perjantai 2. syyskuuta 2016

Project Rommi - Osa 4: Australianpaimenkoira, rodun (ongelma) ominaisuuksia


Tämä teksti on aikanaan jäänyt hautumaan luonnoksiin keskeneräisenä, mutta uudestaan sen luettuani totesin edelleen ajattelevani samalla tavalla ja ehkäpä se jollekin rotua suunnittelevalle tarjoaa jotain uutta näkemystä.

Tosiasia on, että Rommin ongelmat eivät ole kovinkaan harvinaisia rodussa. Suurin osa on varmasti päässyt paljon helpommalla kuin me, mutta liian usein varsinkin agilitypiireissä on tullut vastaan paljon ylivireisiä aussieita, jotka viripäänä vain juoksevat esteistä läpi. En väitä olevani rodun kummoinenkaan tuntija, koska omakohtaista kokemusta on vain reilut neljä vuotta. Sain käsiini loistavan artikkelin, joka kokonaisuudessaan löytyy täältä. Jos olisin saanut artikkelin käsiini silloin kun rotuvalintaa Rommin kohdalla tein, olisin saattanut valita toisin. Ajattelinkin avata artikkelin ajatuksia omasta näkökulmasta ja kokemuksista.

Älykkyys

”Aussiet ovat älykkäitä ja oppivat perustottelevaisuus käskyt äärettömän nopeasti, tämä on kuitenkin vain yksi osa aussieiden älykkyydestä. Aussiet ovat ongelmanratkaisijoita ja hyvin tunnettuja itsenäisyydestään ja kyvystään tehdä omatoimisia ratkaisuja. Aussien maailmassa ei ole ”rajoja”…ainoastaan mahdollisuuksia.”
”Jos ruuan luokse pääsemiseen tarvitaan kaapin oven aukaisua, työpöydälle hyppäämistä, repun repimistä tai joulusuklaiden kuorimista, aussie kyllä löytää keinon saada haluamansa.”
Tämän voin ainakin voin allekirjoittaa täysin. Rommi on äärimmäisen älykäs ja sille on todella helppoa opettaa uusia temppuja. Varmasti moni on kuullutkin kun haukun Zorroa tyhmäksi kikkarapääksi, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä kuinka hitaasti ja putkiaivoisesti vesikoiran aivot toimivat aussieen verrattuna. Siinä on meinaan vissi ero! Toisin kuin monilla aussieilla, Rommilla ei ole ikinä ollut mitään tarvetta karata pihasta tai edes sisältä vaikka ulko-ovi on jäänyt auki. Ongelmanratkaisukyvyt tulevatkin paremmin esille ruuan hankinta taitoina.

”Aussie oppii nopeasti ja se nauttii haasteista. Jatkuva saman asian hinkkaaminen alkaa nopeasti tylsistyttää koiraa ja voi jopa saada koiran inhoamaan harjoittelua.”
Rommi osaa keksiä omiaan treenitilanteissa, mutta kestää kyllä hyvin toistoja. Se ei yleensä toista tekemäänsä virhettä uudestaan, vaan yrittää enemmän seuraavalla kerralla.

Työkoiramaisuus
”Liikunnan ja aivotyön välillä pitää vallita tasapaino, jotta ongelmilta vältytään.” ”Monet kodit tarjoavat valtavat määrät liikuntaa ja fyysistä aktiviteettia koiralleen mutta henkinen aktivointi jää vähemmälle. Tämä epätasapaino voi aiheuttaa ongelmia.”
”Usein sanotaan, että aussie on aktiivinen, erittäin energinen rotu. Sopivampi kuvaus olisi, että tylsistynyt aussie on aktiivinen ja erittäin energinen. Aussiet, joilla on tarpeeksi henkistä työtä ja puuhaa tyytyvät hyvin päivittäisiin hihnalenkkeihin sekä muutamiin viikoittaisiin metsälenkkeihin ja noutoleikkeihin.”
Kyllä, liika rymyäminen pitkin maita ja mantuja ei toimi Rommille. Se pysyy paremmin ”hyvällä tuulella” kun se saa riittävästi omaa rauhaa ja toisaalta pääsee puuhamaan ja tekemään töitä. Liiallinen kierroksia nostattava toiminta saa aikaan enemmän ei-toivottuja piirteitä, esim. remmirähjäys pahenee. Rommi on aina ollut koira joka menee nukkumaan kun väsyttää, eikä se jaksa painattaa viikkoa pysähtymättä mökillä, niin kuin eräät kikkarapäät… Rommi on ollut pienempi tuholainen kotona kuin kikkarapää.


 
Vahvat paimennus- ja vartointitapumukset
"Aussiet haluavat maailmansa olevan järjestyksessä ja ne tietävät, että niillä on mahdollisuus vaikuttaa tämän järjestyksen säilymiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ihmiset eivät ota ”valtaa” haltuunsa järjestä tilanteita, kuten he haluavat, aussie järjestää ne omalla haluamallaan tavalla ja ottaa ”vallan” omiin tassuihinsa.”
Luulen, että Rommi on ottanut valtaa meille tulevien ihmisten valikoinnissa. Se ei tykkää päästää sisälle vieraita ihmisiä. Tähän kuitenkin auttaa se, että koira on portin takana ja pääsee moikkaamaan vasta kun tilanne on kaikin puolin rauhoittunut. Muutenhan koira on todella nöyrä käskyille, mutta käyttää kyllä porsaanreikiä hyväkseen. Se ei juurikaan paimenna, mutta tähän on puututtu paljon jo pentuna. Kyttäily ja näykkiminen oli kyllä pentuna kivaa :) Uhkaavissa tilanteissa näykkiminen voi tulla esille.

 "Aussiet vain ovat valikoivia sosiaalisissa suhteissaan. Aussiet rakastavat oman perheen hellyydenosoituksia mutta eivät halua niitä vierailta ihmisiltä."
Jep, juuri näin. Rommi on omien ihmisten koira, vaikkakin niitä omia ihmisiä voi tulla aina lisää, se ei tapahdu ensimmäisellä tapaamisella. Ikinä en ole joutunut omaa koiraani pelkäämään, vaikka joskus olen joutunut ajamaan koiran aika ahtaalle.


"En ole niin valikoiva jos sinulla on nakkeja"

Ikäkaudet

Pentuaika
”Pienokaisina rodulle tyypilliset käyttäytymispiirteet ovat usein heikkoja tai niitä ei ole koiralla vielä lainkaan.”
”Useimmat aussiepennut ovat “helppoja pentuja” ja aivan liian monet omistajat tuudittautuvat pentuajan helppouteen ja eivätkä ymmärrä mitä siitä seuraa.”
Rommi oli äärimmäisen helppo pentu. Sen kanssa mentiin ihan mihin vaan ja aina oli häntä pystyssä tomerana. Ei pelännyt mitään, ei jännittänyt mitään. Se tapasi paljon koira ja käytiin usein kaupan edessä katselemassa ihmisiä eli kyllä sitä on paljon sosiaalistettu. Se ei juurikaan saanut huonoja kokemuksia, muistan yhden irtokoiran jota se pelästyi metsässä. Ei rakastanut silloinkaan kaikkia ihmisiä, vaan oli enempi välinpitämätön. Kotiin vieraat otettiin vastaan lämpimästi.

 Nuoruus (10-20kk)
”Nuoruus iässä australianpaimenkoirilla yleensä alkaa esiintyä vartiointitaipumuksia, varautuneisuutta vieraita kohtaan sekä hallitsevaa/kontrolloivaa käytöstä.”
”Monet aussien omistajat ovat ahdistuneita nuoruuskauden aikana koiran osoittaessa vahvoja puolustus- ja vartiointitaipumuksia tai varautuneisuutta.”
Nuoruus alkoi Rommilla aika kerta rykäyksellä. Yhtäkkiä se ei enää juurikaan sietänyt vieraita koiria. Korvat olivat metsässä vain koristeena ja sielä räykytettiin ihmisille. Itsestäni tunnistan vahvasti tuon ahdistuksen, jota koiran omistamisesta tuli. Ja tosiaankin mietin vakavasti koirasta luopumista.
Aikuisuus
”Aussien todellinen persoonallisuus (18 – 20 kuukaudesta eteenpäin) eroaa usein kovasti pentu- ja nuoruusajan vaiheiden persoonallisuudesta.”
”Hyvä, oikeanlaisen luonteen omaava aussie todennäköisesti tulee vahtimaan autoa ja kotiaan erittäin vahvasti ja tarkasti, kun omistaja ei ole paikalla.”
”On tärkeä muistaa, että aussien uhkaukset eivät yleensä ole bluffia.”
Rommilla nuoruus on jossain määrin jäänyt päälle, vaikkakin olemme saavuttaneet sen kanssa tilan, jossa minua ei enää ahdista kyseisen koiran kanssa eläminen. Kun tunnen koiran paremmin ja tiedän hänen rajoitteensa, ei yllätyksiä enää pääse sattumaan. Vahtimisesta en osaa sanoa, mutta Rommin vahtiminen ei todellakaan ole mitään ilmoitushaukkua, niin kuin kikkarapäällä. Ei se hauku, vaan ehkäpä se käy päälle jos tilanne sitä vaatii. Rommin uhkaukset eivät ole bluffia ja se tekeekin elämästä hankalampaa. Sitä ei pidä laittaa tilanteeseen jossa se tuntee olonsa uhatuksi.


 

Loppuun vielä suoralainaus tekstin viimeisestä kappaleestä:
”Aussie on älykäs työkoira, jolla on vahvat paimennus- ja vartiointivaistot. Persoonana aussie on hallitseva ja aggressiivinen; koira jonka mielestä elämässä ei ole rajoituksia ja ympäristöä on mahdollista manipuloida ja muokata mielensä mukaan, kun vain yrittää tarpeeksi. Aussie on koira, joka rakastaa perhettään yli kaiken ja arvokkaasti sietää vieraita, mutta ei osoita ylitsevuotavaa ystävällisyyttä. Joillekin ihmisille nämä ominaisuudet ovat epätoivottuja ja aiheuttavat pahoja pettymyksiä. Todelliselle aussie ihmiselle juuri nämä ominaisuudet tekevät aussiesta universumin parhaan koirarodun.”
Jep, enpä taida olla ”aussieihminen”, vaikka tuo punanuttu on äärimmäisen rakas ja ainutlaatuinen eläin, joka on opettanut minulle niin paljon  <3


 
 
 
 
 

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen teksti! Juurikin osittain samoista syistä meille ei tullut toista aussieta (vaikka Priya onkin ollut todella helppo aussie). En tunne olevani tuollainen "aussie ihminen" :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pikkusen pelotti kyllä julkaista tekstiä ja siksi se aikanaan on jäänytkin keskeneräiseksi :) Vaikkei meille kummallekaan enää toista aussieta tulisikaan, se ei tee yhtään vähemmän rakkaiksi näitä olemassa olevia <3

      Poista
  2. Samaa kuullut myös aussieihmisiltä: eroaa bordercolliesta nimenomaan vahtivietin vuoksi. Se ratkaisee vahtiessaan tilanteet itse, mikäli saa siihen mahdollisuuden ja ratkaisu on yleensä nyky-yhteiskunnan normien mukaan väärin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se on vahtivietti joka suurimman eron tuokin näihin rotuihin. En missään nimessä ole sitä mieltä, että rodusta pitäisi jalostaa "semmoista kivaa kotikoiraa" Hiukan saattaa vain pelottaa rodun suosio nykyään, monet saattavat pettyä ja aussiet (ja moneen muun rotuiset koirat) voivat oikeasti olla vaarallisia väärissä käsissä

      Poista
  3. Mun miehen siskolla oli aikanaan aussie, jota kävin kälyni kanssa ihan pentulaatikolla katsomassa. Miten kivalta se vaikuttikaan. Aloin itsekin seuraamaan eri aussie-sukuja ja miettimään, että olisiko se minun koirani. Parin vuoden sisään päädyin, että ehkä ei ole kivaa, että aussie vahtii autoaan niin, että se väläytti etuhampaita liian läheltä autoa kulkevalle. Sen vuoksi arvostan omaa bc:täni, jolla ei ole puolutushalua lainkaan, ei itseä eikä perhettä kohtaan. Tekee elämästä helpompaa. Se tuntemani aussie oli myös tosi paukku-arka ja naapuri-talon rakennus-äänet (naulapyssy) sai sen pakenemaan. Lisäksi se oli ylikiihkeä ja se vaaransi henkensä nappaamalla hevosia hännästä kiinni, jos ne juoksi laitumella tai nappas myös lapsia hupusta kiinni, jos lapset laski pulkalla pihassa. Sille heiteltiin paljon käpyjä ja keppejä lenkillä, jolloin se ei oikein rauhoittunut koskaan. Mutta nätti se oli kuin mikä, kivan kokoinen ja reipas. Lopetettiin muistaakseni 8-vuotiaana, mikä oli surullista, mutta käytös-ongelmat alkoi olla jo vakampia.
    Terkuin Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se helppo arki on se mikä tekee (koira)elämästä mukavaa. Rommi ei luojan kiitos vahdi autoa, tavaroita tai ruokaansa juurikaan. Monesti sitä ihmetelläänkin, että miten se on noin rauhallinen autossa, kun muuten on semmonen räyhä. Luulenkin, että Rommin suurempi ongelma on sen epävarmuus kuin liiallinen vahtivietti.

      Poista
  4. No jaa, eipä tuossa nyt ainakaan kuvattu omaa näkemystäni ideaalisesta aussiesta. Toki aussie voi vahtia, mutta ei sen mikään ilmestyskirjanpeto kuulu olla. Omani eivät vahdi tavaroita, autoa, kotia mitenkään raivoisasti. Auton ja kodin lähellä liikkuvista ilmoittavat, omista tavaroistaan eivät taida tajuta tuontaivaallistaan. Valitettavasti toki rotuun mahtuu niitä, joilla keittää helposti yli. Näin lienee joka rodussa. :) Omaan laajaan aussietuttavapiiriin kuuluvista koirista kaksi vahtii voimakkaasti, mutta se ei aiheuta kokeneilla ohjaajilla ongelmia.

    Täytyykin mielenkiinnosta lukea tuo alkuperäinen juttu. Nyt luin ainoastaan lainaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan tässä tekstissä haettu artikkelista juuri ne kärjistetyimmät kommentit, joihin vertasin omia kokemuksiani. Mielestäni kuitenkin alkuperäinen artikkeli kuvaa hyvin rotua, eikä aussien pidäkkään olla mikään kaikkia ja kaikkea rakastava spanieli. En myöskään väitä, että oma aussieni on sellainen kun aussien pitää olla. Rommilla monet ominaisuudet ovat niitä ääripään ominaisuuksia ja mukana on myös epävarmuutta.

      Poista