sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Talvisia maisemia

Viikko alkaisi olla taas taputeltuna. Maanantai alkoi jo tutusti tokotreeneillä. Ensin Rommi pääsi vinkumaan ja vähän tekemäänkin jotain. Paikkamukuussa koira pysyi kohtuu hyvin, vaikka takana haukkuvat koirat meinasikin olla ylitsepääsemätön häiriö. Tarkoitus on nyt opettaa Rommille paikkamakuu niin, että leuka pysyisi maassa koko ajan, jolloin koiran pitää erityisesti keskittyä siihen, eikä niihin kaikkiin muihin häiriöihin. Zorron kanssa tehtiin myös jotain pientä ja todettiin mm. että koira ei osaa tulla sivulle, jos mun kädet on selän takana tai muuten väärällä paikalla. Siis mitä, viis vuotta ollaan kohta tätä treenattu, mutta se ei osaa näin yksinkertaista asiaa!

Lumiukkovahti
Tiistaina Rommi pääsi jäljestämään Valkeakoskella. Toivomuksena oli helpohko n. 1km metsäjälki ja sitä saatiin mitä tilattiinkin. Rommi eteni vauhdilla ja mulla ehti jo matkan varrella niin kädet puutuun, etten millään olisi jaksanut enää roikkua liinan perässä. Suurimmalta osalta mentiin pururadalla ja siinä vauhdissa ei koira huomannut jäljellä ollutta kulmaa vaan posottiin vaan eteenpäin. Jälkeen päin kyllä tajusin, että se hieman himmasi vauhtiaan ja söi vähän ruohoa, kun ei enää jäljellä oltu. Mentiin kuitenkin useampi sata metriä harhaan, eikä koira halunnut vaihtaa suuntaa, vaikkein jäljestä ollut enää mitää tietoakaan. Noh pakkohan se oli sitten palauttaa se sinne risteykseen ja loppu matkan koira menikin hienosti. Ilmaisu ei jäänyt kenellekkään epäselväksi, kun koira kiipesi mättäälle ja pysähtyi tuijottaen maaliin. Vauhtia täytyisi kyllä saada koiralta pois, pitää vaan itse opetella kävelemään rauhallisemmin liinan perässä ja risteyksiä myös pitää treenata.

Vanha rouva Rosa, kohta 13v.
Torstaina Zorro pääsi aksaamaan. Tehtiin radalla välistävetoja, takaakiertoja ja serpenttiinejä viidellä esteellä. Välistävedoissa meinaa itsellä aina pakka hajota, vaikka se kuulemma näyttää vaivattomalta. Serpentiini tai sen viimeinen hyppy, sen sijaan ei meinannut onnistua sitten millään. Ajotus on niin tärkeä ja pitää muistaa pysyä riittävän kaukana hypyistä, jotta en ahdista koiraa turhaan takaakiertoon.


Tänään oli Zorron vuoro päästä jäljelle. Oltiin Turtolan CM:llä ja tehtiin siis taajamaa. Zorron jälki lähti puistikosta, missä koira lähti jäljelle yllättävänkin hyvin. Pientä mietintä taukoa pidettiin sielä täälä, mutta koira kuitenkin eteni suhteellisen hyvin, mutta jäljen sivussa, mikä ei sinänsä haittaa yhtään. Lopussa Zorro olisi halunnut oikaista talon läpi ja kävin pari ovea tarkastamassa josko pääsisi sisälle. Lopulta kuitenkin päätti kiertää talon ja ilmaisu oli hyvä kerrankin. Zorron kanssa pitää olla tarkkana, ettei anna sille turhia heinänsyöntitaukoja, koska se ei niitä näytä tarvitsevan kun vaan kehottaa saman tien jatkamaan.


Tänään mennään vielä tallille rally-tokoilemaan. Rommikin pääsee poikkeuksellisesti mukaan, jotta olisi sitten sm-kisoissa iskussa, mikäli radalle joutuu!

"Kohtalaisen tylsää tämä renkaiden vaihto"

lauantai 19. lokakuuta 2013

Aarteenetsijät

Voihan kuinka tämä postaustauko on venähtänyt taas ihan liian pitkäksi, niin paljon on tehty, että ei tiedä mistä sitä lähtisi liikkeelle. No ensi lumet on ainakin koettu. Tänä vuonna tämä maaginen päivä oli 17.10.13. Lomailin itse pari päivää tällä viikolla ja lähdettiin koirien kanssa tekemään ihmisjäljet vähän kauemmaksi.  Lähtiessä oli muutama lumihiutale ilmassa, mutta takasin tullessa saikin jo hiukan jännätä kesärenkailla. Tekstin kuvituksena syksyinen lenkki Villilän rannassa.
Zorro sekosi syksystä

Zorrolla alkoi lokakuun alussa varsinainen urakka. Rally-tokossa pitäisi päivittää taidot mestariluokan tasolle SM-kisoihin mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa seitsemässä viikossa 45 uuden kyltin/liikkeen opettelua. Hiukan tuli epätoivonen olo kun tämän tajusin, mutta nyt kun treeniä on muutama viikko takana ja kaikki uudet kyltit on käyty läpi, alkaa helpottaa. Ehkä tää on mahdollista! Tähän kun vielä lisätään lokakuun alusta alkaneet rallyn valkkuryhmän treenit, niin eiköhän tästä hyvä vielä tule. Myös Rommin rally taitoja täytyisi hioa, koska ollaan sen kanssa varakoirakkona SM-kisojen joukkuekisassa.

Zorrolla alkoi uuden agilityryhmän treenit myös kuun alusta. Ryhmä on ihan kiva, mutta ei tietenkään yhtään vielä samanlaista kun vanhassa ryhmässä, jossa treenasin 2,5 vuotta! Meillä oli tämän vanhan ryhmän päättäritkin viikko sitten jossa myös ohjaajat pääsi kokeilemaan mm. putkea ja keppejä. Ei oo ihan helppoo :)

"Teen parhaani ja yritän maastoutua mahdollisimman hyvin taustaan"
Rommin etsijäkoirien alkeiskurssi päättyi taajama jälkeen. Taajama meni hyvin ja ilmaisukin saatiin nyt hyvissä ajoin. Ihanaa kun koira on noin helppolukuinen, ainakin toistaiseksi. Taajamassa haasteensa kuitenkin tuo muut tien käyttäjät. Rommi on niin kovin häiriöherkkä, että kävelijätkin pitää tiukasti seurata ja vasta sitten voi jatkaa jäljestystä. Zorron taajama sen sijaan ei ole vieläkään kummoista vaikkakin viime jäljellä oli näkyvissä vähän valoa tunnelin päässä. Jälki oltiin suunniteltu siten, että alussa ja lopussa oli pätkä taajamaa, keskellä metsää. Alkuun  koira ei tehnyt oikein mitään. Ei vaan lähde ajamaan vaikka oltiinkin polulla tienvieressä. Kun koira vietiin metsänreunaan, se lähti saman tien ajamaan kun ei mitään ongelmaa. Lopussa koira jatkoi hyvin taajamaa, ei tainnut tajuta, että ympäristö vaihtui. Ilmaisu ei jäänyt ainakaan epäselväksi. Hirvee riemuaminen kohti maalia!

"On kaunista, mutta ota nyt jos se kuva"
Rommin kanssa tehtiin myös ensimmäinen jälki alkeiskurssin jälkeen. Toiveena oli rauhallista taajamaa tai metsää muutamalla hallitulla häiriö koiralla. En tiedä mitä tapahtui ja missä kohtaa informaatio ei oikein kulkenut, mutta jälki oli odotettua hankalampi. Lähdettiin liikkeelle asfaltilta ja jatkettiin pururadalle. Pururata osuudelta kääntyi jäljentekijän vanhempi jälki pois ja minä tietämättäni menin vahvistamaan Rommille sitä suuntaa. Noh, koira palautettiin risteykseen ja sitten se teki valinnan oikein.  Kun oikea jälki kääntyi pois pururadalta, meni Rommi komeasti ohi, mutta sitten se alkaa vilkuilla mua, mistä huomaa, että enää ei olla jäljellä. Korjasi hyvin itse tämän ja matka jatkui kohti ensimmäistä häiriökoiraa. Siitä päästiin ohi melko kivasti, vähän meinasi pasmat seota, mutta päästiin jatkamaan. Kohta oli toisen häiriön vuoro, mutta myös luonnollista häiriötä tuli samalla vähän liikaakin. Kolmesta suunnasta tuli koiria kohti, apua! Ei muuta kun homma seis ja koira maahan odottamaan että muut koirat menisi ohi. Hyvin Rommi jatkoi kun antoi luvan, mutta edessä oli varsin vilkas iso risteys jossa hetki pyörittiin. Lopussa juuri ennen maalia tuli vielä yksi äärettömän hitaasti etenevä koira, jotta sitten odoteltiin vielä 5-10minuuttia, että päästäisiin tekemään ilmaisu. Hiukan Rommin fiilis siinä odotellessa laski ja ilmaisu jäi heikoksi. Yhteensä jäljellä oli pituutta n. 1km (pisin mitä on aiemmin tehty 500m) ja häiriöitä vaikka muille jakaa, mutta hienostihan tuo jälkieläin siitä suoriutui.

Nautitaan nyt vielä siitä auringosta kun voidaan
Otsikkoon viitataten miellä on koiruuksien kanssa uusi harrastus, ehkäpä hieman nolo sellainen! Ollaan käyty muutamia geokätköjä etsimässä lähi metsissä ja olen jopa puoliskon saanut sillä verukkeella metsään mun kans. Hauskaa kun on joku päämäärä peruslenkeillä ja onhan se aina hienoa löytää aarteita :)