllä (on se nyt semmonen kohmottaja) pysynyt kunnossa. Ainoo saikku tuli kesäkuun pallien poistosta.

Ohjaaja

Kun kerran tavoitteita on koirille, pitää niitä kai vähän olla itellekin. Lihaskunto harjoitusten lisääminen selvästi, sekä oman kunnon kohottaminen. (Olishan se hienoo käydä koirien kanssa juoksemassa) Toivotaan että näillä eväillä myös oma selkä pysyisi paremmassa kunnossa. Toisaalta  jos koiratkin saa säännöllistä hierontaa, on kait sitä itsekkin käytävä tarvittaessa hierojalla. Toiveissa olisi myös saada agilitynkoulutusohjaaja kortti ja siten kehittyä myös itse ohjaajana. 

- Agilityn koulutusohjaajakorttia en ole saanut hommattua vaikka kursseilla olinkin ja kouluttanut sen jälkeen viikottain yhtä ryhmää. Mielettömän antoisaa puuhaa! Salitreenistä innostuin vuoden loppu puolella ja hiihtämässä kävin viime talvena enemmän kuin pitkään aikaan. Juokseminen ei maistu edelleenkään. Lihashuolto edelleen huonolla tolalla, mutta niin on ollut koirienkin tänä vuonna...

Tavoitteet vuodelle 2014

Zorro:

Agility:

Jatketaan humputtelua entiseen malliin. Käydään kisoissa hakemassa se viimenen nolla jos siltä tuntuu... 

Toko:

TK1 heti alku vuodesta. Loppu vuodelle AVOimen luokan korkaus!

Rally-toko:

Motivaatio pula on tällä hetkellä melkoinen lajin suhteen. Kunhan laji virallistuu toukokuussa niin ruvetaan tekemään RTK4. SM-kisoihin osallistuminen, mikäli ovat jossain järkevässä paikassa.

Jälki:

Treenataan mahdollisimman usein, mutta Rommi menee tässä etusijalle. Kohotetaan koiran itseluottamusta myös taajamajäljille!

Muuta:

BH koe kiinnostaisi suorittaa, vaikkakaan PK puolella ei muuten jatkettasi.

Terveenä halutaan tietysti pysyä!

Rommi:

Toko: 

Jatketaan treeneissä käymistä, mutta pääpaino Rommin käyttäytymisessä ja keskittymisessä ei niinkään pilkun viilauksessa lajin suhteen

Rally-toko:

Ehkäpä RTK1 virallistumisen jälkeen, katsotaan mitä tapahtuu säännöille...

Jälki:

Tähän panostetaan niin paljon vaan kun aika ja rahkeet riittää. Tavoitteena päästä treenaamaan 1krt viikossa. Jos treenit jatkuu hyvissä merkein ja minä opin paremmin lukemaan koiraa, niin jatkokurssin suoritus voisi olla mahdollinen.

Muuta:

Arjen saaminen kuntoon on kuitenkin Rommin ykkös tavoite tulevalle vuodelle. Varmat ohitukset myös hankalissa tilanteissa. Käyttäytymisen kehittäminen niin uusissa koira- kuin ihmiskontakteissa. (Vink vink: kyläilijötä tarvitaan!) Vapaana ulkoilua olis todella hienoa päästä harrastaa, nykyisen liina systeemin sijaan... Ainakin yksi uusi koiraystävä Rommille! Rommin treeneistä täytynnee tehdä tarkempaa suunnitelmaa myöhemmin.

Huh huh, kyllähän näissä tekemistä riittää tulevalle vuodelle, etenkin Rommin kanssa. Toivoa kuitenkin saattaa, että Rommi vanhenee ja viisastuu (ja rauhoittuu) kunhan myöhäisteinivaihe on ohi :) 

Vuoden viimeisiä viedään

Vuosi vetelee viimeisiään joten pitääpä vielä kerrata vuoden viimeiset treenailut. Zorro on päässyt tuttuun tapaan rally-tokoilemaan ja aksailemaan kerta viikkoon. Ei mitään ihmeempää siis, mutta hauskaa on ollut, ainakin koiralla!

Apua, nyt se pukki tulee!

Rommilla on mahtunut loppu vuoteen vielä kahdet jälki treenit. Turtolassa tehtiin vajaan vuorokauden vanha jälki, pituutta oli n. 1,5km. Alku oli hiukan hankala vilkkaalla paikalla, mutta kun koira pääsi vauhtiin ei sitä pysäyttnyt mikään. Jäljen teon jälkeen lunta oli tullut useampi sentti, mikä ei sinänsä kyllä vaikuttanut jäljestämiseen millään lailla. Lumen alla ollut jää sen sijaan ollut jää vaikeutti pystyssä pysymistä melkoisesti. Nyt on hommattuna piikit ensi kertaa varten. Ilmaisu oli sinänsä selkeä, mutta koira ei taas millään pysähtynyt vaan jatkoi vaan etenemistä maaliin.

Tohinaa

Vajaa viikko sitten oltiin Asuntilassa jäljestämässä taas taajamaa. Ilma oli kuin morsian, eikun vettä tuli kunnolla ja kaikki vaatteet oli läpimärät koti päästessä. Vauhtia piisas ja kulmista mentiin melko kovaa ohi. Kyllä se ne ilmaisee, mutta jatkaa vaan matkaansa. Pysähtyy kyllä kun hukkaa jäljen ja korjaa… Hiukan tuli sanomista toisen koiran kanssa matkan varrella. Ilmaisu oli kovin hätäinen ja meni multa täysin ohi, joten vaadin selkeämmän ilmaisun ja tulihan se sieltä kun hetki pyörittiin.

Joulu on kiva!

Tälle vuodelle Rommi saa vielä yhdet treenit, joten hyvä treeni tahti on nyt menossa. Haastetta voidaan lisätä myös ihan reilusti ja toivottavasti oppisin vielä paremmin lukemaan koiraa. Välillä mulla menee niin ohi kulmien merkkaukset ym, mutta eiköhän tämä tästä.

Joulujuhlijan lepohetki

Toivottavasti sää alkaisi pikku hiljaa paranemaan, jotta treenaminen ja lenkkeilykin olisi mukavampaa. Alkaa tulla jo korvista ulos tämä vesisade. Mä haluan lunta, että päästään Rommin kanssa hiihtämään. Tässä kuvassa Joulupäivän tunnelmia vesisateen keskellä.

Hyvää Joulua!

Ei mulla muuta kun...

...Palataan treenikuulumisiin myöhemmin!

Ärsyttävää!!!

Aina ei kaikki mene putkeen, josta tämä pitkä viikonloppu on ollut hyvä esimerkki. Perjantaina lähdin katsomaan Ylöjärvelle rally kisoja uuteen halliin. Ärsytti etten ilmottanut Zorroa kisoihin. Rata olisi ollut niin helppo ja osallistujakin kourallinen. Otin kuitenkin Rommin mukaan vähän sosiaalistumaan. Joopa joo, meikäläisen hermot meni muutamassa minuutissa sen kanssa kun kaikille piti taas rähjätä, joten koira pysyi autossa suurimman osan ajasta. Onneksi kahdenkeskinen lenkki umpihangessa helpotti ärsytystä. Lauantaina piti olla Rommin jälkitreenit, mutta nekin peruttiin, joten Rommi jäi taas vähän vähemmälle huomoille. Tehtiin kuitenkin pitkä lenkki, jossa koirat pääsi rälläämään oikein urakalla pitkin peltoa.

"Vahingossakaan ei katsota kameraan päin"

Tänään starttasin heti aamusta SDP:lle aksakisatalkoisiin. Hiukan kyllä ärsyttää katsella muiden hienoja koiria, mäkin haluasin treenata taas tosissaan. Iltapäivällä siirryttiin Zorron kanssa Tallille tokokokeeseen, tuomarina Jaana Tala. Tavoitteen ei ollut enempää eikä vähempää kuin TK1, ensimmäinen virallinen titteli koiralle (ja mulle).

"Mitä sää löysit, mäkin haluun"

Noh luoksepäästävyydessä (10p.)oltiin vielä terässä, vaikkakin koira nousi tuomaria vastaan. Paikkamakuu  (0p.)sen sijaan olikin katastrofaalinen. Koira ei mennyt maahan ensimmäisellä käskyllä, mutta toisella kyllä. Ennen kuin ehdittiin edes kehänauhalle, lähti tolleri rivistä ja kävi moikkaamassa ensin toista koiraa ja sitten Zorron luo härkkimään. Ystävällisesti, mutta kuitenkin iholle asti. Tulihan siinä mamman pojalle pikku hätä ja tollo spurttasi jalkoihin. Saatiin uusia seuraavassa ryhmässä ja Zorro vaikutti siinä vaiheessa olevan ihan fine. Taaskaan se ei mennyt ensimmäisestä käskystä alas, mutta suostui kuitenkin jäämään riviin (mikä sinänsä oli jo yllätys). Vieressä ollut irlannin vesispanieli oli hiukan levoton ja nousi istumaan nopeasti. Siinä kohtaa Zorro painoi vielä tiukasti leukansa maahan (että minähän pysyn tässä), mutta kun naapuri lähti omistajansa luo, niin tuli Zorrokin. Ei voi koiraa kyllä syyttää, se yrtitti kaikkensa, kertakaikkisen huonoa tuuria vaan.

Kaverikuva

Yksilöliikkeisiin lähdettiin jo melkoisella tappio mielialalla, ykkönen oli käytännössä jo tuossa vaiheessa sössitty. Ja Zorro piippasi kokoajan niin paljon, että siitä lähti pisteitä kokonaisvaikutuksesta (8p.) Ei liikkeisen aikana, mutta joka välissä. Seuraamiset meni ihan ok, mutta sivulle istumiset oli nihkeitä ja kontakti tippuili toisinaan (molemmat 8p.) Liikkeestä maahanmeno (8,5p.)ihan hyvä meille myös. Luoksetulo (9,5p.) oli nätti, tosin koira hyppäsi käteen yllättäen. Liikkeestä seisominen (0p.) vaaaaaaalui, en vaan nähnyt sitä, olisi pitänyt kuulemma antaa toinen käsky. Mutta minä kun en jää katsomaan pysähtyykö se, kun tämä on meille niin varma liike. Eiköhän tämä mene työtapaturman piikkiin. Hyppy (9p.) oli vähän ihme kun Zorro lähti hirveellä riemuloikalla yleisöön päin ja tuomarikin taisi naurahtaa. Summa summaarum 129,5 pistettä ja 3.tulos. Ei se sinänsä huono olisi ollut, jos paikkamakuu ei olisi mennyt nollille. Mutta nihkeetä oli muutenkin, kuinka paljon mahtoi tuo alun sähläys vaikuttaa ja se pirun piippaminen, ÄSH! Tuomarikin mainitsi vielä palkintojen jaossa, että meillä vaan kävi kertakaikkisen huono tuuri, mutta ei auta mitään. Nyt vaan toivon, että paikkamakuu ei ottaisi hirveetä takapakkia taas. Toivottavasti pääsen sen huomenna treeneissä palkkaamaan onnistuneesta suorituksesta.

Älä Rommi nukahda kesken kuvausten!

Jotta tämä ei menisi pelkäksi synkistelyksi, niin mahtui meidän viikkoon yhdet erittäin hienot Zorron jälkitreenit. Oltiin taajama treeneissä Linnainmaalla ja Zorro teki rauhallista taajamaa. Lähtö oli puistomaisella alueella ja koira lähti hyvin ja eteni myös kivasti koko matkan (n. 1km). Ilmaisu oli selkeä ja riittävällä etäisyydellä. Tämä on sinänsä ongelmallista. Ajattelin jättää Zorron vähemmille jälkitreeneillä ja keskittyä enemmän Rommiin, mutta kun kikkarapääkin tykkää hommasta niin kovasti. Ongelma on vaan oman ajan rajallisuus sekä treenien vähyys…

Pitotreenit jatkukoon

Zorron vuoro

Zorron synttäreitä vietettiin tällä viikolla torstaina. Kokonaista 5 vuotta tuli jo plakkariin. Synttäreitä juhlittiin jo oikeastaan viikko sitten kun Zorro pääsi yli vuoden tauon jälkeen agikisoihin. Alku oli kovin tahmeaa ja koira pääsi vauhtiin vasta ensimmäisen putken jälkeen. Keinu oli Zorrolle ihan hyvä, mutta kepeillä sitten sössin ite ihan huolella. Koira joka osaa kepit, menee kyllä tokaan väliin kun oikein änkee sen sinne. Olisi vaan pitänyt jäädä reippaasti taakse käskyttämään kepit, mutta kun ei. Tässä video radasta: http://youtu.be/iz3vV-E3QR4 Loppu tuloksena siis hylly. Saas nyt nähdä mennäänkö enää ikinä kisaamaan, ei ainakaan tänä vuonna enää ehditä.

Ensi sunnuntaina olisi ohjemassa toivottavasti viimeinen alokkaan tokokoe. Hiukan on treenaukset jääneet viime aikoina vähiin, mutta lahjattomathan ne treenaa. Eniten jännitän paikkamakuuta, jota ei ole taidettu kertaakaan tehdä viime kokeen jälkeen. 

Jäljelle Zorro pääsi tällä myös tällä viikolla. N. 1km, alku metsässä, loppu taajamassa. Hienosti meni koko jälki, ei mitään suurempaa epävarmuutta. Lopussa ekan ilmasun missasin ite, koska oltiin vielä sen verran kaukana maalista, mutta saatiin vielä toinen ilmaisu ja siitä palkka. Ensi kerralla vois jo yrittää joko tuo suostuisi lähtemään taajamasta liikkeelle...

Aksattu ollaan myös treeneissä kerta viikkoon. Nyt Zorro taipuu jopa sylkkäreihin ihan kiitettävästi ja kaikkee muutakin uutta ja ihmeellistä on kokeiltu. Hiukan ongelmia on teettänyt ajoitus. Kun tehdään medi esteillä koira on vaan niin paljon nopeampi, että olen ihan hukassa kun se hyppäkin makseja ja vauhti tippuu puoleen. Noh ehkäpä me taas pitäydyttän medi korkeuksissa...

Rally-tokon treenaus on jäänyt vähemmällä sm:n jälkeen niin kuin arvasinkin. Tänään treenit jää välistä meikäläisen äänen katoamisen johdosta. Pikkujoulu+flunssa ei ole näköjään mikään kovin hyvä yhdistelmä, nyt jo toista päivää ääni on ihan hukassa. Toivottavaa kuitenkin olisi että huomenna ääni kulkisi jo sen verran, että pääsisi tokoilemaan

Rommiiiiii!

Eilen olin Rompulaisen kaks vuotis synttärit. Ei ikinä uskoisi, että se on niin vanha, sen verran kuriton se on edelleen :) Vastahan se oli tuommoinen onneton rääpäle vasemmalla taikka tuommoinen 1wee oikealla.

 Mutta nyt jo kahden vuoden kypsässä iässä koirus näyttääkin tältä:

Kyllä se naama on pysynyt kokoajan samannäköisenä :)

Pakollinen pönötyskuvavertailu:

1v.

2v. (kaiken pohjavillan pudottaneena)

Käytiin tänään vähän pitemmällä lenkillä ja tuli parit räpsytkin otettua. Kuvissa näkyy myös Rommin synttärilahja eli tosi pähee kaulapanta. Ei tarvi enää Zorron vanhoilla kulkee!

Pojat saivat myös yhteiseksi lahjaksi metallinoutokapulan, jonka satummalta löysin käytettynä halvalla. Koirat eivät ehkä olleet asiasta niin innoissaan, mutta kyllä pitotreenit alkoivat samantien.

Muutama sana vielä Rommin kuulumista. Jälkeä on tehty muutamia ja haasteeksi on osoittaunut metsäjäljet. Ilmeisesti ne on liian helppoja, että koira ei tee tosissaan töitä, vaan pahtaa vaan menemään sinne päin ja sitten ollaankin hukassa. Rommi myös ensimmäisen kerran oli haluton menemään maaliin kun maalissa oli sen tosi inhokki, Vilperi. Taajamassa taas koira tekee keskittyneesti hommia ja tekee paljon parempaa työtä. Koirahäiriöt on pahoja, mutta viimeksi niistäkin mentiin varsin näpsäkästi ohi. 

Tokossakin ollaan edistytty ainakin vähän. Häiriössä Rommin seuraaminen on todella vaihtelevaa, joskus menee tosi nätisti, mut tosinaan ei ajatus pysy kasassa sitten millään. Paljon on nyt treenattu pään pitäimistä maassa, joka toimii jo ihan kivasti paikkamakuussa. Ainoo vaan, että se tarjoo sitä nyt joka jutussa ja jumittaa sen vuoksi mm. kaukoissa. 

Buzzaus: Vanish oxi action

Sain taas testattavaksi Buzzadorin kautta tuotteita, tällä kertaa Vanish oxi action tuotteita. Lisätietoja Buzzadorista löytyy täältä. Tein tuotteilla tahratestin, jossa todella pääsi kokeilemaan tuotteiden tehoa. Alkuun sotkin kangaspalat arkisilla aineilla: broilerin rasvaa, tussia, kuulakärkikynää, huulipunaa, meikkivoidetta, ripsiväriä... Tältä ne näyttivät:

Tuoreeltaan heitin ne heti valkopyykin joukkoon ja lisäsin normi pesuaineeseen valkopyykille takoitettua Vanishia:

Tulos ensimmäisen pesun jälkeen ei ole mitenkään kovin hyvä, kaikki tahrat ovat edelleen nähtävissä:

Noh, ei lannistuta tästä vielä. Seuraavaksi pääsi testiin esikäsittelyaine:

ja taas laput koneeseen, nyt kirjopyykin ja Vanishin kanssa

Toisen pesun jälkeen en ollut vieläkään tyytyväinen lopputulokseen ja edelleen suuri osa tahroista oli näkyvissä:

Viimeisenä yrityksenä koitin vielä liottamista. Pistin muutamaksi tunniksi likoomaan tämän aineen kanssa ja sitten koneeseen

Tämän jälkeen kankaat näyttivät jo varsin puhtaalta (pois lukien tussi), myös kuulakärki kynän jälki oli edelleen näkyvissä, mutta hyvin haaleana, eikä näy kuvissa siksi.

Ei se Vanish oxi action nyt mikään ihme aine ole, mutta toivoa on kuitenkin vaikeampienkin tahrojen kanssa. Esikäsittelyaineen avulla ainakin meidän pinttyneet sohvanpäälliset saivat uuden elämän :)

Menestystä ja harmitusta

Seitsemän viikon treenausurakka sai tänään päätöksenä rally-tokon SM kisoissa SDP:llä. Tätä varten oltiin treenattu mestariluokan kylttejä varsin intensiivisesti muutama viikko. Odotuksia ei sinänsä ollut juurikaan lähinnä haluttiin tehdä kaikki niin hyvin kun osattiin ja jättää turhat mokat tekemättä. Tulostavoitteet oli lähinnä hyväksytyn tuloksen tekeminen.

Valmistautumista häiritsi eilen käynyt pikku äksidentti. Lenkillä tuli vastaan irtokoira, joka tuli turhan lähelle. Kietaisin Rommin hihnan käden ympärille ja kun koira tuli iholle Rommi nykäisi sen verran tehokkaasti, että kädessä rusahti ihan kunnolla. Kotiin päästyä oikea käsi oli jo mukavan turvoksissa ja hetken kyllä mietin, että onkohan siinä luita rikki. Pikku hiljaa kuitenkin sormet alkoi taas toimia. Vieläkin käsi on melkosen turvoksissa, sininen ja kipeä, mutta ei se meitä juuri kisoissa häirinnyt. Tavaroiden pakkaminen ja vaatteiden vaihtaminen sen sijaan oli tuskaista.

Zorrolla oli ensimmäisenä vuorossa joukkuekisaan laskettava yksilökarsintakisa. Tuomarina oli Tytti Lintenhofer, mikä ei ollut aiemmin tuttu. Paineita ei joukkueen puolesta ollut, koska hyväksytty tulos ei enää siinä vaiheessa ollut mahdollinen. Radalla ei ollut mitään ihmeellisempää, mutta kuitenkin oikealla tehtäviä liikkeitä oli paljon. Pikku virheitä tehtiin läpi radan, mutta isommilta haavereilta vältyttiin. Tarkemman videoanalyysin jälkeen en kyllä kaikki virheitä tajua, mutta pilkkuhan sielä viilattiin oikein urakalla :) Erityismaininnan ansaitsee Zorron käytösruutu;  3min sivulla seisten ja sehän seisoi. Kääntyi, mutta pysyi jaloillaan, vain -2p. Loppu tuloksena 81p. Hämmästyttävästi oltiin ensimmäisinä ensimmäisen ryhmän jälkeen ja kun toisen ryhmänkin tulokset tulivat, joutui pari kertaa hieraisemaan silmiään. Me voitettiin, noin pienillä pisteillä! Kyllä arvostelu oli varsin tiukka ja hyllymetrejä jaettiin urakalla, mutta että ykköspalli 25 Suomen parhaan rally-tokoilijan joukossa! Siinä vaiheessa odotukset tietenkin nousi myös finaaliradan suhteen, mutta hiukan tosin pelkäsin, että riittääkö enää paukut kummallakaan. Ensimmäisen radan video

Finaaliradalla oli sitten viritelty ansoja putken muodossa tosissaan. Tuomarina toimi Anna Pekkala.

Koira kävikin yhden kerran liikaa putkessa heti radan aluksi. Sitten se pakka alkoikin hajoilemaan.  Tallasin koiran varpaille, ohjasin epätarkasti ja muutenkin ajatus ei vaan enää kulkenut. Suurin harmitus tapahtui kuitenkin käytösruudussa, joka suoritettiin oikealla maaten. Siis maatenhan ei voi epäonnistua! Noh, Zorro makasi hienosti 2:50 kunnes nousi istumaan ja -10vp. Voihan kerpeleen kerpele, ei tossa vaan voi mokata. Olisi pitänyt joo pysyä ite tarkempana, mutta kyllä Zorro sai tämän vähän omaan piikkiinsä. Radan jälkeen olin aivan varma, ettei tulosta tullut, mutta yllätykseksi arvostelu olikin hiukan höllempi kuin aiemmilla radoilla. Tuloksena siis 72p. ja hyväksytty. Lopullinen sijoitus meillä sitten oli 7. Eihän se huono ole olla SM kisoissa 7. mutta kyllä vaan harmittaa, niin paljon parempaankin oltaisiin pystytty. Takki on varsin tyhjä tämän lajin suhteen, koska seuraava kisa tulee olemaan vasta lajin virallistumisen jälkeen ensi toukokuussa. Innolla jään kuitenkin odottamaan mihin suuntaan laji tulee muuttumaan virallistumisen myötä. Toivottavasti ainakin sääntöjen tulkinnan varaisuutta saataisiin karsittua. Toisen radan video

Pakollinen palkintoposeeraus!

Talvisia maisemia

Viikko alkaisi olla taas taputeltuna. Maanantai alkoi jo tutusti tokotreeneillä. Ensin Rommi pääsi vinkumaan ja vähän tekemäänkin jotain. Paikkamukuussa koira pysyi kohtuu hyvin, vaikka takana haukkuvat koirat meinasikin olla ylitsepääsemätön häiriö. Tarkoitus on nyt opettaa Rommille paikkamakuu niin, että leuka pysyisi maassa koko ajan, jolloin koiran pitää erityisesti keskittyä siihen, eikä niihin kaikkiin muihin häiriöihin. Zorron kanssa tehtiin myös jotain pientä ja todettiin mm. että koira ei osaa tulla sivulle, jos mun kädet on selän takana tai muuten väärällä paikalla. Siis mitä, viis vuotta ollaan kohta tätä treenattu, mutta se ei osaa näin yksinkertaista asiaa!

Lumiukkovahti

Tiistaina Rommi pääsi jäljestämään Valkeakoskella. Toivomuksena oli helpohko n. 1km metsäjälki ja sitä saatiin mitä tilattiinkin. Rommi eteni vauhdilla ja mulla ehti jo matkan varrella niin kädet puutuun, etten millään olisi jaksanut enää roikkua liinan perässä. Suurimmalta osalta mentiin pururadalla ja siinä vauhdissa ei koira huomannut jäljellä ollutta kulmaa vaan posottiin vaan eteenpäin. Jälkeen päin kyllä tajusin, että se hieman himmasi vauhtiaan ja söi vähän ruohoa, kun ei enää jäljellä oltu. Mentiin kuitenkin useampi sata metriä harhaan, eikä koira halunnut vaihtaa suuntaa, vaikkein jäljestä ollut enää mitää tietoakaan. Noh pakkohan se oli sitten palauttaa se sinne risteykseen ja loppu matkan koira menikin hienosti. Ilmaisu ei jäänyt kenellekkään epäselväksi, kun koira kiipesi mättäälle ja pysähtyi tuijottaen maaliin. Vauhtia täytyisi kyllä saada koiralta pois, pitää vaan itse opetella kävelemään rauhallisemmin liinan perässä ja risteyksiä myös pitää treenata.

Vanha rouva Rosa, kohta 13v.

Torstaina Zorro pääsi aksaamaan. Tehtiin radalla välistävetoja, takaakiertoja ja serpenttiinejä viidellä esteellä. Välistävedoissa meinaa itsellä aina pakka hajota, vaikka se kuulemma näyttää vaivattomalta. Serpentiini tai sen viimeinen hyppy, sen sijaan ei meinannut onnistua sitten millään. Ajotus on niin tärkeä ja pitää muistaa pysyä riittävän kaukana hypyistä, jotta en ahdista koiraa turhaan takaakiertoon.

Tänään oli Zorron vuoro päästä jäljelle. Oltiin Turtolan CM:llä ja tehtiin siis taajamaa. Zorron jälki lähti puistikosta, missä koira lähti jäljelle yllättävänkin hyvin. Pientä mietintä taukoa pidettiin sielä täälä, mutta koira kuitenkin eteni suhteellisen hyvin, mutta jäljen sivussa, mikä ei sinänsä haittaa yhtään. Lopussa Zorro olisi halunnut oikaista talon läpi ja kävin pari ovea tarkastamassa josko pääsisi sisälle. Lopulta kuitenkin päätti kiertää talon ja ilmaisu oli hyvä kerrankin. Zorron kanssa pitää olla tarkkana, ettei anna sille turhia heinänsyöntitaukoja, koska se ei niitä näytä tarvitsevan kun vaan kehottaa saman tien jatkamaan.

Tänään mennään vielä tallille rally-tokoilemaan. Rommikin pääsee poikkeuksellisesti mukaan, jotta olisi sitten sm-kisoissa iskussa, mikäli radalle joutuu!

"Kohtalaisen tylsää tämä renkaiden vaihto"

Aarteenetsijät

Voihan kuinka tämä postaustauko on venähtänyt taas ihan liian pitkäksi, niin paljon on tehty, että ei tiedä mistä sitä lähtisi liikkeelle. No ensi lumet on ainakin koettu. Tänä vuonna tämä maaginen päivä oli 17.10.13. Lomailin itse pari päivää tällä viikolla ja lähdettiin koirien kanssa tekemään ihmisjäljet vähän kauemmaksi.  Lähtiessä oli muutama lumihiutale ilmassa, mutta takasin tullessa saikin jo hiukan jännätä kesärenkailla. Tekstin kuvituksena syksyinen lenkki Villilän rannassa.

Zorro sekosi syksystä

Zorrolla alkoi lokakuun alussa varsinainen urakka. Rally-tokossa pitäisi päivittää taidot mestariluokan tasolle SM-kisoihin mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa seitsemässä viikossa 45 uuden kyltin/liikkeen opettelua. Hiukan tuli epätoivonen olo kun tämän tajusin, mutta nyt kun treeniä on muutama viikko takana ja kaikki uudet kyltit on käyty läpi, alkaa helpottaa. Ehkä tää on mahdollista! Tähän kun vielä lisätään lokakuun alusta alkaneet rallyn valkkuryhmän treenit, niin eiköhän tästä hyvä vielä tule. Myös Rommin rally taitoja täytyisi hioa, koska ollaan sen kanssa varakoirakkona SM-kisojen joukkuekisassa.

Zorrolla alkoi uuden agilityryhmän treenit myös kuun alusta. Ryhmä on ihan kiva, mutta ei tietenkään yhtään vielä samanlaista kun vanhassa ryhmässä, jossa treenasin 2,5 vuotta! Meillä oli tämän vanhan ryhmän päättäritkin viikko sitten jossa myös ohjaajat pääsi kokeilemaan mm. putkea ja keppejä. Ei oo ihan helppoo :)

"Teen parhaani ja yritän maastoutua mahdollisimman hyvin taustaan"

Rommin etsijäkoirien alkeiskurssi päättyi taajama jälkeen. Taajama meni hyvin ja ilmaisukin saatiin nyt hyvissä ajoin. Ihanaa kun koira on noin helppolukuinen, ainakin toistaiseksi. Taajamassa haasteensa kuitenkin tuo muut tien käyttäjät. Rommi on niin kovin häiriöherkkä, että kävelijätkin pitää tiukasti seurata ja vasta sitten voi jatkaa jäljestystä. Zorron taajama sen sijaan ei ole vieläkään kummoista vaikkakin viime jäljellä oli näkyvissä vähän valoa tunnelin päässä. Jälki oltiin suunniteltu siten, että alussa ja lopussa oli pätkä taajamaa, keskellä metsää. Alkuun  koira ei tehnyt oikein mitään. Ei vaan lähde ajamaan vaikka oltiinkin polulla tienvieressä. Kun koira vietiin metsänreunaan, se lähti saman tien ajamaan kun ei mitään ongelmaa. Lopussa koira jatkoi hyvin taajamaa, ei tainnut tajuta, että ympäristö vaihtui. Ilmaisu ei jäänyt ainakaan epäselväksi. Hirvee riemuaminen kohti maalia!

"On kaunista, mutta ota nyt jos se kuva"

Rommin kanssa tehtiin myös ensimmäinen jälki alkeiskurssin jälkeen. Toiveena oli rauhallista taajamaa tai metsää muutamalla hallitulla häiriö koiralla. En tiedä mitä tapahtui ja missä kohtaa informaatio ei oikein kulkenut, mutta jälki oli odotettua hankalampi. Lähdettiin liikkeelle asfaltilta ja jatkettiin pururadalle. Pururata osuudelta kääntyi jäljentekijän vanhempi jälki pois ja minä tietämättäni menin vahvistamaan Rommille sitä suuntaa. Noh, koira palautettiin risteykseen ja sitten se teki valinnan oikein.  Kun oikea jälki kääntyi pois pururadalta, meni Rommi komeasti ohi, mutta sitten se alkaa vilkuilla mua, mistä huomaa, että enää ei olla jäljellä. Korjasi hyvin itse tämän ja matka jatkui kohti ensimmäistä häiriökoiraa. Siitä päästiin ohi melko kivasti, vähän meinasi pasmat seota, mutta päästiin jatkamaan. Kohta oli toisen häiriön vuoro, mutta myös luonnollista häiriötä tuli samalla vähän liikaakin. Kolmesta suunnasta tuli koiria kohti, apua! Ei muuta kun homma seis ja koira maahan odottamaan että muut koirat menisi ohi. Hyvin Rommi jatkoi kun antoi luvan, mutta edessä oli varsin vilkas iso risteys jossa hetki pyörittiin. Lopussa juuri ennen maalia tuli vielä yksi äärettömän hitaasti etenevä koira, jotta sitten odoteltiin vielä 5-10minuuttia, että päästäisiin tekemään ilmaisu. Hiukan Rommin fiilis siinä odotellessa laski ja ilmaisu jäi heikoksi. Yhteensä jäljellä oli pituutta n. 1km (pisin mitä on aiemmin tehty 500m) ja häiriöitä vaikka muille jakaa, mutta hienostihan tuo jälkieläin siitä suoriutui.

Nautitaan nyt vielä siitä auringosta kun voidaan

Otsikkoon viitataten miellä on koiruuksien kanssa uusi harrastus, ehkäpä hieman nolo sellainen! Ollaan käyty muutamia geokätköjä etsimässä lähi metsissä ja olen jopa puoliskon saanut sillä verukkeella metsään mun kans. Hauskaa kun on joku päämäärä peruslenkeillä ja onhan se aina hienoa löytää aarteita :)

Astetta iloisempi koira

Zorrolla on myös ollut varsin tapahtumarikasta aikaa viime viikot. Viime suunnuntaina oltiin Krista Karhun pitämässä rally-toko koulutuksessa. Koulutus osui sinänsä vähän huonoon väliin, koska ei olla rally-tokoiltu sitten viime kisojen. Mestariluokan kylttejä ei ole katsottu, joten mentiin kyllä todella huonosti valmistautuneina. Zorron kanssa keskityttiin takapään käyttöön käännöksissä. Zorron pompputekniikka on tosi näyttävä, mutta siinä on aina virheen mahdollisuuksia (ylimääräiset istumiset). Nyt Zorron pitäisi osata käyttää takapäätään myös toiseen suuntaan, joten treenattavaa todella on. Tähtäin meillä on rally-tokon sm-kisoissa marraskuun alussa. Seitsemän viikkoa aikaa oppia 43 uutta kylttiä! Ei mee ihan vasemmalla kädellä, joten tein oikein vähän treenisuunnitelmaa.

Tiistaina tällä viikolla oli Zorron toinen tokokoe. Tuomarina Räsäsen Riitta, joka ennakkoonkin vaikutti melko tiukkikselta. Liikejärjestystä oli muokattu normaalista ja mm. paikkamakuu tehtiin viimeisenä. Tässä liikkeet, pisteet ja kommentit:

Luoksepäästävyys 10: Ei ongelmia, taisi pysyä jopa istumassa
Seuraaminen hihnassa 8: Ajoittaisesta väljyydestä tuli sanomista, muuten ok.
Liikkeestä maahanmeno 8,5: Valui, valui, valui! Ei muuta ongelmaa
Luoksetulo 9,5: Hyppäs käteen sivulle tulossa. Kuulemma vaikka koira on iloinen niin pitäs vähän hallita riemuaan :)
Liikkeestä seisominen 9,5: Valmisteleva seuraaminen erinomaista. Pysähdys taas hidas
Seuraaminen vapaana 8,5: Ei sen kummempia kommenteja, mutta koira ei tehnyt kyllä parastaan
Hyppy 8,5: Ennakoi istumista, haisteli taas estettä (wtf!)
Paikkamakuu 8: Heti kolmannenlla käskyllä maahan (tuomari ei ilmeisesti sitä kuullut). Pysyi juuri ja juuri paikallan, mutta sehän riittää.
Kokonaisvaikutus 9: Aika vähän jaeltiin ysejäkään. Taisi Zorron ylitsepursuavan iloinen fiilis olla tuomarin mieleen.

Huh, koko koe mentiin kyllä niin hepulin rajamailla. Varsinkin ennen luoksetuloa meinas lähteä mopo käsistä. En lenkittänyt koiraa kunnolla ennen koetta, mikä oli kyllä virhe. Videolla homma näytti tältä. Yhteispisteet 174,5 eli ykköstulos tuli. Sijoitus oli varmaan 5./12.

Eilen käytiin pitkästä aikaa jäljellä Zorron kanssa. Nokialle meille oltiin tehty 1vrk vanha n.800m metsäjälki. Nyt tuo vanhentaminen vähän pelotti, mutta ihan turhaa. Koira meni kuin aiemminkin ja taukoili kuin ennenkin. Ajoittain se etenee hienosti, mutta sitten menee mietinnäksi. Ilmaisu meni hirmu lähelle ja jäi muutenkin aika olemattomaksi. Ärsyttävintä on se, että kun koira etenee kunnon itseluottamuksella, on koira aina väärällä jäljellä. Ehkäpä tämä tästä joskus paranee, mutta on Zorro kyllä 100 kertaa vaikeampi luettava kuin Rommi.

Rommin vipellykset

Päivitykset laahavat niin lahjakkaasti perässä, että aloitetaanpa ensin Rommin toilailuista. Ohituskurssilla on tehty koirien kohtaamistreeniä ja opetettu koiralle, että katsoa saa toista, mutta palkka tulee kun katse palaa ohjaajaan. Samaan tapaanhan me on ohituksia tehty tähänkin asti, mutta huonolla menestyksellä. Treeneissä Rommi on oppinut, että tutuille muille kurssilaisille ei tarvitse räyhätä, muille Kalevassa liikkuville sen sijaan voi :) Edes yllättävissä tilanteissa ei saatu rähinää aikaiseksi, mikä on tietysti vain positiivinen asia.

Vaikka sinänsä en ole kovin vakuuttunut kurssin tehosta, tapahtui tällä viikolla kuitenkin jotain sellaista, mikä sai mieleni muuttumaan. Normi lenkillä tuli tavallista enemmän koiria vastaan, olisko ollut 6 tai 7 koiraa. Rommi ei räyhännyt kertaakaan! Mulla kyllä meni hermot yhteen vastaantulijaan ja tuli sanottu aikas rumasti, mutta kun räyhäämisen määrä täytyy pitää vakiona. Eli positiivisempaan suuntaan ollaan menossa todellakin. Ohituksissa käytän tarpeettoman kova äänisiä kehuja, sekä nameja saa kontaktista. Kun ollaan ohitettu onnistuneesti, saa Rommi revitellä patukan kanssa pienen hetken.

Jälkikurssilla on tehty viime postauksen jälkeen 500m "pitkä"jälki sekä y-jälki yhdellä häiriökoiralla. Pitkässä jäljessä ei ollut mitään ongelmaa ja kulma meni ilman ongelmia. Ilmaisun koira haluaa tehdä turhan lähellä, mutta eiköhän sitä saada treenattua. Y-jäljellä joutui hiukan miettimään risteyskohdassa, mutta pienten tarkastusten jälkeen matka jatkui vauhdikkaasti. Suurin haaste tuntuu tällä hetkellä olevan se, kuinka allekirjoittanut pysyy perässä pystyssä. Myös ilmaisuun aletaan nyt kasvattamaan kestoa. Oon kyllä niin ylpeä tuosta punaisesta, että tekee niin hienolla vireellä. Edelleenkin Rommi on aivan poikki aina jäljestyksen jälkeen, eli paljoakaan ei voimia säästellä. Huomenna ohjelmassa on sitten 1 tunnin vanhajälki ja viikonpäästä sitten taajama. Hiukan jännitän kyllä etukäteen jo tajaamaa, koska häiriötä on niin paljon enemmän kuin metsässä.

Rommin uudet haasteet

Tämän viikon maanantaina alkoi Rommin ohituskurssi Jirka Vierimaan ohjauksessa. Perusteista lähdettiin liikkeelle ja ensin harjoiteltiin palkkaamista toisen ihmisen käteen. On muuten yllättävän hankalaa palkata ensin sanallisesti ja vasta sitten alkaa kaivamaan namia taskusta! Yritän nyt ottaa Rommi käyttöön naksutinta vastaavan sanan jes, jolla vältetään ylimääräisten apuvälineiden käyttö. Koiran kanssa harjoiteltiin itsenäistä kontaktin ottoa. Aina kun koira otti kontaktia ohjaajasta tuli aktiiviinen ja sai palkkaa. Tämä on sinänsä Rommille helppoa, mutta toiset koirat tekee tästä haastavaa. Kierrokset oli myös varsin kovilla koko ajan. Jirkan kanssa oli puhetta juuri siitä, että Rommin virettä tulisi hallita paremmin. Nousut ja etenkin laskut pitää saada haltuun. Taaskaan en kuitenkaan saanut mitään käytännön vinkkiä kuinka vireen lasku tehdään. Väittäisin kuitenkin, että tässä on menty eteenpäin. Esimerkiksi repimisleikissä Rommi repii ihan hulluna, mutta kun sanon kiitos irtoaa ote ja koira on kun ei mitään.

Kontaktitreeniä on nyt jatkettu päivittäin. Aamuruaan koira saa aina aamulenkin yhteydessä, joten kontakti pysyy hienosti pitkiäkin aikoja. Tosin en tiedä onko kovinkaan hyvä juttu, että koira kulkee pää kenossa pitkiäkin matkoja. Voi olla niskat kohta hyvin jumissa!

Eilen alkoi sitten Rompun jälkikurssi Pirkanmaan etsijäkoirissa. Hiukan pelkäsin, että mitenkähän meidän käy kun Rommi niin inhoaa muita koiria. Mutta Rompuhan olikin oikea jälkieläin. Ensimmäinen jälki oli 100m suoraan. Rommi haistoi ja vähän maistoi alkuhajua, mietti pari sekunttia ja lähti jäljelle. Pari kertaa otti vähän ruohoa suuhun, mutta ei kuitenkaan pysähtynyt ollenkaan. Ajoi varsin lähelle maalia ja ilmaisi pysähtymällä ja tuijottamalla. Kun heti älysin palkata, Rommin mielenkiinto kääntyi maalista hyvin nopeasti kissanruoka purkkiin. Ei siis rähinöitä, jes! Toinen jälki oli 150m yhdellä kulmalla ja parilla isomman polun ylityksellä. Kulma meni hiukan pitkäksi, mutta hienosti koira korjasi takaisin jäljen päälle. Polun ylitykset eivät aiheuttaneet ongelmaa. Ilmaisu oli samanlainen kuin edelliselläkin kerralla.

Olen erityisesti innostunut siitä kuinka hyvin Rommi keskittyi jälkeen, eikä pyrkinyt liikaa johonkin suuntaan. Vauhti pysyi siis hanskassa, vaikkakin liina kireällä mentiin koko matka. Rommi ei selvästikkään ole samanlainen tauottaja kun Zorro on, vaan se etenee suoraviivaisesti kohti maalia. Rommissa kuitenkin näkyi jonkin verran se, että se on ulkoillut lähes tulkoon vain liinassa, koska se otti helposti häiriötä jos liina kiristyi. Onhan se toki muutenkin melko ohjaajaherkkä. Mikä parasta, koira oli aivan rätti poikki puhki neljän tunnin treenien jälkeen! En kyllä malta millään odottaa ensi viikon harjoituksia. Jälki on nyt niin POP molempien koirien kanssa.

Zorro pääsi aksaamaan perjantaina. Pitkästä aikaa tuli radalla kohta, joka oli mahdoton suorittaa Zorron tämän hetkisillä taidoilla. Radassa oli tällainen kohta:

Zorrolle on opetettu putki-puomi erottelu niin, että putkelle aina viedään ja puomille lähetetään kauempaa. Tällaisessa tilanteessa se on mahdotonta. Koiran tulisi irrota putkeen vähän kauempaa, että olisi mitään saumaa ehtiä hypylle 3. Pitää Zorrolle opettaa paremmin sanalliset käskyt tällaisia tilanteita varten. 

Tänään Zorro pääsi aksaamaan kevyesti pari tuntia agilitynkoulutusohjaajakurssin harjoituskoirana. Koirahan meni taas hienosti. Monet kouluttajat vaan kehuivat Zorron menoa, eikä juuri keksinyt parannettavaa. Tehtiin myös esim. vippausta ja sylkkäreitä, joita ei kyllä ole Zorron kanssa ikinä tehnyt. Erityisesti sylkkäri on pirun kankea. Oli kyllä hienoo opetella jotain ihan uutta ja saada apuja uusilta ihmisiltä. Vielä kun löydettäisiin jostain kiva ryhmäpaikka talveksi.