torstai 29. joulukuuta 2016

Toteumia ja tavoitteita

Toteumat 2016

 Zorro:
"Rallya lähdetään tekemään ennen kaikkea ilon kautta. Yritetään unohtaa 95p. tavoitteet ja tehdä vain omaa hyvää suoritusta. Keskitytään heikkouksiin, kuten ruokahäiriöihin ja kisavireeseen. Jatketaan treenailua valkkuryhmässä hyvässä seurassa. Yritän myös tehdä jonkinlaista suunnitelmaa mitä pitäsi treenata ainakin ennen jokaista treenit kertaa."
Väitän, että niissä harvoissa kisoissa joissa tänä vuonna käytiin, asenteeni on ollut parempi. Olen yrittänyt keskittyä pieniinkin positiivisiin asioihin. Kisastartteja kertyi tälle vuodella kokonaista 6 kpl, joista 4 tulosta ja 2 alle 70 pisteen suoritusta. Hyväksyttyjä tuloksia oli 71% kisoista,  kun vastaava luku vuonna 2015 oli 58%, myöskin hyväksyttyjen tulosten pistekeskiarvo oli muutaman prosenttiyksikön parempi. Ysivitoset antavat edelleen odottaa itseään, mutta kyllä niiden joskus on pakko osua meillekin. Treenit on ollut vähissä kaikesta sairastelusta johtuen. Uskon kuitenkin, että oli hyvä päätös jättää TamSKin valkku ja siirtyä ohjattuihin treeneihin Koirakoutsille. On niin kiva kun ei tarvi itse aina miettiä mitä pitäisi treenata.


Agi luultavasti jätetään kesällä tauolle. Vaikka Zorro lajista pitääkin, täytyy miettiä lajin kuormittavuutta koiralle. Ikää kuitenkin on jo. Pyritään kisailemaan kuitenkin omien halujen mukaan.
Agi loppui jo aiemmin kuin olin kuvitellut selkävaivojen vuoksi. Viimeiset treenit käytiin maaliskuussa ja eiköhän se ollut tässä, vaikka ikävä lajia kohtaan on edelleen kova. Tammikuussa ehdittiin pari kisastarttia ottamaan

Tokossa otetaan tosissaan tavoitteeksi kisat. Kuntoon täytyisi vaan ensin laittaa ruutu, merkin kierto ja seuraamisessa olisi niin paljon kehitettävää.
Joo ei tosiaankaan oltu kokeissa. Ei päästy treenaamaan niin kuin olisi pitänyt. Edistystä kuitenkin ehti alkuvuodesta tapahtua ja väittäsin, että ruudun suhteen lamppu on syttynyt kikkaran päässä :)

Jälkeä tehdään jos jaksetaan ja aika riittää. Se tekee kyllä Zorrolle niin hyvää ja tuo koiralle itseluottamusta. 
Muutamia jälkiä tehtiin vuoden aikana ihan vain mielen virkistykseksi.
Muuta: Toivottavasti pysytään yhtä terveenä kuin 2015. Ei yhtään turhaa lääkärireissua.
Tämä tavoite jäi ehkäpä kaikkein kauimmaksi. Lääkärireissuja, kipulääkkeitä, röntgenkuvia, ontumisia... niitä on vuoteen mahtunut ihan liikaa. Onneksi voi todeta, että pahin on takana päin toivottavasti. Onni on myös se, että Zorro ei pahemmin ole kipuillut, vaikka kipeetä on varmasti tehnyt. Se vaan jaksaa aina olla iloinen oma itsensä <3

Rommi:
Rally, Toko, Agi: Tehdään kotona mitä tehdään, ehkä hallilla voisi joskus käydä vähän aksaamassa.
Onhan näitä tehty aina sillon tällön. Agia ei käyty kertaakaan tekemässä. Loppuvuodesta olisi ollut aikaa, mutta koiralla selkävaivat estivät.


Jäljellä otetaan revanssi pääsykokeesta ja toivottavasti jatkokurssi paikka sitä myöten aukeisi. 
Revanssi otettiin ja siinä myös onnistuttiin. Pääsykoe on suoritettu huhtikuussa, mutta jatkista ei olla vieläkään aloitettu. Selkävaivat estivät syksyllä kurssin aloittamisen. Treenattu on kuitenkin suht säännöllisesti ja olen saavuttanut kohtuu hyvän luoton koiraan.

NoseWorkia tehdään ja yritetään päästä myös porukalla treenailemaan. Kolmannen hajun (laventeli) opettaminen pitää myös tehdä kunhan laakerinlehti on varma. Kisat, kunhan ne virallisesti alkaa!
Tää on jäänyt kyllä aikas vähälle huomiolle. Virallisia kisoja ei ole vielä ollut ja treenattu on harvakseltaan, mutta kyllä Rommi kaikki hajut haltsaa. Porukalla kävin kerran treenaamassa :)

BATti täytyisi taas alkaa tosissaan treenaamaan porukalla. NinjaBATia paljon arjessa. 
Tämäkin on jäänyt vähälle, mutta kesällä kyllä muutamat treenit käytiin tekemässä. Arjessa kyllä käytetään jos pystytään

Muuta: Terveyttä ja arjen helpotusta edelleen.
Eihän se Romminkaan kohdalla ole toteutunut. Alkuvuodesta katkesi kynsi harmittavan vahingon seurauksena. Elokuun alussa meni selkä jumiin ja koira oli hetkittäin erittäin kipeän oloinen. Sormet ristissä toivon, että tämäkin selkävaiva olisi selätetty. Kaikkien näiden vaikeuksien jälkeen on oppinut kyllä arvostamaan hyvin pieniä asioita. Kuinka hienoa onkaan se, että koira pystyy hyppäämään itse autonperään tai, että se venyttelee itseään! 

Jos vuotta 2016 katsoo kokonaisuutena, se on ollut vaikea niin monella tapaa. Surua ja murhetta on  tullut vastaan ihan riittävästi niin koiriin kuin muuhunkin elämään liittyen. Toki pieniä ilon pilkahduksia on mahtunut ja niistä on totisesti osannut nauttia. 

Tavoitteet 2017 

Zorro: 
Rallya jatketaan niin kauan, että ne ysivitoiset sieltä napsahtaa :) Kehityskohteina erityisesti takapäänkäyttö ja vireenhallinta jutut. Jatketaan Koutsilla treenaamista edelleen, mutta kotonakin pitäisi taas jaksaa kunnolla aktivoitua ja käydä hallilla edes joka toinen viikko. Tavoitteena on myös päästä SM-kisoihin.

Agilityä olisi kiva päästä vielä vähän höntsäämään, edes ihan vaan itsekseen matalilla rimoilla. Talvella ei kuitenkaan aleta repimään, joten tämä saa odottaa lämpimämpiä kelejä

Tokon kanssa en tiedä mitä tekisi. Motivaatio itsekseen treenata, on huono, mutta jos sattuisi sopiva kurssi tuleen vastaan niin voisin mennä. Jos intoudutaan, niin avo:n korkaus olisi mahdollista.

Jälkeä tehdään sen mukaan kun jaksetaan ja kyetään koiran mielenvirkistykseksi.

Selkävaivat pyritään selättämään nyt kokonaan ja toivottavasti tuleva vuosi päästään treenaamaan täysillä. Toivotaan myös, ettei muita terveysongelmia ilmene. Alkuvuodesta meillä on lihashuoltokurssi, jolle Zorro pääsee mukaan.

Rommi:
Jälkihommissa pyritään jatkokurssi aloittamaan ja toivon, että sitä kautta ovet aukeaisi myös tosietsintöihin.

NoseWorkissä toivon motivaatiopuuskaa. Keväälle on kurssi buukattuna, joten eiköhän se motivaatiokin sieltä tule. Tänne kurssille ollaan menossa. On niin nätti koira kuvituskuvana, että pakkohan se oli ;) Toivottavasti saataisiin myös omalla porukalla treenejä järjestettyä. Hajutestin täytyisi myös suorittaa, jotta kisoihin päästäisiin sitten kun ne alkaa.

BATtia ja muita käytöshommia jatketaan ja yritetään pysyä aktiivisena. Jos vaikka sen hihnassa vetämisen saisi vihdoinkin kuriin :D Olen myös kahden vaiheilla pitäisikö mennä Rompun kanssa impulssikurssille, mutta toistaiseksi en ole ilmottautunut.

Muita lajeja höntsäillään kotona ja ehkä vähän hallillakin.

Selkävaivat pyritään pitämään poissa. Täytyisi varmaan käydä uimassa nyt talvellakin, tekisi syville lihaksille niin hyvää. Voishan sitä kaikkee muutakin kotijumppaa tehdä, kyllä niitä ohjeita olisi kun vain viitsisi. Välttelemme myös muita terveysongelmia.


Demi:
Rallya jatketaan toivottavasti aktiivisemmin taas ja pyritään pääsemään jollekin kurssille sen kanssa. Tavoitteena voisi olla myös alo-luokan läpäisy jos ja kun päästään kunnolla treenaamaan.

Suunta kohti uutta vuotta ja uusia kujeita

tiistai 27. joulukuuta 2016

Jouluviikko Rommin silmin



Lähdetäänpä liikkeelle viime sunnuntaista, koska silloin musta tuntui, että sain jo ekan joululahjan. Aamulla, heti aamusapuskan jälkeen (jota Zorro ei muuten saanut ollenkaan, Hä-hää!), hypättiin molemmat autonperään. Osasin hypätä ihan itse, vaikka olenkin viime kuukaudet nauttinut ihan luksus nostopalvelusta, kun en oo viittinyt ite urheilla. Sit mää vetelin sikeitä siellä autossa varmaan pari tuntia kun Zorro lähti häslään johonkin hallille. Oon mäkin siä pari kertaa käyny, ihan jees paikka. Mä olin ihan unen pöpperössä kun ne tuli takas ja avas peräkontin.  Pääsin ulos ja yhtäkkiä mä haistoin sen. Mun paras ja ainoo boyfriend oli paikalla. Meinas siinä mennä ihan pasmat sekaisin ja kiljuinkin mahdollisimman kovaa korkeelta, et se tajuis et mä oon täällä. Kävi ilmi, et me ollaan menossa yhdessä lenkille! Vähän mälsää vaan, et kun mä en taaskaan saanut juosta vapaana niin jäin kokoajan boyfriendin ja Zorron jälkeen. No kävin sit syömässä välillä nameja ja aina kun boyfriend tuli lähelle, kävin sitä vähän yrittämässä painiin. Onneks noi ihmiset puhui, et vois toistekkin mennä ja et mä saisin kans mennä vapaana, jee!  


Maanantaina ihminen tuli töistä hirveellä kiirellä ja pakkas meidät autoon. Hetken päästä auto pysähty ja mähän tajusin heti missä ollaan, siellä missä se yks kiva tätsä hipsuttelee niin kivasti, et tulee tosi muikee olo. Toinen joululahja heti perään!! Ainoo mikä tässä taas ärsytti oli se, et toi Zorrokin tuli ja jostain syystä se pääsi taas ensin siihen pötkötteleen. Voi että mua ärsytti! Yritin vähän väkisin änkee siihen ja esittelin kauneimmat hammashymyt mitä multa löytyy, mutta ei auttanut. Noh pienen ikuisuuden jälkeen mäkin pääsin siihen paraatipaikalle ja meinas ihan uni tulla kun tuntui niin kivalta. Nyt mä oon taas pystynyt venyttään itteeni vähän enempi, kun se on välillä tuntunut tosi ikävältä.

Tiistai, keskiviikko ja torstai meni ihan tylsissä fiiliksissä. Tuo ihminen juoksi edes takasin koko ajan, ja vaikka mä kuinka yritin heiluttaa sille häntää ja tuoda leluja, niin ei se ehtinyt painiin mun kans. Sillä oli kuulemma joku joulustressi! Ulkonakin oli niin liukasta, että ihminen pelkäs kokoajan, että telotaan ittemme, että lenkeillä käytiinkin vaan pellolla kun sielä ei ollut niin liukasta. Siä pellolla voi vetään ittensä aina ähkyyn jäniksenpapanoista, mut jostain syystä ihminen ei oikein arvosta sitä. 

Keskiviikkona meillä kyllä kävi jotain ihan outoja vieraita, ei ketään mun lempparityyppeistä. Onneks sain olla omassa rauhassa aidan takana syömässä luuta, eikä tarvinnut olla mitenkään sosiaalinen. Zorro hoiti sen puolen kokonaan, se on aika hyvä siinä. No okei, kävin mäkin niitä vähän haistamassa ja olin kyl kytiksillä kun ne söi jotain herkkuja, mut ei ne antanut mulle mitään!

Perjantaina ihmiset ei jostain syystä mennyt ollenkaan töihin vaan ne rupes heti aamusta joulustressaan oikein kunnolla tai ainakin toi toinen niistä. Kauheesti ne laitto tavaroita kasalle ja meidän ruokiakin pakattiin, joten tajusin et mekin päästään mukaan ja joku seikkailu on tässä alkamassa! Mentiin autoon ja köröteltiin pari tuntia johonkin ihan outoon paikkaan. Jäätiin yöks sinne ja vähänkö oli siistiä, et pääsi pihalle aina kun vähän vinkas ulkoovelle päin. Sit siinä ihan vieressä oli kunnon jäniksenpapanapelto! 

Lauantai aamuna mua alko vähän kuumottaa, kun huomasin, et yhes muovikassissa haisee luu. Kävin sitä monta kertaa katsomassa , mutta en uskaltanut ottaa kun noi ihmiset saattais sanoo pahasti. Sit lopulta meni hermo ja otin sen koko muovikassin kantoon ja näytin ihmisille, et täälä olis jotain mulle. Antoivat sit luvan ottaa oman paketin ja Zorro sai kans omansa. Oli aika herkkuja kyllä ja me pelattiin Zorron kans taas sitä luun vaihto leikkiä. Kun toinen irrottaa omasta luusta, niin toinen käy varastaan sen. Ja taas toisin päin. Mä myös yritin pilottaa omaa luutani kun en jaksanut enää syödä sitä, mutta en mä uskaltanut sitä mihinkään jättää ettei Zorro vaan pölli sitä. Zorro on joskus niin epäreilu, et omii kaikki itelleen ja mä en todellakaan uskalla sillon mennä edes lähelle jos se murisee mulle.


Sunnuntaina tultiin taas kotiin ja saatiin jäädä nukkuun kun ihmiset lähti johonki koko illaks. Selvishän se sit myöhemmin, et olivat olleet pikkumustan (Demin) juhlavastaanotolla, eikä meitä oltu otettu ollenkaan mukaan! Ärsyttää kun Zorro ei osaa ollenkaan käyttäytyä sen pikkukoiran kanssa, vaan kiusaa sitä koko ajan ja sit sen takia ei päästä mukaan kumpikaan. Aika jees joulu on ollut, mutta onneks taas arki alkaa ja saa nukkua pitkät päivät!

torstai 22. joulukuuta 2016

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Hetki, jolloin tuli laamaa ikävä

Tänään lähdettiin TamSKin tallille heti aamusta taas rallailemaan kisoihin. Tuomarina jälleen Krista Karhu joka oli virittänyt aikamoisia ansoja radalle. Fiilis oli hyvä ja tein alkuvalmistelut melkolailla samaan tapaa kuin viimeksi. Treenattiin hyvissä ajoin radan kyltit läpi, sitten koira odottamaan seinään yksinään. Pari koiraa ennen hain Zorron ja tehtiin pientä seuruupätkää. Radan reunalla vielä pari palkaa ja kehään aamuruuat taskussa. Koira irti, yksi pyörähdys ja koira oli vireessä. Nyt ei tullut minkäänlaista jäätymistä ennen rataa. Rata löytyy täältä.

Lähtö oli hyvä, samoin eka käännös. Toisessa käännöksessä oli koira vähän ulapalla, mutta uusimalla ok. Istumiset oli tällä kyltillä hämmentävän nopeat. Peruutus virheittä, vaikkakin oli taas hiukan kökkö. Hyppy oli vähän liian hauska ja edessä ollut houkutus veti puoleensa, tästä -1as ja -1 py. Seuraavat kyltit meni ihan ok, jopa houkutus, tosin ruokaa ei seillä ollut ollenkaan. P-käännös oikealla oikealle, vähän hitaasti lähti käännökseen, -1 vino. Sitten lähti mopo käsistä oikein huolella. Puolenvaihto edessä -kyltillä meinasi lähteä käytösruutua kohti, mutta uusimalla sain koiran takasin. Sitten se meinaskin jo lähteä takasin houkutukselle. Uusinnassa otin koiran ensin väärälle puolelle, mutta tästäkään ei meitä sakotettu. Liikkestä seisominen oli ok. Seuraava P-käännös oli myös -1 vino.
Sarjahypyllä meinas taas lähteä ennen aikojaan, mutta hillitsi itsensä ja loput kyltit meni hyvin. Koira eteen kyltillä hätäilin suotta istumisten kanssa, mutta ei virheitä. Käytösruutu (oikealla seisten) oli taas levoton ja koira piippasi taas välillä. Ei kuitenkaan virheitä tästä. Olin kuitenkin radan jälkeen varma, ettei tulosta tullut ja itseasiassa mietin jo radalla, että pitäiskö vaan keskeyttää. Kun joku tuli radan jälkeen sanomaan, että saatiin 90p. olis vähintäänkin yllättynyt. Radan hankaluus näkyi tuloksissa ja lopulta me kivuttiin toiselle sijalle, osallistujia oli 20. Uskomatonta!

Päivän positiiviset:
+ Vire
+ Nuokkutalvikki alussa
+ Virheetön peruutus sivulla ja houkutus

Kehitettävää:
- Vire ;)
- Takapääkäännökset
- Toisen kyltin uuvahdus

Kisapäivä viimeisteltiin vielä tunnin lenkillä Nassun ja Milon kanssa. Luulempa, että tuo koira jaksaa näillä aktiviteeteilla nukkua aamuun asti :D

maanantai 12. joulukuuta 2016

Kisafiilikset


Täytyypä pistää tämä kisaraportti ennen kun seuraavat kisat tulee ensi viikolla. Eli 3.12 oltiin Koirakoutsilla kisaamassa, tuomari Krista Karhu. Tein nyt valmisteluihin muutaman muutoksen. En ottanut koiralle lainkaan häkkiä mukaan, joten sai odotella vuoroaan seinässä kiinni, niin kuin se aina treeneissäkin on. Toinen muutos oli se, että hain koiran ennen omaa vuoroa vasta siinä vaiheessa kun edellinen koira oli jo suorittamassa, eli max. 3min ennen kehään menoa. Kehässä koira tipahti taas ja muistan miettineeni, että ei taas. Väkisin kuitenkin kalastin koiran mukaan ja pyöräytin pari kertaa ennen lähtökyltille menoa. Siinä vielä tein pari käsikosketusta.
Paljon tein siis erilailla kuin ennen, joten en tiedä mikä vaikutti eniten, mutta koira oli koko radan kuin lentoon lähdössä, täysin ylivireinen possu. On se kuitenkin paljon kivempi tehdä tuollaisen koiran kanssa kuin sen perässä vedettävän laaman kanssa.
Video löytyy täältä. Eka virhe tuli valkovuokolta, putken suu oli todella lähellä, joten monille muillekin tuli tässä virheitä. Seuraava käännös ei ollut niin yhden aikainen kun olisi suotavaa, mutta kuitenkin virheittä selvittiin. Samoin houkutus meni nyt hyvin, tosin ruokaa ei ollut tarjolla. P-käännös levähti, kun koiran ajatus oli enempi yleisössä tai käytösruudun koirassa. Ennen rataa olin varma, ettei liikkeestä istuminen tule onnistumaan, mutta Zorro ehti kuin ehtikin istua ja tuli vain -1 tempo virhe. Loppu rata menikin kivasti, mutta käytösruudussa ylivire kostautui eniten. Koira piippasi koko ajan (-3 hau) ja peruuttelikin istumassa vähän (-1 tvä). Loppu tuloksena 89 pistettä on kuitenkin hyvin ja olen erittäin tyytyväinen suoritukseemme käytösruutua lukuun ottamatta.  Näillä pisteillä napattiin vielä 2.sija, joten päästiin palkintopallillekin todella pitkästä aikaa!

Päivän positiiviset
+ Vire, vaikkakin se oli hiukan yli
+ Peruutuksen onnistuminen, vielä hypyn jälkeen
+ Houkutus virheittä
+ Liikkeestä istuminen

 Kehityskohteet
- Käytösruudun piippaus ja muutenkin rauhattomuus
- Takapääkäännökset epäonnistui molemmat
- Hiotaan lähtö-/kisarutiineja edelleen

maanantai 14. marraskuuta 2016

Esiteltiin kaikki mitä ei osata

Monesti käy niin, että kun mennään johonkin koulutukseen, jossa on tarkoitus ratkoa jotain ongelmaa, koira toimii kuin unelma eikä mitään ongelmaa saada demonstroitua. Eilisessä koulutuksessa ei ihan käynyt niin, ei ollenkaan. Esiteltiin kaikki ne meidän osaamattomuudet tai ainakin valtaosa suuremmista puutteista. Oli rally-tokon valmennusrenkaan viimeiset reenit (meidän osalta) DT-areenalla, koutsina koiratanssin puolelta tunnettu Salla Haavisto.

 
 
Meidän ykkösteemana oli todellakin kisavire ja kakkosena ruokahäiriöt, kolmosena vielä istumisprobleeman ratkomista. Heti aluksi meidän tuli tehdä kisanomainen setti. Lyhyellä radalla oli muutama hankalakin kyltti. Ensimmäinen virhe, olisi pitänyt pyytää helpompaa kun heti näin, että Zorro oli huonosti mukana jo lämppäilyissä. Tiesin lähdössä, ettei tulla selvitymään. Radan varrella oli myös purkeissa Ceasaria, jota oli myös taskussa palkkana. Zorro haistoi purkit jo lähdössä ja laamaili yhä enemmän. Taisteltiin ne muutamat kyltit läpi ja pääsin radalla jopa palkkaamaan koiran muutamaan kertaan, myös radan varrella olevista purkeista. Mutta se oli ihan hirveätä, ihan kuin tuo koira ei ikinä olis ollut tuollaisessa tilanteessa saati nähnyt kylttejä. Tehtiin lyhyempää pätkää samalla idealla. Tässä kohtaa Zorro todella tajusi, että purkeista saa ruokaa, eikä meinannut pöksyissään pysyä. Oli pikkunen kiire päästä palkalle, mutta vire kipusi huippuunsa. Parempi kuitenkin niin kuin se perässä vedettävä laama. Purkkien käyttöä Salla suositteli paljon käytettäväksi tulevaisuudessakin. Myös seuraamista tarjoamisen kanssa suositteli meille.
 
Kysyin Sallalta, että miten laamailuun tulisi reagoida, jos sitä ilmenee esim. möllikisoissa. Kannattaako koira viedä vain pois, jos se on laama, vai jatkaa vain innostaen eteenpäin. Paras tapa olisi kuulemma poistua radalta kun se innostuu (hyvällä vireellä 1-2 kylttiä) ja mennä kunnolla palkkaamaan kehän ulkopuolelle.
 
 
 
Varsinaisesti ruokahäiriöistä ei puhuttu sen enempää, koska juuri oltiin haluttu, että koira syttyy purkkeihin kunnolla. Voisin harkita, että purkkit ottaisi radalle ja sinne mentäisiin rauhallisesti yhdessä, jotta järki pysyisi mukana. Myös purkkiin muka namin laittaminen olisi hyvää treeniä Zorrolle, jossa koiraa vain seurautetaan tyhjien purkkien ohi.
 
Istumista katsottiin lyhyesti, mutta siihen ei mitään uutta mullistavaa tullut. Naksulla vähän yritettiin, mutta Zorro olisi paljon mieluummin vain tarjonnut peruutusta edessä. Reeniä pitäisi apparin kanssa tehdä niin paljon, että jotain parannusta tähän saataisiin, että tuskimpa jaksan tätä enää vääntää. Helpoin tapa ratkaista ongelma, on kasvattaa ohjaajan malttia ja Zorron perskarvoja.
 
"Tuhman" koiran selätys
 Monien koirien kanssa käytiin läpi myös peruutusongelmaa. Monella on sama ongelma kuin meillä; koira ei osaa sivulla peruuttaen seurata vaan se opetettu singahtamaan kauheella vauhdilla taaksepäin. Tähän tekivät treeniä seinän vieressä ja odota käskyn toistelua, jottei koira karkaa liian taakse. Myös peruutuksen treenaus rotvallin reunalla on kokeilemisen arvoinen asia.
 
Paljon puhetta oli myös erityisesti lähtörutiineista. Ne tulisi tehdä koiralle niin selviksi, että se tietää kun sen pitää olla valmis ja toisaalta omalla jännityksellä ei ole järkeä pilata koiran hyvää virettä. Ensi kisoissa voisi taas kokeilla sitä, että vetää koiran suoraa häkistä/autosta/seinästä radalle todella lyhyellä valmistelulla. Kyllähän se ne tehtävät osaa, jos vain vire on kunnossa.
 
 
 

perjantai 11. marraskuuta 2016

Oivalluksia

Välillä sitä tajuaa itsensä todella typeräksi kun huomaa jotain, mitä olisi voinut oivaltaa jo paljon aiemminkin. Parempi kai kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan. Tällä kertaa kyse on Rommi räyhäysongelmasta. Olen Rommin kanssa reenannut aina seuraamista ja vielä molemmin puolin, mutta eihän me sitä enää mihinkään tarvita. Keksin sitten kokeilla sitä ohittaessa ja sehän toimi hienosti.

Aikanaan en sitä raaskinut noissa tilanteissa käyttää, mutta enää ei sitä seuraamista tarvita mihinkään, joten voin hyvin sen "pilata" ohituksissa. Kyllähän tuo nostattaa koiraa turhan korkealle, mutta niin tekee vastaan tulevat koiratkin, sillä erotuksella, että seuraamisessa Rommi pysyy hallussa. Aika näyttää miten tämä lähtee toimimaan pidemmän päälle, mutta taas on jotain uutta mitä yrittää. Hyvä minä, kannatti tämäkin jo nyt tajuta!

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Hei me kisattiin!

Eilen oli se päivä kun me pääsimme taas kisakehään, ensimmäistä kertaa maaliskuun jälkeen. Kisarutiinien puuttuessa jännitys oli kova eikä asiaa yhtään helpottanut, että noustiin varalta Tamskin joukkueeseen. Ei voi myöskään sanoa, että oltaisiin reenattu kunnolla, joten odotukset eivät olleet kovin korkealla. Rata ei ollut mitenkään erityisen hankala, mutta muutama kinkkisempi kohta kuitenkin löytyi.

Radan alku oli taas kankea, koska koira ei ollut täysillä mukana. Ekalta kyltiltä heti -3 tvä, maahanmeno oli tuskasen hidas ja lopulta vasta toisella käskyllä meni maahan. Houkutuksessa ruuat kiinnosti ja koira meinasi karata selän taakse, -1 tvä. Sivulla peruutus ensin uusittiin (-3 uusi) eikä se sittenkään onnistunut, joten -10 tvä myös. Tämä harmittaa, koska peruutusta on tehty paljon ja se on viime aikoina toiminut hyvin. Näillä kohti koira kuitenkin heräsi paremmin tekemään töitä, joten loppu rata tuntui jo paljon paremmalta. Mutta merkiltä otettiin toinen kymppi (-10 tvä), koska koira ei istunut alussa loppuun. Tämä ärsyttää todella, koska näihin yritin keskittyä radalla tosissaan. Videolta näkee, että todella lähellä se istuminen oli, että aika tarkasti Pia kyllä tuomitsi. Peruuttaen askeleissa Zorro oli huonosti mukana, joten sieltä vielä -1 tvä. Käteen jäi siis vaivaiset 72 pistettä. Helppostihan tuosta oltaisiin saatu paljon enemmänkin pisteitä, mutta tästä tämä taas lähtee. Rata videolla.

Koska muut joukkuelaiset pärjäsivät hienosti, vei meidän jengi joukkuekullan. Olihan se hienoo olla voittamassa jotain.


Kisojen positiiviset
- Merkki oli hyvä istumista lukuunottamatta
- Sarjahyppy ja puolenvaihto jalkojen välistä yhdistelmä onnistui suht sujuvasti
- Kisatauko on ohi

Kehitettävää
- Odota ne f***ing istumiset!!
- Peruutusta pitää edelleen reenata ja nimenomaan radan osana
- Kisavire. Millä tuon saa hereille jo ekalta kyltiltä lähtien.

torstai 27. lokakuuta 2016

On me treenattukin

Päivitykset lahaa, mutta yritän muistella. Demi ei ole nyt päässyt treenamaan kun ei ole ollut hallille asiaa, tosin lauantaina olisi tarkoitus mennä jotain pientä tekemään.

Zorron rallyt menee laidasta laitaan. Toisena viikkona koiraa ei kiinnosta muu kuin kentän ympärillä olevat häiriöt, joskus taas vire on optimaalinen ja koira toimii todella hyvin. Ja sitten tuleekin kerta, jolloin koira ei pysty keskittymään tekemiseen, koska taskussa on megapalkkana kissanruokaa. Tämän takiahan me treenataan, että löydettäisiin se optimaalinen toiminta vire, motivaatio ja iloisuus tekemiseen. Noh, iloisuutta (tai oikeammin hölmöyttä) ei tarvitse treenata, se tulee ihan luonnostaan.

Zorro on päässyt myös tekemään muutaman jäljen, lyhyitä ilmaisutreenjä kaikki. Sama homma jatkuu tässäkin, toisinaan vedetään tosi hyvin ja toisinaan koira on kuutamallo ihan kunnolla. Onneksi me ei oteta tätä niin vakavasti.

Rommikin on tehnyt muutaman jäljen. Pirkkalassa tehtiin 1,5vk vanha jälki, pituutta taisi olla 1,5-2km. Rommi kiskaisi itsensä suoraan maaliin lyhintä reittiä ja teki kivan ilmaisun n. 500m päästä. Tähän jälkeen olin todella tyytyväinen. Ylöjärvellä tehtiin lyhyt ilmaisujälki, jolla veti ihan todella lähelle maalia, alle 100m päähän näköetäisyydelle. Todella outoa, eikä kyllä mielestäni ilmaissut missään kohtaa aiemmin. Nämä tuoreet tuppaavat muutenkin oleman todella haastavia ja todellakin pitäisi muistaa, että kerta kahdessa viikossa on sopiva tahti jäljestää!

Eilen oltiin Petsamossa, jossa Rommille oli 1km muutaman päivän vanhaa ja siitä tuoreelle vaihto 1km. Vanha meni hyvin ja se yritti ehkäpä ilmaista tuorretta jo vanhalla jäljellä. Vaihto meni myös hyvin ja matka jatkui, mutta kun oltiin n. 600m päässä maalista, tuli ongelma. Rommi olisi halunnut hirveesti lähteä toista reittiä, luultavasti kierrättää toisen kautta, mutta matkasta olisi tullut niin pitkä, ettei päästetty. Voi myös olla että pientä ilmasun yritystä oli tuossa kohdassa. Lopulta Rompu suostui jatkamaan matkaa jäljen päällä ja ajoi taas n. 100m päähän maalista, ihan liian lähelle. Jälki saattoi olla Rommin kuntoon nähden vähän turhan pitkä (jäjestystä tuli n. 3km, 40min) ja haastava, mutta täytyy ehdottomasti uusia joskus.

Muuten Rommin vointi on pikku hiljaa parantunut. Pientä takapäänvenyttelyä tapahtuu päivittäin ja sohvallekin koira kapuaa jo helpommin. Ei hyppää kuitenkaan edelleen.
 



 

 

 

perjantai 7. lokakuuta 2016

Lokakuun eka

Lokakuun ensimmäinen viikko lähti käyntiin Demin ja Zorro omatoimitreeneillä hallilla maanantaina. Demin kanssa tehtiin alkuun laatikkotreeniä ja sain koiran turhautumaan ja haukkumaan ensimmäisen kerran. Pientä takapään liikettä on saatu aikaiseksi, mutta vielä koira ei ole tajunnut mitä siltä halutaan ja liike tulee "vahingossa". Kiertäminen etukautta mun ympäri alkoi onnistua kohtuu hyvin. Liikkeestä maahan menoa tehtiin niin, että peruuttelen ja koira on edessä. Tämä sujui yllättävän hyvin! Ensin annoin selkeän vartaloavun, mutta lopulta koira meni maahan jo pelkällä käskyllä. Koiran kiertämiset on vaikeita, mutta etupalkalla saadaan onnistumisia. Loppuun tehtiin vielä yhden askeleen seuruuta perusasennosta perusasentoon. Tämä on paha, koska koira pyörähtää niin pienessä hetkessä poikittain. Palkan suunnan kanssa täytyy olla todella tarkana, ettei vaan mene vahvistamaan tuota.

Zorron kanssa ei ollut oikein suunnitelmaa mitä tehtäisiin. Ruutu oli valmiina kentällä, joten sillä aloitettiin. Viime kerrasta on tuhottoman paljon aikaa, joten ihan ei ollut idea kirkkaana Zorron mielessä. Vein pallon odottamaan kerran ruutuun ja Zorron mieliin palautui taas idea. Muutaman kerran juoksutin koiran tyhjään ruutuun ja heitetty pallo palkaksi. Häiriköityä merkkiä tehtiin myös ja ei se vaan meinaa aluksi onnistua. Aina kun vaihdoin lähetyspaikka, Zorro kävi ensin kokeilemaassa merkin ympärillä olevaa vesikuppia, lelua ja namipussia. Ei se vaan osaa, pitäisi varmaan vaan helpottaa treeniä ensin paljon, eli viedä häiriöt huomattavasti kauemmin. Toisaalta teenkö taas ongelmaa asiasta mikä ei oikeasti ole ongelma? Koira on kuitenkin löytänyt merkin kisoissa 90% todennäköisyydellä. Zorron kanssa hömpöteltiin myös paljon puolen vaihtoja. Tässä kyllä huomaa mitä on tehty paljon ja mikä on jäänyt vähemmälle. Edessä puolenvaihto on Zorron lemppari ja tosi helposti se tarjoaakin sitä välistä tai takaa puolevaihdon sijaan. Täytyy pistää edestä puolen vaihdot hetkeksi vähemmälle ja vahvistaa noita muita.

Nämä oli ensimmäiset Zorron ja Demin yhteistreenit ja se tuntui vaikuttavan molempien tekemiseen. Zorron suhtautuminen Demin on kohtalaisen maaninen, mutta Demi myös provosoi toisinaan. Zorro yrittää koko ajan leikittää Demiä ja on koko ajan tökkimässä pikkusta vaikka se kuinka yrittää sanoa rumastikkin Zorrolle. Myöskin mun kiellot menee ihan kuuroille korville. Autossa ne sentään pystyy olemaan rauhallisesti ja samoin vapaana metsässä ollessa, mutta hihnalenkkeily on hankalaa. Mä en todellakaan tajua tätä Zorron fiksaatiota aiemmin jo edesmenneeseen Rosaan ja nyt Demiin. Sillä menee ihan täysin yli tuo homma ja se on raskasta molemmille. Toivottavasti näillä yhteistreeneillä saataisiin nuokin, koska muiden treenikavereiden kanssa ei suurempia ongelmia ole ikinä ollut.


Zorron maaninen nyt leikitään ilme ja ei niin innostunut Rosa
Tiistaina käytiin Rommin kanssa Reviirissä Pipsalla. Rompu ei ole nyt kahteen kuukauteen pystynyt esim. autoon hyppäämään eikä lainkaan venyttelyt takapäätään, eikä se vieläkään ole kunnossa. Koiran lanneselkä kuvattiin hereillä ollessa, mutta ei sieltä mitään löytynyt. Selkeästi kuitenkin aristaa lanneselkää käsitellessä. Diagnoosi oli, että luultavasti lihasperäistä, mutta välilevy tai hermotus ongelmakin voi olla. Nyt ollaan sitten taas kipulääkekuurilla 1-2 viikkoa ja katsotaan mitä tapahtuu. Voi olla myös, että akupunktiota kokeillaan. Eilen oli Rompulla myös osteopatia käynti. Eteenpäin on taas menty, joten ehkäpä tämä tästä joskus helpottaa. Olishan se nyt hienoa jos olisi kaksi ehjää koiraa samaan aikaan.

Eilen oli myös koutsin rallytreenit Zorrolla. Tehtiin SM kisojen voi luokan rataa, joka oli varsin ahdas. Koiraa kiinnosti kaikki mitä oli kehän laidalla ja ohjaaja oli pihalla kuin lumiukko. (Jos sanoo koiralla seis kun pitäisi sanoa seuraa, niin ei ihmekkään jos koira on hiukan sekaisin.) Ei mikään menestys tosiaankaan, mutta tulipahan tehtyä. Tupla saksalaisesta oltaisiin saatu kympin virhe ja tätä treenattiinkin erikseen. Teen liian hätäisen käännöksen itse jälkimmäisessä käännöksessä ja Zorro jää siten jälkeen. Omalla rauhallisemmalla käännöksellä ei ole mitään ongelmaa. Tässä on kyllä selvä ristiriita muiden käännösten kanssa, joissa yleensä olen aina jäljessä. Noh, kuukausi aikaa PM kisoihin, joten lisää treeniä vaan. Ollaan kuitenkin selätetty taas monta ongelmaa, mutta saatu vaihtokaupaksi kasa uusia. Näihän se menee, olishan se nyt tylsää jos kaikki olisi vain helppoa.

perjantai 30. syyskuuta 2016

Mehän on treenattu, vk 38-39

Viime torstain rally treenejä veti tuomari Taru Leskinen. Tehtiin haastavahkoa rataa, josta Zorro suoriutui kyllä hienosti. Ei suurempia ongelmia missään, mutta kuulemma useampi kymppi olisi tullut vajaista istumisista. Miten senkin nyt taas on unohtanut! Pitää vain malttaa odottaa!

Lauantai aamuna vedin pari tuntia rallyn ratatreenejä ja tehtiin ennen niitä Zorron ja myös Rommin kanssa pikkutreenit. Rommi lähinnä vain leikki ja teki ihan muutaman lyhyen seuraamispätkän. On tuo seuraaminen kadonnut aikalailla kun ei sitä pitkään aikaan ole aktiivisesti treenattu. Zorro teki muutaman häiriköidyn merkin. Meni nameille ja meni pallolle, mutta välillä se merkkikin löytyi. Lisää treeniä siis!

Lauantaina illalla lähdettiin vielä jälki treeneihin. Zorro teki alle kilsan ilmaisu jäljen. Lopussa oli pitkä suora, mutta Zorro ajoi aika lähelle n. 300m päähän. Olisi odottanut ilmaisua aiemmin. Rommin jälki oli 1,5km pitkä ja itse olin sen suunnitellut. Eipä vaan tullut mieleen, että lähdössä oltiin aika lähellä maalia ja Rommi ilmaisikin maalin n. 300m jäljestämisen jälkeen, n. 0,5km päässä maalista. Pätevä punanuttu, tyhmä omistaja.

Tiistaina oli Demin viimeinen alkeiskurssi kerta. Pikkumusta teki niin kuin aina. Tosin nyt se on keksinyt, että myös muilla ohjaajilla on nameja taskussaan ja yrittää välillä kerjätä myös niiltä. Kurssilla ei ihan kaikkia kylttejä käyty läpi, mutta tiedän kyllä mitä meidän pitää reenata, jos joskus kisoihin mielii mennä. Ensimmäisenä se perusasento on laitettava kuntoon ja sitä kautta seuraaminen tullee myös parantumaan. Käskystä on myös opettettava koira kiertämään minut. Tämä helpottaa sekä saksalaista että eteentulojen oikealta sivulle tuloja. Liikkeestä maahan, alusta alkaen. Koira ei osaa mennä suoraa seisomasta maahan vaan kun tarjoaa aina istumista ensin. Viimeisenä koiran kiertämis -kyltit. Paljon on tehtävää, joten katsotaan niitä kisoja joskus ensi vuonna :)

Keskiviikkona oltiin sovittu etsijäkoiraporukalla nosework treenit. Vettä tuli kuin esterin ahterista, joten treenit jäi lyhyeksi, eikä Rommi oikein ehtinyt saada edes ideasta kiinni. Paremmalla säällä sitten uudestaan.

Eilen oli Zorron rallyt koutsilla. Tehtiin merkkiä radalla häiriköitynä. Ekalla kierroksella koira oli pihalla kuin lumiukko ja meni taas jokaiseen hämyyn. Myös sininen merkki vihreällä alustalla tuntuu olevan mahdoton Zorrolle hahmottaa ekalla kerralla. Toisella kierroksella kikkarapää tsemppasi ja teki kaikki merkit kerrasta oikein. Radalla oli myös sivulla peruutus joka onnistui molemmilla kierroksilla. Ensimmäiset kisat pitkän tauon jälkeen on kennelpiirin mestaruuskisat marraskuun alussa. Kuukaudessa pitäisi päästä vähän parempaan vireeseen, varsinkin ohjaajan.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Vk 37 ja vähän seuraavaakin

Viime viikon treenit alkoi Demin rally alkeilla. Tehtiin mm. saksalaista, joka osottautui sekin hankalaksi tuollaisen kääpiön kanssa. Hihnan kanssa pelaaminen, kyykkiminen ja koiran kanssa eri suuntaan pyöriminen on vain niin hankalaa kuin se kuulostaakin. Onneksi tuo pikkumusta on nopea oppimaan. Seuraaminen juosten leviää ihan käsiin ja koira katoaa kauhean kauas. Voi kun saiskin sen kanssa ennemmän treenikertoja, se olis ihan just kisakunnossa (no ei nyt oikeesti).

Torstaina oli Zorron rallyt Koutsilla. Tehtiin lyhyitä, muutaman kyltin häiriö/houkutus pätkiä. Kikkarapää on selvästi edistynyt jo nyt näissä, vaikka treenejä ei ole kuin muutamat tehtynä. Edelleenkin se menee helposti ruoka ja ihmishäiriöihin. Lelut se yleensä katsoo, mutta ei jää kiinni niihin. Selvästi treenivire on nyt myös mennyt parempaan suuntaan, eikä Zorro ota nokkiinsa niin helposti. Se on myös keksinyt uuden tavan reagoida huomautuksiin; Juostaan äkkiä Kristan helmoihin karkuun :D Noh, ainakin sillä on kivaa ja en kyllä itsekkään muista nauraneeni koiran toilailuille treeneissä näin paljon kun tänä syksynä.

Lauantaina olisi ollut mahdollisuus aloittaa Rommin etsijäkoirien jatkokurssi, mutta koska jalka (vai selkä?) ei edelleenkään toimi kunnolla, niin ei haluttu rasittaa koiraa turhaan. Lähdin kuitenkin molempien koirien kanssa treenamaan. Ensin Zorro sai tehdä melkein 2km pitkän taajamajäljen. Eteni välillä ihan kivasti, mutta pientä epävarmuutta oli paikoitellen havaittavissa. Ilmaisu (kai) tuli n. 400m päässä, mutta tosiaan sen ilmaisut on niin vaikeita tulkita, että voi olla et sitä ei vaan huvittanut enää tehdä hommia. Ajattelin nyt ottaa Zorronkin kanssa enemmän jälkitreeniä, koska aksahaaveet on nyt sen osalta kuopattu. Eli ilmaisu treeniä on luvassa, toivottavasti vielä tällä viikolla.



Rommin kanssa tehtiin kaksi ilmaisutreeniä siten, että maali oli 50-100m päässä piilossa, mutta näkyvilllä oli häiriökoira n. 50m päässä. On se jännä miten koiralle kuitenkin näköhavainto on niin tärkeä ja molemmilla kerroilla yritti ensin ilmaista häiriötä, mutta vaihtoi kuitenkin oikeaan koiraan kun palkkaa ei herunut. Hyvä treeni joka sopi myös saikkulaiselle!

Eilen oli jo Demin neljäs rally-toko kerta. Taaskaan ei päästy treenamaan treenien välissä, joten tunti käytettiin taas turhankin tehokkasti. Istu-maahan-kierrä koira oli haastava tehtävä ihan niinkuin oletinkin. Saksalaiset toimi jo paremmin ja muutenkin selän takaa kierto toimi vähän helpommin. Tehtiin lopuksi (liian) pitkää rataa. Hirveellä tsempillä taisteltiin läpi, mutta kyllä se oli liikaa molemmille. Istu-maahan-kierrä koira -kyltillä Demi väsähti niin, ettei osannut mennä enää maahan, mutta muuten tuo meni ihan ok:sti. Tässä videota pikkumustan tekemisestä.

Murheen kryyni on perusasento. Eihän tuolla ole mitään käsitystä asiasta, enkä oikeen tiedä kuinka sitä treenaisin. Kädellä vetämällä on omat opettu mutta kun koira on niin pieni, ei mun selkä kestä tehdä sitä seisaaltaan. Tein sitten polvillani ollessa, mutta en tiedä yhdistääkö tuo koira sitä, ei ainakaan näillä treenimäärillä. Toisaalta haluasin opettaa sen laatikolla, mutta niin ikään vaatii pirusti treeniä. Ei taida olla oikotietä onneen tässäkään asiassa :D

maanantai 12. syyskuuta 2016

Treenit, vk 36

Tiistaina oli pikkumustan toiset alkeiskurssitreenit. Tehtiin edestä sivulle tuloja selän takaa. Argh miten vaikeeta kun tuo koira ehtii istuman neljä kertaa ennen kun ehdin vetämään sen oikeaan paikkaan sivulle. Varsinkin hihna kädessä ihan mahdoton tehtävä. Pään vaivaa tuotti myös istu-kierrä koira -kyltti. Demin oli äärimmäisen vaikea istua paikallaan kun menin sen selän taakse. Etupalkalla sai tämänkin paremmin toimimaan. Perusasennosta maahanmeno alkoi toimimaan pienen treenin jälkeen. Seuraamisessa pitää muistaa palkata läheltä jalkaa, koska nyt kun muutaman kerran olen tallannut koiran jaloille, se on alkaanut ottamaan etäisyyttä :) Treenattavaa olisi siis hirveästi, mutta kun koira ei asu samassa taloudessa, ei päästä päivittäin treenaamaan. Itse asiassa ei ole treenattu ollenkaan nyt treenien välissä, joten kehitys ei ole huimaa. On niin paljon helpompaa treenata päivittäin pikku pätkiä, kun aina pitkä setti kerrallaan ja montaa eri asiaa.

Torstaina oli Zorron treenit koutsilla. Tehtiin helppoa rataa häiriöillä. Oli lelua ja namikuppia, höpöttelevä makaava ihminen. Zorro suoriutui yllättävän hyvin, eikä mennyt häiriöistä jumiin niin kuin viimeksi. Kyllä se ne kaikki huomaa ja kontakti tippuu, mutta ottaa kuitenkin käskyt kohteliaasti vastaan ja suorittaa tehtävät, joskin vähän hitaasti. Ensimmäisenä kylttinä radalla oli 360 vasemmalle, mikä on vaikea tehtävä heti alussa, kun koira ei edellenkään lähdössä ole niin hyvin mukana kuin pitäisi.

Kotona on Zorron kanssa tehty häiriötreenejä. Jotain hyvin pientä edistystä on havaittavissa, mutta jatkamme harjoituksia edelleen. Myös peruuttamista ollaan tehty. Paljon liikkeelle lähtöjä ja nopeita käännöksiä, jolloin koira ei voi autopilotilla ampua taaksepäin täysiä. On se aika pätevä, vaikken aina sitä uskokaan.

Rommi jatkaa sairastupalaisena. Edelleenkään ei koira hyppää eikä venyttele takapäätään. Lenkillä pärjää jo hyvin, eikä ole kiljunutkaan kivusta juurikaan. Selkälihakset on kadonneet tämän episodin johdosta. Pitäsi uida, mutta kun koira ei suostu. Ollaan nyt kuitenkin yritetty vahvistaa selkää vanhoilla jumppaohjeilla ja oon yrittänyt ravuuttaa sitä joka lenkillä.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Project Rommi - Osa 4: Australianpaimenkoira, rodun (ongelma) ominaisuuksia


Tämä teksti on aikanaan jäänyt hautumaan luonnoksiin keskeneräisenä, mutta uudestaan sen luettuani totesin edelleen ajattelevani samalla tavalla ja ehkäpä se jollekin rotua suunnittelevalle tarjoaa jotain uutta näkemystä.

Tosiasia on, että Rommin ongelmat eivät ole kovinkaan harvinaisia rodussa. Suurin osa on varmasti päässyt paljon helpommalla kuin me, mutta liian usein varsinkin agilitypiireissä on tullut vastaan paljon ylivireisiä aussieita, jotka viripäänä vain juoksevat esteistä läpi. En väitä olevani rodun kummoinenkaan tuntija, koska omakohtaista kokemusta on vain reilut neljä vuotta. Sain käsiini loistavan artikkelin, joka kokonaisuudessaan löytyy täältä. Jos olisin saanut artikkelin käsiini silloin kun rotuvalintaa Rommin kohdalla tein, olisin saattanut valita toisin. Ajattelinkin avata artikkelin ajatuksia omasta näkökulmasta ja kokemuksista.

Älykkyys

”Aussiet ovat älykkäitä ja oppivat perustottelevaisuus käskyt äärettömän nopeasti, tämä on kuitenkin vain yksi osa aussieiden älykkyydestä. Aussiet ovat ongelmanratkaisijoita ja hyvin tunnettuja itsenäisyydestään ja kyvystään tehdä omatoimisia ratkaisuja. Aussien maailmassa ei ole ”rajoja”…ainoastaan mahdollisuuksia.”
”Jos ruuan luokse pääsemiseen tarvitaan kaapin oven aukaisua, työpöydälle hyppäämistä, repun repimistä tai joulusuklaiden kuorimista, aussie kyllä löytää keinon saada haluamansa.”
Tämän voin ainakin voin allekirjoittaa täysin. Rommi on äärimmäisen älykäs ja sille on todella helppoa opettaa uusia temppuja. Varmasti moni on kuullutkin kun haukun Zorroa tyhmäksi kikkarapääksi, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä kuinka hitaasti ja putkiaivoisesti vesikoiran aivot toimivat aussieen verrattuna. Siinä on meinaan vissi ero! Toisin kuin monilla aussieilla, Rommilla ei ole ikinä ollut mitään tarvetta karata pihasta tai edes sisältä vaikka ulko-ovi on jäänyt auki. Ongelmanratkaisukyvyt tulevatkin paremmin esille ruuan hankinta taitoina.

”Aussie oppii nopeasti ja se nauttii haasteista. Jatkuva saman asian hinkkaaminen alkaa nopeasti tylsistyttää koiraa ja voi jopa saada koiran inhoamaan harjoittelua.”
Rommi osaa keksiä omiaan treenitilanteissa, mutta kestää kyllä hyvin toistoja. Se ei yleensä toista tekemäänsä virhettä uudestaan, vaan yrittää enemmän seuraavalla kerralla.

Työkoiramaisuus
”Liikunnan ja aivotyön välillä pitää vallita tasapaino, jotta ongelmilta vältytään.” ”Monet kodit tarjoavat valtavat määrät liikuntaa ja fyysistä aktiviteettia koiralleen mutta henkinen aktivointi jää vähemmälle. Tämä epätasapaino voi aiheuttaa ongelmia.”
”Usein sanotaan, että aussie on aktiivinen, erittäin energinen rotu. Sopivampi kuvaus olisi, että tylsistynyt aussie on aktiivinen ja erittäin energinen. Aussiet, joilla on tarpeeksi henkistä työtä ja puuhaa tyytyvät hyvin päivittäisiin hihnalenkkeihin sekä muutamiin viikoittaisiin metsälenkkeihin ja noutoleikkeihin.”
Kyllä, liika rymyäminen pitkin maita ja mantuja ei toimi Rommille. Se pysyy paremmin ”hyvällä tuulella” kun se saa riittävästi omaa rauhaa ja toisaalta pääsee puuhamaan ja tekemään töitä. Liiallinen kierroksia nostattava toiminta saa aikaan enemmän ei-toivottuja piirteitä, esim. remmirähjäys pahenee. Rommi on aina ollut koira joka menee nukkumaan kun väsyttää, eikä se jaksa painattaa viikkoa pysähtymättä mökillä, niin kuin eräät kikkarapäät… Rommi on ollut pienempi tuholainen kotona kuin kikkarapää.


 
Vahvat paimennus- ja vartointitapumukset
"Aussiet haluavat maailmansa olevan järjestyksessä ja ne tietävät, että niillä on mahdollisuus vaikuttaa tämän järjestyksen säilymiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ihmiset eivät ota ”valtaa” haltuunsa järjestä tilanteita, kuten he haluavat, aussie järjestää ne omalla haluamallaan tavalla ja ottaa ”vallan” omiin tassuihinsa.”
Luulen, että Rommi on ottanut valtaa meille tulevien ihmisten valikoinnissa. Se ei tykkää päästää sisälle vieraita ihmisiä. Tähän kuitenkin auttaa se, että koira on portin takana ja pääsee moikkaamaan vasta kun tilanne on kaikin puolin rauhoittunut. Muutenhan koira on todella nöyrä käskyille, mutta käyttää kyllä porsaanreikiä hyväkseen. Se ei juurikaan paimenna, mutta tähän on puututtu paljon jo pentuna. Kyttäily ja näykkiminen oli kyllä pentuna kivaa :) Uhkaavissa tilanteissa näykkiminen voi tulla esille.

 "Aussiet vain ovat valikoivia sosiaalisissa suhteissaan. Aussiet rakastavat oman perheen hellyydenosoituksia mutta eivät halua niitä vierailta ihmisiltä."
Jep, juuri näin. Rommi on omien ihmisten koira, vaikkakin niitä omia ihmisiä voi tulla aina lisää, se ei tapahdu ensimmäisellä tapaamisella. Ikinä en ole joutunut omaa koiraani pelkäämään, vaikka joskus olen joutunut ajamaan koiran aika ahtaalle.


"En ole niin valikoiva jos sinulla on nakkeja"

Ikäkaudet

Pentuaika
”Pienokaisina rodulle tyypilliset käyttäytymispiirteet ovat usein heikkoja tai niitä ei ole koiralla vielä lainkaan.”
”Useimmat aussiepennut ovat “helppoja pentuja” ja aivan liian monet omistajat tuudittautuvat pentuajan helppouteen ja eivätkä ymmärrä mitä siitä seuraa.”
Rommi oli äärimmäisen helppo pentu. Sen kanssa mentiin ihan mihin vaan ja aina oli häntä pystyssä tomerana. Ei pelännyt mitään, ei jännittänyt mitään. Se tapasi paljon koira ja käytiin usein kaupan edessä katselemassa ihmisiä eli kyllä sitä on paljon sosiaalistettu. Se ei juurikaan saanut huonoja kokemuksia, muistan yhden irtokoiran jota se pelästyi metsässä. Ei rakastanut silloinkaan kaikkia ihmisiä, vaan oli enempi välinpitämätön. Kotiin vieraat otettiin vastaan lämpimästi.

 Nuoruus (10-20kk)
”Nuoruus iässä australianpaimenkoirilla yleensä alkaa esiintyä vartiointitaipumuksia, varautuneisuutta vieraita kohtaan sekä hallitsevaa/kontrolloivaa käytöstä.”
”Monet aussien omistajat ovat ahdistuneita nuoruuskauden aikana koiran osoittaessa vahvoja puolustus- ja vartiointitaipumuksia tai varautuneisuutta.”
Nuoruus alkoi Rommilla aika kerta rykäyksellä. Yhtäkkiä se ei enää juurikaan sietänyt vieraita koiria. Korvat olivat metsässä vain koristeena ja sielä räykytettiin ihmisille. Itsestäni tunnistan vahvasti tuon ahdistuksen, jota koiran omistamisesta tuli. Ja tosiaankin mietin vakavasti koirasta luopumista.
Aikuisuus
”Aussien todellinen persoonallisuus (18 – 20 kuukaudesta eteenpäin) eroaa usein kovasti pentu- ja nuoruusajan vaiheiden persoonallisuudesta.”
”Hyvä, oikeanlaisen luonteen omaava aussie todennäköisesti tulee vahtimaan autoa ja kotiaan erittäin vahvasti ja tarkasti, kun omistaja ei ole paikalla.”
”On tärkeä muistaa, että aussien uhkaukset eivät yleensä ole bluffia.”
Rommilla nuoruus on jossain määrin jäänyt päälle, vaikkakin olemme saavuttaneet sen kanssa tilan, jossa minua ei enää ahdista kyseisen koiran kanssa eläminen. Kun tunnen koiran paremmin ja tiedän hänen rajoitteensa, ei yllätyksiä enää pääse sattumaan. Vahtimisesta en osaa sanoa, mutta Rommin vahtiminen ei todellakaan ole mitään ilmoitushaukkua, niin kuin kikkarapäällä. Ei se hauku, vaan ehkäpä se käy päälle jos tilanne sitä vaatii. Rommin uhkaukset eivät ole bluffia ja se tekeekin elämästä hankalampaa. Sitä ei pidä laittaa tilanteeseen jossa se tuntee olonsa uhatuksi.


 

Loppuun vielä suoralainaus tekstin viimeisestä kappaleestä:
”Aussie on älykäs työkoira, jolla on vahvat paimennus- ja vartiointivaistot. Persoonana aussie on hallitseva ja aggressiivinen; koira jonka mielestä elämässä ei ole rajoituksia ja ympäristöä on mahdollista manipuloida ja muokata mielensä mukaan, kun vain yrittää tarpeeksi. Aussie on koira, joka rakastaa perhettään yli kaiken ja arvokkaasti sietää vieraita, mutta ei osoita ylitsevuotavaa ystävällisyyttä. Joillekin ihmisille nämä ominaisuudet ovat epätoivottuja ja aiheuttavat pahoja pettymyksiä. Todelliselle aussie ihmiselle juuri nämä ominaisuudet tekevät aussiesta universumin parhaan koirarodun.”
Jep, enpä taida olla ”aussieihminen”, vaikka tuo punanuttu on äärimmäisen rakas ja ainutlaatuinen eläin, joka on opettanut minulle niin paljon  <3