keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Päin seinää

Kun joku voi mennä pieleen, niin sehän menee. Story of my life...

Tällä viikolla oli suunnitelmissa lähteä Hämeenlinnaan kisaamaan Zorron kanssa. Olin ilmottanut meidät myös kolmeen muuhun starttiin syyskuulle. Suunnitelmaksi nämä kuitenkin jäi, koska Zorro saikuttaa taas.

Olen jo jonkin aikaa sanonut, että Zorro ei ihan ole oma itsensä. Se on joko tullut vanhaksi tai se on kipeä. En oikein tiedä mikä siinä oli, ehkä se nukkui vähän enemmän ja eri asennossa kun yleensä. Iltaisin se ei halunnut lähteä ulos, mutta toisaalta muuten rellesti ja reenasi menemään normaaliin tapaan. Eilen töistä kotiin tullessa vastassa olikin todella kipeä koira. Se vaan tärisi, läähätti ja vinkui ja alkuun olikin hankala sanoa, että mihin sattuu. Vahvimmaksi epäilyksi nousi niska (tai korvat, mutta ne oli niin siistit, että tuskin olivat kuitenkin syyllisenä). Pään kääntäminen sattui ja koira vingahtelikin jatkuvasti. Zorron kipurajan tietäen, koira oli todella tuskainen.

Onneksi päästiin eilen illalla vielä varmistamaan diagnoosi lääkärille. Lääkärikin totesi, että pää ei käänny lainkaan toiselle sivulle. Ylöspäin meni ihan hyvin, alas vähän huonommin. Lihaksia ei varsinaisesti aristanut ja se saikin lääkärin epäilemään, että sillä voi olla jotain vikaa rangassa. Välilevy, spondyloosi tai jotain sellaista "mukavaa". Koiraa ei kuitenkaan nyt kuvattu vaan hoidoksi tuli vain kipulääkettä ja lihasrelaksantteja. Verikokeilla todettiin, että kyse ei ole aivokalvontulehduksesta tai punkkivälitteisistä taudeista.

Tänä aamuna vastassa oli jo vähän iloisempi ja kivuttomampi tyyppi. Toivottavasti tämä menisi nopeasti ohi ja päästäisiin kuitenkin kisaamaan vielä tänä vuonna. Ennen kaikkea toivon, että kyse olisi kuitenkin vain jostain mikä voidaan hoitaa pois. Kuvatahan se tarvitsee jos vaiva vaan jatkuu. Vaikka Zorroa paljon on kuvattukin, ei ikinä ennen ole niskassa ollut ongelmaa, joten en ole varma onko siitä edes kunnon kuvia. Harmittaa, että en taaskaan huomannut koiran kipua ajoissa. Voi Zorro kumpa osaisit puhua!

tiistai 22. elokuuta 2017

Rally-tokon SM-kisat 2017

Viime lauantaina startattiin auto ihan liian aikaisin kohti rally-tokon SM-kisoja Seinäjoella. Osallistumisoikeus kisoihin tuli rimaa hipoen. Paras tulos meillä oli viime SM-kisojen jälkeen 93 pistettä ja tämä oli alin tulos millä kisaan pääsi mukaan. Lähtökohdat muutenkin olivat aika heikot. Edellisestä kisastartista oli ainakin 1,5 kuukautta ja treenaaminen on jäänyt todella vähälle kesän aikana. Odotukset olivat siis aika lailla nollissa. Nautin vain, että ylipäätään päästiin mukaan nauttimaan sm-kisa fiiliksestä.

Vauhdin hurmaa (kuva: Sporttirakki)

Merkki! (kuva: Sporttirakki)

Tuomarina karsintaradalla oli Iiris Harju, joka oli tehnyt tutusti varsin vauhdikkaan radan. Rata sopi meille hyvin ja ainoa stressin paikka oli merkin löytyminen ja liikkeestä istu kyltti, joka menee helposti kympin virheeksi. Oma suoritus oli heti aamusta ensimmäisessä ryhmässä, mikä oli ehdottomasti hyvä juttu. Ei tarvinnut koko päivää jännittää vaan pääsi sitten oman suorituksen jälkeen tsemppaamaan muita ja nauttimaan muiden hyvistä suorituksista. Luultavasti pitkästä kisatauosta johtuen, jännitin omaa suoritusta ihan hulluna rataantutustumisesta asti. En myös oikein tiennyt, missä pitäisin Zorron ennen omaa suoritusta. Oudossa autossa se ei tuntunut viihtyvän ja häkkiinkään en uskaltanut sitä laittaa, joten otin sen naruun kehän laidalle.




Kuva: Eva-Lotta Halonen

Kuva: Eva-Lotta Halonen

Jo virittelyissä huomasin, että Zorro ei missään nimessä ole parhaimmillaan. Vire ei ollut se mitä olisin halunnut. Yritin hetsata koiraa tennispallon ja kissan ruuan avulla, mutta jotain jäi puuttumaan. Lähtö oli ahtaassa paikassa, joten en voinut koiraa siinä pyöritellä ja käsikosketustakaan Zorro ei oikein kunnolla tehnyt. Videolla näkyy hyvin kuinka Zorron pää vain pyörii lähdössä, eikä se keskity lainkaan muhun. Video radasta täällä.

Kuva: Sporttirakki

Kieli keskellä suuta
(kuva: Sporttirakki)
Alussa olevalta merkitä otettiin -3tvä, koska jostain syystä se lähti ensin moikkaamaan tuomaria, ennen kun meni merkille. Istu - käännös vasempaan – istu kyltiltä tuli -10 tvä jostain syystä (ylimääräinen pysähdys). Zorro meinasi siis istua väärän kohtaan ja pyysin sen siitä sivulle. Ennenkin vastaavia tilanteita on tapahtunut, eikä ne ikinä ole ollut kympin virheitä, kolmosen ehkä mieluummin. Heti seuraava kyltti (sivuaskel oikealle) jouduttiin uusimaan, kun koiran keskittyminen juuri herpaantui, kun lähdin ottamaan sivuaskelta. Edessä peruutus jouduttiin myös uusimaan ja siitä huolimatta napattiin kympin virhe siitä. En tiedä mikä siinä oli niin vaikeaa, mutta luultavasti yleisö+ajanottaja häiritsi suoritusta niin paljon, että ei vaan pystynyt peruuttamaan riittävästi. Liikkeestä istumisesta suoriuduttiin ilman virheitä ja olihan sielä monta muutakin hyvää kohtaa. Edellä mainittujen virheiden lisäksi saimme koko joukon ykkösen virheitä mm. puutteellisesta yhteistyöstä johtuen. Tuomari kyllä sakotti aina kun Zorro katsahti ympärilleen. Loppulta meille jäi 60 pistettä ja siten jäätin ilman hyväksyttyä tulosta.

Seuraamisen riemua ja tassu nousee (kuva: Sporttirakki)

Tuulitukka (kuva: Sporttirakki)

Radan jälkeen olin todella helpottunut, että se oli ohi. Tiesin, että putkeen ei mennyt, mutta olin kuitenkin tyytyväinen meidän suoritukseemme. Parempaan ei tällä kertaa olisi ollut paukkuja. Kun katsoo radalta otettuja kuvia, näkee myös miten kivaa Zorrolla kuitenkin kehässä oli <3 Sain myös rutkasti lisää treeni- ja kisamotivaatiota ja olenkin ajatellut, että loppu vuosi painetaan täysillä tämän lajin parissa. Kyllä me vielä näytetään mitä me oikeasti osataan!

Kuva: Sporttirakki

Päivän positiiviset:
+ Liikkeestä istuminen
+ Oma fiilis
+ Sivulla peruutus

Kehitettävää:
- Perusasentoihin tuleminen
- Virittelyn epäonnistuminen
- Lähtö

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Juhannus ja pikkumustan kisat

Juhannus oltiin perinteisesti mökillä. Koirat nautti vapaudesta ja rajattomista uinti mahdollisuuksista. Okei, Rommin käsitys vapaudesta oli ison osan ajasta se, että hän nukkui auton perässä. Selvästi se kaipaa omaa rauhaa ja auto on se paikka, johon ei kukaan tule häntä härkkimään.


Eilen oltiin Demin kanssa taas möllikisoissa. Pikkunen oli taas niin innoissaan, mutta radalla keskittyi hienosti, eikä sählännyt juurikaan. Kyllä nyt alkaa tuntumaan, että voitaisiin virallisiinkin mennä. Ongelmat on tiedossa ja tosiaan, joskus pitäisi treenatakin. Tästä videoon 

tiistai 20. kesäkuuta 2017

Huonoa tuuria ja oivalluksia

Reilu viikko sitten meidän piti jatkaa Zorron kanssa kisaputkea kahdella rally startilla. Nämä olivat meidän viimeiset kisat, joissa oltaisiin voitu SM-kisoja ajatelleen tehdä parempaa tulosta. Epävarmaa on päästäänkö kisoihin mukaan 93 pisteen tuloksella, mutta nyt ei voi kuin toivoa. Kisaamaan ei siis päästy, koska Zorron anaalirauhanen meni tulehtumaan ja oli ehtinyt fistelöitymään jo ihon läpi, kun asian huomasin. Perjantai aamuna tajusin, että koira nuolee takamustaan todella paljon. Kun katsoin takapuolta, puski märkää ihan kunnolla ihossa olevasta haavasta. Luulinkin ennen ell reissua, että Zorro on telonut takapuolensa jossain. Näin on käynyt aiemminkin. Mitään aiempia oireita ei ollut, vaikka se on varmasti ollut kipeä. Zorro ei petä koskaan; kipua ei tunneta tai ainakaan sitä ei näytetä! Lääkäri totesi myös, että ympäröivät kudokset laajalti tulehtuneen. Zorroa ei onneksi tarvinnut rahoittaa rauhasten huuhtelun ajaksi ja kiinnostus takapuolta kohtaan katosi oikeastaan hyvin pian huuhtelun jälkeen. Lääkkeeksi kipulääkettä, antibiootteja ja sinkkivoidetta. Persus lähtikin nopeasti paranemaan, mutta antibiootti kuuri kestää vielä muutaman päivän.

Kovan onnen pönttöpää

Taukopaikalla

Vajaa viikko edellisen lääkäri reissun jälkeen, huomasin, että nyt Zorro nuolee toista etutassuaan oudon paljon. Tassua tutkiessa totesin kannuskynnen melkein katkenneen puolesta välistä. Tassu oli selvästi kipeä, joten kauluri takaisin päähän, kipulääkettä nassuun ja uutta aikaa varaamaan lekuriin. Onneksi kynsi oli napsahtanut sen verran siististi poikki, että kynttä ei tarvinnut kuoria, mikä olisi taas ollut isompi operaatio. Lisää kipulääkettä ja side jalkaa suojaamaan oli lääkärin ohjeistus. Samalla käynnillä katsottiin anaalien tilanne, mitkä näyttivät suht. hyvältä. Huuhdelleessa todettiin, että vähän oli vielä tulehdusta rauhasessa jäljellä, mutta ympäröivän kudoksen tulehdus oli parantunut. Kontrolloidaan nämä anaalit vielä parin viikon päästä, että voidaan varmistaa niiden oikeanlainen toiminta. Kaikista näistä vastoinkäymisistä huolimatta ollaan jatkettu elämää suhteellisen normaalisti. Lenkkeillä Zorro pystyy nyt jo hyvin ja viikonloppuna oltiinkin oikein telttaretkellä. Se oli koirille (ja omistajalle) ensimmäinen yö teltassa. Rommi nukkui varsin makeasti, tosin jalat olivat aamulla kunnolla puuduksissa, kun se oli nukkunut koko yön samassa asennossa. Zorro nukkui vähän huonommin (tai ei ollenkaan) ja oli aika puhki kotiin tultaessa.

Rommi näyttää tosi onnellista mökkeilijältä :D

Eilen tehtiin Rommin kanssa parin viikon tauon jälkeen nose workkiä kotona. Oltiin möllikisoissa ennen taukoa ja ne menivät kyllä ihan persiilleen, joten tauko oli paikallaan. Haluaisin, että koira olisi jo lähtöviivalla paremmalla vireellä ja keskittynyt työn tekoon, eikä sähläämiseen. Haluaisin myös, että koira ei lähtisi summan mutikassa etsimään huoneesta vaan etenisi mahdollisimman suoraan hajulle. Teinkin nyt niin, että palkkasin koiraa lähtötilanteessa, kun se haisteli kohti etsittävää huonetta. Rommi näppäränä koirana tajusi idean nopeasti ja 5/6 löydöstä tuli todella nopeasti koiran edetessä suoraan lähdöstä hajulle tarkentamaan. Näistä nopeista löydöistä annoin oikein kunnon kehut namien lisäksi ja Rommihan oli ihan liekeissä tästä superpalkasta. Mä kun aina ajattelen, että tuo palkkautuu millä vaan, niin kyllä siinä oli ihan todella suuri ero, kun vähän panosti palkkaukseen. Sillähän meni kuppi ihan nurin ja se juoksi ympäri kämppää hepulissa, kun oli niiiiin hyvä! Joskus sitä tahtoo tällaiset perusjututkin unohtumaan, kun muka tuntee koiransa.


Makkaroiden vaihtimista sivusilmällä

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Ääripäästä toiseen

Ollaan kisattu viikon sisään paljon. Viime lauantain aloitettiin Rommin kanssa. Ajeltiin Kuhmoisiin suorittaamaan Nose Workin hajutestiä eukalyptuksella. Testiin osallistuminen oli melkoinen päähän pisto, mutta onneksi mentiin, koska saatiin hyväksytty tulos testistä ja siten voidaan osallistua virallisiin kokeisiin kunhan sopivat osuvat kohdalle. Hajutestissä on 12 muovipurkkia joissa yhdessä oli etsittävä haju. Aikaa etsiä on kolme minuuttia. Rommilla oli välillä pieniä keskittymisvaikeuksia ja olisi pitänyt päästä mm. tuomaria katsomaan. Lopulta kuitenkin ilmasi, mutta jostain syystä käytti tassuaan siinä. Tästä tuli sanomista, eikä testi olisi välttämättä mennyt läpi, jos laatikot olisivat olleet pahvia. Videolla näkyy huonosti, mutta ompa kuitenkin jotain todisteita: https://youtu.be/8bsrYJHDwJY


Sunnuntain mentiin Teivoon rallattalemaan. Keli oli tuskaisen kuuma, enkä oikein uskaltanut lämpätä koiraa kunnolla. Johtuiko sitten siitä vai mistä, mutta radalla mulla oli mukana melkoinen laama. Tahmea kuin mikä, mutta jotenkin sitä kuitenkin taisteltiin maaliin asti. Hämmentävää kyllä, pisteitäkin jäi jäljelle 90. On tämä laji kyllä mielenkiintoinen, että me saadaan noin hyvät pisteet vaikka tuntuu, ettei koira tee oikein mitään. Video radasta täältä.

Viime keskiviikkona mölleilin Demin kanssa. Oman seuran epikset ulkokentällä eivät olleet monelle koiralle helppo paikka. Demi ei kuitenkaan pettänyt tälläkään kertaa. Vire hyvä, ympäristö ei kiinnostanut, keskittyi hienosti muhun nameihin. Oltaisiin taidettu voittaa alo luokka jos ohjaaja ei olisi ottanut yhtä tyhmääkin tyhmenpää kymppiä! Virheet tuli seuraavasti:
-1 tempo, juoksu (kuulemma liian hidas)
-10 ov, 1-2-3 peruuttaen (ohjaaja otti liian lyhyitä askeleita, (koska pieni koira, pienet askeleet ;))
-1 vino, eteen tulon x2
-1 uusi, -1 py, saksalainen
Yhteensä pisteitä jäi siis 81p. Kyllä sitä täytyy vaan virallisiin tuon kanssa mennä. Jos vaikka syksyllä, niin ehdittäisiin treenamaan perusasento mallilleen. Myös pitempää palkkaamattomuutta täytyy treenata. Epiksissä meinasi vire lysähtää loppu kohden. Valitettavasti videolle ei tätä suoritusta tullut.


Tänään oli Zorron kanssa omassa hallissa kisat. Rata oli helpohko, mutta niihän siinä kävi, että tänään oli kierrokset ihan tapissa. Tarkkuus puuttui ja olisi ollut kiva käydä moikkaamassa niin käytösruudunvalvojaa kuin tuomariakin. Saatiinkin kokonaisvaikutelmasta -5 pistettä juurikin "karkailusta" ja ääntelystä. Muuten ei virheitä juuri tullutkaan, jotain pientä vaan, lopputuloksena 88p. Tästä videoon

Yksi merkille pantava asia on, että molemmissa kisoissa ollaan Zorron kanssa otettu -3 tvä liikkeestä maahan kierrä koira -kyltiltä. Zorro tekee maahanmenon todella hitaasti ja jääkin helposti peffa pystyyn. Enpä tiedä johtuisiko tämä jostain jumista Vai mistä, Onneksi meillä on osteopaatti ensi viikolla. Ensi viikolla on myös vielä kaksi rally starttia ulkokentillä, niin toivoisin, että meille se ysivitonenkin sieltä suotaisiin .

perjantai 12. toukokuuta 2017

Kuulumisia treeneistä

Ei se ole ihme, että viime kisoissa tehtiin Zorron kanssa meidän ennätystulos, koska meillähän on mennyt myös treeneissä ihan loistavasti. Teemme torstain treeneissä yleensä aina rataa ja suoritus on monesti kisanomainen. Muutaman palkan saatan radalla antaa, mutta muuten mennään kisanomaisesti uusimisineen. Viimeisen kuukauden aikana, en kyllä muista, että olisin juurikaan uusinut mitään. Korkeintaan jotain omia askelvirheitä. Virheitä radoilla ei ole tullut kuin pieniä -1p. virheitä. Useimmat niistä ovat tulleet käännöksistä ja pienistä keskittymisen herpaantumisista.

Eilisissä treeneissä tehtiin vauhdikasta rataa. Alku oli hiukan hankala, koska kentän laidalla olleet tavarat olivat todella lähellä. Kun näistä ekoista kylteistä selvittiin, homma alkoi taas toimimaan. Vire oli hyvä ja pystyin luottamaan koiraan. Ainoastaan houkutuksessa jännitin, meneekö koira avoimelle kupille syömään eväitä, mutta eihän se edes huomannut niitä. Lisäksi myöhemmin radalla piti tehdä puolenvaihto edestä kohti avointa kuppia, sekä peruutus kupin vieressä. Missään näistä Zorro ei reagoinut koko kuppiin! Kun vire on optimi, ei edes ruokahoukutukset pysty koiraa häiritsemään. Voi vitsi kun saisi tämän fiiliksen siirrettyä kisoihin! Myös liikkeestä istuminen on sujunut paremmin. Siihen en kyllä luota, että se kisoissa toimisi, mutta on siihen mahdollisuus ainakin olemassa. Kisoissa pitää vain muistaa treenata sitä ennen rataa aina muutaman kerran.

Käytiin Zorron kanssa edeustamassa Tampere KV:ssa. Paljon tuli rapsutuksia!
Rommi pääsi vappupäivänä tekemään ensimmäisen jatkokurssijälkensä. Eihän se ihan putkeen mennyt ja epätoivo meinasi iskeä pahemman kerran, mutta maali löytyi kuitenkin lopulta. Lähelle mentiin ilmaisemaan, mutta en yhtään ihmettele, kun maalissa oli ihana Milo <3 Jäljen täydellinen onnistuminen oli kyllä niin pienestä kiinni ja opin taas uutta. Ensi viikolla jatketaan näissä merkeissä.

Nosework kurssia on ollut nyt neljä kertaa. Tällä viikolla treenattiin romuläjässä, jossa oli häiriönä niin ruokaa kuin lelujakin. Ekalla kerralla piti Rompulle kertoa, että leluilla ei sovi leikkiä, mutta toisella kerralla se ei juurikaan niihin kiinnittänyt huomiota. Ruokaa piti tutkia, mutta suostui kuitenkin jatkamaan etsintää. Näitä pitää ehdottomasti treenata lisää. Vire on edelleen treeneissä turhan korkea ja aikaa menee sähläykseen. Ehkä se kuitenkin tästä.

Välillä sataa lunta, mutta välillä on kylvetty auringonpaisteessakin!

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Omat enkat

Eilen rallateltiin Koirakoutisilla tutussa hallissa. Yleensä mestariluokka on aina heti aamusta, mutta nyt startti oli vasta klo 15. Lähtöpaikkakin oli vasta 14, joka ei tahdo sopia mulle ollenkaan. Rataantustumisen jälkeen ehdin jo unohtaa radan ja stressaan vaan loputtomasti, koska teen mitäkin koiran kanssa. Eilen kuitenkin jotain tein oikein, koska mehän tekaistiin meidän ennätyspisteet! Tuomari oli täysin uusi tuttavuus Heli Kelhälä. Rata oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Hirveesti puolenvaihtoja (5kpl), molemmat pyörähdykset, molemmat tuplasaksalaiset, käännöksiä ja muutama muu.  Video löytyy täältä!



Eka kyltti radalla oli houkutus. Houkutuksena oli karvalelu ja peruukki? muovipussissa, mutta ne ei juuri koiraa kiinnostaneet. Zorro ei kuitenkaan ollut vielä ihan täysillä mukana ja karkasi selän taakse parikin kertaa. Siitä saatiin -1tvä. Seuraava virhe tuli oikean puolen takapääkäännöksessä, pientä häröilyä ja siitä -1 vino. Puolenvaihto edessa Zorro törmäsi kunnolla jalkaan, mutta tuomari ei varmaan sitä nähnyt, koska pisteitä ei lähtenyt. Sivuaskel vasemmalle on todella harvinainen kyltti kisaradoilla, mutta onnistuttiin siinä hienosti. Seuraavalla kyltillä piti tehdä puolenvaihto jalkojenvälistä, mutta Zorro halusi tehdä lemppari puolenvaihtonsa eli edestä. Uusinnalla Zorro teki hienosti, mutta tämä jäi kyllä harmittamaan. Nämä kolme pistettä oltaisiin oikeasti tarvittu. Lopun eteentulo kyltillä Zorro tuli huonosti perusasentoon oikealle, jonka itse korjasi ja siitä vielä -1 tvä. Rata oli todella nopea ja aikaa oli melkein minuutti ennen käytösruutua. Zorron vireestä kertoi aika paljon se, että se ihan tärisi innosta. Tiesin, että käytösruudusta tulisi helvettiä, koska koiran tuli seistä kolme minuttia. Kyllähän se teputtikin, mutta pysyi kuitenkin jaloillaan, eikä kauheasti kuitenkaan vinkunut. -1 tvä kuitenkin saatiin. 



Lopputuloksena oli siis huimat 93p. Aika kiltisti tuntui tämä tuomari tuomaroivan, mutta toisaalta näillä pisteillä oltiin kolmantena, yhteensä mestarissa oli osallistujia 23. Pomppuja radalla riitti, mutta kuitenkin koira oli kuulolla paria kylttiä lukuunottamatta. Pitää olla tyytyväinen vaikka ne pari pistettä vieläkin jäi puuttumaan.


Päivän positiiviset:
- Sivuaskel vasemmalle
- Koira hyvin kuulolla
- Takapääkäännös vasemmalla

Kehityskohteet:
- Pomppufiilis
- Vireen lasku ennen käytösruudun alkua
- Puolenvaihtojen erottelu

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Pätevä nenätyöläinen

Rommin kanssa käytiin pitkästä aikaa jäljellä viikonloppuna. Jälki oli 1-2km metsässä sokkona. Tiesin missä maali on, mutta reitti ei ollut kenelläkään tiedossa. Alkuun ei Rommi meinannut millään lähteä. Takana metsässä oli koira, joka ilmeisesti häiritsi, koska pari päivää aiemmin samassa paikassa sakemanni meinasi tulla iholle asti. Kun koira ehkä kolmannella lähtöyrityksellä lähti hommin, ei ongelmia ollut. Täysin jäljen päällä ei menty ja ilmaisu tuli reilusta 200 metristä. Ilmaisu oli niin selkeä, ettei siitä jäänyt epäilylle sijaa.


Tällä viikolla oli nose work kurssin toinen kerta. Alkuun tehtiin tarkennusharjoitusta, mikä oli Rommille aika helppo homma. Samalla saatiin tehtyä monta hienoa ilmaisua. Nyt Rommin vire tuntui nousevan siinä kohtaa kun homma oli hälle "liian" helppoa. Aina kun homma muuttui (ja vaikeutui) koira keskittyi paremmin. Lopuksi tehtiin ulkoalue-etsintä jossa vire oli tosi hyvä alkukiihdytystä lukuunottamatta. Yhdessä lavan kulmassa se haisteli todella pitkään, mutta ei kuitenkaan pysähtynyt ilmaisemaan. Siitä se vaihtoi paikkaa suoraa hajulle ja nätti ilmaisu lopuksi. On tää kyllä kiva laji! Rommikin on tainnut vähän hurahtaa tähän. Viime viikolla käytiin tokoilemassa lähikentällä. Tein Romminkin kanssa ruutua ekaa kertaa sitten viime syksyn. Lähetin koiran ruutuun ja mitä tekee koira. Laittaa nenän päälle ja hakee hajua ensin ruudun törpöistä ja kun niistä ei löytynyt, koira jatkoi etsimistä läheisestä aidasta. Hetken joudun vääntämään koiran kanssa siitä, mitä oltiin kentällä tekemässä :)

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Pikku mustan rally treenit

Ollaan oltu Demin kanssa nyt alo-avo kurssilla, joka päättyi eilen. Muutenkin on nyt käyty epäsäännöllisen säännöllisesti hallilla treenamaassa. Täytyy kyllä edelleen ihmetelle kuinka hienosti pikku koira on omaksunut harrastuskoiran roolinsa. Ja sitä intoa riittää kunhan palkat on kohdillaan! Paljon on kuitenkin vielä tehtävä, ennen kuin koira on kisakunnossa. Josko siis tekisi yhteenvedon siitä missä mennään.

Seuraaminen on hämmentävän hyvää, kontakti pysyy paljon paremmin kuin kikkarapäällä ja kestää jopa ympärillä lentävät namit! Paikka hiukan hakee vielä, mutta sillä ei rallyn kannalta ole kovin suurta merkitystä. Vasemmalle käännöksiä täytyy treenata, jotta koira ei ehdi istumaan niissä. Samoin hidasta kävelyä täytyy pohtia. Eilisissä treeneissä se ehti istua melkein joka askeleella. Hitaiden pitkien askeleiden ottaminen ei toimi, vaan käyttöön täytynee ottaa varmaan kivat sipsutus askeleet.

Isoin ongelma on edelleen perusasennon puute. Olen tehnyt kädellä vetämällä, mutta edelleenkään ei ole oikein hiffannut sitä. Laatikkotreenit on sinä mallissa, että koira osaa pyöriä sivulla laatikon (matkajuomakupin) avulla. Laatikkoa vaan täytyisi pienentää, mutta ohuella alustalla tämä ei ole toiminut, koska koira vain istuu. Kiertämällä osaa tulla sivulle, mutta jos sitä ei onnistu pysäyttämään oikeaan aikaan se on todella vino.

Asennon vaihdot ovat vaikeita. Maahanmeno käsky on hyvin hallussa, mutta jää helposti päälle, eli erottelu on heikkoa. Seisomista ollaan myös otettu aina välillä ja kyllä siinäkin edistystä on tapahtunut. Radalla mennään tällä hetkellä logiikalla, että jos en sano mitään pysähdyttäessä, koira istuu ja jos sanon niin se menee maahan (välittämättä siitä mitä sanon :) Perusasennosta osaa mennä käskyllä maahan, mutta ei nousta sieltä ylös.


Koiran kiertämiset toimivat nyt hyvin. Vaati paljon toistoja, mutta nyt ei enää karkaile. Eteentulot oli todella vahvat jo syksyllä. Nyt ollaankin niitä treenattu tosi vähän ja se näkyy. Eli täytyy ottaa myös aktiiviseen treeniin.

Avo-luokan liikkeistä ollaan tehty istumisten kautta käännöksiä. Oikealle toimii jotenkin, mutta se perusasento... Myös pyörähdystä on tehty ja sekin alkaa käsiavulla+kumartelulla toimimaan. Tämä on suuri saavutus, koska koiralla on ollut "väärään" suuntaan pyörähdys

niin vahva, ettei aluksi taipunut lainkaan oikeaan suuntaan. Houkutuksessa ei ole noteerannut houkutuksia.

Nyt kun on enemmän kokemusta pikku koiran ohjaamisesta, täytyy kyllä sanoa, että haastetta riittää. Se missä isoa koiraa voi pelkällä käsiavulla ohjata, ei toimi tuollaisen kääpiön kanssa yhtään. Suulliset käskyt täytyy siis opettaa paljon varmemmiksi. Palkkaus on myös ihan erilaista, selkä on kovilla sen jatkuvasta kumartelusta. En myös halua opettaa tuolle yhtään enää vasten hyppimistä, koska se on jo vahva käytös muutenkin.

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Nenätöitä

Rommin nose work harrastus on ollut pitkään taka-alalla. Tosin kyllä mä sen kanssa olen kotona reenaillut sillon tällöin ja välillä muutaman kerran viikossakin. Kotona ensimmäinen kierros on aina paras, seuraavat kierrokset ovat aina hankalampia. Liekö hajua sitten jo niin ympäriinsä huonetta, että hakeminen vaikeutuu. Tai sitten se vetää vaan liian kovilla kierroksilla, eikä ehdi haistelemaan :)


Eilen alkoi Rommin nose work kurssi edistyneille. Alkuun puhuttiin, että missä kukin on menossa ja mitä kurssilta toivoo. Meidän ykköstavoitteeksi nousi "yllättäen" vireen hallinta. Ei tehty kuin yksi harjoitus. Pyysin ennen aloitusta, että kouluttaja Saila sanoisi kun hänen mielestään koiran kierrokset on liian kovat ja homma pitäisi keskeyttää. Alkuun lähti aika kivasti liikenteeseen, välillä vähän kimitettiin ja sitten taas haisteltiin. Ei meinannut kuitenkaan haju löytyä. Pari kertaa taisin koiran keskeyttää, kun ei keskittynyt. Lopulta koiraa vähän autettiin löytämään haju kun aikaa oli kulunut jo varmaan 15 min. Sittenkin ilmaisu jäi vaisuksi, ei perus hyvä Rommin ilmaisuksi.

Jälkeen päin puhuttiin lisää Rommin vireestä. Vire sahaa edestakaisin etsinnän aikana sellaisella vauhdilla, että siihen on hankala puuttua. Välillä ollaan ihan kierroksilla ja seuraavassa hetkessä ilman apuja se alkaa taas kunnolla haistelemaan. Hyvä, että joku muukin on tätä mieltä, etten ole yksin tämän ongelman kanssa.


Uskon, että tulevaisuudessa saadaan haistelut onnistumaan myös treeneissä. Nyt varmasti vaikutti se, että paikka oli vieras ja paikalla oli paljon Rommille vieraita ihmisiä. Aiemmallakin kurssilla Rommille eka etsintä illasta oli aina vaikein ja loput helpompia. Kotiläksyksi saatiin treenausta erilaisissa paikoissa. Tänään tästä innostuneena käytiin lenkin yhteydessä treenaamassa. Laitoin hajua suoraan metsässä puuhun/kiven koloon/sammaleeseen ja lähetin koiran etsimään alueelle. 3/4 meni todella helposti, mutta puunrungossa vähän korkeammalla ollut haju vaati hetken. Olen kyllä yllättynyt kuinka hyvin koira tajusin homman vaikka ympäristö oli täysin eri. Sellaisen huomion kuitenkin tein, ettei kannata laittaa hajua paikkaan, jossa on jäniksen papanoita paljon. Saattaa mennä vain herkutteluksi :D

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Kisaamisen riemua

Tänään oli pitkästä aikaa kisat ohjelmassa. Valmistautuminen on ollut vähän niin ja näin kun en ole päässyt treenamaan ihan normaalisti, mutta fiilis oli kuitenkin hyvä. Zorro oli kuitenkin kisapaikalla jotenkin vaikea. Pää pyöri koko ajan kun tehtiin jotaina ja kun ei tehty mitään Zorro piippasi tauotta. Nyt jälkeen päin ajateltuna olis pitänyt nostattaa sitä enemmän lelun kanssa sekä tehdä perus luopumisharjoituksia ennen starttia. Myös paremmat namit olisi pitänyt olla mukana.

Tästä videoon

Startissa koira oli jo vaikeaa ja sitten vielä jouduttiin istumaan lähtökyltillä tuskasen kauan, että käytösruutukoira saatiin oikeaan asentoon. Jo lähtökyltillä epätoivo oli jo päälimmäinen tunne. Ja heti ensimmäiseltä kyltitltä napattiinkin mukavat -5 p. ja seuraavalta -10p. En kuitenkaan lähtenyt uusimaan. Tuplasaksalaiselta ei jostain syystä saatu mitään virhepisteitä, vaikka minusta tämäkin oli ihan -10 arvoinen suoritus. Hypyt meni kivasti ja hauskaa oli koiralla, mutta sitten se lähtikin sokka irti oikein huolella. Pyörähdyksen käsimerkillä, koira oli lähdössä johonkin ihan muualle :) Liikkestä istumisen tiesin etukäteen lähes mahdottomaksi. Jättämis ja kutsumis kyltin väli oli minimi 3m, joten tiesin etten saa koiraa istumaan loppuun asti tuossa mitenkään. Täytyi kuitenkin yrittää ja kymppihän sieltä tuli. Putkella Zorro hillitsi hienosti itsensä kun ensin meinasi karata. Putken jälkeen tapahtui jotain ihmeellistä ja Zorro päätti esitellä lisää lempparitemppuaan pyörähdystä. Tässä vaiheessa tuomarikin nauroi jo ääneen, mutta huumorilla jatkettiin loppuun asti. Houkutuksella Zorro haihatteli ilmeisesti käytösruutuun päin, joten siitäkin pari pikku virhettä.


Käytösruutuna oli vasemmalla seisten. Zorro pysyi yllättävän hyvin seisaaltaan, mutta piippasi kyllä koko ajan. Muutaman askeleen otti myös lopussa, josta -1p. Kokonaisvaikutuskesta otettiin ääntelystä -1, joten lopputulokseksi jäi säälittävät 58p. Eihän se kauhesti lämmitä, mutta taas kai sitä oppi jotain uutta virittelystä...


Päivän positiiviset:
+ Sarjahyppy
+ Tuplasaksalainen oikealla
+ Viihdettä yleisölle

Kehitettävää:

- Vire
- Virittelyn epäonnistuminen
- Koiran omat keksinnöt

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Mihin tämä aika oikein menee

Kevät on jo täällä, mihin tämä talvi on oikein mennyt? Juurihan se alkoi ja nyt lumi on melkeimpä kadonnut. Hiihtokausi jäi tänäkin vuonna kovin lyhyeksi ja noin kolmen lenkin mittaiseksi. Ehkä sitten ensi talvena taas. Reenattu on tutulla kaavalla Zorrolle rallya ja Rommille jälkeä, myös Demillä on taas rally kurssi käynnissä joten sitäkin on taas tullut aktivoitua enemmän.



Zorron rallyt jatkaa samalla kaavalla. Kun joku liike saadaa korjattua, joku toinen on taas hajoaa. Tällä hetkellä edessä peruutus tuottaa pään vaivaa, mutta sivulla peruutus on parempi kuin koskaan. Eilen käytiin möllirallattelemassa meidän hallilla. Vire oli kiva, mutta pientä häröilyä kuitenkin. Niin hyvin kuitenkin mentiin, että voitto tuli :D Virallisissa kisoissa ei olla tänä vuonna oltu, koska meillä oli pikkuinen nenäpunkki episodi juuri kisojen aikaan. Zorro on käynyt nyt myös jäljellä pari kertaa. Niin kuin olen monta kertaa aiemminkin todennut, pitäisi tehdä useamminkin, koska Zorro on oikeasti ihan hyvä siinä. Ja se tekee niin hyvää sen itseluottamukselle. Ilmaisut nyt on mitä on, mutta niin hyvää aktivointia se Zorrolle on.



Rommin kanssa ollaan jäljestetty epäsäännöllisen säännöllisesti. Toisinaan menee tosi hienosti ja toisinaan hienosti ja joskus kyllä täytyy vaan ihmetellä, että mitähän *ittua! Aina ei Rompullakaan ihan putkeen mene. Ne vanhalta tuoreelle vaihdot tuottavat edelleen ongelmia, koska silloin lähdetään kierrättämään ihan urakalla. Tuoreella Rommin on taas ottanut tavaksi ajaa turhan lähelle. No onpahan jotain mitä treenata jatkokurssia odotellessa, mikäli se joskus alkaa.


Alku vuodesta olen käynyt myös lihashuoltokurssilla. Zorro ei juurikaan päässyt osallistumaan, koska se pirun nenäpunkki. Paljon hyvää asiaa kuitenkin tuli ja täytyisikin säännöllisemmin tsekata koirat, jos vaikka oppisi tunnistamaan jumit itse. Käytiin koirien kanssa myös uimassa talvilomalla. Alkujärkytyksen jälkeen molemmat innostui polskimaan koko puoli tuntisen, vähän liikaakin. Täytyy mennä vielä uudestaan tässä kunhan ehtii. Koirat ovat nyt lihaksistoltaan olleet ihan hyvässä kunnossa. Rommille on auttanut taas jäälenkkeily, ja olikin viime käsittelyssä käytännössä jumiton. Zorrolla nyt on omat murheensa edelleen, mutta on kuitenkin pysynyt suht hyvässä kunnossa, eikä oireita ole ollut.


Tammikuussa olin hallilla talkoilemassa agilityn EO karsinnoissa. Tuli kyllä haikea olo katsellessa kaikkia taitavia koiria ohjaajineen. Olisi se niin siistiä päästä taas itsekin juoksemaan rataa, vaan se koira puuttuu. Toisaalta kauhistelin monien ratoja. Maksien hyppyradan alussa oli kolme tiukkaa käännöstä, joissa vähintään joka toinen koira kävi kyljellään tai muuten liukasteli. Vaikka hyviä ratoja tekivätkin kompuroinnista huolimatta, on se koiran kroppa tosi kovilla varsinkin kun kisataan huipulla. Ehkäpä kaikki nämä selkäongelmat on tehnyt musta hiukan ylivarovaisen :)


Kuvituksena Tammikuisen aamun jäälenkin satoa!