torstai 31. joulukuuta 2015

Toteutumia ja uusia tavoitteita

Vuosi vetelee viimeisiään, joten on hyvä tehdä katsaus menneen vuoden tapahtumiin. Viime vuonna tavoitteet oli määritelty seuraavanlaisiksi:


Zorro

Agilitya jatketaan niin kauan kun koira vaan jaksaa. Käydään kisoissa ainakin Tampereen suunnilla. Yritetään saada myös kisakontaktit kuntoon. 
Aksailtiin mitä jaksettiin. Ilman sen kummempia tavoitteita mentiin ja muutamat kisastartit otettiin. Kontaktit on edelleen epävarmat kisatilanteissa.

Tokoillaan jos huvittaa ja kisoihin mennään kunhan ollaan valmiita niihin. Saattaapi olla, että menee kesällä taphtuvan sääntömuutosten jälkeiseen aikaan. Yritetään nyt siis se avo korkata.
Kesällä tokoinnostus nosti päätänsä kun käytiin tokokurssilla. Treenattavaa avon korkkaukseen on kuitenkin niin paljon, että kisaamisesta ei edes haaveiltu. Olisi saanut treenata enemmänkin.


Rallyn kanssa en tiedä mitä tekisin. Jos saisi yhden valion arvoon aiheuttavan tuloksen joskus, voisi se luoda uskoa jatkaa kisailua. Saas nyt nähdä...
Voihan plääh. Ei suotu meille 95p. suorituksia vaikka paljon kisattiinkin ja treenattiinkin kohtuullisesti. Arvokisat meni penkin alle ja muutenkin vuodesta jäi kokonaisuudessaan miinus merkkinen mielikuva. Tultiin kuitenkin valituksi Rally-toko yhdistyksen valmennusrinkiin, jolla on ollut nyt kaksi treenipäivää.

Jälkiä tehdään aina kun vaan sopii aikatauluhin. Jatkokurssi keväällä on mahdollinen. Pitäisi kasvattaa omaa luottoa koiraan

Nää, eipä Zorro montaa kertaa päässyt jäljestämään. Meneehän se ihan kivasti, mutta ei siitä tosietsijäksi ole.
Läheisyys lämmitti pieleen menneissä SM-kisoissa. Zorro  <3 Milo
Joulukoira
Rommi
Rallysta haetaan se RTK1 alkuvuodesta, ehkä jo helmikuun kisoista. Sitten se on siinä kisailujen osalta.
RTK1 saatiin kolmannesta alon startista. Sen jälkeen ei olla juurikaan treenattu.

Agia ja tokoa voidaan käydä höntsäämässä, mutta järkevästi ajatuksella. Keskitytään rauhoittumiseen.
Agia Rommi taisi päästä pari kertaa tekemään. Toko on tehty kotona ja omissa oloissa. Kierrosten nousu vaivaa edelleen aina, mutta en jaksa enää koko ajan puuttua piippaamiseen ym.

Jälkeä pyritään tekemään mahdollisimman paljon ja toivottavasti saataisiin ongelmat korjattua. Jatkokurssi ja tosi etsinnät kiinnostaa ja voisivat olla mahdollisia jo tänä vuonna.
Jälkeä tehtiin suhteellisen paljon. Paljon hyviä vaikeita jälkiä, mutta tosipaikan tullen jatkokurssin pääsykokeessa tuli semmonen floppi, ettei tosikaan.

Muuta: Toivottavasti saadaan Trelle BAT 2.0 käytännön treenejä. Syksyllä kävin seminaarissa, mutta käytännön toteutusta kaipaisin. Täytyy tästä kirjoitella tarkemmin kun vaan on aikaa. Vielä helpompaa arkea ja ainakin yksi uusi koiraystävä tänäkin vuonna pitäisi löytää!
BAT treeniä tehtiin muutamia kertoja ja pikku hiljaa homma on alkanut etenemään. Päästiin myös BAT gurun Miiran treeneihin elokuussa. Arjessa vaaditaan edelleen paljon tilaa ohituksiin, että koira voi tehdä oikeita valintoja.  

NoseWork lajiin tutustuttiin alkeiskurssin muodossa ja se on vaikuttanut Rommille sopivalta lajilta. Parit möllikisat käytiin syksyllä. Ei uusia koiraystäviä. Omistaja on laiska!


Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut varsin tapahtumarikas. Ylämäkeä ja alamäkeä on riittänyt, joten saisi kai rauhoittua välillä :) On ollut motivaatio huipussaan ja toisinaan taas totaalista uupumista on ollut nähtävissä. Olen oppinut mm. että liika on todella liikaa myös rakkaiden harrastusten parissa. 


Tavoitteet 2016

Zorro:
Rallya lähdetään tekemään ennen kaikkea ilon kautta. Yritetään unohtaa 95p. tavoitteet ja tehdä vain omaa hyvää suoritusta. Keskitytään heikkouksiin, kuten ruokahäiriöihin ja kisavireeseen. Jatketaan treenailua valkkuryhmässä hyvässä seurassa. Yritän myös tehdä jonkinlaista suunnitelmaa mitä pitäsi treenata ainakin ennen jokaista treenit kertaa.

Agi luultavasti jätetään kesällä tauolle. Vaikka Zorro lajista pitääkin, täytyy miettiä lajin kuormittavuutta koiralle. Ikää kuitenkin on jo. Pyritään kisailemaan kuitenkin omien halujen mukaan.

Tokossa otetaan tosissaan tavoitteeksi kisat. Kuntoon täytyisi vaan ensin laittaa ruutu, merkin kierto ja seuraamisessa olisi niin paljon kehitettävää.

Jälkeä tehdään jos jaksetaan ja aika riittää. Se tekee kyllä Zorrolle niin hyvää ja tuo koiralle itseluottamusta. 

Muuta: Toivottavasti pysytään yhtä terveenä kuin 2015. Ei yhtään turhaa lääkärireissua.



Rommi:
Rally, Toko, Agi: Tehdään kotona mitä tehdään, ehkä hallilla voisi joskus käydä vähän aksaamassa.

Jäljellä otetaan revanssi pääsykokeesta ja toivottavasti jatkokurssi paikka sitä myöten aukeisi. 

NoseWorkia tehdään ja yritetään päästä myös porukalla treenailemaan. Kolmannen hajun (laventeli) opettaminen pitää myös tehdä kunhan laakerinlehti on varma. Kisat, kunhan ne virallisesti alkaa!

BATti täytyisi taas alkaa tosissaan treenaamaan porukalla. NinjaBATia paljon arjessa. 

Muuta: Terveyttä ja arjen helpotusta edelleen.










keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Zorron kisavuosi pakettiin

Tämä teksti on maannut luonnoksisssa luvattoman kauan. En ole vaan saanut videoita editoitua, joten julkaisu on antanut odottaa itseään. Tässä se kuitenkin tulee:

Zorron kilpailuvuosi on nyt sitten taputeltu ja ainakin loppu vuosi (marras- ja joulukuu) tulee kisataukoa niin rallyssa kuin agissakin. Ei voi muuta sanoa kuin, että luojan kiitos ei tarvitse mennä hetkeen yhteenkään kisaan, tauko tulee enemmän kuin tarpeeseen. Vaikka aina olen kisaamisesta pitänyt, viime aikoina ei oma pää ole kestänyt enää yhtään kisatilanteissa ja tulokset ovat kaikki olleet pettymyksiä. Kuluneen kuukauden aikana on ollut myös aivan liikaa stressaavia tapahtumia ja koska muussa elämässäkin on tapahtunut ja tapahtuu paljon kaikkea uutta, on pientä yleistä uupumustakin ollut ilmassa.

Kielikeskellä suuta (kuva: Juha Rintala)


Aloitetaan tapahtumien purku Ylöjärven SM:stä 4.10. Lähdin kisoihin ensisijaisesti tekemään hyvää omaa suoritusta ja sitä kautta hakemaan paikkaa finaaliin 20. parhaan joukossa. Rata meni hyvin vaikka vaikeita kylttejä oli radalla paljon. Heti aluksi liikkeestä istuminen, peruutus putken jälkeen, käytösruudun paikka putken takana… Ei jouduttu uusimaan mitään ja todellakin radalta tullessa fiilis oli hyvä. Tuloksen tullessa seinälle olin minä niin kuin muutama muukin hiukan ihmeissään 52 pistettä! Videoltakaan katsottuna en löytänyt noin isoja virheitä millään, mutta tuloslappu sen paljasti. Neljä -10p. virhettä vajaista istumisista. Että voi ihminen olla tyhmä, eikä voinut vaan odottaa kunnolla niitä istumisia! Ilman näitä istumisvirheitä pisteitä olisi siis ollut 92p. ja karsintaradalla oltaisiin oltu toisena. No sainpahan ainakin kalliin opetuksen asiaan. Jatkossa osaan odottaa. Rata videolla: https://youtu.be/yseZaQxvOig


Se kuuluisa vajaa istuminen (kuva: Juha Rintala)


Osaa se istuakin  (kuva: Juha Rintala)


Arvokisojen välissä oli oman seuran uuden hallin ensimmäiset rallykisat. Rata alkoi nihkeästi ja heti ensimmäinen kyltti (valkovuokko) täytyi uusia. Koira ei ollut täysillä mukana ja pientä haahuilua oli ilmassa. Lopputuloksena kuitenkin ”ihan kiva” 8? pistettä ja neljäs tila. Pääasia oli kuitenkin se, että saatiin vielä Krista tuomarilta erityismaininta siitä että maltoin odottaa istumiset loppuun asti. Testailin tätä treeneissä ennen kisaa ja todettiin, että noin 5 sekunnissa istumiskäskystä Zorron peräsin on varmasti maassa asti, joten radalla laskeskelin kaikissa istumisissa viiteen J Tuntuu tyhmältä ja näyttää tyhmältä, mutta toimii. Video: https://www.youtube.com/watch?v=LB3aC9QnTOk&feature=youtube_gdata


Aina ei Zorro ole houkutusten vietävissä (varsinkin kun niihin on etukäteen käyty tutustumassa)
(Kuva: Outi Puhakka)


Lokakuuhun mahtui myös uuden hallin ensimmäiset agilitykisat. Kaksi rataa Räsäsen Minnan tuomaroimana. Ensimmäinen rata oli ihan ok, A:lta loikkasi kontaktilta ja keinulle ohjasin huonosti, joten kielto siitä. Puomin kontakti oli hyvä. Toisella radalla taas hajosi oma pää, enkä muistanut rataa millään, joten jotenkin harhaillen päästiin maaliin asti.

Vauhdikkaita tilanteita (Kuva: Outi Puhakka)


Myös uuden hallin avajaiset oli lokakuun aikana, jossa oltiin esiintymässä rally-toko näytöksessä. Yleisöä oli melko paljon ja rata oli pitkä ja haastava, koska näyttävyyttähän sillä haettiin. Mentiin rata pari kertaa peräjälkeen ja radat meni tosi kivasti. Jälkeen päin tajusin, että vaikka tilanne oli jännä niin minulle kuin koirallekin, lähdin ihan eri asenteella radalle. Yritin pitää hauskaa koiran kanssa niin, että se myös välittyy yleisölle. Pitäisköhän tätä fiilistä pitää yllä myös kisoissa!?! Postauksen kuvat on kaikki hallin avajaisista.

Zorro ja Zorron vieterijalat (Kuva: Outi Puhakka)


Rally piirinmestaruudet kisattiin niin ikään Ylöjärvellä 31.10. Lähdin kisoihin ajatuksella, että nyt tehdään hyvä suoritus ennen taukoa ja otettaan revanssi SM:stä. Fiilis oli siis hyvä ja yritin oikein keskittyä kunnolla, mutta mitä vielä. Keskityin ehkä niin hirveesti, että en tajunnut uusivani radalla kolmatta kertaa. Koira oli nihkeä, mutta oma ajatus ei näköjään toiminut senkään vertaa.  Video tässä: https://youtu.be/oKukUJQnKKc

Oikein hävettää tällainen aloittelija moka (varsinkin joukkueen puolesta), mutta minkäs teet kun oma pää ei vaan toimi. Ilman viimeistä uusintaa pistesaalis olisi ollu 71p., joten juhlia ei sittenkään olisi pidetty. Tämä viimeistään kertoi sen, että nyt on pakko kääntää ajatukset pois koiraurheilusta ja nollata kunnolla. Kaksi viikkoa totaalilepoa ja loppu vuosi maltillisilla treenimäärillä (ohjattua toimintaa max. 3 kertaa viikossa) on suunnitelmissa. 
Kontakti kunnossa, ainakin sen hetken (Kuva: Outi Puhakka)



Loppuvuonna tehdään fiilistä ja treenataan kontaktia. Lisäksi istumista yritetään saada nopeammaksi. Unohdan hetkeksi kokonaisten ratojen tekemisen ja treenaan mieluummin muita osa-alueita. Tähän erinomaisen tilaisuuden tuo uusi TamSKin rallyvalkkuryhmä, josta varmasti löytyy pilkunviilaus apua ja motivaation nostamiseen vinkkejä.
Koko tonttujengi hommissa (Kuva: Outi Puhakka)





maanantai 14. joulukuuta 2015

Liebster Award-haaste


Heidi heitti haasteen, kiitos siitä, joten tartutaanpa siihen tämän blogihiljaisuuden katkaisemiseksi.


"Liebster Awardin idea on uusien ja tuoreitten blogien löytäminen ja se, että pienemmätkin blogit saisivat näkyvyyttä. L A annetaan bloggaajalta bloggaajalle."
 
 
 
 
 
 
 
 

 
Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja linkitä hänen bloginsa.
2. Vastaa sinun nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen. 
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awadin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille. 





1. Mitä pidät tärkeänä pentua hankittaessa?
Heti kovin vaikea kysymys. Zorro tuli kuin sikasäkissä ilman sen suurempaa harkintaa ja osoittautui todellakin ihanan helpoksi, mutta monipuoliseksi harrastuskoiraksi. Rommin kanssa tein enemmän valintaa ja harkintaa, mutta ihan sitä ei tullut mitä piti. Tiedä siitä sitten oliko vika ohjaajassa vai koirassa, luultavasti vähän molemmissa. En missään nimessä suosittele tuota Zorron tapaa, vaan kannattaa perehtyä sukuun ja ominaisuuksiin huolella. Itse valitsisin nykyään pennun sieltä rauhallisemmasta päästä. Kantapään kautta olen oppinut että vireen nosto on oikeasti helpompaa kuin sen lasku.
 
 
2. Onko sinulle tärkeää, että koirasi kasvattaja ajattelee asioista samalla tavalla?
On ja ei. Tottakai kasvattajan pitää keskittyä niihin ominaisuuksiin joita itsekkin arvostan. Ei minulle esim. ikinä tule vain näyttelykehään jalostettua koiraa. Toisaalta omalta osalta kasvattajien rooli on jäänyt aikas pieneksi, eikä säännöllisesti olla yhteyksissä kummankaan kanssa.
 
3. Asia, minkä teet seuraavan koiran kanssa paremmin?
Voi näitä on miljoona! Ainakin vireensäätely heti alusta asti otetaan tosissaan. Seuraavan koiran kanssa ei aleta aksaamaan heti pennusta, vaan koiran kanssa hoidetaan arjen taidot mahdollisimman hyvään kuntoon, ennen kuin aletaan miettiä harrastuksia. Totta kai pohjia aletaan tekemään jo pennusta ja myös nenänkäyttöjuttuja. Leikkimisen kunnollinen treenaus.
 
 
4. Mitä koulutusvirhettä tai kouluttamattomuutta kadut nykyisen koirasi kohdalla?
Zorron kanssa ärsyttää sen tapa hyppiä ihmisiä vasten, olis pitänyt vissiin puutua tähän "vähän" aikaisemmin. Rommin kanssa olen kyllä tehnyt paljon töitä, mutta räyhäys on tiukassa ja töitä jatketaan edelleen. Tähän olisi nuorempana pitänyt kyllä keskittyä vieläkin enemmän.
 
5. Mikä on paras asia, mitä olet nykyisen koirasi kanssa onnistunut tekemään?
Zorron kanssa ollaan päästy tekemään monenlaista, vaikka koiran ollessa pentu mulla ei ollut mitään hajua mistään koiraharrastuksista. Myös Zorron avoimmuus kaikkea uutta kohtaan nykyään on jonkinmoinen saavutus. Rommi on tyypillinen "kyllä se kotona osaa" koira. Se osaa leikkiä hienosti, se osaa jos vaikka millaisia temppuja ja se on hyvä nenän käyttäjä, mutta eipä nämä meinaa häiriössä onnistua :)
 
6. Kuinka moneen paikkaan maksat jäsenmaksua koiraharrastuksen vuoksi?
TamSkin, Kennelliiton, Pirkanmaan etsijäkoirien ja Rally-toko yhdistyksen maksut taitaapi olla ainota. En harrasta jäsennyksiä :)
 
7. Aiotko okeilla tai aloittaa jonkun uuden lajin ensi vuonna?
Tuskimpa, näissä olemassa olevissakin tuntuu olevan ihan riittävästi tekemistä
 
8. Mihin olet tyytyväinen tämän vuodenkoiraharrasteissa?
Zorron kanssa ei ole ollut mikään kovin menestyksekäs vuosi, tasapaksua suorittamista enemmänkin. Terveenä on kuitenkin pystytty. Rommin kanssa uuden lajien (NoseWork) korkkaus ja hyvin menneet möllikisat on mennyt hienosti. Myös BAT harjoittelu on tuottanut tuloksia vaikkakin hyvin pieniä.
 
9. Seuraava hankinta minkä aiot ostaa koirallesi/harrastukseesi?
Rommi tarvitsi uudet valjaat hajonneiden Hurttien tilalle ja uudet kynsisakset olis tarpeen. Muuten on kaapit täynnä tavaraa..
 
10. Mistä koirasi on saanut nimensä?
Zorron nimelle ei ole hyllä mitään tarinaa, siitä vain tuli Zorro (mikä on muuten äärimmäisen huono nimi kun sitä joutuu usein toistaan). Rommia kun lähdin hakemaan, oli koiran nimi vielä Hugo, mutta ei se sopinut sille ja sitten vaan seilailin nimilistoja ja valitsin sopivimman. Jälkeen päin ajateltuna koirien nimet ovat ihan liian samanlaiset ja sekoilen niiden kanssa edelleen.
 
11. Mitä toivot ensi vuodelta?
Toivon, että edes yhden kerran saan päivittää faceen yli 95 pisteen tuloksen rallysta. Rommin kanssa toivon yhä helpompaa arkea.
 
 
 
Monet on jo haasteen saaneet, joten jätän uudet blogit nyt haastamatta.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Julkaisemattomat kisavideot

Muutamat aksa ja rally kisavideot ovat jääneet julkaisematta, mutta tässä niitä nyt olisi. Aksassa ei nyt kesän ulkokisoissa ole mennyt niin hyvin kuin alkuvuodesta, tosin kisattukin on todella vähän, eikä edes videota ole kaikista radoista. Vauhti on ollut kisoissa hukassa vaikka treeneissä sitä tuntuu riittävän. Muutamista radoista videot kuitenkin löytyy täältä: https://youtu.be/_CI7sPSCDwk

Rally-tokossa on sen sijaan yritetty kisata enemmän, mutta tulostaso on jäänyt kovin heikoksi viime aikoina. Tallilla kisattiin viimeistä kertaa 4.4.15, tuomarina Tiia Hämäläinen. Radasta ei ole videota, joten kovin hyvin en muista mitä videolla tapahtui, mutta ennen käytösruutua pisteitä oli kasassa 94. Käytösruutu meni hylätyksi (ja siten koko rata), koska koira peruutti liikaa edessä seistessään. Voi luoja sitä ketutuksen määrää, jos pisteitä olisi ollut 95 ennen käytösruutua!

Rally videot: https://youtu.be/Hv1rNCe9UmM

Videolta ensimmäisenä löytyy helatorstain Janakkalan kisa, tuomarina Iiris Harju. Rata oli kiva ja kaikki meni kohtuu hyvin, mutta paljon pientä ongelmaa kuitenkin oli... Merkki on rikottu treenaamalla tokon merkin kiertoa ja nyt on menossa korjausliikeitä sen suhteen. Liikkeestä istumisesta otettiin -10 tvä, tämä on ollut meidän yksi epävarmimmista kylteistä, joskin se on parantunut kaiken aikaa.

Ylöjärven kisa oli katastrofaalinen, tuomarina Krista Karhu. Ensimmäisen viiden kyltin jälkeen aloin miettiä voidaanko jättää rata vaan kesken. Koira oli niin paineessa, että toimintakyky oli ihan nollassa. Myönnetään, mä niin jännitin tämänkin kisan pilalle. Jotenkin kuitenkin taisteltiin yli 60 pistettä, vaikka koira ei tehnyt yhtään mitään.

Porissa käytiin kisoissa viime viikonloppuna, tuomarina taas Iiris Harju. Lähdössä ohjaajan kädet tärisi jännityksestä niin paljon, ettei meinannut saada hihnaa taskuun laitettua :D Radalla heti ekana kyltinä merkille lähetys, mutta ei onnistunut tälläkään kertaa. Oltiin pihassa otettu lämmittelyksi pari merkkiä ilman mitään ongelmia, mutta hallissa koira ei tuntunut näkevän koko törppöä. Väitänkin, että Zorro ei ihan oikeasti näe oranssia merkkiä vihreältä pohjalta. Zorro ei myöskään ollut ainoa koira, jolla oli ongelmia hahmottaa merkkiä. Loppurata meni ihan kivasti, mutta epätarkkuuksia löytyi paljon. Lopputuloksena vajaat 70 pistettä jälleen.


Eilen oli oman seuran kisat vieraalla kentällä Rantaperkiössä, tuomarina Hannele Pirttimaa. Heti toinen kyltti oli pyörähdys oikealla, mutta menin mokaamaan tämän itse käskyttämällä ihan liian myöhään, joten tästä heti uusinta. Loppurata meni hyvin ja koira oli mukavasti mukana ja kuulolla. Myös merkki oli hieno. Loppu tuloksena kuitenkin vain 89p. Yhteensä seitsemältä kyltiltä otettiin -1 kontrollin puute virhe ja yksi -1 vino. Olisi hieno nähdä videolta, mitä nämä kummat kontrollivirheet olivat, mutta muistikortti oli kamerassa täynnä, joten videota ei ole. Säännöissä kontrollivirhe on kuvattu näin: "Koira estää tai häiritsee ohjaajaa kulkemalla ohjaajan kulkulinjalle, astumalla ohjaajan varpaille, hyppäämällä ohjaajaa vasten tai tönimällä ohjaajaa." Joo, kyllähän Zorro pompottaa paljonkin seuratessa, mutta eipä sitä ennen ole siitä rankaistu. Eikä tosiaan oltu ainoita, joita rankaistiin samalla virheellä, ärsyttävää! Jollain toisella tuomarilla se olisi voinut olla 95 pisteen rata...

Positiivista kuitenkin on, että kyllä meillä hyvänä päivän on täydet mahdollisuudet ja ehkäpä tästä on taas suunta ylöspäin. SM-kisoihin on reilut kaksi kuukautta joten yritän olla rikkomatta mitään liikettä ennen sitä, vaan keskitytään tarkkuuteen ja kontaktiin. Nyt korjauksen alle otetaan myös houkutukset, erityisesti ruokahoukutukset ovat tällä hetkellä taas ihan mahdottomia.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Comeback

Hengissä ollaan edelleen vaikka blogi on saanut elää hiljaiseloa jo liian pitkään. Kuluvana vuonna on tehty isoja vaikeita päätöksiä ja se on vaikuttanut elämään paljon. Kaiken muutoksen kourissa ollaan kuitenkin jatkettu harrastuksissa niin kuin ennenkin. Treeneistä on tullut se juttu joka pitää pään kasassa huonoinakin päivinä ja vielä kun sitä pääsee tekemään huippujen treenikavereiden kanssa. Kiitos siitä heille kaikille!

Rommin kanssa on jatkettu entiseen tapaan. Arki rullaa, vaikka haasteita ja rajoitteita meidän yhteiselosta ei puutu. Päivä päivältä kuitenkin opin tuntemaan koiraani paremmin ja tunnistamaan vaikeat tilanteet ja koiran fiilikset yhä paremmin. Myös suhteellisen säännöllinen BAT-treenaus on tehnyt hyvää. Vielä muutokset eivät juurikaan arjessa näy, mutta treeneissä on päästy eteenpäin. Parin viikon päästä päästään vielä BAT gurun, Miira Hellstenin oppiin!

Jälkeä on tehty Rommin kanssa paljon ja luotto koiraan on palautunut tai ainakin palautui ja meni uudestaan. Hyvin menneiden harjoituksien vuoksi uskalsin tehdä jatkokurssin pääsykoejäljen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti. Jo alkumatkasta tuli pahat koirahäiriöt (molemmilla puolilla tietä oli pihoissa haukkuvat koirat), josta Rommin pakka meni ihan sekaisin. Koira kuitenkin jatkoi varman oloisesti etenemistä, enkä voinut kuin luottaa koiraan. Todellisuudessa koira oli kuitenkin vetänyt heti häiriöiden jälkeisestä kulmasta ohi ja sitten ihan omia polkujaan. No tämä riski oli tiedossa ja lisää treeniä vaan tarvitaan.

Zorron kanssa on taas jälki ollut melkeinpä kokonaan tauolla. Zorron kanssa on tehty kaikkea muuta sen sijaan. Perjantaisin aksataan TamSKin valkkuryhmän kouluttamassa ryhmässä, torstaisin rallitellaan valkkuryhmässä ja myös 7 kerran tokokurssilla tuli käytyä. Aksaaminen on sitä samaa hömpöttämistä. Ei kummoisia tavoitteita vaan pelkästään hauskanpitoa. Kisastartteja ei olla juurikaan otettu. Pohdinnassa aksan suhteen on ollut puomin kontakti. Pysäytykset kun ei toimi yhtään kisoissa, joten voi olla, että jossain vaiheessa alan opettamaan siitä juoksaria…

Rally-tokossa yritetään viilata pilkkua, että yli 95p. kisasuoritukset olisivat mahdollisia. Kova tavoite on koirasta joskus vielä tehdä rallyvalio. Tänään laitettiin jälleen uutta matoa koukkuun ja lähdetiin kisaamaan Poriin. Ei mennyt niin kuin Strömsössä eikä saatu edes tulosta.  Meidät valittiin myös koko Suomen kattavaan valmennusrinkiin, josta toivon todellakin saavani sen viimeisen silauksen tekemiseen.


Tokoinnostus on nostanut taas päätään uusien sääntöjen myötä. Meillä kävi kyllä todellinen munkki noiden uusien liikkeiden kanssa. Meille mahdottoman vaikeat luoksetulon stopit ja piilopaikkamakuu on poistunut uudesta avoimesta luokasta. Nyt tahkotaan sitten uusina liikkeinä ruutua ja merkin kiertoa. Molemmissa ollaan kyllä päästy nyt eteenpäin kun on ollut hyvä kouluttaja antamassa vähän erilaista näkökulmaa. Ehkä vielä tänä vuonna voisi uskaltaa kokeeseenkin, jos vaan kehitys jatkuu yhtä nopeana.

Palaan Zorron kisakuulumisten merkeissä toivottavasti pian! Kuvituksena juhannuksen tunnelmia.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Kisaura pakettiin

Pikaiset kisa kuulumiset viime viikonlopulta. Oli TamSKin rally-tokokisat, joihin olin molemmat koiruudet ilmoittanut. Tuomarina oli tiukkana pidetty Minna Hillebrand, joka itseasissa tuomaroi jo toistamiseen Rommia. Ensin oli kuitenkin Zorron vuoro. Tykkäsin MEStarin radasta, kun heti alkuun oli merkki. Se on Zorrolle kohtuu varma liike ja pääsi hyvin kisajännityksestä eroon heti alkuunsa. Taisi olla vähän turhankin hauskaa koiralla radalla, joten pikku virheitä lähti sieltä täältä ja lisäksi vielä pari uusintaa. Lopputuloksena 86p. ja sijoitus 1./5. Aika kauaksi jäätiin 95p. taivoitteesta, mutta toisaalta ei olla kisattu pitkään aikaan, joten ihan ok suoritus kuitenkin. Rata on nähtävissä täällä: http://youtu.be/RZoTBZXv1Gs

Rommilla oli homma kokonaan katkolla. Kaksi hyväksyttyä tulosta oli jo pohjilla, joten RTK1 ja kisauran lopetus oli käsillä. Koirahan osaa melkein kaikki yleimpienkin luokkien kyltit, mutta en ole ainakaan vielä valmis luopumaan turvaa tuovasta hihnasta. Rommi teki kyllä hienosti töitä koko radan, mitä nyt vähän olis pitänyt päästä tutustuun tuomariin ja sihteeriin tai ainakin olis pitänyt pienet perkeleet käydä niille sanomassa. Ainoat pistevähennykset siis tästä, niin ja tietysti -3p. kokonaisvaikutuksesta. Jotain "pientä" ääntelyä oli taas havaittavissa. Lopputuloksena kuitenkin ennätyspisteet 96p. ja RTK1 mitalli. Rata nähtävissä täällä: http://youtu.be/IDp4hrrXeoM


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Project Rommi - Osa 3: BAT 2.0

Viime syksynä silmiini osui mainos seminaarista, joka oli suunnattu rähjäherkille, epävarmoille ja ylikiihtyville koirille. Kyse oli siis BAT (Behaviour Adjustment Training) 2.0, jonka kuvaus osui ja upposi kyllä Rommiin kuin nenä päähän. En oikeastaan tiennyt mitään BATista ennen seminaaria joten avoimin mielin menin kuuntelemaan Miira Hellstenin seminaaria ja päästinhän me tekemään hihnan käyttöharjoituksia hallin puolelle, ilman koiraa siis.

Mitä BAT on?
Amerikkalaisen eläintenkouluttaja Grisha Stewartin kehittämä menetelmä, jossa autetaan niin koiria kuin muitakin eläinlajeja oppimaan itsevarmuutta ja sosiaalisia taitoja rähjäämisen tai pakoilun sijaan. BAT on kokonaisvaltainen menetelmä, joka koostuu koiran elekielen lukemisesta, uudenlaisista hihnankäyttötekniikoista, järjestetyistä BAT-treenisessioista ja arjen selviytymiskeinoista. BATin tavoitteena on siis vähentää koiran reaktiivisuutta ja muuttaa koiran tunnetilaa antaen koiralle tapoja ilmaista tarpeitaan hyväksytyllä tavalla.
Aluksi pyrkimys on järjestettyjen koulutustilanteiden avulla opettaa eläintä käyttämään omaa rauhoittavaa elekieltään tehden siitä kannattavaa eläinyksilölle rähisemisen, karkuun luikkimisen tai liian kiihkeästi toisten koirien luo ryntäilyn tilalle.

Namien sijaan BATissa korostetaan toiminnallisten palkkioiden sijaan. Toiminallisilla palkkioilla tarkoitetaan esimerkiksi seuraavia asioita
Luonnolliset:
  • Maassa olevat hajut
  • Muut mielenkiintoiset tutkittavat asiat
  • Maan kaivaminen



Ihmisen avustamat:
  •          Maahan heitetyt namit
  •          Muut tarkoituksella piilotetut namit
  •          Tuttujen ihmisten palaaminen, ns. turvapaikka




BAT käytännössä
Koiran annetaan tutkia ympäristöään ja koira pysäytetään ainoastaan silloin kun se liikkuu suoraan kohti triggeriä (ärsykettä). Koira saa ikään kuin haahuilla omien halujen mukaan, eikä sitä pyritä ohjaamaan lähemmäs tai kauemmas triggeristä. 
Kuva pöllitty täältä: http://empoweredanimals.com/BAT-basics.pdf
Alkuun harjoitteleminen aloitetaan kaukaa ja pidetään huoli, että koira pysyy rentona. Hihna (n. 5m pitkä) pyritään myös pitämään löysällä jatkuvasti, jottei se kiristä tunnelmaa. Pyritään myös luomaan koiralle tunne, että se olisi vapaana. Mikäli koira näyttää stressantuneelta, koira kutsutaan pois. Koiran mielentila on jaettu viiteen osa-alueeseen, joista seuraava on hyvä kuvaus. 

Kuva pöllitty täältä: http://empoweredanimals.com/BAT-basics.pdf
Aina puhtaan BATin toteuttaminen ei ole mahdollista (yllättävät tai ahtaa tilanteet), joten myös ”pelastusrengas” on oltava olemassa. Meillä se tarkoittaa luoksetuloa sekä kontaktissa seuraamista.

Rommin BAT
Seminaari oli viime vuoden lokakuussa, jonka jälkeen aloin Rommia kuljettaa heti pitkällä liinalla, joka auttoi paljon myös peitsaus ongelmaan. Alkuun pitkän hihnan käyttö on vaikeaa, varsinkin kun on toinenkin koira lähestulkoon aina mukana, mutta siihen tottuu. Pitkän hihnan suurin etu on se, että näkee mitä koira tekee ja pystyy siihen myös reagoimaan. Muutaman kerran käytiin loppu vuodesta tekemässä tokotreeneissä BAtti eli haahuiltiin kentän ympärillä kun muut treenasivat. Ei mikään optimaalitilanne koska triggereitä oli useita. Näissäkin tilanteissa on mahdollisuus oppia Rommin käyttäytymistä ja hyviä tilanteita, joissa Rommin ensin katsoi ja sitten jatkoi haisteluaan saatiin useita.

Ensimmäiset varsinaiset BAT treenit pidettiin viimeviikolla, toisen BATin harrastajan kanssa. Rommi oli alkuun kovin hämmentynyt siitä, että mitä sen pitäisi tehdä. Varsinaista triggeriä meillä ei ollut, mutta liikkujia oli muutenkin paljon, joten häiriötä oli Rommille välillä liikaakin. Miten Rommi sitten reagoi koiriin kun sai itse valita? Ensin tuli yksi pieni PIIP ja sitten kauheeta kyytiä vastakkaiseen suuntaan. Näin kävi muutaman kerran ja nyt jälkeenpäin ajateltuna on sanomattakin selvää, että treeni oli liian vaikea. Triggereitä oli liikaa ja ne olivat liian lähellä. Myös ihmisiä Rommi lähti väistämään.  Seuraaviin treeneihin pitää valita rauhallisempi paikka ja vain yksi triggeri, joka voisi aluksi olla pelkkä ihminen.


Treenien jälkeen muutin ohitustekniikkaa. En syötä Rommille enää nameja kädestä vaan heitän kourallisen tien penkalle, josta se saa niitä etsiä. Ihmisten kanssa toimii hyvin, mutta koiria ollaan toistaiseksi vain vältelty. Tänään kuitenkin lenkiltä palatessa tuli tilanne, jossa koira tuli edestä ja takaa eikä väistämään päässyt. Viimeset namit vaan hankeen ja kummasti Rommi jaksoi keskittyä namien haisteluun kun toinen koira meni ohi. Jes, näillä jatketaan!


Lisää tietoa löytyy täältä: http://empoweredanimals.com/ ja esimerkki videota BAT treeneistä täältä: https://www.youtube.com/watch?v=nffhjdQGvLU






sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Zorron kisakuulumiset

Tänä vuonna on ehditty käymään jo kahdet oman seuran kisat SDP:llä. Tarjolla olisi ollut molemmissa kisoissa kolme starttia, mutta jotenkin tuntuu että oma pakka ei pysy pitkän päivän aikana kasassa riittävän hyvin, joten mentiin vain kaksi rataa kummassakin kisassa.

Tammikuun lopun kisoissa aloitettiin agiradalla. Tuttuun tapaan ake rata mentiin käsijarru pohjassa. Alussa olleella puomilla piti oikein pysähtyä kun joku oli pistänyt putken sen alle :D Kontaktit meni loikkimiseksi taas. Tuloksena kuitenkin nolla ja sijoitus 7./35. Etenemä vaatimattomasti 3,77m/s. Toinen rata oli haastava hyppäri. Rataantutustumisessa minä(kin) keskityin hyvin pitkälti yhteen vaikeaan kohtaan, mikä näkyi radalla alussa tyhmänä virheenä. En ohjannut koiraa kunnolla takaakiertoon, joten Zorro hyppäsi pituuden jälkeen hypyn väärän suuntaan. Vaikea kohta meni kuitenkin ihan hyvin, joten jotain hyvää tässäkin. Radat videolla: http://youtu.be/QYv6iJewEbc

Tuulitukan uusi kampaus

Eilen mentiin hyvällä vireellä kisoihin. Aamulla lähti yli puolen vuoden turkki, joten kelpasi kirmata. Ensimmäinen agirata oli taas kovin nihkeä vaikka rata oli varsin mentävä. Kontaktit Zorro teki oikein kivasti (ei aikomusta loikata), mutta minä tyhmänä en halunnut kunnon pysähdyksiä. Mitä nyt Noh, nollahan sieltä taas tuli, mutta sijoitus oli vasta 18./43., etenemä 3,79m/s. Toiselle radalle (hyppäri) vaihdoin taktiikkaa ja vedin koiran häkistä vasta juuri ennen omaa suoritusta. Vähän leikittiin vetoleikkiä ja sitten radalle. Zorro lähti paljon lujempaa ja meno tuntui myös vauhdikkaammalta. Nolla oli sekin ja sijoitus 16./40., etenemä 4,11m/s. Oli muuten meidän ensimmäinen yli neljän etenemä, joten ei ihmekkään että jouduin itsekkin vähän juoksemaan. Olihan rata suoraviivainen, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen meidän menoon. Radat videolla: http://youtu.be/Rdz42OfDBKw
(Vauhti ero ei kyllä näy kovinkaan selvästi, mutta tuntuu kyllä)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Project Rommi - Osa 2: Ongelmat pähkinänkuoressa

Edelliseen osaan oli piilotettuna oikeastaan kaikki meidän ongelmat, mutta ajattelin vielä selvyyden vuoksi kerätä ne ”vähän” tiiviimpään muotoon.

Ihmiset:
  •  Ulkona ihmiset ohitetaan yleensä ilman reaktioita. Ollessamme omalla reviirillä eli omassa pihassa tai sen välittömässä läheisyydessä voi tulla pientä kierrosten nousua.
    • Mikäli vieraat ihmiset alkavat puhua minulle, Rommi alkaa haukkua (ei uhkaavasti)
    • Vaikeita tilanteita pihalla ovat yllättävät kohtaamiset (ja säikähtänyt omistaja). Terävänä koirana Rommin reaktiot saattavat olla näyttäviä :)
    • Varsinkin huutavat ja juoksevat lapset nostavat kierroksia ja niitä pitää kyylätä

  • Treeneissä (jälki) Rommi tykkää yleensä kaikista. Se käy haistamassa vieraat treenikaverit, toteaa, että nameja on taskussa ja istuu nätisti kerjäämään. Yleensä myös kehotan vieraita antamaan namin tästä hyvästä.
  • Sisällä nousee niskakarvat helposti pystyyn oudon ihmisen ollessa ovella. Ihmisestä riippuen Rommi hyväksyy aikuiset. Mitä epävarmempi ihminen sitä huonommin Rommi hyväksyy sen. Yleensä kuitenkin nukahtaa jo 10min vieraan tulon jälkeen eli ei stressaa.
    • Katsekontaktia Rommi ei siedä vierailta ja sitä olen pyytänyt aina välttämään kuten myös turhaa lähestymistä.
    • Lapset ovat vaikeimpia ja niille on myös vaikea antaa ohjeita kuinka käyttäytyä. Lapsia Rommi pyrkii myös blokkaamaan vartalolla

  • Vapaana Rommia ei voi kuitenkaan pitää, koska lähtee räyhäämään kun näkee metsässä jonkun, myös pelkkä ihminen riittää. Tulee huutamalla takasin eikä ole kuin kerran koskenut ihmiseen ja se oli maastopyöräilijä (hyppäsi vasten, ei purrut).


Koirat
  • Lähtökohtaisesti Rommin asenne on aina negatiivinen vieraita koiria kohtaan
    • Tutuille koirille ei ikinä räyhätä
    • Jotta Rommi ei reagoi mitenkään koiraan, pitää etäisyyden olla n.30m hitustilanteista selvitään ilman rähinää syömällä nameja
    • Jäljellä Rommi pyrkisi itse aina kiertämään koirat toisen reitin kautta
    • Tokotreeneissä ym. ei voi pitää vapaana, ei luottoa, että jaksaisi keskittyä vain muhun. Pystyy kuitenkin treenaamaan muiden kanssa.
Meidän perusongelma on koiran kierrosten nousu hallitsemattomalle tasolle, joka saa aikaan aggressiivistakin käytöstä. Ongelma on myös se, että Rommi lukee mua kuin avointa kirjaa ja monesti räyhääminen saakin alkunsa mun säikähtämisestä. Jännitän myös meille tulevia vieraita mikä ei ainakaan helpota tilannetta yhtään.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Project Rommi - Osa 1: Historiaa

Edellistä tavoite postausta tehdessä unohdin Rommin kohdalta tärkeimmän tavoitteen, jonka menneen syksyn aikana tajusin. Ei mitkään kisamenestykset tai tittelit ole tärkeitä koiralle, vaan tärkeää on tarjota mahdollisimman stressitön elämä! Jotta saisin oikeasti aikaiseksi tehdä tälle jotain, nousi ajatukseksi kirjoittaa tällainen juttusarja aiheesta. Toinen syy on se, että koirien ongelmista vaietaan liian usein ja harvoin blogeissakaan törmää käytösongelmiin, pois lukien eroahdistus. Aika näyttää saanko aikaiseksi oikeasti kirjoittaa tästä enempää tai onko ylipäätään mitään sanottavaa. Alkuun nyt kuitenkin pieni tiivistelmä mistä lähdetään liikenteeseen ja missä ollaan nyt.

Historiaa
0-1v: Rommin tullessa reilu 7 viikon ikäisenä meille, oli poika varsin rohkea ja avoin. Ei pelännyt mitään eikä ketään vaan oli menossa häntä pystyssä joka paikkaan. Juuri tämä pentu valikoitui meille, koska sillä ei ollut dominanssia. Rommin oppimiskyky oli (ja on edelleen) aivan loistava. Pentutokokurssilla koira oli luokkansa priimus, joka tuijotti vaan mua perusasennossa. Se ei välittänyt yhtään muista. Agilitya tehtiin myös pennusta alkaen ja ensimmäiset ohjatut treenit oli koiran ollessa noin puolivuotias. Edelleenkin koira oli rohkea, nopea ja oppivainen, jokseenkin myös kaistapää alusta asti. Koira oli hirveän koirasosiaalinen koko ensimmäisen elinvuotensa. Se tuli aina juttuun kaikkien kanssa, eikä ikinä edes rähähtänyt kenellekään. Vieraista ihmisistä se ei juurikaan välittänyt, muutaman kerran metsässä se lähti haukkumaan ihmisiä (johon näin jälkeen päin ajatellen oli pitänyt puuttua tiukemmin).  Kotiin tulevat vieraat olivat ok.


1-2v: Koiran kasvaessa ”aikuiseksi” reilun vuoden ikäisenä, kaikki yhtäkkiä muuttui. Eihän tämä yllättänyt, murrosikä ja niin edelleen, mutta samojen ongelmien kanssa painitaan edelleen ja se on isompi ongelma. Olen miettinyt, koska tarkalleen tapahtui se, että Rommi ei enää sietänyt ketään toisia koiria, mutta en saa sellaista tapahtumaa päähäni, jossa Rommi oli rähähtänyt jollekin. Koska aloin varomaan toisia koiria Rommin kanssa? Aksassa kierrokset nousivat nousemistaan, ennen kuin tapahtui se mikä omalta osaltaan aiheuttaa meitä kehittymästä. Rommi siis puri yhtä kouluttajaa kunnolla käteen, onneksi mitään pahempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Aksa jäi ja samoin tokossa alkoi mennä huonommin, mutta treeneissä käytiin kyllä. Noin puolitoista vuotiaan Rommi alkoi ensimmäisen kerran epäilemään meille tulevia vieraita ja teki pari ns. valehyökkäystä, joissa molemmissa kohteena oli lapsi, reilu 1v. ja 10v. Kesällä Rommi myös kastroitiin, mutta minkäänlaista muutosta käytökseen sillä ei ollut. Rommin ollessa reilu 1,5v. päätin myös, että en voi koiraa vapaana pitää, koska näin kesälomallani joka yö unta jossa Rommi lähtee räyhäämään vieraille ja puree niitä. Lenkkeily ei ollut enää kovin kivaa, kenellekään! Loppu vuodesta olikin kaikki hajalla ja mietin tosissaan haluanko pitää koiran. En oikein uskaltanut viedä koiraa enää mihinkään.



2-3v: Mennyt vuosi on ollut sekin raskas, mutta todella opettavainen. Ehkä yksi pelottavimmista oli Rommin ensimmäiset rallytokokisat ja mittauttaminen. Muut jännittävät itse suoritusta, mutta minä jännitin sitä kuinka saan koiran räyhäämättä vietyä halliin häkkiin ja häkistä kehään ja suorituksen jälkeen pihalle. Selvisin ilman sen kummempia rähinöitä, mutta ei se helppoa ollut. Ulkokisat olivatkin jo helpommat, joskaan koira ei radalla juurikaan kiinnittänyt muhun huomiota :) Kesällä muutettiin ja olin ennen muuttoa kasannut jo melkoisen paljon paineita siitä kuinka huonosti koira voi kerrostalon käytävillä käyttäytyä. Kaiken kuukkuraksi Rommi nappasi vähän ennen muuttoa naapuria hihasta postilaatikoilla kun se tuli liian lähelle ja olin niin tyhmän luottavainen koiraa kohtaan. Käytävillä ollaan toistaiseksi pärjätty hyvin ja Rommin helpotukseksi tässä talossa asuu paljon vähemmän lapsia kuin aikaisemmassa asumuksessa. Mummeli ovat satakertaa helpompia kohdattavia. Kotiin tulevat aikuiset vieraat Rommi hyväksyy nopeasti, joskin meillä käy todella vähän koiralle outoja vieraita. Lapset sen sijaan saavat niskavillat helposti pystyyn ja koira pyrkii blokkaamaan vartalollaan lapsia. Nämä ovat tilanteita joissa en oikein tiedä kuinka käyttäytyä!?! Olen kuitenkin onnistuneesti saanut totutettua muutamalla kerralla myös lapsen kivaksi asiaksi koiralle, se vaan vaatii lapseltakin jo vähän ymmärrystä tai ainakin kykyä ottaa ohjeita vastaan. Samoin Rommille on pystynyt opettamaan uuden koiran, mutta koiran pitää olla sellainen joka ei provosoidut alkuräyhäyksestä. Kun Rommin sisäpiiriin pääsee, se ei unohda, eikä se muuta mieltään, eikä se ikinä koskisi hampaillaan ”omiin”.

Aikalailla päivälleen kolme vuotta on Rommi rikastuttanut meidän elämää. Helppoa se ei monestikaan ole ollut, mutta Rommissa on niin paljon hyvääkin, että eiköhän tämä kaikki vaiva ja hampaiden kiristely ole joskus sen arvoista. Väitän tuntevani koirani paljon paremmin kuin vuosi sitten ja tunnistan vaaran paikat. Koira harvoin enää pääsee yllätämään käytöksellä, muuta kuin positiivisesti.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Mennyttä ja toivoa tulevasta

Aika joka vuotisen toteumat ja tavoitteet postauksen. Joulut ja uudet vuodet alkavat olla juhlittuna, joten aikakin käntää katseet eteenpäin. Ensin kuitenkin pari sanaa uudesta vuodesta, tuosta joka koiran omistajan lempijuhlasta. Uusi asuinpaikka oli varsinaisen pommituksen kohteena jo monta päivää ennen aattoa ja varsinainen sota oli käynnissä aattona. Aatto aamusta lähdettiin kuitenkin treenaamaan pitkästä aikaa Tallille itsekseen. Zorro teki pientä tokoilua, mutta varsinaisena aiheena oli kontaktit ja keppejä tehtiin myös. Kerran sain Zorron tuleen puomilta läpi, mutta muuten koira oli varsin tarkkana. Päätin muutenkin, että jätän kontaktit kokonaan käskyttämättä, koska kyllä tuo tietää, että niille pitäisi pysähtyä. Yhtä hyvin tai huonosti siis nuo tuntuvat toimivan ilman käskyäkin, mutta en ainakaan kisoissa enää mokaa käskyttämällä liian kovaa. 

Myös Rommi pääsi treenaamaan pitkästä aikaa. Pientä tokoa isolla äänellä. Tokoillessa mun pitäisi muistaa, että ääntely monesti helpottaa kun Rommi pääsee ensimmäisen kerran leikkimään lelulla. Purkaa ilmeisesti ylivirettään repimiseen... Rommi pääsi tekemään myös vähän keppejä, jotka oli kyllä aika hyvin unohtuneet. Tekniikka on kyllä tallella, mutta sisäänmenot ja rytmistä kiinni saaminen on vaikeaa. No onko tämä ihme jos se on päässyt varmaan kaksi kertaa kokeilemaan tänä vuonna :D Puomin kontakti oli taas edelleen täydellinen. Kova loppuun asti ja stoppi oikeaan kohtaan. Saisi Zorro ottaa vähän mallia. Treenailujen jälkeen pojat pääsivät riekkumaan vielä aina ihanan Milon kanssa. Zorro kyllä jäi mielellään vähän taka-alalle ja Rommi taas oli hiukan liian innokas alkuun, mutta saatiinhan ne kunnon painitkin pystyyn. Muutama kuva tästä löytyy Nassun blogista: http://milobc.blogspot.fi/2014/12/ahaa-elamyksia-painia-menneen-muistelua.html

Viime vuoden tavoitteet ja toteumat:

Zorro:
Agility:
Jatketaan humputtelua entiseen malliin. Käydään kisoissa hakemassa se viimenen nolla jos siltä tuntuu... 
Nolla saatiin kolmosista ja suureksi yllätyksesti Zorro mitattiin kesäkuussa mediksi. Muutama startti kakkosissa ja siirto kolmosiin. Kolmosissa ehdittiin tehdä 6 rataa. Tuloksina 3 hyllyä, 2 yliaika vitosta ja yksi nolla! Enpä olisi uskonut, että päästäisiin näin paljon kisaamaan, mutta kivaa on ollut.

Toko:
TK1 heti alku vuodesta. Loppu vuodelle AVOimen luokan korkaus!
TK1 saatiin, mutta avointa ei korkattu. Mielenkiinto ei oikein riittänyt treenamaan.

Rally-toko:
Motivaatio pula on tällä hetkellä melkoinen lajin suhteen. Kunhan laji virallistuu toukokuussa niin ruvetaan tekemään RTK4. SM-kisoihin osallistuminen, mikäli ovat jossain järkevässä paikassa.
RTK4 saattiin syyskuussa SM-kisoissa Hangossa. Eli tavoitteet tuli täytettynä. Plussana vielä SM kisoijen yksilöiden 9. sija ja joukkue hopea. Loppuvuodesta vielä PM:ssä 4.sija

Jälki:
Treenataan mahdollisimman usein, mutta Rommi menee tässä etusijalle. Kohotetaan koiran itseluottamusta myös taajamajäljille!
Zorro pääsi loppu vuodesta treenaamaan enemmänkin ja on tullut varsin päteväksi koiraksi. Ihan viimeisillä jäljillä on taas epävarmuus nostanut päätään.


Muuta:
BH koe kiinnostaisi suorittaa, vaikkakaan PK puolella ei muuten jatkettasi.
Terveenä halutaan tietysti pysyä!
Eipä kyllä ollut haluakaan BH:seen. Terveyttä sen sijaan riitti koko vuodelle, eikä rokutuksia lukuun ottamatta lääkärillä käyty. Lihaksisto on myös pysynyt hyvässä kunnossa läpi vuoden.


Rommi:
Toko: 
Jatketaan treeneissä käymistä, mutta pääpaino Rommin käyttäytymisessä ja keskittymisessä ei niinkään pilkun viilauksessa lajin suhteen. 
Treenailemassa ollaan käyty epäsäännöllisen säännöllisesti. Enemmän olisi vielä saanut tehdä käyttäytymis/keskittymistreeniä.

Rally-toko:
Ehkäpä RTK1 virallistumisen jälkeen, katsotaan mitä tapahtuu säännöille...
Kaksi tulosta saatiin alokasluokasta ja kerran käytiin epiksissä. Kauheesti ei olla treenattu, mutta helppojahan nuo alokkaan kyltit on.


Jälki:
Tähän panostetaan niin paljon vaan kun aika ja rahkeet riittää. Tavoitteena päästä treenaamaan 1krt viikossa. Jos treenit jatkuu hyvissä merkein ja minä opin paremmin lukemaan koiraa, niin jatkokurssin suoritus voisi olla mahdollinen.
Ollaan käyty paljon treenaamassa tai aina kun siihen mahdollisuus on ollut, n. 2krt/kk. Kehitys oli alkuvuodesta vielä kova, mutta syksyllä otettiin takapakkia. Tauon jälkeen Rommi on taas mennyt paremmin.

Muuta:
Arjen saaminen kuntoon on kuitenkin Rommin ykkös tavoite tulevalle vuodelle. Varmat ohitukset myös hankalissa tilanteissa. Käyttäytymisen kehittäminen niin uusissa koira- kuin ihmiskontakteissa. (Vink vink: kyläilijötä tarvitaan!) Vapaana ulkoilua olis todella hienoa päästä harrastaa, nykyisen liina systeemin sijaan... Ainakin yksi uusi koiraystävä Rommille! Rommin treeneistä täytynnee tehdä tarkempaa suunnitelmaa myöhemmin.
Arjen kanssa tehdään työtä edelleen ja tuskinpa se ikinä loppuu. Ohituksissa pärjätään paremmin ja harvoin homma räyhäämisesksi menee, mutta varmuutta ei tosiaan ole. Jos jotain ollaan opittu, niin ainakin osaan lukea koiraa paremmin ja tunnistaa vaikeat tilanteet. Uusi ystävä Rommille saatiin, Milo <3. Eikä se todellakaan ollut vaikeata kun vaan vasta puoli oli sopiva. Myös suhteet systeriin on edelleen kunnossa. Edellenkin sorruin päämäärättömästi treenailuun, hyi mua. Vapaana Rommi pääsi juoksentelemaan keväällä ennen MH:ta ja nyt kuonokopan kanssa ollaan käyty pari kertaa lenkillä. Ei merkittävää parannusta...

Rommin selän kipuilu aiheutti loppu vuodesta harmia ja taukoa mm. jäljestykseen. Jumppa ja venyttely auttoi, mutta nyt allekirjoittanut on taas laiskistunut, joten toiset hyit mulle :)

Tavoiteet 2015

Zorro
Agilitya jatketaan niin kauan kun koira vaan jaksaa. Käydään kisoissa ainakin Tampereen suunnilla. Yritetään saada myös kisakontaktit kuntoon.

Tokoillaan jos huvittaa ja kisoihin mennään kunhan ollaan valmiita niihin. Saattaapi olla, että menee kesällä taphtuvan sääntömuutosten jälkeiseen aikaan. Yritetään nyt siis se avo korkata.

Rallyn kanssa en tiedä mitä tekisin. Jos saisi yhden valion arvoon aiheuttavan tuloksen joskus, voisi se luoda uskoa jatkaa kisailua. Saas nyt nähdä...

Jälkiä tehdään aina kun vaan sopii aikatauluhin. Jatkokurssi keväällä on mahdollinen. Pitäisi kasvattaa omaa luottoa koiraan

Rommi
Rallysta haetaan se RTK1 alkuvuodesta, ehkä jo helmikuun kisoista. Sitten se on siinä kisailujen osalta.

Agia ja tokoa voidaan käydä höntsäämässä, mutta järkevästi ajatuksella. Keskitytään rauhoittumiseen.

Jälkeä pyritään tekemään mahdollisimman paljon ja toivottavasti saataisiin ongelmat korjattua. Jatkokurssi ja tosi etsinnät kiinnostaa ja voisivat olla mahdollisia jo tänä vuonna.

Muuta: Toivottavasti saadaan Trelle BAT 2.0 käytännön treenejä. Syksyllä kävin seminaarissa, mutta käytännön toteutusta kaipaisin. Täytyy tästä kirjoitella tarkemmin kun vaan on aikaa. Vielä helpompaa arkea ja ainakin yksi uusi koiraystävä tänäkin vuonna pitäisi löytää!