maanantai 29. elokuuta 2011

Jotain uutta ja jotain yllätävän vaikeaa

Heps kukkuu täältä muuttolaatikoiden keskeltä. Meidän muuttoon ei ole aikaa enään kun vajaa pari viikkoo ja tavarat ovat pikku hiljaa siirtymässä laatikoihin! Taas taidan olla vähän turhankin ajoissa pakkaamassa ja Zorrokin on ollut ihmeissään, että mitä mää oikeen teen. Mutta parempi näin, niin ei tuu sitten hirveetä ressiä muuttopäivänä.

Ja sitten reenailuihin... Tiistaina oltiin Piskien reeneissä. En nyt kuollaksenikaan muista, et mitä siellä tehtiin. Twisteja oli radalla ja radan alkuun tehtiin pakkovalssia. Ilmeisesti meni reenit kuitenkin ihan hyvin kun mitään muistikuvaa ei ole. Keskiviikkona sitten tallilla tehtiin melko haastavaa radan pätkää tai ainakin mun aivokapasiteetille se oli liikaa siihen aikaan illasta. Kyllä se oikeesti vaikuttaa reeneihin, et viimeks päästiin radalle vasta kymmenen aikaan illalla kun taas normi päivänä mä olen nukkumassa tai vähintäänkin horroksessa sillon. Herätyskello kun muistaa joka aamu herättää vähän viiden jäljestä :) Zorrolle tuotti tuskaa taas hypätä seinän vieressä hyppyjä vaikka vire muuten olikin hyvä. Sitten mää meen vielä turhautuun siihen niin eihän siitä mitään meinannut tulla! Reeneistä jäi kuitenkin lopulta hyvä fiilis kun löydettiin ihan uus ohjauskuvio joka sopi meille kuin nenä päähän. Oli siis paikka missä olis melkein pitänyt takaaleikkaus/sylkkäri tehdä. Meiltähän noi ei vaan onnistu, koska Zorro ei tajua juosta mun ohi ja jos mä jään paikalleni seisoskeleen niin koira pysähtyy myös. Sen sijaan ohjasinkin koiraa toiselta puolelta ja tein flipin, jolloin Zorro teki todella nätin hypyn, jossa siis suuntaa piti muuttaa. (Pitäs ehkä hommata joku ratapiirustusohjelma, jotta sais havainnoillistettua näitä selityksiä) Flippikin on vähän persjätön ja jaakotuksen tapainen kuvio, jossa vastasella liikkeellä koiralle kerrotaan, että mihin hypyn jälkeen jatketaan matkaa. Mukava onnistuminen treenien loppuun kyllä pelasti sen päivän.

Torstaina pidettiin välipäivää, mutta perjantaina päästiin pitkään odotettuun rally-tokoon. Rally-tokossa Zorron on vähän ihmeissään ja kylttien ja maan haistelua pitää harrastaa aina kesken radan. Syykin selvisi myöhemmin: yhdelle samoissa reeneissä olleella nartulla alkoi juoksu vielä samana päivänä. Eteen tuloa on treenattava paljon edelleenkin, vaikka paljon sitä on kotona tehtykin. Sit pitäs muistaa et rally-tokossa ei omia hermojaan sais menettää ollenkaan vaan pyrkiä pitään hyvä vire itsellään läpi reenien, vaikka koira ei menisi täydellisesti.

Lauantaina käytiin SDP:llä mölli agi kisoissa, mutta siitä tarkempi postaus kunhan saan videon radasta itselleni. Sunnuntaina pidettiin välipäivää koska toko treenit oli siiretty maanantaille. Tänään oltiin sitten tokoilemassa. Meitä oli hirveen paljon porukkaa sielä, ainakin kymmenen koiraa. Aluksi otettiin kahden minuutin paikkamakuu. Ensimmäisen minuutin aikana Zorro oli noussut ylös ainakin kolme kertaa. Se vinku ja vikisi ja lopulta ei suostunut menemään enää maaten. Kun menin koiran luo, se vaan tärisi. Ilmeisesti poikaa oli alkanut pelottaa siinä outojen koirien välissä, joten vein sen vaan kaikessa rauhassa pois rivistä. Voihan kökkö, miten vaikeeta on pelkästä paikkamakuusta tullut! Loppu reeneistä otettiin seuraamisen nopeuden muutoksia, ruutua, luoksetuloa ja muutama hyppykin. Nämä meni kaikki hyvin, mutta noudon kanssa olikin sitten ongelmia. Ensiksi tuo kauheesti innostu kapulasta mutta sitten kun se tajus et sillä ei saakaan leikkiä vaan se pitää antaa aina pois, niin sit loppu mielenkiinto koko kapulaa kohden. Pitäsi varmaan kotio hommata kapula et sais sitä reenailtua muutenkin. Kaiken huipuks menin ilmottamaan Zorron möllitokoon 24.9, tekemistä on ainakin sen paikkamakuun kanssa. Se on vaan niin huono kun  yksin reenaminen on niin eri asia kun outojen koirien kanssa! Täytynee kuitenkin jotenkin pyrkiä rauhottaan koira siihen...

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Viikko pulkassa!

Vaikka mä kuinka lupailin viime bloggauksessa, että perjantaina mennään rally-tokoon pitkästä aikaa, toisin kävi. Reenit oli peruttu vähäisen osanoton vuoksi. Nooh ehkä sitten ens viikolla :) Launtaina päästiin kuitenkin jälkikurssin viimeiselle tunnille ja ohjelmassa oli verijälkeä. En oikeen tiennyt mitä odottaa, koska Zorro ei varmaan ikinä ole veren kanssa ollut tekemisissä. Veri kuitenkin alkoi heti kiinnostaa tolloa kovasti ja taas intoa oli ihan liiaksikin. Mutta mitä tapahtuikaan kun lähdettiin ensimmäistä jälkeä ajamaan, Zorro haisteli tarkkaan ja keskittyneesti eikä pitänyt nyt läheskään niin kovaa kiirettä. Ajoi jäljen loppuun asti tosi nätisti. Toisella jäljellä vauhti oli jo kovempi, mutta kuitenkin rauhallisempi kuin ihmis-/makkarajäljellä. Taitaapi tulla siis verijäljestä se meidän juttu sittenkin ja ei kun omia välineitä hankkimaan, että ehtisi syksyn aikana harjottelemaan :)

Sunnuntaina eli tänään oli tokotreenit, jotka olivat siis meidän kesätauon jälkeen ensimmäiset. Aluksi tehtiin paikkamakuu, vissiin oli 2min. En palkannut Zorroa kertaakaan välissä ja pysyi kuin pysyikin paikoillaan. Makuu oli todella rauhatonta ja pää pyöri kun karusellissa. No toisaalta ei olle kahteen kuukauteen varmaan yhtään pitempää paikkamakuuta tehty, et voi olla ihan tyytyväinen pojan suoritukseen. Seuraava paikkamakuu  yritetään tehdä targetin kanssa, jotta Zorron huomio pysyisi yhdessä paikassa. Seuraavaksi tehtiin hyppy. Zorro menee hyvin, ite vähän hosuin, kun ollaan niin vähän treenejä tehty oikeella käskytyksellä. Sitten oli vuorossa liikkeestä seisominen. Ei ongelmia, eka pysähdys tuli vähän viiveellä, mikä on aika yleinen ongelma meillä. Sitten tehtiin vielä seuraamisen käännöksiä, olivat kuulemma hyviä, kunhan vaan itse lopettaisin sen koiran koko aikaisen tujottamisen. Se on vaan niin vaikeeta, että jos ei katso koiraa niin miten voi tietää ja luottaa siihen, että se tekee oikeen?!? No joka tapauksessa olen luullut et meidän seuraaminen on vähän sinne päin koko ajan, mutta ei sittenkään, ehkä meillä onkin jotain mahkuja tässä lajissa.

Pitkästä aikaa oli kyllä todella mukava olla ohjatuissa toko treeneissä. Saa vähän kuulla palautetta ja ohjeita mitenkä edetä tästä eteenpäin. Näiden reenien jälkeen tuli taas semmonen olo, että syyskuun lopussa olevaan möllitokoon osallistuminen ei olisikaan ihan mahdoton ajatus. Ehkä mä nyt kuitenkin sit alan tähtäämään siihen, onpahan ainakin joku tavote tällekin harrastukselle. Toisaalta kyl pelottaa se, että Zorro lähtee lällätteleen ympäri kenttää (niin kuin omatoimi treeneissä usein tapahtuu)  ja mää huudan pää punasena. Taisin myös kirjoittaa kurssin tavoitelappuun, että ensi vuonna olisi tarkoitus startata toko koe ura. Saas nyt nähdä!

Vähän oon nyt myös ajatellut, että veisin tuon Tollon toisen kerran vielä näyttelyyn. Tulevana itsenäisyyspäivänä siis joulukuussa on Tampereella ryhmänäyttely ja sinne voitaisiin mennä, mut en tiiä ehtiikö turkki kasvaa riittävän pitkäksi. Toivotaan parasta. Lopuksi Zorron löffimistyyliä!

Miten kenestäkään voi tuntua hyältä maata etutassut tollei,
Zorrosta aika useinkin!

torstai 18. elokuuta 2011

Päivityksiä reenailuihin

No niin nyt se sitten jo tapahtu. Oon ollut laiska enkä oo jaksanut päivittää kahteen viikkoon ja ihan kun sitä nyt enää muistais mitä sitä tullut tehtyä, mutta yritetään. Viime viikolla oli perinteiseen tyyliin kahdet agitreenit. Tiistaina Zorro oli niin into pinkeenä menossa joka suuntaan, että eihän siitä meinannut tulla sitten yhtään mitään. Juuri kun mä oon iloinnut et se osaa kontaktit jo ihan kivasti, ni tiistaina se meni ihan roiskimiseks, joka kontaktilta vaan hyppäs targetin ohi ja rupes vasta sitten nakkia syömään. Lisäksi se kävi pöllimässä targetilta nakit samantien kun selkäni käänsin, joten hermohan siinä meinas mennä. Saatiin aikaiseksi myös jotain hyvää. Reenattiin meinaan jaakotusta, mikä ei ollutkaan mulle entuudestaan tuttu kuvio. Tuntu et se oli niin läheistä sukua persjätölle, joten heti meni melko luontevasti. Radalla oli myös keinu, mutta se jätettiin ihan suosiolla väliin, ettei reenit mee siitä pilalle.

Keskiviikkona sitten oltiin taas tallilla. Sielä reenattiin kovasta vauhdista valssia/persjättöä. Minähän heti innoissani aattelin et persjätöllä mennään, mutta molempia kokeiltua valssi meni kuitenkin sujuvammin. Syynä tähän oli ennen valssi/persjättöä oleva rengas, joka kuitenkin on Zorrolle vielä hiukan epävarma. Valssilla sai saatettua koiran paremmin esteelle ja siksi lopputulos oli myös parempi. Toisella pätkällä reenattiin takaaleikkausta. Se on kyllä meidän ehdoton heikkous, koska ei paljookaan sitä olla tehty. Toinen hankaluus reeneissä tuli hallin seinää päin hyppääminen. Aiemminkin ollaan sen kans takuiltu, mutta nyt taas! Täytynee siihenkin oikein keskityä kunnolla. Itsenäisesti tehtiin myös keinua muutama toisto niin, että lähtöpäänpuolella oli maxi pöytä. Kyllä se Zorro jo suostuu keinulle tuleen, mutta ei se mitään hienoo katsottavaa oo ku toinen vaan tärisee. Palautuu kuitenkin nyt jo paljon nopeammin, joten uskaltaa toistojakin tehdä.

Lauantai oli meillä taas sitten jälkipäivä. Zorrolla oli taas se sama hössötys päällä ja keskittyminen ei tahtonut taas oikeen riittää. Paljon paremmin se kyl menee kun keskenämme reenaillaan. Ens viikolla onkin kurssin viimeinen kerta ja nyt tehdään sitten verijälkeä. Innolla kyl odotan miten Zorro siihen suhtautuu...

Tällä viikolla ainoat agitreenit oli tiistaina ja sieläkin vieraileva ohjaaja. Zorro oli jotankin epävireessä. Nyt ei into meinannut riittää ja tuntu et meni vaan lönköttelyks. Mut kyllä se sit jo loppu tunnista alko saamaan virettä kohdilleen. Mitään varsinaista aihetta meillä ei ollut, tehtiin semmosia radanpätkiä vaan. Tän kerran ohjaajan mielestä mun pitäs palkata Zorroo enempi lelulla eikä vaan nakilla. Kyllähän mä lelua käytänkin välillä, mut nakit on vaan paljon varmempia. Lelusta Zorro ei aina vaan kiinnostu, mutta täytyy kuitenkin vähän alkaa taas miettiin tätä palkkaus asiaa...

Huomenna olis pitkästä aikaa ohjelmassa rally-toko treenit ja tällä kertaa mä en meinaa nukkua onneni ohi! Ajatuksissa on ollut myös ilmoittaa Zorro möllitokoon, mut en mä tiedä ku seuraaminen ei oikein tahdo kulkea ja kontakti tippuu vähän väliä... Ja siks toiseks ei tahdo olla aikaa reenata. Meidän muuttokin nyt varmistui ja pikku hiljaa pitäs alkaa kamoja pistään kasaan. Toisaalta odotan kyl innolla sitä et päästään uuteen kotiin jossa on oma piha. Voi kuinka se on ihanaa kun sunnuntaiaamuna voi vaan rauhassa juoda aamukahvit kylpytakissa eikä oo hirvee kiire lähtee ulkoileen :)

Lopuksi muutama kuva kesäiseltä metsälenkiltä!
Zorro poseeraa kivellä reilu vuosi sitten

Samalla kivellä reilu vuosi myöhemmin 
Kauniit on maisemat Makkarajärvellä


Vai mitä ootte mieltä?
Toisia ei ne maisemat tunnu kiinnostavan. Kunhan vaan saa oman nuotion syttymään, voi ihan hyvin repiä tuohet suoraan elävistä puista :(
Kuva on huono, mutta voihan sitä agiliidellä myös mettässä!


Zorro on myös nykyisin ylpeä ikioman jalkapallon omistaja :)

lauantai 6. elokuuta 2011

Agilityä ja kramppeja

Keskiviikkona oli tuttuun tyyliin tallilla agitreenit. Tällä kertaa ei tehty ollenkaan rataa vaan yksittäisiä reenejä. Yhdellä paikalla oli hyppytekniikka harjottelua perussuoran muodossa. Se meni ihan ok. Toisella paikalla pysty reenaan A:n kontakteja. Kontaktit menee kyllä nyt tosi hyvin, niin että Zorro pysähtyy targetille 2on-2off, jossa on tai ei ole nakkia. Ei varmaan kertaakaan lähtenyt kontaktilta ilman lupaa, jes! Nyt täytyy miettiä et miten tästä eteenpäin. Targetti täytyis häivyttää, mutta miten. Ehkä alan sitä leikkeleen vaan pienemmäks... Kolmas piste oli sellainen missä puomin lähtöpään ympärillä oli putken päät molemmin puolin. Oli kyllä melkosen haastavaa saada Zorro sinne ensimmäisen kerran, mutta kun tajus idean niin eihän siinä sitten enää mitään vaikeaa ollutkaan.

Neljäs piste oli varattu keinun harjoitteluun. Meijän keinuhan on nyt ollut tosi huonossa jamassa. Joskus sen uskalsi päästää suorittaan sitä ihan itsenäisesti, mut sit kerran se pelästy (pirun tallin rämisevät keinut) ja sen jälkeen ei oikein oo suostunut meneen ollenkaan. Nyt on pidetty keinusta kokolailla taukoo, joskus on tehty se pari toistoa, niin rauhallisesti laskien kun vaan mahdollista.  Nyt kokeiltiin niin, että keinun loppupään alle laitettiin maxipöytä, jolloin keikautus on paljon pienempi. Pidin koiran koko ajan hihnassa ettei pääse hyppiin alas kun huvittaa. Yllättävän hyvin Zorro nyt kuitenkin suostu meneen ja ottanut hirveitä paineita keinumisestakaan, eikä ollut ykkösherkku eli kissanruokakaan käytössä. Tästä on siis hyvä jatkaa harjoituksia :)

Perjantaina olisi ollut pitkästä aikaa rally-toko treenit ja koko päivän olin odottanut niitä, mutta miten kävikään. Otin siinä vähän päikkäreitä ja heräsin vartti ennen kun reenit piti alkaa puhelimen soittoon. No enhän mä siinä ajassa saanut itteeni mitenkään valmiiks, ja nakkejakin olis pitänyt hakee vielä kaupasta... Ärsyttävää!!! No päätin sit lähtee Zorron kans mettään uimaan, tekeen ehkä vähän jälkee ja rally-tokoilemaan itsekseen, mutta ei tämäkään mennyt ihan niinkuin piti. Toisella Zorron uimareissulla, se yhtäkkiä vinkas ja lähti uimaan nopeesti rantaan valittaen. Zorro kun ei ikinä ole turhia valitellut niin mää meinasin jo sydärin saada! Katselin se kipeetä vasenta etujalkaa, mutta en löytänyt siitä mitään vikaa ja koira jatkoikin entiseen malliin uimista. Myöhemmin kun lähettiin käveleen se alkoi taas ontumaan samaa jalkaa eikä oikeen suostunut käveleen. Yritin edelleen tutkia sitä löytämättä mitään. No pakko oli kuitenkin jatkaa kävelemistä, mutta mentiin nyt suorinta reittiä kotiin ja kyllä ontuminenkin loppui jo ennen kuin kotio päästiin ja koira oli entisensä. En tiedä mikä jalkaan oli tullut, mutta toivottavasti kyse oli vaan jostain lihaskrampista, mutta sitä täytyy nyt seurailla!
Tyytyväinen metsäkoira

Tänään eli lauantaina jätettiin jälkitreenit väliin, koska mun täytyi mennä hakaan palloa harrastepesiksen SM kisoihin. Käytiin kuitenkin itsenäisesti tekeen jälkee ja kyllä musta tuntuu Zorro on hiffanut tosissaan tän jutun ja malttaa paremmin keskittyä kun aivan ihana nakkitäti tai ne muut ihanat koirat eivät häiritse sitä.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Kiirettä pitelee!

Kyllä on ollut taas varsin hektistä tämä elämä. Tuntuu, että niin harvoin sitä ehtii vaan tekeen pitkiä metsälenkkejä ja ihan vaan makaileen sohvalla, kun joka päivälle on jotain joko koirajuttuja tai itsellä pesistä tai sitten jotain ihan muuta. Tämän kaiken päälle vielä töissä pitäs väsäillä sivutöinä pikku diplomityötä :) Lisätää tähän nyt vielä sitten luultavasti piakkoin tapahtuva muutto, niin kiire on vaan tosi asia.

Alun avautumisen jälkeen jatketaampa itse asiaan. Viime viikon keskiviikkona oltiin Tamskin tallilla taas reenailemassa tuttuun tapaan. Hyvinhän ne meni taas, koira oli jälleen vireessä. Tehtiin taas takaa kiertoja ja pääsi vähän persjättöäkin reenailemaan. Se on vaan niin mun ohjauskuvio. Zorro ei hetkahda yhtään vaikka käännän sille selän vaan tulee tosi sujuvasti, mikä meidän radalla on se kaikkein tärkeintä jotta vauhti pysyy yllä. Persjättöjä pitää uskaltaa tehdä aina kun on paikka... Lyhyen radan lisäksi otettiin Zorron kanssa A:lla paljon kontakteja. Kyllä mä luulen, että se on nyt oikeesti ymmärtää mitä sen pitäs tehdä siinä eli nököttää 2on-2off niin kauan kun annetaan lupa poistua.

Lauantai aamuna olikin taas jälkeä luvassa. Olin niin ajatellut, että Zorro olisi hieman rauhallisempi kun olihan se saanut koko viikon painia Rosan kanssa, mutta ei! Tyyppi oli taas ihan täpinöissään, niin koita siinä nyt sitten keskittyä johonkin haisteluun. Ryminällä vaan sinne päin. Tehtiin kokeeksi niin pitkä jälki ettei Zorro voinut mennä vain näkömuistilla ja eihän siitä mitään tullut. Meni enempi hakuiluksi, ehkä se olisikin meille parempi laji :) Taas yksi idea lisää mitä vois kokeilla! No tuloksena oli se, että Zorrolle tehdään enempi tarkkuutta vaativaa jälkeä eli jemmailtiin nakkeja juurakoiden taakse piiloon ja niin edelleen. Kotona kun yritettiin tätä niin meni jo paremmin, kun koira vähän malttoi haistellakin.

Maanantaina töiden jälkeen päästiin mekin palaamaan takaisin arkeen kun päästiin kotiin ihan vain Zorro ja minä. Ei sillä, että Rosa olisi mitenkään vaivaksi, mutta ei se koira helpoimmastakaan päästä ole. Loppuviikkoa kohden Rosa kävi vain röyhkeämmäksi ja käveli Zorron ruokakipolle vetämään ruuat napaansa, jos ite en seisonut ihan vieressä. Zorrohan ei sano tästä mitään, niin joutuu ite karjuun Rosaa pois siitä kupilta, kauniisti sanoen se pölvästi ei ole ikinä mitään uskonut. Muutenkin meillä oli ajoittain Rosan kanssa huutokilpailuja siitä kumpi huutaa kovempaa, mutta hähää mä voitin joka kerta :)


Välillä painittiin (mutta mitä ihmettä tapahtuu tässä kuvassa)!
Välillä täytyi vähän huilailla!
Välillä odotettiin nakkeja oikein nätisti!
Tiistaina jatkui taas piskien agi kurssi. Olipa taas mukava päästä ulkoreeneihin Zorron lemppari ohjaajan Eijan vetämiin treeneihin. Eija on meille alkeista asti opettanut ja itekkin on vesikoira ihmisiä, niin se jos joku ymmärtää Zorron mielenliikkeitä. Reenien aiheena oli niistot. Aika vähän on noita tehty ja oli siten hyvää treeniä ja pienen hinkkauksen jälkeen alkoi sujua hyvin. Hyvä mieli jäi niistäkin reeneistä!

Mutta apuaa, taas on kiire! Ja minnekkäs muualle kun agitreeneihin :)