Monesti käy niin, että kun mennään johonkin koulutukseen, jossa on tarkoitus ratkoa jotain ongelmaa, koira toimii kuin unelma eikä mitään ongelmaa saada demonstroitua. Eilisessä koulutuksessa ei ihan käynyt niin, ei ollenkaan. Esiteltiin kaikki ne meidän osaamattomuudet tai ainakin valtaosa suuremmista puutteista. Oli rally-tokon valmennusrenkaan viimeiset reenit (meidän osalta) DT-areenalla, koutsina koiratanssin puolelta tunnettu Salla Haavisto.
Meidän ykkösteemana oli todellakin kisavire ja kakkosena ruokahäiriöt, kolmosena vielä istumisprobleeman ratkomista. Heti aluksi meidän tuli tehdä kisanomainen setti. Lyhyellä radalla oli muutama hankalakin kyltti. Ensimmäinen virhe, olisi pitänyt pyytää helpompaa kun heti näin, että Zorro oli huonosti mukana jo lämppäilyissä. Tiesin lähdössä, ettei tulla selvitymään. Radan varrella oli myös purkeissa Ceasaria, jota oli myös taskussa palkkana. Zorro haistoi purkit jo lähdössä ja laamaili yhä enemmän. Taisteltiin ne muutamat kyltit läpi ja pääsin radalla jopa palkkaamaan koiran muutamaan kertaan, myös radan varrella olevista purkeista. Mutta se oli ihan hirveätä, ihan kuin tuo koira ei ikinä olis ollut tuollaisessa tilanteessa saati nähnyt kylttejä. Tehtiin lyhyempää pätkää samalla idealla. Tässä kohtaa Zorro todella tajusi, että purkeista saa ruokaa, eikä meinannut pöksyissään pysyä. Oli pikkunen kiire päästä palkalle, mutta vire kipusi huippuunsa. Parempi kuitenkin niin kuin se perässä vedettävä laama. Purkkien käyttöä Salla suositteli paljon käytettäväksi tulevaisuudessakin. Myös seuraamista tarjoamisen kanssa suositteli meille.
Kysyin Sallalta, että miten laamailuun tulisi reagoida, jos sitä ilmenee esim. möllikisoissa. Kannattaako koira viedä vain pois, jos se on laama, vai jatkaa vain innostaen eteenpäin. Paras tapa olisi kuulemma poistua radalta kun se innostuu (hyvällä vireellä 1-2 kylttiä) ja mennä kunnolla palkkaamaan kehän ulkopuolelle.
Varsinaisesti ruokahäiriöistä ei puhuttu sen enempää, koska juuri oltiin haluttu, että koira syttyy purkkeihin kunnolla. Voisin harkita, että purkkit ottaisi radalle ja sinne mentäisiin rauhallisesti yhdessä, jotta järki pysyisi mukana. Myös purkkiin muka namin laittaminen olisi hyvää treeniä Zorrolle, jossa koiraa vain seurautetaan tyhjien purkkien ohi.
Istumista katsottiin lyhyesti, mutta siihen ei mitään uutta mullistavaa tullut. Naksulla vähän yritettiin, mutta Zorro olisi paljon mieluummin vain tarjonnut peruutusta edessä. Reeniä pitäisi apparin kanssa tehdä niin paljon, että jotain parannusta tähän saataisiin, että tuskimpa jaksan tätä enää vääntää. Helpoin tapa ratkaista ongelma, on kasvattaa ohjaajan malttia ja Zorron perskarvoja.
 |
| "Tuhman" koiran selätys |
Paljon puhetta oli myös erityisesti lähtörutiineista. Ne tulisi tehdä koiralle niin selviksi, että se tietää kun sen pitää olla valmis ja toisaalta omalla jännityksellä ei ole järkeä pilata koiran hyvää virettä. Ensi kisoissa voisi taas kokeilla sitä, että vetää koiran suoraa häkistä/autosta/seinästä radalle todella lyhyellä valmistelulla. Kyllähän se ne tehtävät osaa, jos vain vire on kunnossa.
