sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Heilan metsästäjä ja varastava paukamapää

No niin nyt alkaapi olla juhannus juhlittuna. Meidän lauma starttasi torstaina kohti omaa mökkiä Ylöjärvellä. Torstai kului vielä suhteellisen rauhallisissa merkeissä. Koirat, eritysiesti Rommi, harjoitteli uimataitojaan. Perjantaina mökki naapuriin tuli pari pientä uros koiraa, joista toinen oli  kyllä leikattu. Naapurin koirat tulivatkin saman tien moikkailemaan ja kyllä Zorro oli äreenä sille toiselle pallilliselle urokselle. Mutta sopu säilyi kuin säilykin vaikka pörinää kuuluikin vähän väliä. Mutta leikattuun poikaan Zorro ihastuikin täysin. Se oli päättänyt, että koska omista nartuista ei heilaa saa, voi naapurin Urho toimia juhannusheilana. Loppu päivästä Zorroa ei juuri näkynytkään. Siellä se viiletti naapurin pihassa ja kerjäs rapsutuksia naapurin ihmisiltä. On siinäkin perro (joka usein ovat hyvinkin varautuneita vieraita ihmisiä kohtaan)! Kerran kävin kantamassa koiran tasin omaan pihaan, mutta eipä siinä mennyt kuin hetki kun koira katosi taas... Onneksi naapurin koirat lähtivät vielä pe-la yönä, joten lauantai oli jo rauhallisempi. Yritin saada koiria hyppäämään laiturilta kepin perää. Ei onnistunut sitten millään, aina vaan piti rannan kautta mennä. Mutta kun mentiin mato-ongelle Zorro ponkas kohon perään suoraan laiturilta. Joopa joo, oikein kalastajan apuri!

Rommia ei naapurinkoirat erityisesti kiinnostaneet. Se olis vaan halunnut leikkiä, mutta kukaan ei leikkinyt sen kaa. Sen sijaan Rommi kunnostautui ruuan ahmimis puolella. Heti aamusta se vetäsi puolet leikkele paketista, koska se oli ehkä 20s vartioimatta. Muutaman tunnin päästä se vetäs Susun ruokasäkistä ehkä jonkun kilon sapuskaa. Sitten olikin jo vähän paha olo, mutta tästäkin selvittiin, taas! Illalla sitä kehtasi jo mennä kompostille tonkimaan ananaksen kuoria ja ties mitä muuta. Välillä Rommi kävi myös Rosan myyrän kaivuu opissa. Hyttyset söivät Rommin naamaa ihan kunnolla, koko pää näytti ihan muodottomalta

Eilen kun kotiuduttiin oli koirat kyllä enenmmän kuin puhki. Eihän niitä meinnut saada edes takapihalle pissalle illalla. Kyllä juhannus on sitten raskas juhla!
Zorron ruokailu yksiö


Vauhtia ja vaarallisia tilanteita


Väsy


Makkaranpaistoa

Vilukissa toppatakissaan



Paukamaapää
Kyllä näissä maisemissa kelpaa

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Se ensimmäinen LUVA

Eilen oli meillä sitten komannet kisat ja yksi ainokainen agilityrata Eteläpuistossa. Kisat veny ja vanu vähän joka kohdassa, joten starttaamaan päästiin vasta varmaan kahdeksan aikaan. Välillä paikalla pyöri poliisejakin, kiitos ihanien romanialaisten! Heti kun kuuden aikaan kentälle tulin niin bongasin, ettei radalla ole keinua! JEE! Yksi iso stressin aiheuttaja vähemmän.

Rata oli melko helppo, ei mitään kovin kummallista. Haastavin kohta olikin renkaalta kepeille meno. Itse päädyin tekemään kohtaan valssin, jotta saisin varmistettu Zorron renkaan onnistumisen. Ainoo vaan, että Zorro ei ottanut A:n kontaktia kunnolla ja siksi tuli pirunmoinen kiire tehdä valssia. Keppien jälkeen persjättö, koska juuri näitähän me ollaan treenattu. Tosi monet ohjasi kepit toiselta puolelta, mutta pakko oli vain luottaa omaan visioon. Ennen A:ta tein persjätön, johon luulin olevan niin pirun kiire, että juoksin melkein putkea päin. Siksi hieno loikka videossa :) Puomin kontaktilla täräytin sen verran kovaa OTA käskyn, että pysähtyi liian aikasin. Maltoin kuitenkin korjata, vaikkakin se meille ehkä yhden sijan maksoikin. No mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Tuloksena siis 0vp ja aika oli -3,18 ja siten siis luva tulos. Nollia sateli kaiken kaikkiaan 10 kpl makseille, joten meidän sijoitus oli kuitenkin vasta vaatimaton 8/26, mutta kuka niitä laskee :) Jossain vaiheessa ajattelin jo, että nää jää meidän viimeisiksi kisoiksi, mutta täytyy kyllä myöntää, että nälkä kasvaa syödessä ja eiköhän me siis vielä ainakin heinäkuussa kisata!


sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Viikonlopun kuulumisia kuvina

 Päivän vinkki: Kaksoisklikkaamalla kuvia, ne näkyy isompina!
Suuntana meillä oli Pikku-Ahveniston luontopolku

Ohjelmaan kuului paljon uintia

Siellä se ui, Rommi meinaan

Pose

Uudet banneri kuvat!





Keppitaistelua rannassa

Maisemia Julkujärveltä

Puut kasvoivat kaatuneina järvessä?

Rommi odottaa kepinhakijaa

Punkkien metsästystä heinikossa (yhtään ei löytynyt!)
Lenkin jälkeen jaksoi nukkua monta tuntia

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Zorron vuoro

Zorron kanssa ei olla tehty tässä viime viikkoina mitään koivinkaan erikoista. Agilityä tietysti pari kertaa viikkoon. Tän viikon ohjatuissa treeneissä tehtiin ylipitkää rataa, oliskohan siinä ollut 29 estettä. Taidetiin jo ensimmäisellä yrittämällä vetää koko rata virheittä. Mutta todellinen onnistuminen oli lopussa kun taisteltiin nollana loppuun asti. Rata sinänsä oli helppo, mutta ohjaajan kunto ei oo rakennettu ihan noin pitkää rataa ajatellen. Ne jotka laji eivät ole harrastaneet eivät ehkä ymmärrä sitä, kuinka vaikeaa oikeasti ohjaaminen on. Pitää tietää missä koira on ja missä esteet on ja mikä on seuraava este. Sen lisäksi pitää ohjata koiraa suullisin käskyin ja kiinnittää huomiota oman kropan asentoihin, jottei kropalla ohjaa väärään suuntaan. Ja kaiken tämän lisäksi pitää vielä pitää koko ajan vauhtia yllä ja välillä juosta niin paljon kuin koivista pääsee. Onneksi oma pesäpallotausta hieman auttaa.

Kun tehtiin Rommin kanssa takaaleikkaus treeniä tehtiin samaa myös Zorron kanssa. Meni ihan ok ja kyllä Zorro nyt jo lukee paremmin takaaleikkauksen. Hitaampi se kyllä on kuin esim. persjättö, mutta persjättö vaatii taas yleensä ohjaajalta enemmän jalkoja kun pitää olla koiraa nopeampi. Helppo homma, not! Myös hyppytekniikkaa on tehty aina sillon tällön omatoimisesti. Enpä osaa sanoa onko se siitä parantunut, mutta ainakin koira pitää tällaisista yksinkertaisista harjoituksista.

Tokon suhteen edetään pikku hiljaa. Seuraamista tehdään vain ja ainoastaan takapalkalla ja kyllähän se vire on siihen alkanut löytymään. Vielä ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että seuraamispätkät ovat lyhyitä, eikä todellakaan mitään kokonaisia kaavioita. Paikkamakuuseen on nyt testattu myös takapalkaa ja kyllä se ainakin vähän tuntuu koiraa rauhoittavan kun on joku mihin keskittyä. En kyllä usko, että paikkamakuusta ikinä saadaan varmaa suoritusta johtuen Zorron epävarmuudesta vieraita koiria kohtaan. Metallinoutoa on treenattu vispilän avulla, joka on siis kokonaan metallinen. Alkuunsa se vähän iljetti koiraa, mutta pikku hiljaa se on tohtinut sitäkin noutaa.


Tulevana tiistaina meillä olisi edessä taas agikisat eteläpuistossa. Siellä on vain yksi rata ja tietysti siis agilityrata. Kattellaan taas sitä keinua, että kuinka käy, tai jos sitä ei olisikaan ollenkaan radalla. Toivossa on hyvä elää :)  Mutta kävi kyllä taas paska tuuri kun joudutaan 26 maksi koirasta taas aloittamaan. Tykkään olla alkupäässä kyllä, mutta aloituspaikka on huono, koska rataan tutustumisesta on hirvee kiire hakea koiraa ja sit vielä pitäs vähän ehtiä hetsaamaan sitä. Tiedän kyllä, että saahan siinä ottaa vähän aikaa, mutta kiirus on joka tapauksessa...

Loppuun vielä pikku painit omalla pläntillä: http://youtu.be/tUlzNpx-bIU

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Rommi on jo iso poika

Aina ei elämä ole pelkkää koiraurheilua ja välillä joutuu ajatuksia uhraamaan muullekin elämälle. Siksi aikaa on kulunut liikaa sitten viime postauksen. Yritetäämpä nyt sitten päivittää kuulumiset tähän päivään, aloittaen Rommista.

Rommin kanssa ollaan nyt käyty treenailemassa agia noin kerta viikkoon. Ollaan nyt keskitytty hyppyesteisiin. Eli lähinnä siis tehty suoraa eteenlähetyksellä, viressä juosten ja kutsulla. Vieressä ohjaten on kaikkein vaikeinta edelleen, koska Rommi pyrkii hakemaan koko ajan mun juokseviin jalkoihin. No toki koira on jo paljon kehittynyt, mutta treenit jatkuvat edelleen. Oikeaa palkkaustapaa ollaan myös haettu. Toisaalta namit toimivat aina takuuvarmasti, mutta kiinnostavat ehkä vähän liikaakin ja homma menee sähläykseksi. Lelu erityisesti tämä jalallinen yksilö (jota pystytään targettinakin käyttämään)
kiinnostaa Rommia. Myös narulelut ovat hyviä, mutta eivät kiinnosta kuolleina. Yhdellä kerralla Rommi päätti vetästä ajomatkalla tallille pussillisen nakkeja (6-7kpl:ta) pusseineen (solmu sentään löytyi takakontista). No eipä siinä paljon muuta auttanut kun palkata vain lelulla. Hyvin meni siitäkin huolimatta, että poika oli täynnä nakkeja :)

Tehtiin myös takaaleikkaus treeniä tällä viikolla. Tosi helppoa sellaista, mutta kuitenkin. Alkuun reenit meni tosi hyvin. Mutta kun annoin pennulle vauhtia putkella, niin enhän mä enää ehtinyt mukaan ollenkaan. On se vaan niin liukas ja eri maata Zorron kanssa.

Tokoilun suhteen ei olla juurikaan edistytty. Ollaanhan me melkein päivittäin tehty jotain. Seuraamisen kanssa vaan edelleen on tyyli hakusessa. Nyt tuntuu siltä, että ruvetaan kuitenkin Mujusen oppien mukaan harjotteleen imuttamalla, jotta saadaan seuraamiseen parempi vire ja oikea paikkakin löytyisi¨paremmin. Rommi on päässyt treenamaan myös takapään käyttöä. Etutassut vatin päällä molempiin suuntiin pyörimistä. Poikahan on luonnon lahjakkuus ainakin Zorroon nähden. Toiseen suuntaan meni heti tosi kivasti, mutta toisen kanssa jouduttiin ehkä kahdesti treenamaan. Eteentulo on myös työn alla. Rommi on myös innostunut nyt noutokapulasta. Lähinnä oon vain heitellyt sille sitä ja innollahan tuo sen perään lähtee!

Mitäs muuta sitten. Koirapuistossa ollaan käyty viimeksi tänään Santalahdessa. Hauskaa riitti yllin kyllin ja kun tuli kuuma ajattelin käyttää sen rannassa juomassa. Heittelin sille jotain risuja kahluu etäisyydelle. Ja sehän innostu ja vahingossa humpasahti veteen niin ettei jalat enää yltäneetkään pohjaan. SE OSAA UIDA! Se on ainakin todistettu :)

Viime sunnuntaina lähdettiin hetken mieli johteesta mätsäreihin. Parin päivän varotusajalla Rommi ei oppinut ravaamaan nätisti eikä seisominenkaan oikeen onnistunut. Mutta joka tapuksessa Rommi oli sinisten 3. ja palkinnoilla (niin kuin kaikki luokan kahdeksan muuta koiraa). Ehkä sitten ens kerralla reenataan vähän enemmän... Mätsäreissä sain kuulla, että Rommi ei kuulemma vaikuta (enää) yhtään pennulta. Samaa sanoivat koirapuistossakin ihmiset, jotka näki kun Rommi juoksi hepulissa ympäri puistoa. Ehkä Rommista siis tullut jo niin iso poika, eikä ole enää mun pikku vaavi, nyyh! Yksi asia pitää Rommin kuitenkin vielä pentuna; se ei edelleenkään ole 100% sisäsiisti. Toisinaan vaan yöllä tulee hätä, ykkönen tai kakkonen. Ja on han niitä toinenkin; se ei ole vielä ikinä yrittänytkään nostaa koipea. Toisaalta Zorroltahan se voi oppia, että ei poikien välttis tarvi ikinä nostaa koipea. Hope not.




keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Zorro aksaa

Vaikka agilityn kanssa onkin ollut suuren suuri masennuskausi päällänsä, päätettiin kuitenkin kokeilla vielä ihan virallista kisaamista. Eilen edessä olikin sekä agility- että hyppyrata. Zorron kanssa valmistauduttiin huolella kisoihin mm. jättämällä keinun treenaus kokonaan muutamaksi viikoksi :) Tavoitteena siis, että koira vähän unohtais kammoilujaan ja suostuisi kerran sen radalla rysäyttämään alas. Kisoihin lähdettiin avoimin mielin tietämättä mitä oli edessä. Hiukan jo etukäteen kyllä ärsytti, että oltiin ekana lähdössä molemmilla radoilla. Tuomari oli Huittisen Anne, jolla ei vissiin ihan kaikkein helpoimmat radat ole.

Ensimmäinen rata siis agilityrata. Ei mikään ihan helppo, erityisesti alku aiheutti pään vaivaa. Mä olen niin tottunut, että radalla on vähintään aina se kaksi suoraa hyppyä ennen kun täytyy alkaa pyörittään. Persiilleensähän se alku vähän menikin, mutta saatiin pakka kuitenkin nopeesti koottua. Puomille en jostain syystä vaatinut 2on 2off tai oikeastaan se syy oli koiran armottoman hidas vauhti tossa kohtaa. Vauhti kasvoi siinä radan edetessä hyvin ja keinullekkin mentiin vauhdilla. Ja sitten liinat kiinni! No tulihan se koira kuitenkin sieltä yli kun nenästä veti. JEE! Sitten taisin antaa turhan kovat kehut ja koira katosi johonkin ja muurilta siten kielto. Lopussa tein takaaleikkauksen (ja vielä huonosti) vaikka tiedän ettei kuulu meidän vahvuuksiin. En vaan yksinkertaisesti keksinyt mitään muuta järkevää tapaa ohjata kohtaa. No lopputulos oli kuitenkin 5vp ja 2. sija. Yhtään nollatulosta ei maxit radalla tehneet! Aika meni aika tarkalle -1,05 sekuntia, mutta sehän riittää :)  Tuloksien valossa rata vaikuttaa onnistuneelta, mutta ohjaus oli tönkköä ja tökkivää, joten ei kyllä tuntunut yhtään hyvältä. http://youtu.be/FwiLtT-U69E

Toiseen rataan olen periaatteessa tyytyväisempi vaikka tulos huonompi olikin. Ohjaus toimi paremmin ja Zorrollakin oli vauhtia kivasti enemmän. Mutta sitten iski jokin aivopieru renkaalla! Ei edes kolmannella yrittämällä koira suostunut rengasta menemään. Mitä ihmettä? Ei tämmöstä ongelmaa oo kuitenkaan ikinä ollut ja johan se meni renkaan jo edellisellä radalla. Ei vaan tajua. Taitaa iskeä kivat rengas reenit nyt koiruudelle...

Auringon paiste häiritsi vähän kuvausta, mutta tältä se kuitenkin näytti: http://youtu.be/b4oeuV79LHM

Kokonaisuudessaan pitää kisoihin olla kyllä tyytyväinen. Tuli epäonnistumisia, mutta myös onnistumisia. Ehkä me mennään vielä toistekkin kisaamaan :) On mulla kuitenkin (ainakin omasta mielestään) täysverinen agilitykoira!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Target Team 1

Ei vielä ole tullutkaan mainostettua sitä, että tuppauduttiin Rommin kanssa alueelliseen valmennustoimintaan (agility) mukaan. Ryhmän kouluttajana on Julia Kärnä ja treenejä kerran kuukaudessa. Eilen oli ensimmäinen treenikerta Takkujen kentällä. En tiennyt oikein mitä odottaa: en tiennyt minkä tasoisia koiria ryhmässä on, enkä tuntenut kouluttajaa. Hintaa koulutuksialla on kuitenkin sen verran, että oletin saavani paljon hyviä treenivinkkejä omatoimitreeneihin. Rommi kanssa ei olla ainakaan kesän aikana vielä menossa mihinkään joka viikkoiseen ryhmään ihan vain sen takia ettei viikossa enää riitä illat.

Harjoitus 1
Ensimmäisenä tehtiin vain kahtaa suoraa hyppyä itse mukana juosten. Tämä oli meille yllättävän vaikeaa, koska Rommi juoksee muhun kiinni kun mä lähden juoksemaan. Tavoitteena on, että jossain vaiheessa koira osaa irrota eteen. Namialusta toimi tässä paremmin kuin lelu ja muutaman toiston jälkeen alkoi jo sujuakin! Mutta treeniä tälle siis vaaditaan ehdottomasti paljon!

Harjoitus 2

Toinen harjoitus oli neljän hypyn suora ja suoran päässä suora putki. Hypyt olivat vinossa, jotta koira oppisi hyppäämään hyppyjä myös vinoon, eikä aina kohtisuorassa hyppyyn nähden. Otettiin aluksi kahden hypyn takaa. Ongelmat olivat samoja kuin ensimmäisessä harjoituksessa; koira juoksee mun jalkoihin kun lähden liikkeelle. Saatiin kuitenkin tarkalla ohjauksella kaksi hypyyä onnistumaan ja putkellehan Rommi irtoaa suhteellisen hyvin. Neljän hypyn takaa ei onnistunut millään, mutta kolmen hypyn takaa saatiin vielä onnistuminen. Hinkattiin tätä vähän turhan kauan ja koira pääsi väsähtämään. Jatkamme harjoituksia omalla ajalla :)

Harjoitus 3
Tornin kaatamista mahdollisimman suuren äänen tuottamiseksi. Tavoitteena siis saada koira pitämään räminästä ja sen tuottamisesta. Tätä pitää ehdottomasti harjoitella kotona. Ensin muovi astioilla ja myöhemmin kattiloilla tai muilla kunnolla kolisevilla.

Harjoitus 4
Tämän harjoituksen tarkoitus oli opettaa koiralle putken pimeitä kulmia sekä niistoa. Koira jätettiin kuvan mukaisenn paikkaan ja tehtiin niisto hypylle 1 josta ohjaus putkeen pimeässä kulmassa. Pimeä kulma ei ollut Rommille mikään ongelma vaan se haki joka kerta pimeän kulman oikein. Niistoja olen sen sijaan tehnyt todella vähän, eikä oikeasta suoritustekniikasta minulla ollut mitään kuvaa. Tärkeää kuitenkin on, että ei pidä kumarrella vaan joustaa polvista jos on pakko. Varpaat pitää myös osoittaa menosuuntaan niistoa tehdessä! 

Samoilla esteillä teimme myös neljän esteen "radan". Tämä onnistu harvinaisen hyvin, koska ei juurikaan olla tehty mitään tällaista pyöritystä. Niistoja voitaisiin kuitenkin molempien kanssa treenata paljon lisää.

Harjoitus 5












Tässä harjoituksessa piti tehdä takaa leikkaus 1 ja 2 aidan väliin. Ikinä ei Rommi kanssa olla takaa leikkauksia tehty, joten oli koko hommakin sen näköistä. Ei vaan, mä en taas malttanut pysyä paikoillani vaan rynnin eteen. Saatiin onnistumisia kuitenkin kun apuohjaaja oli putken suulla huutelemassa. Ehdottomasti lisätreenaukseen!!!

Harjoitus 6














Tämä oli enemmänkin testi kuinka koira käyttäytyy. Koira jätettiin putken eteen ja ohjattiin putken takaa. Mikäli itse seisoo oli metrin putken pään takana  pitäsisi koiran kääntyä putken päästä nuolen osoittamaan suuntaan. Rommi toimi juurikin näin, niin kuin varmaan kaikki muutkin ryhmän koirat. Täytyypä kokeilla tätä myös Zorrolle.

Treenien lopuksi tehtiin vielä vähän ohjaajien koordinaatiotreeniä. Kaikennäkösiä teputuksia tuli tehtyä. Suurin osa oli minulle kyllä tuttuja, mutta eipä ole tullut ainakaan viiteen vuoteen tehtyä mitään tällaista, joten ihan hauskaa oli. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen treeneihin. Saatiin paljon vinkkiä mitä tullaan itsenäisesti treenaamaan ennen seuraavia treenejä elokuussa. Lisäksi kotiläksyksi tuli kontaktien ja keppien opettelu. Minä en kuitenkaan aio vielä keppejä aloittaa kunnolla, ehkä sitten vasta syksyllä joskus. Ei sillä niin kiirettä ole... Kontaktit väittäisin olevan jo ihan ok, mutta treenejä tietysti jatketaan.