tiistai 3. huhtikuuta 2018

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Päin seinää

Kun joku voi mennä pieleen, niin sehän menee. Story of my life...

Tällä viikolla oli suunnitelmissa lähteä Hämeenlinnaan kisaamaan Zorron kanssa. Olin ilmottanut meidät myös kolmeen muuhun starttiin syyskuulle. Suunnitelmaksi nämä kuitenkin jäi, koska Zorro saikuttaa taas.

Olen jo jonkin aikaa sanonut, että Zorro ei ihan ole oma itsensä. Se on joko tullut vanhaksi tai se on kipeä. En oikein tiedä mikä siinä oli, ehkä se nukkui vähän enemmän ja eri asennossa kun yleensä. Iltaisin se ei halunnut lähteä ulos, mutta toisaalta muuten rellesti ja reenasi menemään normaaliin tapaan. Eilen töistä kotiin tullessa vastassa olikin todella kipeä koira. Se vaan tärisi, läähätti ja vinkui ja alkuun olikin hankala sanoa, että mihin sattuu. Vahvimmaksi epäilyksi nousi niska (tai korvat, mutta ne oli niin siistit, että tuskin olivat kuitenkin syyllisenä). Pään kääntäminen sattui ja koira vingahtelikin jatkuvasti. Zorron kipurajan tietäen, koira oli todella tuskainen.

Onneksi päästiin eilen illalla vielä varmistamaan diagnoosi lääkärille. Lääkärikin totesi, että pää ei käänny lainkaan toiselle sivulle. Ylöspäin meni ihan hyvin, alas vähän huonommin. Lihaksia ei varsinaisesti aristanut ja se saikin lääkärin epäilemään, että sillä voi olla jotain vikaa rangassa. Välilevy, spondyloosi tai jotain sellaista "mukavaa". Koiraa ei kuitenkaan nyt kuvattu vaan hoidoksi tuli vain kipulääkettä ja lihasrelaksantteja. Verikokeilla todettiin, että kyse ei ole aivokalvontulehduksesta tai punkkivälitteisistä taudeista.

Tänä aamuna vastassa oli jo vähän iloisempi ja kivuttomampi tyyppi. Toivottavasti tämä menisi nopeasti ohi ja päästäisiin kuitenkin kisaamaan vielä tänä vuonna. Ennen kaikkea toivon, että kyse olisi kuitenkin vain jostain mikä voidaan hoitaa pois. Kuvatahan se tarvitsee jos vaiva vaan jatkuu. Vaikka Zorroa paljon on kuvattukin, ei ikinä ennen ole niskassa ollut ongelmaa, joten en ole varma onko siitä edes kunnon kuvia. Harmittaa, että en taaskaan huomannut koiran kipua ajoissa. Voi Zorro kumpa osaisit puhua!

tiistai 22. elokuuta 2017

Rally-tokon SM-kisat 2017

Viime lauantaina startattiin auto ihan liian aikaisin kohti rally-tokon SM-kisoja Seinäjoella. Osallistumisoikeus kisoihin tuli rimaa hipoen. Paras tulos meillä oli viime SM-kisojen jälkeen 93 pistettä ja tämä oli alin tulos millä kisaan pääsi mukaan. Lähtökohdat muutenkin olivat aika heikot. Edellisestä kisastartista oli ainakin 1,5 kuukautta ja treenaaminen on jäänyt todella vähälle kesän aikana. Odotukset olivat siis aika lailla nollissa. Nautin vain, että ylipäätään päästiin mukaan nauttimaan sm-kisa fiiliksestä.

Vauhdin hurmaa (kuva: Sporttirakki)

Merkki! (kuva: Sporttirakki)

Tuomarina karsintaradalla oli Iiris Harju, joka oli tehnyt tutusti varsin vauhdikkaan radan. Rata sopi meille hyvin ja ainoa stressin paikka oli merkin löytyminen ja liikkeestä istu kyltti, joka menee helposti kympin virheeksi. Oma suoritus oli heti aamusta ensimmäisessä ryhmässä, mikä oli ehdottomasti hyvä juttu. Ei tarvinnut koko päivää jännittää vaan pääsi sitten oman suorituksen jälkeen tsemppaamaan muita ja nauttimaan muiden hyvistä suorituksista. Luultavasti pitkästä kisatauosta johtuen, jännitin omaa suoritusta ihan hulluna rataantutustumisesta asti. En myös oikein tiennyt, missä pitäisin Zorron ennen omaa suoritusta. Oudossa autossa se ei tuntunut viihtyvän ja häkkiinkään en uskaltanut sitä laittaa, joten otin sen naruun kehän laidalle.




Kuva: Eva-Lotta Halonen

Kuva: Eva-Lotta Halonen

Jo virittelyissä huomasin, että Zorro ei missään nimessä ole parhaimmillaan. Vire ei ollut se mitä olisin halunnut. Yritin hetsata koiraa tennispallon ja kissan ruuan avulla, mutta jotain jäi puuttumaan. Lähtö oli ahtaassa paikassa, joten en voinut koiraa siinä pyöritellä ja käsikosketustakaan Zorro ei oikein kunnolla tehnyt. Videolla näkyy hyvin kuinka Zorron pää vain pyörii lähdössä, eikä se keskity lainkaan muhun. Video radasta täällä.

Kuva: Sporttirakki

Kieli keskellä suuta
(kuva: Sporttirakki)
Alussa olevalta merkitä otettiin -3tvä, koska jostain syystä se lähti ensin moikkaamaan tuomaria, ennen kun meni merkille. Istu - käännös vasempaan – istu kyltiltä tuli -10 tvä jostain syystä (ylimääräinen pysähdys). Zorro meinasi siis istua väärän kohtaan ja pyysin sen siitä sivulle. Ennenkin vastaavia tilanteita on tapahtunut, eikä ne ikinä ole ollut kympin virheitä, kolmosen ehkä mieluummin. Heti seuraava kyltti (sivuaskel oikealle) jouduttiin uusimaan, kun koiran keskittyminen juuri herpaantui, kun lähdin ottamaan sivuaskelta. Edessä peruutus jouduttiin myös uusimaan ja siitä huolimatta napattiin kympin virhe siitä. En tiedä mikä siinä oli niin vaikeaa, mutta luultavasti yleisö+ajanottaja häiritsi suoritusta niin paljon, että ei vaan pystynyt peruuttamaan riittävästi. Liikkeestä istumisesta suoriuduttiin ilman virheitä ja olihan sielä monta muutakin hyvää kohtaa. Edellä mainittujen virheiden lisäksi saimme koko joukon ykkösen virheitä mm. puutteellisesta yhteistyöstä johtuen. Tuomari kyllä sakotti aina kun Zorro katsahti ympärilleen. Loppulta meille jäi 60 pistettä ja siten jäätin ilman hyväksyttyä tulosta.

Seuraamisen riemua ja tassu nousee (kuva: Sporttirakki)

Tuulitukka (kuva: Sporttirakki)

Radan jälkeen olin todella helpottunut, että se oli ohi. Tiesin, että putkeen ei mennyt, mutta olin kuitenkin tyytyväinen meidän suoritukseemme. Parempaan ei tällä kertaa olisi ollut paukkuja. Kun katsoo radalta otettuja kuvia, näkee myös miten kivaa Zorrolla kuitenkin kehässä oli <3 Sain myös rutkasti lisää treeni- ja kisamotivaatiota ja olenkin ajatellut, että loppu vuosi painetaan täysillä tämän lajin parissa. Kyllä me vielä näytetään mitä me oikeasti osataan!

Kuva: Sporttirakki

Päivän positiiviset:
+ Liikkeestä istuminen
+ Oma fiilis
+ Sivulla peruutus

Kehitettävää:
- Perusasentoihin tuleminen
- Virittelyn epäonnistuminen
- Lähtö

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Juhannus ja pikkumustan kisat

Juhannus oltiin perinteisesti mökillä. Koirat nautti vapaudesta ja rajattomista uinti mahdollisuuksista. Okei, Rommin käsitys vapaudesta oli ison osan ajasta se, että hän nukkui auton perässä. Selvästi se kaipaa omaa rauhaa ja auto on se paikka, johon ei kukaan tule häntä härkkimään.


Eilen oltiin Demin kanssa taas möllikisoissa. Pikkunen oli taas niin innoissaan, mutta radalla keskittyi hienosti, eikä sählännyt juurikaan. Kyllä nyt alkaa tuntumaan, että voitaisiin virallisiinkin mennä. Ongelmat on tiedossa ja tosiaan, joskus pitäisi treenatakin. Tästä videoon 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Huonoa tuuria ja oivalluksia

Reilu viikko sitten meidän piti jatkaa Zorron kanssa kisaputkea kahdella rally startilla. Nämä olivat meidän viimeiset kisat, joissa oltaisiin voitu SM-kisoja ajatelleen tehdä parempaa tulosta. Epävarmaa on päästäänkö kisoihin mukaan 93 pisteen tuloksella, mutta nyt ei voi kuin toivoa. Kisaamaan ei siis päästy, koska Zorron anaalirauhanen meni tulehtumaan ja oli ehtinyt fistelöitymään jo ihon läpi, kun asian huomasin. Perjantai aamuna tajusin, että koira nuolee takamustaan todella paljon. Kun katsoin takapuolta, puski märkää ihan kunnolla ihossa olevasta haavasta. Luulinkin ennen ell reissua, että Zorro on telonut takapuolensa jossain. Näin on käynyt aiemminkin. Mitään aiempia oireita ei ollut, vaikka se on varmasti ollut kipeä. Zorro ei petä koskaan; kipua ei tunneta tai ainakaan sitä ei näytetä! Lääkäri totesi myös, että ympäröivät kudokset laajalti tulehtuneen. Zorroa ei onneksi tarvinnut rahoittaa rauhasten huuhtelun ajaksi ja kiinnostus takapuolta kohtaan katosi oikeastaan hyvin pian huuhtelun jälkeen. Lääkkeeksi kipulääkettä, antibiootteja ja sinkkivoidetta. Persus lähtikin nopeasti paranemaan, mutta antibiootti kuuri kestää vielä muutaman päivän.

Kovan onnen pönttöpää

Taukopaikalla

Vajaa viikko edellisen lääkäri reissun jälkeen, huomasin, että nyt Zorro nuolee toista etutassuaan oudon paljon. Tassua tutkiessa totesin kannuskynnen melkein katkenneen puolesta välistä. Tassu oli selvästi kipeä, joten kauluri takaisin päähän, kipulääkettä nassuun ja uutta aikaa varaamaan lekuriin. Onneksi kynsi oli napsahtanut sen verran siististi poikki, että kynttä ei tarvinnut kuoria, mikä olisi taas ollut isompi operaatio. Lisää kipulääkettä ja side jalkaa suojaamaan oli lääkärin ohjeistus. Samalla käynnillä katsottiin anaalien tilanne, mitkä näyttivät suht. hyvältä. Huuhdelleessa todettiin, että vähän oli vielä tulehdusta rauhasessa jäljellä, mutta ympäröivän kudoksen tulehdus oli parantunut. Kontrolloidaan nämä anaalit vielä parin viikon päästä, että voidaan varmistaa niiden oikeanlainen toiminta. Kaikista näistä vastoinkäymisistä huolimatta ollaan jatkettu elämää suhteellisen normaalisti. Lenkkeillä Zorro pystyy nyt jo hyvin ja viikonloppuna oltiinkin oikein telttaretkellä. Se oli koirille (ja omistajalle) ensimmäinen yö teltassa. Rommi nukkui varsin makeasti, tosin jalat olivat aamulla kunnolla puuduksissa, kun se oli nukkunut koko yön samassa asennossa. Zorro nukkui vähän huonommin (tai ei ollenkaan) ja oli aika puhki kotiin tultaessa.

Rommi näyttää tosi onnellista mökkeilijältä :D

Eilen tehtiin Rommin kanssa parin viikon tauon jälkeen nose workkiä kotona. Oltiin möllikisoissa ennen taukoa ja ne menivät kyllä ihan persiilleen, joten tauko oli paikallaan. Haluaisin, että koira olisi jo lähtöviivalla paremmalla vireellä ja keskittynyt työn tekoon, eikä sähläämiseen. Haluaisin myös, että koira ei lähtisi summan mutikassa etsimään huoneesta vaan etenisi mahdollisimman suoraan hajulle. Teinkin nyt niin, että palkkasin koiraa lähtötilanteessa, kun se haisteli kohti etsittävää huonetta. Rommi näppäränä koirana tajusi idean nopeasti ja 5/6 löydöstä tuli todella nopeasti koiran edetessä suoraan lähdöstä hajulle tarkentamaan. Näistä nopeista löydöistä annoin oikein kunnon kehut namien lisäksi ja Rommihan oli ihan liekeissä tästä superpalkasta. Mä kun aina ajattelen, että tuo palkkautuu millä vaan, niin kyllä siinä oli ihan todella suuri ero, kun vähän panosti palkkaukseen. Sillähän meni kuppi ihan nurin ja se juoksi ympäri kämppää hepulissa, kun oli niiiiin hyvä! Joskus sitä tahtoo tällaiset perusjututkin unohtumaan, kun muka tuntee koiransa.


Makkaroiden vaihtimista sivusilmällä