lauantai 23. marraskuuta 2013

Rommiiiiii!

Eilen olin Rompulaisen kaks vuotis synttärit. Ei ikinä uskoisi, että se on niin vanha, sen verran kuriton se on edelleen :) Vastahan se oli tuommoinen onneton rääpäle vasemmalla taikka tuommoinen 1wee oikealla.
 Mutta nyt jo kahden vuoden kypsässä iässä koirus näyttääkin tältä:
Kyllä se naama on pysynyt kokoajan samannäköisenä :)
Pakollinen pönötyskuvavertailu:
1v.
2v. (kaiken pohjavillan pudottaneena)
Käytiin tänään vähän pitemmällä lenkillä ja tuli parit räpsytkin otettua. Kuvissa näkyy myös Rommin synttärilahja eli tosi pähee kaulapanta. Ei tarvi enää Zorron vanhoilla kulkee!







Pojat saivat myös yhteiseksi lahjaksi metallinoutokapulan, jonka satummalta löysin käytettynä halvalla. Koirat eivät ehkä olleet asiasta niin innoissaan, mutta kyllä pitotreenit alkoivat samantien.


Muutama sana vielä Rommin kuulumista. Jälkeä on tehty muutamia ja haasteeksi on osoittaunut metsäjäljet. Ilmeisesti ne on liian helppoja, että koira ei tee tosissaan töitä, vaan pahtaa vaan menemään sinne päin ja sitten ollaankin hukassa. Rommi myös ensimmäisen kerran oli haluton menemään maaliin kun maalissa oli sen tosi inhokki, Vilperi. Taajamassa taas koira tekee keskittyneesti hommia ja tekee paljon parempaa työtä. Koirahäiriöt on pahoja, mutta viimeksi niistäkin mentiin varsin näpsäkästi ohi. 

Tokossakin ollaan edistytty ainakin vähän. Häiriössä Rommin seuraaminen on todella vaihtelevaa, joskus menee tosi nätisti, mut tosinaan ei ajatus pysy kasassa sitten millään. Paljon on nyt treenattu pään pitäimistä maassa, joka toimii jo ihan kivasti paikkamakuussa. Ainoo vaan, että se tarjoo sitä nyt joka jutussa ja jumittaa sen vuoksi mm. kaukoissa. 


Buzzaus: Vanish oxi action

Sain taas testattavaksi Buzzadorin kautta tuotteita, tällä kertaa Vanish oxi action tuotteita. Lisätietoja Buzzadorista löytyy täältä. Tein tuotteilla tahratestin, jossa todella pääsi kokeilemaan tuotteiden tehoa. Alkuun sotkin kangaspalat arkisilla aineilla: broilerin rasvaa, tussia, kuulakärkikynää, huulipunaa, meikkivoidetta, ripsiväriä... Tältä ne näyttivät:

Tuoreeltaan heitin ne heti valkopyykin joukkoon ja lisäsin normi pesuaineeseen valkopyykille takoitettua Vanishia:


Tulos ensimmäisen pesun jälkeen ei ole mitenkään kovin hyvä, kaikki tahrat ovat edelleen nähtävissä:


Noh, ei lannistuta tästä vielä. Seuraavaksi pääsi testiin esikäsittelyaine:


ja taas laput koneeseen, nyt kirjopyykin ja Vanishin kanssa


Toisen pesun jälkeen en ollut vieläkään tyytyväinen lopputulokseen ja edelleen suuri osa tahroista oli näkyvissä:


Viimeisenä yrityksenä koitin vielä liottamista. Pistin muutamaksi tunniksi likoomaan tämän aineen kanssa ja sitten koneeseen

Tämän jälkeen kankaat näyttivät jo varsin puhtaalta (pois lukien tussi), myös kuulakärki kynän jälki oli edelleen näkyvissä, mutta hyvin haaleana, eikä näy kuvissa siksi.



Ei se Vanish oxi action nyt mikään ihme aine ole, mutta toivoa on kuitenkin vaikeampienkin tahrojen kanssa. Esikäsittelyaineen avulla ainakin meidän pinttyneet sohvanpäälliset saivat uuden elämän :)

lauantai 9. marraskuuta 2013

Menestystä ja harmitusta

Seitsemän viikon treenausurakka sai tänään päätöksenä rally-tokon SM kisoissa SDP:llä. Tätä varten oltiin treenattu mestariluokan kylttejä varsin intensiivisesti muutama viikko. Odotuksia ei sinänsä ollut juurikaan lähinnä haluttiin tehdä kaikki niin hyvin kun osattiin ja jättää turhat mokat tekemättä. Tulostavoitteet oli lähinnä hyväksytyn tuloksen tekeminen.

Valmistautumista häiritsi eilen käynyt pikku äksidentti. Lenkillä tuli vastaan irtokoira, joka tuli turhan lähelle. Kietaisin Rommin hihnan käden ympärille ja kun koira tuli iholle Rommi nykäisi sen verran tehokkaasti, että kädessä rusahti ihan kunnolla. Kotiin päästyä oikea käsi oli jo mukavan turvoksissa ja hetken kyllä mietin, että onkohan siinä luita rikki. Pikku hiljaa kuitenkin sormet alkoi taas toimia. Vieläkin käsi on melkosen turvoksissa, sininen ja kipeä, mutta ei se meitä juuri kisoissa häirinnyt. Tavaroiden pakkaminen ja vaatteiden vaihtaminen sen sijaan oli tuskaista.

Zorrolla oli ensimmäisenä vuorossa joukkuekisaan laskettava yksilökarsintakisa. Tuomarina oli Tytti Lintenhofer, mikä ei ollut aiemmin tuttu. Paineita ei joukkueen puolesta ollut, koska hyväksytty tulos ei enää siinä vaiheessa ollut mahdollinen. Radalla ei ollut mitään ihmeellisempää, mutta kuitenkin oikealla tehtäviä liikkeitä oli paljon. Pikku virheitä tehtiin läpi radan, mutta isommilta haavereilta vältyttiin. Tarkemman videoanalyysin jälkeen en kyllä kaikki virheitä tajua, mutta pilkkuhan sielä viilattiin oikein urakalla :) Erityismaininnan ansaitsee Zorron käytösruutu;  3min sivulla seisten ja sehän seisoi. Kääntyi, mutta pysyi jaloillaan, vain -2p. Loppu tuloksena 81p. Hämmästyttävästi oltiin ensimmäisinä ensimmäisen ryhmän jälkeen ja kun toisen ryhmänkin tulokset tulivat, joutui pari kertaa hieraisemaan silmiään. Me voitettiin, noin pienillä pisteillä! Kyllä arvostelu oli varsin tiukka ja hyllymetrejä jaettiin urakalla, mutta että ykköspalli 25 Suomen parhaan rally-tokoilijan joukossa! Siinä vaiheessa odotukset tietenkin nousi myös finaaliradan suhteen, mutta hiukan tosin pelkäsin, että riittääkö enää paukut kummallakaan. Ensimmäisen radan video


Finaaliradalla oli sitten viritelty ansoja putken muodossa tosissaan. Tuomarina toimi Anna Pekkala.
Koira kävikin yhden kerran liikaa putkessa heti radan aluksi. Sitten se pakka alkoikin hajoilemaan.  Tallasin koiran varpaille, ohjasin epätarkasti ja muutenkin ajatus ei vaan enää kulkenut. Suurin harmitus tapahtui kuitenkin käytösruudussa, joka suoritettiin oikealla maaten. Siis maatenhan ei voi epäonnistua! Noh, Zorro makasi hienosti 2:50 kunnes nousi istumaan ja -10vp. Voihan kerpeleen kerpele, ei tossa vaan voi mokata. Olisi pitänyt joo pysyä ite tarkempana, mutta kyllä Zorro sai tämän vähän omaan piikkiinsä. Radan jälkeen olin aivan varma, ettei tulosta tullut, mutta yllätykseksi arvostelu olikin hiukan höllempi kuin aiemmilla radoilla. Tuloksena siis 72p. ja hyväksytty. Lopullinen sijoitus meillä sitten oli 7. Eihän se huono ole olla SM kisoissa 7. mutta kyllä vaan harmittaa, niin paljon parempaankin oltaisiin pystytty. Takki on varsin tyhjä tämän lajin suhteen, koska seuraava kisa tulee olemaan vasta lajin virallistumisen jälkeen ensi toukokuussa. Innolla jään kuitenkin odottamaan mihin suuntaan laji tulee muuttumaan virallistumisen myötä. Toivottavasti ainakin sääntöjen tulkinnan varaisuutta saataisiin karsittua. Toisen radan video
Pakollinen palkintoposeeraus!