Rommin selkäkin auottiin Katriinan toimesta, eikä tosiaan mitään kovin pahaa jumia löytynyt. Luultavasti on vaan liukastellut kotona ja saanut pientä osumaa. Nyt venyttelee taas jo normaalisti itseään ja muutenkin käyttäytyy normaalisti.
Kun Zorron on ollut saikulla, on Rommi ehtinyt paremmin treenaamaan. Pari kertaa ollaan nyt käyty BAT treeneissä talven jälkeen. Rommi yllätti todella kun lähestyi vierasta koiraa hyvinkin rauhallisesti ja meni lähelle, jopa haistelemaan koiraa iholle asti. Mutta siihen se itsevarmuus loppuikin ja homma meni muutamaan kertaan rähinäksi. Onneksi vaastapuolena oli tasapainoinen Onni koiranen, joka ei moisesta ottanut itseensä. Tänään taas jatketaan treenejä hiukan eri tekniikalla. Vaikka arjessa ei aina tajuakkaan, että eteenpäin ollaan menty, treeneissä edistyksen huomaa selkeämmin. Aiemmin Rommi ei todellakaan olisi vapaaehtoisesti mennyt kymmentä metriä lähemmäksi vierasta koiraa. Noh, tekemistä riittää edelleenkin paljon. Yllättävien tilanteiden hallinta on yksi niistä.
Jälkeä ei ole treenattu määrällisesti paljon, mutta sen sijaan olen yrittänyt keskittyä laatuun. Alku vuodesta treenit jäi todella vähiin. Jonkunlainen varmuus ilmaisuihin kuitenkin tuntui löytyvän ja siksi uskalsinkin kokeilla huhtikuussa jälleen pääsykoetta. Tällä kertaa Rommi teki hyvää työtä ja isommista häiriöistäkin selvittiin, joten läpäistiin koe ja nyt olisi pääsylippu jatkokurssille. Vielä ei olla jatkokurssia aloitettu, mutta treenattu kuitenkin on. Olen todennut, että joka toinen viikko on hyvä tahti treenata. Jos treenit sattuu olemaan tiuhemmassa, ollaan treenattu vain ilmaisuja, mikä on todella tuonut varmuutta tekemiseen.
Loppuun vielä Rommi ja Zorro muistuttaa kuinka tärkeää olisi ottaa lemmikistä haju talteen mahdollisen karkurireissun varalle.
