sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Zorro parka!

Jotta saadaan tämä blogi ajantasalle niin tehdäänpä tuplapäivitys tältä viikonlopulta. Käytiin eilen molempien koirien kanssa SDP:llä. Zorron kanssa tehtiin aluksi radan pätkää jolla myöskin keinu oli. Ajattelin, että ohjaan sen vaan keinulle ilman sen suurempaa hässäkää. Mitäs tekee Zorro? No tietysti luulee menevänsä puomille ja juoksee täydellä vauhdilla keinun päähän ja rämisten alas. Jippii, täähän meni taas niin putkeen! No eipä siinä kun jatkamaan vaan rataa ilman mitään voivotteluja. Seuraavalla kerralla jouduin houkuttelemaan koiran keinulle, mutta yllättävän helposti se suostui kuitenkin tulemaan ja myöhemmin ei tarvittu edes houkuttelua. Eli toivottavasti taas selvittiin säikähdyksellä. Muuten Zorron kanssa hinkkailtiin kontakteja, ne kun alkanut taas vähän huonontumaan. Kepeillä tehtiin myös treeniä, jotta koira tajuaisi tehdä kepit loppuun vaikka minä seisoisin päälläni. Targetin avullahan tämä on ihan helppoa. Samoin myös kepeille ohjaus voi olla lähes tulkoon mitä vaan kun koiran focus on tagetilla.

Rommin kanssa tehtiin taas erilaisia putkia ja pussia. Ei mitään ongelmaa! Kerran pussilla autoin ja putket nyt vetää koiraa kun magneetti. Targetille juoksuja siivekkeiden välistä myös yritettiin tehdä, mutta se ei meinannut oikeen onnistua, koska hallilla tapahtui kaikenlaista muutakin mielenkiintoista. Aluksi ja lopuksi pojat pääsivät vettän kunnon leikit kentällä ja kyllähän ne nautti!

Sitten meidän ruokailusta alusta alkaen. Pentuna Zorro söi Royal Caninin pentunappulaa, koska kasvattaja sitä oli suositellut ja tietoa paremmasta ei ollut. Zorro ei kuitenkaan voinut hyvin. Nappula ei maistunut, kakka oli löysää (kyllä, minä olen yksi niistä joka säännöllisesti tutkii kakkaa :) ja koira piereskeli. Hain koiralle parempaa nappula merkkiä sitä kuitenkaan löytämättä.Zorro oli myös todella nirppanokka ruokien suhteen ja saattoi olla syömättä päiviäkin, jos tarjolla oli vain pahoja ruokia. Koiran ollessa hieman alta 1v. siirryttiinkin kokonaan barffille. Kanankauloja, lihaa, kasvismössöjä jne. Olin todella tyytyväinen barffin vaikutuksiin, ruoka maistui, kakka oli hyvää. Kunnes kolmen kuukauden jälkeen kanan lihaiset luut eivät toimineet. Kakka oli liman päällystämää, mikä kertoo siitä, että mahassa ei ole kaikki kunnossa. Kokeilin muitakin luita, mutta maha pysyi huonona ja niin nappulamerkin haku alkoi taas uudestaan. Lisänä koira sai pakastimeen jääneitä barffi ruokia. Eri nappuloita kokeiltiin taas useita. Aluksi ruoka toimi hyvin mutta muutaman kilon jälkeen maha taas sekosi. Luultavasti koira on siis alleginen jollekin, mutta en vieläkään tiedä mikä se on. Paras ja oikeasti Zorron mahalle sopivin ruoka on nyt Jahti&Vahti energia. Pitkään mentiinkin ihan nappula linjalla, mutta nyt viime viikkoina olen taas innostunut lisäämään raakaa (jauheliha, kananmuna, piimä, kasvismössö) nappulan sekaan ja tällä linjalla näillä näkymin jatketaan niin, että noin neljäsosa ruuasta on raakaa. Rommi syö Royal Canin maxi junioria, mutta myös sille olen nyt alkanut samaa raakaa mössöä antamaan. Rommi saa siis raakana noin kuudesosan ruuastaan. Eihän se paljoa ole mutta pikkuhiljaa voi sitä sitten alkaa lisäämään. Vaikka olenkin sitä mieltä, että Royalissa hinta-laatu suhde ei ole kohdallaan, syödään sitä nyt ainakin toistaiseksi. Vielä kun Zooplus haluaa sen ilmatteeks kantaa kotiovelle :) Tulevaisuudessa toivon, että molemmat koirat voi syödä samoja ruokia. Rommi kun on semmonen ahmatti, että imuroi kuppinsa tyhjäksi vaikka sielä olisi vaikka pikku kiviä.

Palkkana Zorrolle toimii vain ja ainoastaan nakit. No joo kotioloissa toimii myös semmonen nappula mitä ei muuten saa. Kauppojen huippunamit menee tuskin Zorrolla edes kurkusta alas, koiran suklaat, kuka semmosia nyt söis :P Rommi on myös namien suhteen kaikki ruokainen.

Sitten varsinaisen otsikon aiheeseen. Zorrolla on koko kroppa naarmuilla ja ruvella. Arvaatteko miksi? No tietysti sen takia kun jonkun "pikku"hirviön naskalit ovat kokoajan Zorron nahkassa kiinni. Ennen turkki suojasi koiraa, mutta nyt Zorro vuotaa verta harvase päivä. Toivottavasti ei haavat kuitenkaan pääse tulehtumaan. Ihmetyttää vaan se, että miksi Zorro ei pidä Rommille kovempaa kuria, pakkohan sitä on sattua?!? Zorro ei kuitenkaan ikinä ole ollut valittaja tyyppiä vaan pysrkii peittämään kipua viimeseen asti. Täytynee mun alkaa pitämään vähän kovempaa kuria naskalihampaalle. Muutenkaan ei meinaa mulla enää hermo kestää sitä jatkuvaa painia sisällä, joten olen alkanut sitä kieltämään... Kun Rommi tosta vielä kasvaa, ei paikat enää kestä sitä riekkumista.

Meillä on muuten ollut Rommin kanssa takapihalle ei kakata viikonloppu. Tavoitteena siis opettaa koiralle, että myös muualle ulos sopii kakata jos hätä on. Perjantaina käytin koiran hihnalenkillä ainakin kymmenen kertaa ennen kuin koira luovutti ja kakkas. JEE, bileet! Lauantai koira kakkasikin jo kahdesti. JEE JEE, tuplabileet! Ehkä se nyt hoksas jo idean, että oma piha ei ole ainoa lannoitus paikka :)

Koska olen avatunut niin paljon huonosti käyttäytyneistä koiraihmisestä, täytyy myöntää, että kaikki eivät onneksi ole idiootteja. Jopa suolla olen saanut nyt muutamia positiivisia kokemuksia, KIITOS sistä kanssa ulkoilijat!

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Niin paljon asiaa

...olis mulla kerrottavana ja pohdittavana, mutta jotta tästä postausesta ei tule mikään marathon taidampa keskittyä ihan vaan nyt viimeisen kahden viikon treenailuihin. Paljon eri koirablogeissa on esim. ollut juttua nyt ruokinnasta ja siihen keskusteluun haluaisin kantaa oman korteni kekoon, mutta ei sitten kuitenkaan ehkä tällä kertaa. Ärsyttää kyllä etten ehdi viikolla postailemaan ollenkaan, mutta toisaalta syykin on selvä: kun istuu töissä 8h koneella, niin kotio päästyä ei ole minkäänlaista kiinnostusta mennä enää koneelle. Sitä vastoin aikaa postailulle on tällee lauantai aamusin klo 6.00 ilman mitään syytä herättynä:)

Viikko 11 alkoi maanantaina taas agilityn merkeissä. Treenien aluksi tehtiin mielenkiintoista treeniä:  Rata oli helppo neljän hypystä ja yhdestä putkesta muotoutuva rata, jossa jokaisella esteellä ja putkenpäällä oli oma numero. Sitten vuorollaan sai kuuden numeron numerosarjan. Ensimmäisellä kierroksella saatiin katsoa rataa suunnitellessamme ohjausta, mutta toisella kertaa ei saanut edes katsoa vaan piti muistaa esteiden sijainnit ja numerot. Ei ollut helppoa, ei! Meillä meni homma ihan puihin ja molemmilla kerroilla homma tyssäs jo ennen toista estettä. Zorro oli niin kovilla kierroksilla ja liukas kuin saippua pala, että sehän karkas multa ihan käsistä kun ohjaus oli huonoa. Lopputreeneistä mulla ei olekaan mitään hajua

Keskiviikkona oli sitten tokon vuoro. Perusstressaamista taas siitä, että kun tuo koira ei osaa seurata. Tai siis osaahan se niin kauan kuin nakki on kädessä. Tiedän, että tää on hyvin pitkälti mun omasta asenteesta kiinni ja sit taas toisaalta reenamattomuudesta. Eihän me juurikaan käydä itsenäisesti treenamassa ikinä, mitä nyt sisällä pientä pätkää tehdään. Nouto ei näköjään myöskään ole valmis julkisilla paikoilla näytettäväksi, sisällähän se menee.

Torstaina rally-toko treeneissä menkin jo paremmin ja vire oli hyvä jopa ilman nakkia. Mä en ole vieläkään päättänyt oikeen, että mitä mieltä mä kyseisestä lajista olen. Toisaalta se on ihanan rentoa, mutta toisaalta vähän turhankin helppoa. Musta meinaan tuntuu, että voisin jopa Rommin kanssa mennä kisoihin :P No ei nyt ehkä ihan... Kyllähän lajista vaikeuttakin löytyy sitten kun päästään ylempiin luokkiin ja aletaan tehdä valkovuokkoja ja tulppaaneja sun muita haastavampia liikkeitä. No joka tapauksessa me tarvotaan vielä ALOkas luokassa ja viikon päästä sitten kisoihin. Tämä laji on kuitenkin varmaan ensimmäinen mikä heivataan kun viikosta oikeasti loppuu päivät. Torstaina oli myös Rommin toisen rokotuksen aika. Hyvässä kunnossa sanoi lääkäri koiran olevan. Ainoo tarkailtava asia on Rommin katkennut kulmahammas, että irtoo kun aika on. Sittemmin Rommilta onkin eturivistä muutama hammas lähtenyt :)

Viime viikonloppu menikin tällä kertaa muissa kuin koiraurheilun merkeissä, joten mitään muuta kummempaa ei tehty kun perus lenkkiä. Zorrosta btw tullut ÄÄLIÖ sillon kun Rommi on myös mukana lenkillä. Korvat on vaan koristeena ja päätöksen teko on siirtynyt täysin Zorron omaan harkintaan. Zorrohan on ollut siis hyvin kuuliainen mun käskyille kun se on vapaana. Nyt se on kuitenkin monta kertaa lähtenyt höntyileen johonkin ihan omille teilleen esim. katsoon jotain 100m päässä olevia pilkkijöitä. Tossakin tapauksessa se kuitenkin tajus puolessa matkassa et HUPS ja palas takas. Mun niin luotettavasta koirasta on tullut se metsien häirikkö joka tekee mitä tykkää, masentavaa... Ja yritä siinä nyt sit opettaa Rommille et mun sana on laki, kun isoveikka tekee mitä lystää. Täytyy vain toivoa, että tää on taas jotain keväthulinoita ja ohi menevää, muistaakseni semmosta on aiemminkin ollut ilmassa :)

Tämä viikko niin ikää starttasi agilityn merkeissä. Tehtiin pientä radan pätkää, jossa joutui tekemään niin takaaleikkauksia kuin ennakoivaa valssiakin. Se on kyllä yllättävää kuinka hyvin Zorro on alkanut lukemaan noita takaa leikkauksia. Vielä kun ite tajuais antaa koiralle tilaa ja käyttää niitä. Kepeille takaaleikkauksella vientiä täytyy ehdottomasti treenata.

Tiistaina Zorrolla oli hierontapäivä. Monika on käynyt hieromassa Zorroa nyt melkein kymmenen kertaa, mutta kohta tämä luksus ilmainen hieronta loppuu kun Monika valmistuu. Eiköhän me kuitenkin jatkossakin käytetä Monikan palveluita, koska sen käsittelystä Zorro kuitenkin aidosti nauttii ja rentoutuu. Rommin kanssa käytiin Rosaa tapaamassa jäällä ja sielä ne painatti ihan viimesen päälle kovaa. Rosa on kyllä siitä erikoinen koira, että monesti se vihaa vieraita koiria ja ei pelkää puolustautua hamapaita käyttämällä. Mutta tuo sama vanha rouva on niin avosylin ottamassa pennut huostaansa. Ei hermostu pennuille tosisaan ikinä, ei edes Zorron tökkimisestä (ok tiedän, että Zorro ei ole enää pentu). Rommillakin on selvää kunnioitus Rosaa kohtaan, mitä ei taas Zorroa kohtaan ole.

Keskiviikkona taas tokoiltiin. Näin jo pilkahduksen valoa niin synkän mustan seuraamistunnelin päässä. Zorrohan aluksi seurasi, ilman nakkia. Olen päättänyt, että se nakki ei enää ikinä käteen eksy, joten parempi on toimia ilman. Kiinnitin erityistä huomiota nyt seuraamisen lähtöhin, jossa mä kuulemma rynnin kauheella kyydillä, että Zorron kontakti tippuu saman tien. Palkkailin lelulla vaan muutaman askeleen seuraamisia  kunhan kontakti pysyi. Back in basics! Pienestä pätkästä lähdemme kasvattamaan aina vaan pitempää pätkää. Ehkä me siis joskus ollaan jopa kisakunnossa.

Torstain rally-toko oli vähän niin ja näin. Ei meinannut kiinnostaa Zorro sitten millään. Tuliko sitten ennen treeneijä tehtyä liikkaa juttuja kotona? Zorron kanssa on nyt tehty kaikennäköstä takapää treeniä ja pienin edestysaskelin mennään eteenpäin.

Rommin kanssakin on nyt tullut tavaksi, että kun tulen töistä kotiin naksuttelen sille päivä ruuan. Tällä viikolla aloitettiin 2on-2off asento treenit ja mukavaa edistystä ollaankin saatu aikaiseksi. Tässä vähän listaa mitä Rommi nyt osaa tai mitkä ovat harjoittelun alla:
- Istu
- Maahan (onnistuu ilman käsiapua)
- Sivulle tulo
- Seuraamisen alkeet (2-3 askelta)
- Tassun antaminen
- Kuonolla käteen koskeminen
- Peruttaminen (oman liikkeen häivytys työn alla)
- Läpi- käsky (eli putken suorittaminen)
- Kierrä- käsky (eli jonkun esteen kiertäminen)
- 2on-2off asento
- Eteen lähettäminen targetille putken kautta
- Odota käsky (Rommin bravuuri)
- Katsekontaktin ottaminen
- Orava istunta
- Kyljelleen käyminen

En tiiä puuttuuko jotain, mutta ainakin näitä on treenattu. Nopeaoppinen ipanahan tuo on kunhan vaan itellä olisi enemmän aikaa. Loistava sivusto temppujen ja agilityyn liittyvien juttujen opetuksesst pennulle on: http://huinmatka.wordpress.com/ Todella hyviä videoita ja selityksiä tarjotaan monessakin kohdassa. Joten jos ei keksi mitä treenais, sieltä löytyy varmasti jotain mitä et ole vielä treenannut :)




No tulipa siitä postauksesta melkonen marathon, mutta nyt se on OHI :)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kun Rommista tuli jättiläinen

Ompa ollut taas kiireinen viikko ja kaikennäköistä on taas sattunut ja tapahtunut. Maanantaina käytiin molempien kanssa lenkillä suolla ja jäällä. Suolla vanha tuttumme berni kävi taas naamalla hyppimässä. En kuitenkaan vaivautunut nyt sanomaan asiasta mitään vaan jatkoin vain matkaa. Kun olimme jäältä lähtemässä, berni tuli myös jäälle kauempana ja Zorro päättikin lähtee sitten juokseen sitä kohti. En tiiä mikä aivopieru siinä tapahtu, koska se ei ikinä tollai vaan lähde koirien perään. (Oliskohan ollut juoksunen narttu?) Puolessa välissä se tajus, että ei helvetti mitäs mää oonkaan tekemässä ja päätti palata takasin. Sattuhan sitä paremmissakin piireissä :) Onneks olin kuitenkin laittanut Rommin jo remmiin siinä vaiheessa... Illalla mentiin vielä agitreeneihin, jossa tehtiin rataa. Valsseja radalla riitti ja haastetta toikin se kuinka ennakkoon voi ennkoivan valssin tehdä ilman, että Zorro ottaa kieltoa. Oli kuitenkin ihan ok treenit.

Tiistaina tehtiin Zorron kanssa ravilenkki ja Rommin kanssa pyörittiin suolla. Suolla pari pikku koiraa pääsi yllättään meidät ja koirat lähtivätkin ajamaan Rommia. Sinne ne katos mettään, mutta kun toiset koirat tulivat takasin, tuli Rommikin, tosin kaikki niskakarvat pystyssä ja hampaat irvessä. :) Varsin huvittava näky. Tämä taas oli semmonen tapahtuma jolle ei olis voinut yhtään mitään ja omistajatkin olivat pahoillaaan, joten kerrankin tuntui, että kyllä jollain koiran omistajilla on vähän järkeä päässä :)

Keskiviikkona käytiin Zorron kanssa tallilla naksuttelemassa keinua. Ajattelin nyt yrittää keinun opettamista naksun avulla sitten, että Zorro saa rämäytellä keinua etutassuilla. Jos tämäkään ei tuota toivottua tulosta, lopetan keinun stressamisen kokonaan ja sitten vaan tehdään se kun täytyy, ilman mitään hässäköintiä. Tavoitteena kuitenkin on, että voidaan ilmottautua huhtikuun lopulla agiradalle. Myös Rommi pääsi tallille ja tehtiin taas putkea ja pussia. Pussi meni parin kerran apujen jälkeen varsin nätisti ihan itsenäisesti. On se vaan niin <3 Tallilta jatkettiin matkaa tokotreenihin, mikä olikin melkosta sähläystä ja Zorron ajatukset oli jossain ihan muualla. Kisavalmiita joopa joo...

Torstaina oltiin Rommin kanssa katsomassa ihmisiä Pirkkalan CM:llä. Eipä siinä ollut sen kummempia, nyt kuitenkin huomaa, että pikku hiljaa vierastus ihmisiä kohtaan on poistumassa. Molempien kanssa mentiin sitten Rally-toko treeneihin. Nämä treenit menikin ihan hyvin ja treenattiin myös vähän hankalampia käännöksiä kuten valkovuokkoa ja tulpaania :) Virallisiin kisoihin ollaan menossa nyt 31.3, joten täytyy yrittää taas vähän tsempata näitäkin treenailuja. Rommi taas karju häkissä kun viimestä päivää. Toivottavasti se lopettaa sen joskus kun tajuaa, ettei saavuta sillä mitään.

Perjantaina mä kävin itse kirurgisessa viisaudenhampaiden poistossa. Lääkäri päättikin kiskasta samaan rahaan toisenkin hampaan, joten olin ihan varma, että koko viikonloppu menee burana humalassa. Mutta pessimisti ei pety vaan tällä kertaa yllätyi positiivisesti. Kun puudutus loppui ja haavojen vuoto lakkasi, oli olo kokolailla hyvä. Ei juurikaan kipua ei edes niin paljon että olisi tarvinnut buranaa ottaa. Rankkaa liikkumista tuli kuitenkin välttää, joten kävin koirien kanssa seisoskelemassa jäällä. Myös iskä ja Rosa olivat mukana. Ne on kyllä varsin mukava kolmikko ja sopu säilyy.

Lauantaina aamusta käytiin Rommin kanssa pitkästä aikaa pentupiirissä. Tällä kertaa mentiin isojen pentujen ryhmään jossa olikin paljon vähemmän koiria, mutta vauhtia riitti. Zorron kanssa ajatelin kokeilla Koiramme lehdessä esiteltyä koirakävely ajatusta, jossa koira saa päättää lenkillä suunnan ja nopeuden. Ei tästä kuitenkaan mitään tullut. Päästiin jo yksistä liikennevaloista yli, mutta sitten Zorro päättikin että lähdetään suorintatietä takasin kotiin. Sitten vein koiran suolle ja taas se halusi vaan kotiin jos sai ite päättää. Ei taida tyypillä itseluottamus riittää moiseen hommaan. Rommin kanssa tää voiskin ehkä toimia paremmin.

Rommin kanssa lähdettiin illaksi porukoilla käymään vaikka koira olikin melko väsyksissä. Jätettiin Rommi ja Rosa myös keskenään  muutamaksi tunniksi, mutta hyvinhän ne sielä oli ollut eikä mitään oltu askarreltu. Yksi merkittävä ero Zorrossa ja Rommissa on. Zorro yrittää leikittää Rosaa koko ajan vaikka se olisi kuinka väsynyt tahansa, mutta Rommi taas nukkuu Rosan kyljessä ihan mielellään kun mitään ei tapahdu. Rommia voisi jopa sanoa rauhallisesksi pennuksi, ainakin sillon kun Zorro ei rieku vieressä.

Tänään aloitin aamun kynimällä Zorron rottalookkiin. Ja sillon se tapahtui: Rommista tuli jättiläinen laiheliini Zorron vieressä. Tai oikeastaan ne näyttää kokolailla saman kokoisilta. Zorro on päässyt vähän laihtumaan pennun tulon jälkeen. Aktiiviteetit ovat lisääntyneet ja yks penneli vetää joka päivä vähän Zorron ruokia :)

Jättiläinen ja laiheliini

Before

After

Koko viikon on ollut varsin mukavia ilmoja, joten kuvia on tullut räpsittyä enempi kuin yleensä!






lauantai 3. maaliskuuta 2012

Kylläpäs se pistikin jännittämään

Meinaan se ensimmäinen kisastartti. Heräsin tänä aamuna jo klo 5.30 eikä unta enää tämän jälkeen tullut. Mieltä painoi yhdentoista aikaan edessä oleva kisastartti. Pahin pelko kisoihin liittyen oli se, että rimat olisi 65cm korkeita, eikä Zorro pääsisi olleenkaan hypyistä yli. Toinen pelko oli, että Zorrolla olisi vire kateissa, niin kuin on aiemmin ollut aina SDP hallin kisoissa. Päätavoite olikin hallita Zorron vire ja siten pystyä omaan parhaanseensa. Mielessäni ajattelin myös, että jos kaikki menee nappiin on nolla tulos mahdollinen, mutta toisaalta tiedossa oli sekin, että monilla menee eka startti pelkään jännittämiseen ja sitä kautta sähläykseen.

Kisapaikalla nopeasti selvisi, että rimat on makseilla 55cm, joten ensimmäisestä pelosta päästiin irti. Oksereita ei radalla ollut, mikä oli myös hyvä. Ainoastaan muuri oli laitettu kaikkein korkeimpaan mahdolliseen asemaan, eikä siihen päässyt ottamaan edes kunnon vauhteja. Rata muuten oli melko haastava, tai ainakin erilainen mihin ollaan totuttu. Erityisesti alku tuotti päänvaivaa. Ensimmäisen hypyn jälkeen mentiin mutkaputkeen, vaikka muurikin oli tarjolla suoraan edessä. Rataantutustumisaika meni todella äkkiä ja nyt huomasi kuinka paljon vaikuttaa se, ettei näe kenenkään menevän rataa, koska maksit aloittivat. Rataantutustumisen jälkeen mulla olikin monta aukkopaikkaa miten ohjauksen teen missäkin kohtaa. Tuleeko valssi, persjättö vai takaaleikkaus?

Vire oli hyvä eikä lähtenyt missään vaiheessa laskuun. Nyt Zorro sai odottaa autossa melko pitkään ennen kuin toin sen halliin. Ja koska kepo oli mukana, Zorron ei tarvinnut nököttää häkissänsä ollenkaan. Hetsailin lelun kanssa vähän väliä ja luojan kiitos se suostui koko ajan leikkimään, mikä on tae siitä, että vire on hyvä. Varmuuden vuosi avasin kissanruokapaketin ennen lähtöä ja annoin vähän maistella ja sitten pussi taskuun ja kentälle :)

Alun ohjaus ei ollut paras mahdollinen. Zorro lukitse jo muurin, mutta tajusi kuitenkin kääntää putkeen, jossa se viipyi luvattoman kauan... Muurista päästiin yli, mutta outo pussi oli taas vähän hidasti menoa. Seuraavan hypyn jälkeinen valssi tuli ehkä vähän myöhään, josta johtuen törkkäsin huolimattomasti kepeille ja jouduin ottamaan uusiksi, kun koira alotti väärältä puolelta. Siitä siis vitonen. Ärsyttää, kun Zorro osaa oikeesti alottaa keppit hyvin itsenäisesti, mutta mun pitää huitoo kun heinämies :) Rengas oli vaikeessa paikassa, koska sen jälkeen piti kääntyä tiukasti. Mun oli pakko kuitenkin rauhassa ohjata Zorro renkaasta yli ja kääntää vasta sitte, ettei vaan hyppää mistään väärästä välistä. Lopussa menin tekemään takaaleikkauksen, mikä ei ollut suunniteltu, mutta tulipahan tehtyä. Toisiks viimeisen hypyn pyöritykseen olen ihan tyytyväinen. Tässä sama vielä videolla

Tuloksena siis 5 vp. Aika oli 41.1s (ihanne 45s.) Sijoituksesta ei ole vielä tässä vaiheessa mitään hajua. Nolla oli siis niin lähellä, että jäi nälkää seuraaviinkin koitoksiin. Myös Rommi pääsi kisaturistiksi. Kauheen kiinnostunut se oli kaikesta, eikä jännittänyt vaikka koiria oli jos vaikka jonkun näkösiä. Eilis iltana ipana murtautui ruuilleen vetäs mahansa täyteen nappulaa sillä välin kun me oltiin suihkussa. Maha oli oikeesti jalkapallon kokoinen ja koira silmin nähden pahoinvoiva. Ei kuitenkaan alkanut oksentelmaan, mutta joi kuin hullu. Aamulla kuitenkin vastassa oli jo omaan olomuotoonsa palautunut penneli, eikä vaivaa tuntunut olevan. Paastotaan nyt kuitenkin tämä päivä.

Kylläinen turisti kotosalla

Tällä viikolla tehtiin myös toinen kohtaaminen "ihanan" seropin omistajan. Olin molempien kanssa liikkellä ja otin koirat taas kiinni kun näin kuka oli tulossa ja hyppäsin umpihankeen koirien kanssa. Ja mitä tekee vasta puoli: pysähtyy meidän kohdalle ja alkaa aukomaan päätään, että noinko sä niitä koirias koulutat. Sen jälkeen keskustelu sisältää molemmin puolin niin painokelvotonta tekstiä, että ei siitä sen tarkemmin :) Joka tapuksessa jouduin jo kaivamaan poliisi kortinkin käyttöön. Mutta en mä vaan tajua, miten ihminen voi olla noin itsekäs, ettei pysty pienellä vaivalla tekemään myös mua tyytyväiseksi. Eikä se tuntunut tajuavan myöskään sitä, että kun on pentu jolla ei ole vielä rokotuksetkaan kunnossa, niin ei haluta mitä tahansa rakkeja siihen nuoleskeleen naamalle... No idiootti mikä idiootti ei kai sille mitään voi.

Mitäs muuta ollaan sitten tehty tällä viikolla. Agitreenit maanantaina meni ihan kivasti. Tiistaina haettiin meille kunnon koiraharrastajan auto eli farkku :) Keskiviikkona Monika kävi hieromassa Zorron. Jumeja löytyi niskasta ja myös lannealueelta, mutta ei mitään kovin pahaa kuitenkaan. Torstaina Rally-tokoiltiin ja tehtiin keppi treenit tallilla. Perjantaina käytiin Rommin kanssa visiitillä mun veljen luona. Kyllä se poju on vaan niin rauhallinen kun ei oo toista toheloa seurana. Huomenna edessä on vielä koko päivän talkoot Tamskin kisoissa :) Koiramaista menoa riittää siis ihan koko viikolle.