V niin kuin VIRE, vol 2

Eihän siitä ole kun reilu puoli vuotta kun pohdin viimeksi viretilojen merkitystä treenaamisessa. Silloin ongelmana oli mm. Zorron liian alhainen vire tokoillessa ja silloin iloitsin kun Rommilla ei tällaisia ongelmia ole. Noh, nythän asiat ovat kääntynyt päälaelleen. Olen valmis tekemään lähes mitä tahansa, jotta saisin Rommin vireen laskemaan toiminta-alueelle. Kierrokset ovat tällä hetkellä ihan liian suuret, jotta oppiminen olisi ylipäätään mahdollista. Suurimmat ongelmat tulevat juuri ohjatuissa treeneissä, omatoimi treeneissä koira pysyy paljon paremmin hyppysissä. Onko tämä nyt palkka siitä, että ei heti pentuna aloitettu ohjatussa treenissä treenaamista, luultavasti!?! Homma on myös loputon noidan kehä; Rommin kierrokset nousee--> meikäläinen menettää hermonsa--> Rommin kierrokset sen kuin kasvavat.

No palasin nyt samoihin artikkeleihin ja poimin artikkeleista nyt vireen laskemiseen liittyviä pointteja:

• Tutkimusten mukaan koira oppii parhaiten matalammassa vietissä. Mahdollisena ongelmana tässä on se, että koira oppii myös matalan viretilan eli tapahtuu tunneoppimista. Kovassa vietissäkin voi opettaa ja hyväksyä sen, että oppiminen tapahtuu hitaammin.

• Ylivireistä koiraa ei saa palkata levottomuudesta tai virheistä. (Helpommin sanottu kuin tehty!)

• Ohjaajan on itse oltava hyvin rauhallinen. Jos koira ääntelee, tekeminen lopetetaan ja koiraa nuhdellaan. Mikäli ääntely vieläkin jatkuu palkkaustiheydestä huolimatta, se viedään pois treenikentältä eli tekeminen loppuu. (Artikkeli koskee lähinä toko:n treenamista, agissa en ääntelystä lähtisi koiraa poistamaan kentältä)

• Koira, joka oppii käyttämään maksimaalista, miltei hurmoksellista viretilaa, ei välttämättä antaudu myöhemmin kovin halukkaasti ohjaajansa yrityksiin viretilan laskemiseksi. (Been there, done that!)

• Koiran viretilan maksimointi ja raju alasajo kovin menetelmin voi saada koiran henkiseen konfliktiin, vahvaan ristiriitatilanteeseen.

• Hallintaongelmien jo esiintyessä korjaavat haltuunottamiset tapahtuvat aluksi riittävän voimakkaita ärsykkeitä käyttäen. Suullisen käskyn tulee olla niin vahva, että se aiheuttaa koirassa reaktion. Voimakas äänenkäyttö laskee koiran alempaan viretilaan, takaisin kuuntelualueelle. (Rommi kyllä yleensä kuuntelee, mutta häslää)

• Perusohje on, että säästä se ensimmäinenkin käsky, jollet pidä huolta että saat aikaan haluamasi. Ei siis mitään huhuilua, jotta käskyt eivät menetä merkitystään.

• Koiran kovuus vaikuttaa osaltaan siihen, kuinka se antaa ihmisen hallita viretilojaan. Herkän ja pehmeän koiran hallinta on huomattavasti helpompaa kuin karskimman ja kovemman. Monilla työ- ja käyttökoiraroduilla normaaliviretila on sikäli korkealla, että ne eivät paineistu kovin helposti ohjaajan virheistä. (Rommin on kyllä kova, mutta toisaalta kohtuullisen herkkä ohjaukselle)

• Liian korkea viretila ei ole eduksi, sillä se estää tehokkaan oppimisen. Koira voi säntäillä ja reagoida näyttävästi, mutta pysyvä oppiminen on selvästi vaikeutunut. Toistoja tarvitaan huomattavan paljon ja silti etenkin tarkkuus jää vähäisemmäksi, kuin oppimisen kannalta optimaalisemmassa vireessä tehtynä. 

• Normaali terve, työkoirarotuihin kuuluva yksilö haluaa ja kaipaa oman viretilansa nousuja ja niiden palautumisia.

• Miten sitä virettä sitten voidaan laskea:

• (Kahden lelun) saalisleikki ja siitä rauhottuminen syliin. Rauhottumisen jälkeen leikki jatkuu. (Tätä ollaan tehty ilman merkittävää muutosta)

• Kasihypyllä koira paremmin kuulolle.

• Keskittymistä vaativien temppujen tekeminen,esim tokoilu. (En ole kyllä juuri edes kokeillut, joten kokeillaan)

• Hommat seis kunnes koira rauhoittuu, esim pannasta vähäeleisesti makaamaan. (ei ihan helppo nakki toteuttaa)

• Mitä muuta, saa toki ehdottaa?!?

Elikkäs jotenkin mun täytyisi saada koiran virettä laskettua aina kun ei tehdä töitä, esim sillon kun kouluttajalla olisi asiaa. Myös töitä tehdessä virettä tulisi saada alemmas, jotta koira olisi paremmin kuulolla eikä juoksisi esteistä vaan läpi. Koira yleensä myös hiljenee kun vire laskee, mitä tietysti tekee treenaamisesta miellyttävämpää. Tokoliikkeitä voisi kokeilla ainakin ennen suoritusta. Voisin ottaa myös rally-toko treenit ihan vaan hengailun kannalta Rommin kanssa ja keskittyä siellä hallilla rauhoittumiseen. Omatoimi treeneihin myös rauhottumista välillä. No näillä mennään. Eipä siille mitään enää voi, että on opettanut koiralle aivan väärän viretilan töiden tekoon... 

Pakkasta ja semmosta

Viime viikot ovat olleet aika perus settiä. Viime viikolla Zorron tokot palasi joulutauolta. Tehtiin mm. namialustojen pujottelua, mikä ei ollut kyllä ihan helppoa. Lisäksi saatiin yksi liike tehdä niin, että Mimmu katsoi/käskytti. Zorron kanssa esiteltiin meidän paljon parantunutta seuraamista. Vire on hyvä ja kontakti pysyy niin paljon paremmin, mutta käännöksiä tarvii treenata vielä paljon lisää. Paikkamakuu näytti alkuun hyvältä, mutta sitten jossain pamahti joku ja Zorro kärppänä pystyyn. Kävin palauttamassa koiran, jonka jälkeen se pysyy varsin tyynesti. Edistystä on siis havaittavissa, mutta häiriön sieto on vielä onnettoman huono.

Torstaina jätettiin Zorron kanssa agility väliin ja suunnattiin fyssarille. Mitään ihmeellistä vaivaa ei ole koiralla ollut, mutta ajattelin että olisi hyvä välillä tsekata missä mennään. Liikkeistä heti huomattiin, että edelleen se keventää vasenta takajalkaa, myös taipumisessa tuntui olevan ongelmaa. Käsittelyssä todettin, että erityisesti lannerangassa jumia löytyi. Zorrohan jännitti taas ihan hulluna, eikä se oikeen koko aikana rentoutunut kunnolla. Lisää venyttelyä saatiin ohjeeksi.

Perjantaina Rommin agit oli peruttu, mutta lähdettiin sen sijaan ekaa kertaa tänä talvena jäälle juoksemaan. Ja kyllähän se nautti, mutta olisi kovasti kaivannut seuraa. Se yritti mua leikittää ja komentaa, kun ei ollut Zorroa pomppimassa sen perässä...

Lauantaina mentiin tallille ensin aksailemaan. Rommin kanssa pääasiassa tehtiin ja aiheina oli kepit, lähdöt keinu ja pöytä niin kuin oli suunnitelmassakin. Zorron kanssa jatkettiin rally-tokotreeneissä. Hienosti se meni taas, vaikkakin oikealla puolella seuraaminen ei vielä ole ihan niin piece of cake.

Sunnuntaina jätin koirat kotiin ja lähdin itse agilityn koulutusohjaaja peruskurssille. Ilmottautuminen sinne oli semmonen päähän pisto, mutta kyllähän siellä oli varsin mukavaa! Huomenna taas uudestaan...

Tämä viikko ei mennyt niin kuin suunnitelmissa oli. Maanantaina heti kuitenkin päätin lähteä SDP:lle treenaan Zorroa ei kiinnostanut yhtään, joten keskityin taas vaan Rommiin. Aiheena oli täysin samat jutut kuin edelliselläkin kerralla. Keppejä tehtiin niin, että verkkoja oli neljä vielä. Kyllä se hienosti jo tajuaa homman ja tarjoo jo itekseen pujottelua. Tiistaina käytiin Rosan ja Susun kanssa lenkillä jäällä. Illalla mulle iskikin ilmeisemmin norovirus ja seuraavat päivät menikin varsin rauhallisissa tunnelmissa. Tosin torstaina kuitenkin mentiin Zorron kanssa aksa treeneihin. Tehtiin treeneissä mm. hyppytekniikkaa, mutta Zorroo ei kiinnostanut vieläkään yhtään. Radalla se jo vähän sytty, mutta en kyllä tiedä oliko sillä vieläkin paikat jotenkin jumissa fyssarilta. Ihme juttu!

Eilen oli Rommin treenit taas peruttu johtuen kovasta pakkasesta. Lähdettiinkin taas jäälle lenkille auringonlaskun aikaan. Ei ollut tungosta kun muut eivät tainneet uskaltautua ollenkaan ulos :) Kamera vaan jäi  kotiin. Tänään ajattelin ottaa kuvaus session uusiks, mutta eipä se aurinko enää paistanut, höh. No tällaisia niistä kuitenkin tuli:

Rommin irvistys ihanainen

Ihan nätit oli maisemat vaikkei aurinko paistanutkaan

Pakkasessa pöllähtänyt Rommi

Uusi vuosi ja uudet kujeet

Vuotta vaihdettiin taas varsinaisella sotatantereella, mutta hengissä ollaan edelleen J Zorro viihtyi uuden vuoden lähinnä sängyn alla, mutta osallistui kyllä nakkien piilotusleikkiin niin kuin aina ennenkin. Rommi olisi mennyt pihalle aina kun terassin ovi aukesi. Ei paljoa pelottonut!

Molemmat pääsivät tällä viikolla myös tavallisesti omiin agitreeneihinsä, tokot sen sijaan oli vielä joululomalla. Zorron treenit toimi taas hyvin niin kuin junanvessa. Kaiken se tekee mitä siltä halutaan kun vain ohjaa huolellisesti. Toisaalta pitäsi kyllä haastaa enempi itseään ja koiraa myös.

Rommin treeneissä tehtiin rataa pätkinä, jossa oli mm. kepit.  Alkusuoralla oli rengas joka kyllä onnistui kyllä hyvin. Putkeen ohjaukset pitää ottaa tarkasti, koska koira on niin pirun helposti väärässä päässä. Kepit ei meinannut ottaa onnistuakseen radalla niillä kierroksilla. Sen sijaa Rommi teki ihan uskomattoman irtoamisen renkaalle, joka oli kyllä pahimmassa mahdollisessa kulmassa. Harmi vaan ettei se ollut tarkoituksena!

Lauantaina oli edessä taas target teamin treenit Tallilla. Periaatteessa meillä meni ihan ok, rata ei ollut nyt niin haastava kun on ollut. Leijeröintiä voisi kyllä harjoitella enempi kun tuo on kuitenkin varsin irtoavaa sorttia. Keinu katsottiin myös läpi ja sehän oli ihan katastrofi lentokeinu niillä kierroksilla. Joten nätti keinu päähän juosten on yksi meidän seuraavista päämääristä. Muuten saatiin noottia kierrosten hallinnasta ylipäätään. Onhan se tosi, että osa ajasta menee sähläykseen, mutta kun en mä oikeasti enää tiedä mitä tehdä. Se on kuumana aina, eikä siitä taida mihinkään päästä. Rommin täytyisi vaan opetella hallitsemaan korkea vireensä. Yksi iso ongelmahan mitä kovista kierroksista aiheuttuu, on lähdöt. Se ei meinaa millään pysyä noissa treeneissä paikoillaan ja onhan se pirun turhauttavaa. Ei kyllä oltu ainoita tämän ongelman kanssa ja kaikki saikin saman kotiläksyn: paikoilla pysyminen. Toinen läksy tuli pöytä osaamisesta. Eihän me olla sitä yhtään treenattu, joten ei oo kumma ettei koira sitä osaa. Joten seuraavan kolmen viikon aikana meidän agilitytreenit koostuu lähdöistä, pöydästä, keinusta sekä kepeistä! Lisäksi kokeilen jos treeni kentällä rauhoittuminen auttaisi kierrosten kanssa. Tässä vielä ratapiirros: 

Sunnuntai oli sitten se kaikkein jännin päivä viime viikolla. Rommin rally-toko kisat, apuva! Mentiin hallille hyvissä ajoin, koska paikka oli Rommille uusi. Kivasti sainkin sen rauhoittumaan hallissa, vaikkei se heti meinannut ottaa onnistuakseen kun kaikki muut koirat kiinnosti kovasti. Tai ainakin niille kaikille olisi pitänyt päästä rähjäämään… No itse rata meni ihan hyvin, jännityksestä huolimatta. Suurin osa virheistä tuli taluttimen kiristymisestä (-1p.), yhteensä 6kpl.  Rommilla kun oli vähän kiire joka suuntaan ja sivulla seurailu ei ole sille mitenkään vielä vahvaa. Täyskäännöksessä vasempaan Rommi potkasi kylttiä (-1p.), oma virhe.  Kyltti 13 otettiin uusiksi, kun koira meinasi karata kehästä. Seuraavan kyltin Rommi onnistu sitten kaatamaan(-3p.), videolta vasta tajusin että se tökkäsi sen kuonolla kumoon. Pujottelussa, meinasi mielenkiinto kadota, mutta ehjin nahoin maaliin ja yhteensä 86p. ja siten hyväksytty tulos. Melkeimpä meni paremmin kun osasin odottaakkaan, ihmeen hyvin tota koirusta kiinnosti tehdä hommia mun kans, eikä ottanut toisista koirista häiriötä. Ääntelyä pelkäsin myös etukäteen ja olihan sitä koko ajan, mutta kuitenkin suhteellisen pientä vinkumista. Saanen olla tyytyväinen tuommoseen teiniin! Tässä vielä rata videona

Loppukevennyksenä vielä videota viime talven mäenlaskusta. Olishan siinä voinut Rosa-haukulle käydä huonosti, mutta onneks ei mitään sattunut: http://www.youtube.com/watch?v=pg6nKbgIJPo