Paluu tauolta

Tämä viikko ollaan siis vielä pysytty omissa oloissamme. Toivon mukaan sairastelu on nyt ohi. Voi tosin olla, että Zorrolla on silmätulehdus, mutta yskän oireita ei sille ole edelleenkään tullut! Viikolla käytiin Zorron kanssa tokoilemassa pitkästä aikaa oma toimisesti. Ei me kyllä ohjatuissakaan treeneissä ole käyty kun kerran tämän vuoden puolella. Ihan ok meni treenailut ja tehtiin nyt myös ekan kerran noutoa ulkona. Hyvin meni sekin, heti kun koira vaan muisti, että mistä tässä olikaan kyse. Tokossa on ehdottomasti vaikeinta saada Zorro hyvään vireeseen ilman, että namit on kädessä. Ehkä sitä täytyy tosissaan alkaa treenamaan tätäkin lajia, jos meinataan joskus oikeisiin kokeisiinkin mennä.

Rommin kanssa ollaan myös muutaman kerran otettu sivulle tuloa namilla vetämällä. Pikku hiljaa alkaa kait sekin onnistumaan. Joka päivä ollaan tehty myös hihnalenkki harjotuksia, luoksetuloa ja paikalla pysymistä. On se niin hienoo kun toinen oppii niin nopesti kaikkea uutta :) Rommin suuria saavutuksia on tällä viikolla ollut se, että pissoja tai kakkoja ei enää tule kuin paperille tai siihen ympäristöön. Toisaalta on ärsyttävää kun ollaan sen kanssa oltu mettässä 40 min niin sillä on heti hirvee kiire takapihalle kakalle. Eihän niitä kakkoja sovi mihinkään muualle tehdä...

Lauantaina eli eilen kävin molempien koiruuksien kanssa SDP:llä treenailemassa agia. Zorron kanssa tehtiin hyppytekniikka ja keppien sisääntulokulmia sekä tietysti keinua. SDP:llä on keinu jota voi säätää matalammaksi, jolloin liike on paljon pienempi. Pistinkin sen nyt Zorrolle nyt niin alas kun mahdollista, mutta eipä se juuri muuttanut tilannetta. Pelkää se edelleen, mutta kissanruoka vaan houkuttaa enemmän :)  Mutta onhan se jotenkin toivotonta, saadaanko me sitä ikinä kisakuntoon???

Rommin kanssa tehtiin siivekkeiden välistä juoksua, mitä se ei kyllä juurikaan tajunnut :) Mutta hauskaa sillä oli kirmata mun perässä. Sitten tehtiin suoraa putkea tai itse asiassa Rommi meni putkeen ihan itekseen kun rakensin rataa. Suora putki oli sille niin helppo, että tehtiin sitten ihan kunnon mutkaputkeakin. Eikä mitään ongelmaa ollut! Synnynnäinen agilitykoira siis :) Vaikenta Rommille olikin odottaa vuoroaan ja katsoa kun me Zorron kanssa mennään. Sielä sitten karjuttiin kilpaa toisillemme, onneksi hallissa ei ollut ketään muita! En tiedä olisko odottaminen ollut helpompaa jos olisin muistanut ottaa häkin mukaan... Mut toistaseks Rommilla ei ole ollut vahtihaukkua ollenkaan, ainoastaan komentamista.

Tänään oli niin kaunis ilma, että ajattelin lähteä Zorron kanssa jäälle kuvailemaan, mutta jäällä päästyämme totesin, että lumen alla on vettä sen verran ettei jäällä voi kävellä. Rommin kanssa käytiin Cittarin pihassa ihmettelemässä ihmisiä. Aina kun otti kontaktia muhun naksu ja nakki naamaan. Tätä täytyy ehdottomasti tehdä lisää, sillä Rommi on vieläkin melko varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Kovasti ne kiinnostavat, mutta ei sitten kuitenkaan uskalla oikein lähelle mennä. Joten vähintään kerta viikossa johonkin vilkkaalle paikalle pitää mennä! Päivän kuvasatoa vielä loppuun:


Mä ja mun koira

Valaistuminen

Tullaan, tullaan!

Ilmeitä

Vakavana

Elementissään



Kerjäysilmeet

 
Joskus sohvan herruudesta tulee sanomista, mutta yleensä Zorro tyytyy sohvan alapuoliseen yksiöönsä. Joskus pojat jopa sopivat samalle sohvalle uinumaan.

Kahden kerroksen väkeä

WTF!

Koska tää avautumislinja on nyt alkanut, täytyy heti verekseltään tulla kertomaan tämän päiväisestä lenkistä. Oltiin taas samaisella suolla lenkillä, missä aiemminkin on irtokoiria  päälleemme saanut. Vastaan tuli vanha tuttu seropi. Huomasin koiran jo kaukaa, mutta kiertämään en pystynyt, joten otin Zorron kiinni ja hyppäsin umpihankeen kaksimetriä polulta sivuun. Vastapuoli ei tehnyt taas mitään eleitä, että olisi ottanut omaa koiraansa hallintaan, joten päädyttiin ihan mielenkiintoseen keskusteluun:

Minä (ihan ystävällisesti):  Viittitkö ottaa sen koiran kiinni, kun tää ei tykkää vieraista koirista?
Äijä: Minä en täälä koiraani kiinni pidä!
Minä (jo hiukan hermonsa menettäneenä): Anteeks?
Äijä: Tätä on kerran täälä purtu kun se on ollut hihnassa...
Minä: Mutta kun tää pelkää vieraita koiria ja meilläkin on oikeus kulkee täälä
Äijä: Turpas kiinni!
Minä: Koita ny käyttäytyä! PRKL

Sabina tässä jo varottelikin, että huomauttamista voi tulla kun suunsa avaa, mutta ihan oikeesti jotain käytöstapoja ja vähän logiikkaa siihen ajatus maailmaan. Jos sen koira tulee vapaana toisen koiran luo joka on vihainen (Zorronhan ei siis ole), niin siinähän olis vitsit vähissä... Ollaan nyt samaan koiraan törmätty parin viikon aikana kolmesti ja tullaan varmaan jatkossakin törmäämään, mielenkiinnolla odotan jo seuraavaa kohtaamista.

Ei se ajatus juokse aina koirattomillakaan ihmisillä. Rommihan on varsinainen mummo magneetti. Kaikki aina haluaa jäädä rapsutteleen sitä ja välillä olen antanutkin, että Rommi saisi hyviä kokemuksia vieraista ihmisistä. Tänään kun oltiin lenkillä, tiellä tuli vastaan mies, jonka näin jo kaukaa. Ajattelin, että istutan Rommin ja yritän pitää kontaktia. Joten mentiin tien sivuun ja syötin Rommille namia. Kun mies on kohdalla se tokasee, että anna sen nyt tulla kattoon. Johon mä, että me harjotellaan tässä nyt ohitusta. No oppihan se koira nyt sen JOSKUS, mies tokas.

Ihanko totta, että itestään oppii tämmösenkin taidon, joo ehkä joskus, mutta hei järki käteen! Voihan kettu, että ketuttaa taas niin kovaa...

No jotta tää postaus ei mee täysin vaan avatumiseks, on mulla jotain hyvääkin kerrottavaa. Ilmoitin Zorron tänään 3.3 Takkujen kisojen hyppyradalle. Siis ihan virallisiin kisoihin! Vähän tietty pelottaa kun tässä on tätä taukoo ollut, mut toisaalta eipä meillä paljon hävittävää ole :)

Kotioloissa

Täälähän tää viikko on mennyt, ihan vaan kotioloissa ilman yksiäkään ohjattuja treenejä tai koirakavereita. Rommin tauti on parantunut hyvin eikä oireita enää ole. Zorro ei missään vaiheessa ole oireillut mitenkään. Viikon aikana ollaan Zorron kanssa tehty paljon rauhallisia metsälenkkejä. Yhtenä päivänä  Zorro pääsi myös kunnolla juoksemaan kun mä hiihdin Tohloppia ympäri. Oli varsin mukava lenkki ja tullaan varamasti ensi viikolla ottamaan uusiksi. Eilen tehtiin kevyttä koti-tokoa ja kyllä on Zorrolla motivaatio kohdallaan kun ei mitään olla koko viikkoon tehty. Ehkäpä tämä pakkotauko tekee vaan hyvää meille. Yksi ongelma mikä meillä on nyt ollut on se, että kun mä komennan Rommi melko kovasanasesti, että se uskois, niin Zorro menee ihan maita myöten kun luulee, että sitä komennan. Se kun ei tosiaan kestä kovaa sanomista, kun se on niin pehmee... Toivottavasti se joskus tajuais, et enä mä sitä aina komenna :)

Rommi se vaan kasvaa ja keksii uusia juttuja joka päivä. Nykyisin tapoihin kuuluu mm. hypätä sänkyyn herättämään puoliskoa kun minä laitan vaateita. Muutenkin hyppyminen joka paikaan on niin POP. Molemmat sohvat ja sängyt jne. Tiistaina käytiin Rommin kanssa kyläilemässä kaverilla, jolla on myös 7kk vauva. Hetken ne molemmat ihmetteli toisiaan ja Rommia vähän pelotti vaavi, mutta loppujen lopuksi molemmat makailivat lattialla vierekkäin hyvin tyytyväisinä. Muutenkin Rommin rauhallisuus yllätti mut. Nyt kun Zorro ei ollut mukana, ei tarvinnut koko ajan häslätä vaan pysty ottaan ihan rauhallisesti. Pissallekin tyyppi tajus pyytää parvekkeelle :)

Kun kennelyskä oireet ovat kadonneet, ollaan Rommin kanssa päästy taas ulkoileenkin. Harjottelussa on nyt hihnakävely. Naksulla kontaktia oon palkkaillua kyllähän se Rommi paremmin hihnassa menee kuin Zorro. Kun molemmat on mukana, kävely on melkosta kaaosta. Ens kerralla pitääkin Zorrolle muistaa laittaa kuonopanta niin se hieman rauhottuu. Mettässä Rommi viilettää jo hirveetä kyytiä. Luoksetulo on sekin parempi kuin Zorrolla, ainakin toistaiseksi. Rommi kun pystyy täydessä vauhdissakin kääntymään ympäri ja tulemaan luokse. Zorron ongelma on se, että aina kun mä pyydän sen luokse, se pyrkii itse ensin selvittään et miksi pitäisi tulla. Toisin sanoen pälyilee ympärilleen, että liikkuuko joku jossain. Ja sitten se ehkä joskus tulee luokse. No eipä se hirveemmin ole haitannut, koska sillä taas pysähtymiskäsky on niin vahva. Rommin kanssa käytiin myös ensimmäisillä rokotuksilla tällä viikolla. Reipashan se oli sielläkin! Eläinlääkärikin veikkas et se on lapinkoira :)

Niin kuin jo aiemmin avauduin irtokoirista, jotka tulevat päälle vaikka mulla olisi koira hihnassa, tämä ärsyttää oikeesti mua NIIIIIN paljon. Yhdellä lenkillä kun oltiin niin saattiin vain kolme koiraa päällemme. Yksi sakemanni, yksi berninpaimenkoira ja yksi joku sekarotunen. Kukaan kyseisten koirien omistajista ei tehnyt mitään elettä, että olisivat edes vähän pahoillaan. Zorro oli kolmannen koiran jälkeen jo sen verran rikki, ettei häntä noussut pystyyn enää loppu lenkistä. Onneksi tuo kuitenkin palautuu kun pääsee kotiin. Mä olen aina niin hämmentynyt kyseisistä tilanteista etten saa sanaa suustani, mutta en kyllä enää seuraavalla kerralla, että varokaa vaan Länsi-Tampereen lenkkeilijät :)

Lopuksi vielä tämän aamuisen lenkin kuva satoa:

Minä tulen!!!

Kaverikuva

Mitä sieltä hangesta löytyykään?

Poseeraus

Hassu isoveikka!

Painot kaavioina

Koska olen kuitenkin koulutukseltani insinööri, pitihän minun väkästellä parit diagrammit molempien koirien omille sivuille painon kehityksestä. Zorro on saavuttanut 15kg rajan olleesaan 28 viikkoa eli noin 7kk. Nyt paino vaihtelee 15-16,5kg sisällä. Rommin tämän hetkinen elopaino 11viikkoisena 7,1kg ja isompihan siitä tulee kuin Zorrosta.

Ylä- ja alamäkeä

Viikko alkoi aurinkoisissa merkeissä, heti maanantaina pakkanen laski niin paljon, että päästiin Romminkin kanssa kunnon lenkille metsään. Kunnon lenkki tehtiin myös tiistaina. Hyvinhän se poika jo jaksaa Zorron perässä pompottaa ja ympäristökin on alkanut kiinnostamaan ihan eri tavalla. Olen ottanut tavaksi metsässä, että en juuri huutele, mihin suuntaan olen menossa vaan koirien pitää kokoajan seurata missä olen. Hyvin Rommikin tämän tajusi heti. Ainoastaan yhden kerran tuli pikku paniikki kun tajusi jääneensä ihan yksin. Yritti sitten oikasta umpihangen kautta, mutta siitähän nyt ei tullut yhtään mitään ja piti mennä pikkunen pelastamaan :) Maanantaina käytiin myös Zorron kanssa agiliitelemässä SDP:llä. Pelkäsin alkuun vähän, että miten on Zorron vire. Pelko osottautui kuitenkin turhaksi ja poika tomi hienosti eikä arastellut puomiakaan nyt yhtään.

Olin aivan fiiliksissä hyvin alkaneesta viikosta, mutta kuinkas sitten kävikään. Keskiviikko aamuna mua vastassa oli kovasti yskivä Rommi. Tajusin myös yöllä heränneeni tuohon kakomiseen. Jippii, kennelyskä on löytänyt meidänkin perheeseen :( Tuntuu, että kaikilla on nyt yskä, joten se ei ollut mitenkään yllättävää, että se myös meille tuli. Harmittaa kuitenkin kovasti, koska myös Zorrolla on edessä nyt parin viikon treeni tauoko ja siinä menee mm. rally-toko kisat... Vähän myös on pelottavaa, että tuo 11 viikkoinen kakara sen nyt meni saamaan, varsinkin tutut aikuiset koiratkin ovat voineet tosi huonosti ja jopa yksi vanhus on kuollutkin tautiin tällä viikolla. Kaikeksi onneksi Rommin tauti on todella lievä, nokka vuotaa, mutta yskää ei juurikaan ole. Pitää kuitenkin malttaa pitää koira sisätiloissa. Mitähän tää kaikki tekee koiran sosiaalistumiselle?

Torstaina kun tulin töistä kotiin odotti pikku shokkiuutinen. Rommi oli vetässyt Bepanthen voidetuubin tuubeineen. Vain korkki oli jäljellä. Siinähän tuubi oli ollut koko ajan, olkkarinpöydällä, mutta jostain syystä se nyt oli päättänyt vetästä pahimpaan nälkäänsä. Ison osan se oli oksentanut saman tien takasin ja kun mä kotio pääsin tuli jo kakan mukanakin metallia. Tulihan siinä kuitenkin pikku hätä, että mitäs jos se metalli rikkoo sen sisuskalut tai aiheuttaa tukoksia. Itse aine ei mitenkään vaarallinen ole. Lääkärin kanssa keskusteltiin ensin puhelimessa ja päädyttiin vielä varmistamaan asia röntgenissä, mistä ei mitään löytynyt. Lääkäri myös oksetti koiran, mutta mahassa metallia ei enää ollut. Hoidoksi saatiin kuitenkin vielä tankoparsaa ja jotain spesiaalisapuskaa. Säikähdyksellä selvittiin ja tulipahan selväksi, että tuo hotko voi näköjään syödä ihan mitä vaan, joten nyt oon sit kerännyt kaikki mahdolliset tavarat pois Rommin ulottuvilta.

Viikoloppu meneekin varmasti rauhallisesti, toivoen, että Zorro ei sairastu. Toive myös olisi, ettei tällaisia viikkoja tulisi ihan heti uudestaan... Rommi saa ekat rokotuksetkin ensi viikolla, kuulemma ei yskä haittaa rokottamista.

Viime viikonloppuna oli komeat kelit, vaikka kylmä olikin. Päästiin viihdosta viimein aloittamaan jäällä lenkkeily Tohlopissa. Zorro ainakin nautti täysin rinnoin :)

Ehkä hiukan lainattiin hiihtäjien pohjia, mutta eipä sielä ketään muita ollut kuin me!

Ihanaa, lunta!

Kyllä näissä maisemissa mieli lepää :)

Vähemmän pakkasta, kiitos!

Siinähän se tuli otsikossa jo kerrottua tärkeimmät toiveet tällä erää. Reilun 20 asteen pakkaset eivät koiraurheilulle saati sitten pikku pennelin kasvatukselle tee hyvää. Hihnalenkit Rommin kanssa on jääneet hyvin vähiin ja pihalla käydään lähinnä vain pissalla. Zorron kanssa pihalla pärjään kunhan tossut on jalassa ja takki päällä. Aamuisin en jaksa sille tossuja laittaa ja yhtenä aamuna se seisoikin diagonaalinosto asennossa eli ristikkäiset etu- ja takatassut ilmassa. Näytti kyllä kieltämättä huvittavalta :)

Zorron kanssa on aksailtu maanantaintreeneissä. Pari viikkoa sitten juostiin ilman koiraa rata läpi ja sitten koiran kanssa ja vertailtiin niihin käytettyä aikaa. Tää oli varsin mielenkiintoista, mutta ihmeen hyvin sitä osasi Zorron vauhtia arvioida. Tällä viikolla tehtiin ylipitkää rataa, jossa siis esteitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Jostain syystä Zorro jännitti hirveesti puomilla ja muutenkin Zorro oli vähän heikolla vireellä liikkeellä. Toivottavasti meidän aksailu ei taas ala ottamaan takapakkia, mä en kestä sitä. Tasan viikko sitten käytiin myös sdp:llä epiksissä. Rata oli möllihyppäri eli hyppyjä ja putkia. Rataprofiili oli vain suoraa suoran perään. Ainoa haaste oli oikean putken pään löytäminen. Zorron vire oli todella kehno ja olin jo lähdössä luovuttanut. Tehtiin kuitenkin puhdas rata, mutta niin teki moni muukin nopeammin ja oltiin vasta 11. Toi vire asia tuntuu taas nousevan tärkeimmäksi hommaksi meidän treenailuissa eikä ole enää itsestäänselvyys. Edelleen on kuitenkin katseet suunnattu 3.3. oleviin Takkujen kisojen hyppärille. Eipä se tässä videossa ihan niin huonolta näytä, mutta pettymys oli kuitenkin.http://youtu.be/7FMsaLDcfds

Rally-toko treeneissä käytiin myös uhmaamassa pakkasta. Ne nyt on enempi semmosta höntsäilyä hyvällä mielellä, mutta kahden viikon päästä olis kuitenkin kisat, joten täytyy vähän reenailla enempi tätäkin lajia. Jopa toko treeneissä käytiin myös kerran vähän kokeilemassa, mutta eipä siinä kummempaa. Nakin kanssa menee hyvin, ilman nakkia ei ollenkaan... Hieroja on käynyt kahdesti aukomassa jumittavaa lanne seutua ja etusta ja paremmaksi se kait on mennyt. Mitenkään ulkoisesti ei ero huomaa. Jumpaakin on tehty epäsäännöllisen säännöllisesti ja Zorro on siitä aina ihan innoissaan. Taitaapi ajatella, että helppoa namia tarjolla :)

Ja sitten tästä meidän pikku kiiturista. Hyvinhän meillä on mennyt. Zorron kanssa leikit ovat jatkuneet. Tosin Zorro on alkanut pitämään vähän tiukempaa kuria, että esim. sillon kun Zorro haluaa nukkua, niin silloin ei leikitä. Ruokahalu on Rommilla hyvä ja edelleen se karkaa Zorron kupille aina kun se vain on mahdollista. Toisaalta Rommi on kuitenkin oppinut, että sinne ruokakupille ei niin vaan rynnitä vaan ensin pitää ainkin istua ja odottaa. Eilen Rommi sai ruokansa aktivointipallosta mikä oli sitten varsin jännä homma, mutta älysi nopeasti kuitenkin homman jujun. Rommi on kyllä edelleen hyvä käymään tarpeillaan, mutta kun hätä on kova ei sen pahemmin pihalle kuin paperillekkaan ehditä. Naksulla en treenattu katsekontaktia ja hyvin on mennyt. Nyt tarkotus olisi liittää tämä liikkeeseen kunhan päästäisiin vaan ulos treenamaan. Istuminen on jo helppo homma, maahan meno menee namin avulla ja odota käsky on myös reenauksessa.

Pentupiirissä ollaan käyty nyt kolme kertaa. Rommi on varsin rohkea poika niihin muihin tossukoihin verrattuna. Hauskaa kuitenkin on ollut joka kerta ja nyt voi hyvillä mielin olla unilla muutaman tunnin.

Rommi on melko kova komentamaan, mistä ollaan nyt hankkiutumassa eroon. Ainakin se on jo oppinut, että vinkuminen tai huutaminen ei meikäläiseen tehoo eikä sillä saa yhtään mitään. Sohvalle on kova hinku ja sinnehän se helposti jo hyppääkin, alastulo onkin sitten toinen homma... Tavaroita Rommi varastaa ahkerasta, mutta siihen se yleensä kiinnostus lopahtaa. Ei siis ole tuhonnut mitään, VIELÄ :)

Pakkaspäivinä olen yrittänyt koiria kuvailla ahkerasti, mutta huonolla menestyksellä, tässä kuitenkin muutama otos:

Loppuun vielä kevyt avautuminen kanssa koiran ulkoiluttajille: Jos mä huudan koirani lähelle ja laitan hihnaan ja vielä lähden kiertämään, että ei jouduttaisi pienellä polulla ohittaamaan, niin se tarkottaa oikeesti sitä ettei me haluta mitään vierasta koirakontaktia. Joten olisi sielä vastapuolella jotenkin varmistettava ettei koira lähde meidän perään ja tuu huutaan naamalle. Zorro ei oikein innostu näistä tilanteista, onneksi sentään luotaa siihen, että omistaja saa ne potkittua pois naamalta. Näitä tapahtuu ihan liikaa täällä meidän huudeilla, mutta koitaakaa nyt tajuta et kaikki ei tästä pidä yhtään!