maanantai 13. kesäkuuta 2016

Kesän mittainen tauko

Kuukaudessa ei ole tapahtunut Zorron selässä merkittävää paranemista. Kahdesti on käyty Katriinan hoidossa, mutta vaikka selkä tuntuikin ensimmäisessä hoidossa helpottavan, oli se kolme viikkoa myöhemmin samassa jamassa kun ennen hoitoa ellei jopa pahempi. Hoitojen väli elettiin kokolailla normaalia elämää; perus päivittäiset metsälenkit ja muutamat rally/toko treenit viikossa. No nyt on taas ensi viikolle hoitoaika ja tässä välissä ei tehdä nyt yhtään mitään. Käydään kyllä lenkillä, mutta yritän hillitä itseäni ja tehdä hieman lyhyempää lenkkiä. Zorro saa mennä vapaana, mutta ei kuitenkaan mitään hirveetä hepuli rallia sallita. Koska hepuli iskee millisekunnissa, olen pitänyt koiraa paljon flexin päässä. Zorro kuitenkin ravailee rennon oloisesti jo kävely vauhdilla eikä se ikinä ole peitsannut. Liikkeestä ei myöskään jumia huomaa lainkaan. Takapotku on huono, mutta niin se on ollut aina. Treenit on myös täysin pannassa nyt. Luovuin myös meidän loppu kauden paikasta TamSKin rallyn valkkuryhmässä, jotta ei tule mitään painetta mennä väkisin treenaamaan kipeän koiran kanssa. Kaikki muut treenitkin menevät nyt jäihin ainakin toistaiseksi.
 

 


Katriina katsoi Zorron viimeiset röntgenkuvat ja oli sitä mieltä, että rintarangasta löytyisi pieni sillottuman alku (=spondyloosi). Tämä ei kuitenkaan edelleenkään selitä sen lannerangan jumia. Vaikeinta tässä hommassa on kuitenkin se, että Zorro ei oireile mitenkään. On siis mahdotonta sanoa omin silmin, onko koiran paremmassa vai huonommassa kunnossa. Pitäisikö koiralle antaa kipulääkettä jos se ei laisinkaan osoita kipua? Ainoastaan hierottaessa sen huomaa, että sattuu ja hyppäämisessä on toisinaan pientä ongelmaa (hypyt ei kanna niin pitkälle kun koira luulee). Rommi on niin totaalisen erilainen sairastaja. Nytkin sillä on jotain pientä jumia selässä ja sen osasi sanoa siitä heti. Se esim. hakeutuu omiin oloihinsa tavallista enemmän tai ei suostunut hyppämään pyydettäessä vasten. Zorro se vaan häslää samaan tapaan kuin aina.

Ensiviikolla mennään sitten taas Katriinan käsittelyyn. Mikäli edistystä ei ole vieläkään yhtään tapahtunut, täytynee taas miettiä jotain muuta keinoa. Akupunktiota? Lisää lääkeitä? Magneetikuviin? Koska kesä on kuitenkin parasta aikaa treenata, olen vähän haaveillut josko saisin yhden pikku mustan treenilainaan. Eri asia on kestääkö mun hermo aikamoisen räksyttäjän kanssa tehdä yhtään mitään :)