perjantai 2. syyskuuta 2016

Treenit käyntiin

Ei se elämä ehkä olekaan yhtä sairaslomaa. Ollaan päästy jo Zorron kanssa vähän treenin makuun! Todettiin yhdessä osteopaatin kanssa, että alan taas treenamaan rallya ja mikäli koira menee enemmän jumiin niin mietitään sitä sitten. Viime hoitokerralla Zorron vasen puoli oli jo hyvä, mutta oikea paljon pahempi eli puolieroa löytyy kropasta. Saattaa myös olla, että etupää on vähän jäykkä, kun Zorro veti kunnolla turvalleen täydestä vauhdista.
Kesällä turistina agirodussa
Mutta niistä treeneistä. Viime lauantaina oli rallyn valmennusrenkaan treenit Koirakoutsilla, kouluttajana oli Nina Manner, josta ei itsellä ollut mitään ennakkokäsitystä. Kokolailla kylmiltään lähdettiin koulutukseen, toki muutaman treenin tein itekseni edeltävällä viikolla. Otettiin teemaksi vierellä peruuttaminen. Varsinkin oikea puoli on kovin vino ja ongelmaa on myös peruutuksen alussa kun koira ampasee peruutus merkistä miljoonaa taakse päin. Noh vanha tuttu etupalkka toimii suoristajana hyvin, myös yllävät käännökset peruutuksessa tulee ottaa treeniin. Pitää myös tehdä erimittaisia peruutuspätkiä, 1-10 askelta. Hyvä idea oli myös, että koiran tulisi seurata vain koiranpuoleista jalkaa, jolloin se ei ampaise niin kovaa taakse päin. Häiriöitä tehtiin myös ja niissähän Zorro on ihan umpi surkea. Se menee ihan jokaiseen hämyyn mitä sille tehdään ja ruuasta luopuminen on niin vaikeaa. En tiedä edistytäänkö tässä yhtään vaikka kuinka väännettäisiin tätä joka päivä... Täytyy se kuitenkin taas ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää.

Tiistaina lähdettiin Niihamaan rally-tokon alkeiskurssille pikkumustan lainakoira Demin kanssa. Demi 7,5v. sai aloittaa ihka ensimmäisen harrastuksensa ja oli kyllä taas niin pätevä. Kouluttajakin ihmetteli, että eikös nämä ole yleensä hirveitä räkyttäjiä, kun Demi ei pihaustakaan päästänyt koko tunnin aikana. Jep, kyllähän tuokin kotioloissa räkyttää, mutta jotkut palikat on silläkin kohdillaan :D Eihän se helppoa tule tuon kanssa olemaan kunn se osaa suurin piirtein istua ja mennä maahan, mutta se on kyllä luontaisesti aivan loistava seuraaja, mitä nyt välillä lähtee vähän keulimaan. On se myös hankalaa kun koiran säkä on jotain 25cm, niin pelkkä palkkaus on jo ihan erilaista. Mielenkiintoinen projekti.

Pätevä pikkumusta


Eilen torstaina starttasi Koirakoutsin syyskausi ja tosiaan meillä oli sinne Zorron kanssa paikka olemassa kaikesta huolimatta. Ihana päästä treenamaan oikeasti jonkun ohjaukseen, niin että se sanoo mitä tehdään. Enpä ole tainnut ikinä olla varsinaisesti ohjatussa ryhmässä rallyssa. Noh, tehtiin häiriöitä ja houkutuksia ja hikihän siinä taas tuli. Lentävät rapisevat namipussit oli niin hankalia, ruokakupille ei voinut selkää kääntää eteentuloissa, eikä namikuppien välistä todellakaan voinut peruuttaa. Joo ei ollut mikään voittajafiilis treenin jälkeen, mutta ei sitä tuommoisessa treenissä voikkaan olettaa. Jos nyt jotain positiivista, niin puolenvaihdot kohti namikuppia ja lentävän pussin häiriöstä huolimatta onnistui hyvin, eikä Zorro jäänyt niin kiinni niihin.


Tyytyväinen sohvaperuna
Yksi uusvanha ongelma on nyt taas noussut esille. Nimittäin vire tai sen puute mieluummin. Jos Zorrolle tulee useampi epäonnistuminen peräkkäin eikä palkkaa tule, koirasta tulee ihan lapanen ja vire laskee olemattomiin. Jos taas vire on hyvä, ei häiriötkään vaikuta toimintaan niin paljon. Mietityttää myös, että voiko tuo vireen puuttuminen johtua kivusta. Eilenkin jouduin nostattamaan koiraa vähän väliä, jotta saatiin edes jotain tehtyä. Toivottavasti tämä olisi kuitenkin ohimenevää kun taas päästään enempi tekemään. Koira on tainnut vaan jo tottua sohvakoiran rooliinsa.

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti