Astetta iloisempi koira

Zorrolla on myös ollut varsin tapahtumarikasta aikaa viime viikot. Viime suunnuntaina oltiin Krista Karhun pitämässä rally-toko koulutuksessa. Koulutus osui sinänsä vähän huonoon väliin, koska ei olla rally-tokoiltu sitten viime kisojen. Mestariluokan kylttejä ei ole katsottu, joten mentiin kyllä todella huonosti valmistautuneina. Zorron kanssa keskityttiin takapään käyttöön käännöksissä. Zorron pompputekniikka on tosi näyttävä, mutta siinä on aina virheen mahdollisuuksia (ylimääräiset istumiset). Nyt Zorron pitäisi osata käyttää takapäätään myös toiseen suuntaan, joten treenattavaa todella on. Tähtäin meillä on rally-tokon sm-kisoissa marraskuun alussa. Seitsemän viikkoa aikaa oppia 43 uutta kylttiä! Ei mee ihan vasemmalla kädellä, joten tein oikein vähän treenisuunnitelmaa.

Tiistaina tällä viikolla oli Zorron toinen tokokoe. Tuomarina Räsäsen Riitta, joka ennakkoonkin vaikutti melko tiukkikselta. Liikejärjestystä oli muokattu normaalista ja mm. paikkamakuu tehtiin viimeisenä. Tässä liikkeet, pisteet ja kommentit:

Luoksepäästävyys 10: Ei ongelmia, taisi pysyä jopa istumassa
Seuraaminen hihnassa 8: Ajoittaisesta väljyydestä tuli sanomista, muuten ok.
Liikkeestä maahanmeno 8,5: Valui, valui, valui! Ei muuta ongelmaa
Luoksetulo 9,5: Hyppäs käteen sivulle tulossa. Kuulemma vaikka koira on iloinen niin pitäs vähän hallita riemuaan :)
Liikkeestä seisominen 9,5: Valmisteleva seuraaminen erinomaista. Pysähdys taas hidas
Seuraaminen vapaana 8,5: Ei sen kummempia kommenteja, mutta koira ei tehnyt kyllä parastaan
Hyppy 8,5: Ennakoi istumista, haisteli taas estettä (wtf!)
Paikkamakuu 8: Heti kolmannenlla käskyllä maahan (tuomari ei ilmeisesti sitä kuullut). Pysyi juuri ja juuri paikallan, mutta sehän riittää.
Kokonaisvaikutus 9: Aika vähän jaeltiin ysejäkään. Taisi Zorron ylitsepursuavan iloinen fiilis olla tuomarin mieleen.

Huh, koko koe mentiin kyllä niin hepulin rajamailla. Varsinkin ennen luoksetuloa meinas lähteä mopo käsistä. En lenkittänyt koiraa kunnolla ennen koetta, mikä oli kyllä virhe. Videolla homma näytti tältä. Yhteispisteet 174,5 eli ykköstulos tuli. Sijoitus oli varmaan 5./12.

Eilen käytiin pitkästä aikaa jäljellä Zorron kanssa. Nokialle meille oltiin tehty 1vrk vanha n.800m metsäjälki. Nyt tuo vanhentaminen vähän pelotti, mutta ihan turhaa. Koira meni kuin aiemminkin ja taukoili kuin ennenkin. Ajoittain se etenee hienosti, mutta sitten menee mietinnäksi. Ilmaisu meni hirmu lähelle ja jäi muutenkin aika olemattomaksi. Ärsyttävintä on se, että kun koira etenee kunnon itseluottamuksella, on koira aina väärällä jäljellä. Ehkäpä tämä tästä joskus paranee, mutta on Zorro kyllä 100 kertaa vaikeampi luettava kuin Rommi.

Rommin vipellykset

Päivitykset laahavat niin lahjakkaasti perässä, että aloitetaanpa ensin Rommin toilailuista. Ohituskurssilla on tehty koirien kohtaamistreeniä ja opetettu koiralle, että katsoa saa toista, mutta palkka tulee kun katse palaa ohjaajaan. Samaan tapaanhan me on ohituksia tehty tähänkin asti, mutta huonolla menestyksellä. Treeneissä Rommi on oppinut, että tutuille muille kurssilaisille ei tarvitse räyhätä, muille Kalevassa liikkuville sen sijaan voi :) Edes yllättävissä tilanteissa ei saatu rähinää aikaiseksi, mikä on tietysti vain positiivinen asia.

Vaikka sinänsä en ole kovin vakuuttunut kurssin tehosta, tapahtui tällä viikolla kuitenkin jotain sellaista, mikä sai mieleni muuttumaan. Normi lenkillä tuli tavallista enemmän koiria vastaan, olisko ollut 6 tai 7 koiraa. Rommi ei räyhännyt kertaakaan! Mulla kyllä meni hermot yhteen vastaantulijaan ja tuli sanottu aikas rumasti, mutta kun räyhäämisen määrä täytyy pitää vakiona. Eli positiivisempaan suuntaan ollaan menossa todellakin. Ohituksissa käytän tarpeettoman kova äänisiä kehuja, sekä nameja saa kontaktista. Kun ollaan ohitettu onnistuneesti, saa Rommi revitellä patukan kanssa pienen hetken.

Jälkikurssilla on tehty viime postauksen jälkeen 500m "pitkä"jälki sekä y-jälki yhdellä häiriökoiralla. Pitkässä jäljessä ei ollut mitään ongelmaa ja kulma meni ilman ongelmia. Ilmaisun koira haluaa tehdä turhan lähellä, mutta eiköhän sitä saada treenattua. Y-jäljellä joutui hiukan miettimään risteyskohdassa, mutta pienten tarkastusten jälkeen matka jatkui vauhdikkaasti. Suurin haaste tuntuu tällä hetkellä olevan se, kuinka allekirjoittanut pysyy perässä pystyssä. Myös ilmaisuun aletaan nyt kasvattamaan kestoa. Oon kyllä niin ylpeä tuosta punaisesta, että tekee niin hienolla vireellä. Edelleenkin Rommi on aivan poikki aina jäljestyksen jälkeen, eli paljoakaan ei voimia säästellä. Huomenna ohjelmassa on sitten 1 tunnin vanhajälki ja viikonpäästä sitten taajama. Hiukan jännitän kyllä etukäteen jo tajaamaa, koska häiriötä on niin paljon enemmän kuin metsässä.

Rommin uudet haasteet

Tämän viikon maanantaina alkoi Rommin ohituskurssi Jirka Vierimaan ohjauksessa. Perusteista lähdettiin liikkeelle ja ensin harjoiteltiin palkkaamista toisen ihmisen käteen. On muuten yllättävän hankalaa palkata ensin sanallisesti ja vasta sitten alkaa kaivamaan namia taskusta! Yritän nyt ottaa Rommi käyttöön naksutinta vastaavan sanan jes, jolla vältetään ylimääräisten apuvälineiden käyttö. Koiran kanssa harjoiteltiin itsenäistä kontaktin ottoa. Aina kun koira otti kontaktia ohjaajasta tuli aktiiviinen ja sai palkkaa. Tämä on sinänsä Rommille helppoa, mutta toiset koirat tekee tästä haastavaa. Kierrokset oli myös varsin kovilla koko ajan. Jirkan kanssa oli puhetta juuri siitä, että Rommin virettä tulisi hallita paremmin. Nousut ja etenkin laskut pitää saada haltuun. Taaskaan en kuitenkaan saanut mitään käytännön vinkkiä kuinka vireen lasku tehdään. Väittäisin kuitenkin, että tässä on menty eteenpäin. Esimerkiksi repimisleikissä Rommi repii ihan hulluna, mutta kun sanon kiitos irtoaa ote ja koira on kun ei mitään.

Kontaktitreeniä on nyt jatkettu päivittäin. Aamuruaan koira saa aina aamulenkin yhteydessä, joten kontakti pysyy hienosti pitkiäkin aikoja. Tosin en tiedä onko kovinkaan hyvä juttu, että koira kulkee pää kenossa pitkiäkin matkoja. Voi olla niskat kohta hyvin jumissa!

Eilen alkoi sitten Rompun jälkikurssi Pirkanmaan etsijäkoirissa. Hiukan pelkäsin, että mitenkähän meidän käy kun Rommi niin inhoaa muita koiria. Mutta Rompuhan olikin oikea jälkieläin. Ensimmäinen jälki oli 100m suoraan. Rommi haistoi ja vähän maistoi alkuhajua, mietti pari sekunttia ja lähti jäljelle. Pari kertaa otti vähän ruohoa suuhun, mutta ei kuitenkaan pysähtynyt ollenkaan. Ajoi varsin lähelle maalia ja ilmaisi pysähtymällä ja tuijottamalla. Kun heti älysin palkata, Rommin mielenkiinto kääntyi maalista hyvin nopeasti kissanruoka purkkiin. Ei siis rähinöitä, jes! Toinen jälki oli 150m yhdellä kulmalla ja parilla isomman polun ylityksellä. Kulma meni hiukan pitkäksi, mutta hienosti koira korjasi takaisin jäljen päälle. Polun ylitykset eivät aiheuttaneet ongelmaa. Ilmaisu oli samanlainen kuin edelliselläkin kerralla.

Olen erityisesti innostunut siitä kuinka hyvin Rommi keskittyi jälkeen, eikä pyrkinyt liikaa johonkin suuntaan. Vauhti pysyi siis hanskassa, vaikkakin liina kireällä mentiin koko matka. Rommi ei selvästikkään ole samanlainen tauottaja kun Zorro on, vaan se etenee suoraviivaisesti kohti maalia. Rommissa kuitenkin näkyi jonkin verran se, että se on ulkoillut lähes tulkoon vain liinassa, koska se otti helposti häiriötä jos liina kiristyi. Onhan se toki muutenkin melko ohjaajaherkkä. Mikä parasta, koira oli aivan rätti poikki puhki neljän tunnin treenien jälkeen! En kyllä malta millään odottaa ensi viikon harjoituksia. Jälki on nyt niin POP molempien koirien kanssa.

Zorro pääsi aksaamaan perjantaina. Pitkästä aikaa tuli radalla kohta, joka oli mahdoton suorittaa Zorron tämän hetkisillä taidoilla. Radassa oli tällainen kohta:

Zorrolle on opetettu putki-puomi erottelu niin, että putkelle aina viedään ja puomille lähetetään kauempaa. Tällaisessa tilanteessa se on mahdotonta. Koiran tulisi irrota putkeen vähän kauempaa, että olisi mitään saumaa ehtiä hypylle 3. Pitää Zorrolle opettaa paremmin sanalliset käskyt tällaisia tilanteita varten. 

Tänään Zorro pääsi aksaamaan kevyesti pari tuntia agilitynkoulutusohjaajakurssin harjoituskoirana. Koirahan meni taas hienosti. Monet kouluttajat vaan kehuivat Zorron menoa, eikä juuri keksinyt parannettavaa. Tehtiin myös esim. vippausta ja sylkkäreitä, joita ei kyllä ole Zorron kanssa ikinä tehnyt. Erityisesti sylkkäri on pirun kankea. Oli kyllä hienoo opetella jotain ihan uutta ja saada apuja uusilta ihmisiltä. Vielä kun löydettäisiin jostain kiva ryhmäpaikka talveksi.

Hullujen hommaa!

En ole varmasti ainoa koiraharrastaja, joka lähtee ulos säässä kuin säässä ja vedenpitäviin vaatteisiin käytetään enemmän rahaa kuin muihin vaatteisiin yhteensä. Tänään on ollut malliesimerkki todellisen koiraharrastajan päivästä, joita ne muut (tavalliset) ihmiset ei vaan yhtään ymmärrä. Vettä tulee vähän väliä kuin esterin persiistä ja muutenkin lämpötilat ovat varsin syksyiset. Aamupäivästä lähdin tallille kouluttamaan päteviä pentuja. Zorro pääsi myös tutustumaan tallin uuteen alustaan ja tekemään parit keinut tallin rämisevillä keinuilla. Ei hetkauttanut nytkään Zorron mielenrauhaa moinen keinuttelu. Nyt olenkin viittä vaille ilmoittamassa Zorroa agikisoihin. Tänään kuultiin myös, että Rommin systeri, Taika nousi kolmosiin vain kahden kuukauden kisaamisen jälkeen. Onnea heille! T: ihan pikkusen kateellinen

Kouluttamisen jälkeen tehtiin molempien kanssa lenkki Peltolammille ja siitä siirryttiin jälkitreeneihin Niihamaan. Rommi pääsi heti maalikoiraksi ja yrittikin ihan tosissaan maastoutua luontoon:

Zorrolle tehtiin tällä kertaa metsään viuhkajälki kahdella hämykoiralla. Alku oli hyvä ja koira eteni hienosti. Välillä pysähteli ja mietti ruohon korsi suussa. Toisinaan kävi tarkastamassa toisia suuntia, mutta korjasi hienosti aina jäljelle. Hämyjen erkanemista en edes huomannut kun koira eteni kuin juna. Lopussa ei tiedetty mitä reittiä koira oli kulkenut tai missä maali oli, joten ihan täysin koiran varassa oltiin. Zorro eteni alkuun hyvin, mutta sitten kadotti jäljen, mutta palasi itse taaksepäin jotta päästiin taas jäljen päälle. Jostain syystä Zorro ei kuitenkaan vieläkään löytänyt oikeaa jälkeä, mutta selvästi se tiesi missä maali oli ja veti sitten omia reittejään sinne. Kun oltiin lähellä, maali alkoi haukkua, mutta koska ei nähty koiraa kehotin Zorroa menemään vielä lähemmäs ja sehän meni ja teki vielä ihan siedettävän ilmaisun. Tämä oli kyllä varmasti Zorron paras jälki. Koira ei pyytänyt minulta apuja, osasi korjata omat virheensä ja eteni paremmin kuin aikaisemmin. Joten kyllä se neljän tunnin märässä metsässä rämpiminen oli kaiken tämän arvoista!

Pätevä jälkikoira

Viime viikolla käytiin myös jäljellä Ylöjärvellä. Silloin tehtiin perussimppeli n.500m pitkä metsäjälki. Tälläkin jäljellä Zorron epävarmuus paistoi läpi aluksi ja koira pyyteli apuja. Ilmaisun se halusi tehdä todella aikaisin ja oli haluton jatkamaan, joten huonosta ilmaisusta palkka.

Myös Rommi on päässyt tekemään pientä ihmisjälkeä ja teemana on lähinnä ollut kepit ja myös namit olen nyt jättänyt pois jäljeltä. Palkka tulee siis kepeistä. Vauhtia on edelleen ihan liikaa ja vauhdilla on vetänyt myös keppien yli, mutta kun olen sen pysäyttänyt, koira on keppin löytänyt. Nyt koira menee jo yleensä itse maahan, joten eteenpäin mennään. Motivaatio myös riittää ilman namejakin ja hyvin koira pysyy jäljellä. Viimeksi Rommi kuitenkin yritti jo tarjota ihan jonkun muun kepin ilmaisua, mutta tämä taitaa kuulua kuvioon. 

Rommin kanssa ollaan nyt aloitettu ohitusharjoitukset vähän uudella tyylillä, katsoo nyt tuottaako tämä tulosta. Onneksi huomenna päästään ohituskurssille niin saadaan paljon hallittuja harjoituksia. Rommin kanssa yritettään myös tehdä tuttavuutta uusien ihmisten kanssa. Normaalistihan Rommi ei välitä juuri lainkaan vieraista ihmisistä, mutta saisi olla hiukan sosiaalisempi. Haaveissa olisi myös tutustuttaa Rommi johonkin uuteen koiraan. Onko joku vapaaehtoinen meidän uudeksi kaveriksi?