Hiljaiseloa, tavallaan...

Tuntuu ettei ole mitään kerrottavaa meidän treeneistä kun ei Rommin kanssa päästä aksailemaan. Tuntuu ettei olla oikeen tehty mitään, vaikka tosiassa menty ollaan tukkaputkella molempien kanssa edelleen. Zorron kanssa ollaan harrasteltu terapia-agilitya. Se on vaan niin kivaa ja vaivatonta. Niin kuin koutsi sanoi, Zorrossa ei ole kun yksi vika: se, että se on maksi. Niinpä ja tietysti saisihan sitä vähän kovuutta myös olla lisää, mikä huomattiin erityisesti eilen. Oltiin meinaan Zorron kanssa target teamin treeneissä. Paikalle ei saatu riittävästi tuuraajia, joten päätin kerrankin viedä Zorron oikeen koulutukseen :) SDP:llä oltiin, mutta eri kentällä kun yleensä ollaan oltu, lämmittimen vieressä tietysti. Zorrohan jotenkin onnistu pelästymään puhallinta, eikä se oikestaan pystynyt enää sen jälkeen toimimaan siinä kulmassa. Kontaktit oli epävarmoja niin kuin nykyään aina on. Hyvän mielen treeni kuitenkin vedettiin ja eiköhän me jotain opittukkin. Rata oli melko simppeli ja sinänsä hyvä Zorrolle, ettei ollut mitään hirveätä vääntöä vaan kohtuu suoraa mentiin. Rata näytti tältä:

Zorron kanssa ollaan myös päästy tokotreeneihin, missä ei ollut mitään erikoista. Edelleen nouto ulkona on hankala, mutta saatiin sentään joitain onnistumisia. Liikkeestä maahanmeno näytti kuulemma jo hyvältä. Näköjään motivaation kasvaminen on saanut nopeutta liikkeesseen, vaikkei sitä hirveesti olla treenattukkaan. 

Meidän piti mennä lauantaina kisailemaan rally-tokossa Zorron kanssa, mutta jouduin hakemaan koiralle antibiootit. Tyyppi oli telonut persuksensa ilmeisesti lenkillä ja vekki oli varsin ilkeän näköinen kun huomasin sen. Koiraa se ei tosin ole vaivannut edelleenkään ollenkaan. No ehkäpä me ens kuussa päästä kisaamaan. Suunnitelmissa on myös osallistua möllitokoon.

Rommin kanssa ollaan hengattu vaan kotona, no ei vaiskaan. Rommin kanssa ollaan mm. käyty keksi kertaa vetohiihtämässä Peltolammilla. Kyllä koira tajuaa mitä sen pitäis tehdä, mutta sen suurempaa paloa ei sillä ole. Toisaalta on vain ihan hyvä, että koiran kierrokset pysyy aisoissa. Myös tokoilun makuun on taas päästy pitkästä aikaa. Koira kestää hienosti häiriötä ja keskittyy hommiin. Hiukan luottamus pulaa mulla kuitenkin siihen on, enkä uskalla esim. päästää koiraa vapaaksi mitään tehdessä. Nyt kuitenkin tämä tokoryhmä loppui ja nyt onkin harkinnassa pitäskö oikeen rahallisesti panostaa tähän harrastukseen, paremman puutteessa :) 

Rally-toko treeneissä Rommi on lähinnä treenannut pelipaikalla olemista ja halliin sisään tuloa. Tuntuu, että koira alkaa tajuamaan, mistä lentää hallista pihalle ja se yrittää keskittyä enempi muhun kuin muihin kentällä liikkuviin ja haukkuminen hallissa on nyt ehdoton ei. 

Tänään varasin pitkästä aikaa tallille oman vuoron. Zorron kanssa tehtiin vähän seuruuta, paikkamakuuta. Aksailtiin hyppytekniikka ja kontakteja sekä muutama kerta keppejä. Rommin kanssa seuruuteltiin ympäri hallia mukavassa vireessä. Sitten tehtiin yhtä hyppyä. Muutaman toiston jälkeen koira alkoi kerätä kierroksia (ja ääntä) joten koira jäähylle autoon. Hetken päästä päästiin taas jatkamaan. Nyt tehtiin jo 3-4 hyppyä hyppytekniikan muodossa, mutta taas kierrokset alkoi nousta joten koira pääsi toisen kerran jäähylle. Kolmannella yrittämällä tehtiin jo kokonaista kuuden hypyn sarjaa, eikä koira ottanut liikaa kierroksia. Pitää vielä huomoida että toisella kentällä myös aksattiin, muutaman kerran Rommi jäi kuuntelemaan toisen kentän ääniä, mutta keskittyi sitten taas hommiin. Jokaisen sarjan jälkeen koira tuli multa vielä erikseen hakeen namia, eikä todellaakaan lähtenyt haahuilemaan edes toisen kentän suuntaan. Kaikki siirtymät tehtiin käytännössä käskyn alla ja tuntui, että mulla oli homma kohtuu hyvin hallussa. Ehkä tää tästä, kun vaan saadaan tällaisia onnistumisia paljon lisää. Loppuun seuruuttelin Rommia vielä ihan toisen kentän vieressä, mutta hyvin jaksoi pikku eläin keskittyä vielä siinäkin vaiheessa. Toisella kentällä mentiin putkea ja haukuttiin ja Rommi se vaan keskittyi nakkeihin <3 Oli siis ehkä ensimmäiset Rommin aksa treenit missä koira ei huutanut koko aikaa, täydellistä hiljaisuutta mun on turha tuolta ikinä vaatia, koska piippaus tuntuu olevan sisään rakennettu ominaisuus.