Aarteenetsijät

Voihan kuinka tämä postaustauko on venähtänyt taas ihan liian pitkäksi, niin paljon on tehty, että ei tiedä mistä sitä lähtisi liikkeelle. No ensi lumet on ainakin koettu. Tänä vuonna tämä maaginen päivä oli 17.10.13. Lomailin itse pari päivää tällä viikolla ja lähdettiin koirien kanssa tekemään ihmisjäljet vähän kauemmaksi.  Lähtiessä oli muutama lumihiutale ilmassa, mutta takasin tullessa saikin jo hiukan jännätä kesärenkailla. Tekstin kuvituksena syksyinen lenkki Villilän rannassa.

Zorro sekosi syksystä

Zorrolla alkoi lokakuun alussa varsinainen urakka. Rally-tokossa pitäisi päivittää taidot mestariluokan tasolle SM-kisoihin mennessä. Käytännössä tämä tarkoittaa seitsemässä viikossa 45 uuden kyltin/liikkeen opettelua. Hiukan tuli epätoivonen olo kun tämän tajusin, mutta nyt kun treeniä on muutama viikko takana ja kaikki uudet kyltit on käyty läpi, alkaa helpottaa. Ehkä tää on mahdollista! Tähän kun vielä lisätään lokakuun alusta alkaneet rallyn valkkuryhmän treenit, niin eiköhän tästä hyvä vielä tule. Myös Rommin rally taitoja täytyisi hioa, koska ollaan sen kanssa varakoirakkona SM-kisojen joukkuekisassa.

Zorrolla alkoi uuden agilityryhmän treenit myös kuun alusta. Ryhmä on ihan kiva, mutta ei tietenkään yhtään vielä samanlaista kun vanhassa ryhmässä, jossa treenasin 2,5 vuotta! Meillä oli tämän vanhan ryhmän päättäritkin viikko sitten jossa myös ohjaajat pääsi kokeilemaan mm. putkea ja keppejä. Ei oo ihan helppoo :)

"Teen parhaani ja yritän maastoutua mahdollisimman hyvin taustaan"

Rommin etsijäkoirien alkeiskurssi päättyi taajama jälkeen. Taajama meni hyvin ja ilmaisukin saatiin nyt hyvissä ajoin. Ihanaa kun koira on noin helppolukuinen, ainakin toistaiseksi. Taajamassa haasteensa kuitenkin tuo muut tien käyttäjät. Rommi on niin kovin häiriöherkkä, että kävelijätkin pitää tiukasti seurata ja vasta sitten voi jatkaa jäljestystä. Zorron taajama sen sijaan ei ole vieläkään kummoista vaikkakin viime jäljellä oli näkyvissä vähän valoa tunnelin päässä. Jälki oltiin suunniteltu siten, että alussa ja lopussa oli pätkä taajamaa, keskellä metsää. Alkuun  koira ei tehnyt oikein mitään. Ei vaan lähde ajamaan vaikka oltiinkin polulla tienvieressä. Kun koira vietiin metsänreunaan, se lähti saman tien ajamaan kun ei mitään ongelmaa. Lopussa koira jatkoi hyvin taajamaa, ei tainnut tajuta, että ympäristö vaihtui. Ilmaisu ei jäänyt ainakaan epäselväksi. Hirvee riemuaminen kohti maalia!

"On kaunista, mutta ota nyt jos se kuva"

Rommin kanssa tehtiin myös ensimmäinen jälki alkeiskurssin jälkeen. Toiveena oli rauhallista taajamaa tai metsää muutamalla hallitulla häiriö koiralla. En tiedä mitä tapahtui ja missä kohtaa informaatio ei oikein kulkenut, mutta jälki oli odotettua hankalampi. Lähdettiin liikkeelle asfaltilta ja jatkettiin pururadalle. Pururata osuudelta kääntyi jäljentekijän vanhempi jälki pois ja minä tietämättäni menin vahvistamaan Rommille sitä suuntaa. Noh, koira palautettiin risteykseen ja sitten se teki valinnan oikein.  Kun oikea jälki kääntyi pois pururadalta, meni Rommi komeasti ohi, mutta sitten se alkaa vilkuilla mua, mistä huomaa, että enää ei olla jäljellä. Korjasi hyvin itse tämän ja matka jatkui kohti ensimmäistä häiriökoiraa. Siitä päästiin ohi melko kivasti, vähän meinasi pasmat seota, mutta päästiin jatkamaan. Kohta oli toisen häiriön vuoro, mutta myös luonnollista häiriötä tuli samalla vähän liikaakin. Kolmesta suunnasta tuli koiria kohti, apua! Ei muuta kun homma seis ja koira maahan odottamaan että muut koirat menisi ohi. Hyvin Rommi jatkoi kun antoi luvan, mutta edessä oli varsin vilkas iso risteys jossa hetki pyörittiin. Lopussa juuri ennen maalia tuli vielä yksi äärettömän hitaasti etenevä koira, jotta sitten odoteltiin vielä 5-10minuuttia, että päästäisiin tekemään ilmaisu. Hiukan Rommin fiilis siinä odotellessa laski ja ilmaisu jäi heikoksi. Yhteensä jäljellä oli pituutta n. 1km (pisin mitä on aiemmin tehty 500m) ja häiriöitä vaikka muille jakaa, mutta hienostihan tuo jälkieläin siitä suoriutui.

Nautitaan nyt vielä siitä auringosta kun voidaan

Otsikkoon viitataten miellä on koiruuksien kanssa uusi harrastus, ehkäpä hieman nolo sellainen! Ollaan käyty muutamia geokätköjä etsimässä lähi metsissä ja olen jopa puoliskon saanut sillä verukkeella metsään mun kans. Hauskaa kun on joku päämäärä peruslenkeillä ja onhan se aina hienoa löytää aarteita :)