lauantai 27. joulukuuta 2014

Kisavuoden päätös

Pitäähän sitä nyt vähän yrittää päivitellä kun kerrankin on siihen edes hetki aikaa. Ensin kuitenkin myöhästyneet joulu toivotukset:


Pari viikkoa sitten kisattiin urakalla. Ensin lauantaina oli Rally-tokon PM-kisat. Odotukset eivät olleet korkealla, koska juurikaan ei oltu treenattu. Kisat meni kuitenkin varsin hyvin yhtä kylttiä lukuunottamatta. Oikealla sivulla peruuttaminen ei todella ole meille mikään hankala kyltti, mutta Zorrolla kävi siinä jokin ajatuskatko, joten -16p. yhdeltä kyltiltä. Lopputuloksena 82p. ja 4.sija. Eihän se huonosti ole, mutta voitto olisi ollut meidän ilman tuota yhden kyltin sekoilua. http://youtu.be/bJTdiPed0Ok















Sunnuntaina oli edessä toiset kolmosten aksakisat. Ekoista kisoista  kerättiin hyllyjä ja nyt tavoitteena olikin saada edes jonkinlainen tulos ja niitä tulikin kolmen tuloksen verran. Ekana oli hauska putki hyppäri. Zorro oli alussa niin innoissaan, että olisi halunnut lähteä ratahenkilöä moikkaa ja missasi siten keppien aloituksen. Loppu rata oli ihan ok, mutta yliajanpuolelle mentiin. Toinen rata oli aksarata ja varsin mentävä sekin ja sieltä se ensimmäinen nolla tulikin. Tuloksissa oltiin n. 17./50. Eipä tuo vauhti oikein tahdo riittää. Kolmasrata oli myöskin aksarata. Siinä ajoin Zorron typerästi keppien ohi, vaikka tuollainen kepeille lähetys pitäisi olla jo ihan helppo. Yliajalle mentiin taas... Tässä radat videolla: http://youtu.be/O44ayQ1n8E0

Kontaktit oli hirveät läpi kisojen, ainoastaan keinu näyttää hyvältä. Treeneissä ei ikinä tuo loiki tuolla tavalla. Tällä kertaa ei kuitenkaan virheitä tullut, mutta pitäs vissiin treenata... Tuntuu myös, että ei vauhdissa päästä samaan kuin mitä treeneissä. Kuvasinkin vertailupätkää viimeisistä tehoryhmän treeneistä: http://youtu.be/k9uMa1PS-GM

torstai 23. lokakuuta 2014

Terveydeksi tai ei

Pitkästä aikaa asiaa terveysrintamalta (kun kerrankin on jotain kerrottavaa). Aloitetaan ensiksi hyvillä uutisilla. Koko vuonna ei olla kummankaan jouduttu käymään lääkärissä, joten terveitä ovat olleet jo pitkään. Zorro on nyt myös lihaksistoltaan ollut varsin hyvässä kunnossa jo pitkään, joka käytiin myös toteamassa osteopaatti Hanna Kivisen vastaanotolla elokuussa. SI-nivel oli vähän jumissa, mutta ei mitään ihmeempää kuitenkaan.
Kun kaikki oli vielä hyvin

Rommi sen sijaan on aina aiemmin ollut hirmu hyvässä kunnossa. Kesällä kun muutettiin uuteen kotiin aloin kiinniittää huomiota kuinka Rommi aina kalvoi toista kylkeään. Lopulta kyljessä oli selvä karvattomampi alue. Ajattelin sen ensin johtuvan muuttostressistä, mutta kun tilanne ei parantantunut ajan kanssa aloin epäillä, että syy olisikin ruuassa ja iho-ongelmissa. Ruuan vaihdoilla ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään vaikutusta, eikä ihossakaan näkynyt mitään.
Kaunis kepin purija

Joskus kopeloidessani koiraa, totesin, että Rommi aristaa selkäänsä selkärangan lähettyviltä useastakin kohdasta. Viimeinkin viime viikolla päästiin meille uuden fyssarin (Marika Ruottisen) pakeille. Heti kävi selväksi, että selkä ja takajalat on tosiaan jumissa.  Kaikki lannerangan ja myös rintarangan nikamat aristelivat, lannekalvot ja vatsalihakset kiristivät. Takajaloista löytyi myös erittäin kireitä kohti samoin etujalkojen hauikset olivat vähän jäykät, (tyypillistä jälkikoiralle). Rommin eduksi täytyy todeta, että vaikka hoito teki todella kipeää, koira käyttäytyi todella asiallisesti, eikä kipu ainakaan tälläisessa tilanteessa aiheuta aggressiota.

Kotihoito ohjeeksi saatiin rauhallista ravaamista, venyttelyä ja jumppaa. Vaikeinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että koira ei saisi lainkaan peitsata. Koira, joka on kohta kolme vuotta peitsannut kaikki hihnalenkkinsä! Rommi ei vaan tunnut pystyvän ravaamaan mun kävelyvauhdissa, seuratessa se toki ravaa. Olen kokeillut pyöräillä  ja juosta koiralle sopivaa ravausvauhtia ja alku aina meneekin hyvin, mutta tosiasia on kuitenkin se, että Rommi ei jaksa ravata edes puolta tuntia, joten lenkit on pakko pitää lyhyenä.
Hiukan meinaa pimeää olla lenkkeillä
Kaikkemme tehdään, että saadaan koira parempaan kuntoon. Parin viikon päästä mennään uudestaan Marikan vastaanotolle kartottamaan tilanne uudestaan. Itse väittäisin, että viikossa pahimmat aristelut ovat kadonneet lannerangasta, mutta ylemmissä nikamissa vielä kipua on. Syytä moiseen jumiin ei voida varmaksi tietää, mutta epäilyksi nousi se, että Rommi on liukastellut tai kunnolla liukastunut uudella kämpän parketilla, joten nyt on lattiat vuorattu paremmin matoilla, jotta liukastelua ei enää pääse tapahtumaan.

Ensi lauantaina avataan Zorron kanssa kolmosluokan agikisat. Kolme starttia kotikentällä. Jännittää!
Agikoiraa vähän väsyttäisi




lauantai 4. lokakuuta 2014

Tuurilla kolmosiin ja kuulumisia

Niinhän siinä kävi, että viikko sitten Zorron sai viimeisen luvansa ja nousi siten kolmosiin. Kotikisat järjestettiin SDP:llä, jossa ei olla alustan vaihtumisen jälkeen käytykkään treenaamassa. Hiukan alusta tuntui alkuun Zorroa hidastavan ja varsinkin eka rata tuntui varsin nahkealta. Myös rataprofiili oli turhan vääntävä mun makuun. Omaan virheeseenihän se sitten kaatui. Keinun jälkeen piti tehdä valssi, mutta unohdin sen ihan totaalisesti ja sitten se olikin jo liian myöhäistä korjata. Loppujen lopuksi hajos pakka ihan täysin, joten ei jäänyt paljon positiivista kerrottavaa tästä radasta. Video
Kolmosluokkalainen


Toinen rata oli profiililtaan mukavampi, mutta alku tuotti pään vaivaa. Päädyin tekemään ohjauksen, jota ei kyllä ole treenattu ainakaan vuoteen. Ei tullut siis mitenkään yllätyksenä, että koira tuli ohi toisesta hypystä. Loppurata meni kuitenkin hienosti ja luojan kiitos jaksoin painaa loppuun asti. Yllätys tuloslistaa katsoessa oli vähintääkin yllättävä. Meille oli merkattu nolla! Vasta palkintojen jaossa kun sain serti ruusukkeen käteen, uskoin, että tosiaankin noustiin nyt kolmosiin. Video

Koirapuistoilemassa

Positiivista oli kisoissa myös se, että kertaakaan Zorro ei tehnyt kontakteilta mitään himoloikkia. Pikkusen se kyllä tuppasi varastamaan, mutta se ei niinkään haittaa. Ollaan kontakteja käyty treenaamassa  viime aikoina, samoin kuin keppejä ja tämä kyllä näkyy nyt kisoissakin. Eilen alkoi meillä talvikauden treenit. Päästiin TamSKin valkkuryhmän kouluttamaan ryhmään, jossa on siis vaihtuvia kouluttajia. Ensimmäisitä treeneistä jäi ihan huippu hyvä fiilis. Zorro oli ihan tosi hyvässä vireessä. Kontakteilta se tuli läpi ihan vauhdilla ja yhden putken se päätti suorittaa eri päin vaikka mitä olisi tehnyt. Juoksi jopa päin putkea kun yritti mahdottomasta kulmasta kääntää itsensä väärään päähän. Eihän sille voi kuin nauraa.
Joskus ne osat vaihtuvat
Tokoiltu on nyt paljon tai siis mulle paljon. Kerta viikkoon on käyty tokoringin treeneissä yleensä molempien kanssa ja itekseen käyty lenkin yhteydessä muutaman kerran viikossa. Rommilla on menossa nyt hiljaisuus projekti. Jos esim. sivulle tulossa tulee ääntä siitä ei tule palkkaa, samoin seuraaminen otetaan heti uusiksi jos lähdössä tulee ääntä. Seuraamisessa nimenomaan vaikein paikka on liikkeelle lähtö ei niinkään matka. Käännöksissä voi myös ääntä tulla. Tää projekti kestää luultavasti lopun elämää, mutta saahan sitä yrittää :)
Toinen puistoilu kerta

Zorron kanssa on tokoillessa yritetty nyt tehdä seuraamisen paikkaa selvemmäksi. Mä kun olen mennyt opettaan sille rallyssa, että vaikka koira on puoli koiran mittaa edellä niin se on ihan fine. Korkeessa vireessä Zorro siis edistää ihan törkeesti. Luoksetulon stoppi on nyt ollut myös työn alla, mutta vaikeeta on. On se sentään vähän hiljentänyt luoksetulon vauhtia, että sen on ylipäätään mahdollista pysähtyä.

Smile!
Jälkitreenit on saaneet myös uutta tuulta allensa. Jopa Zorro on päässyt nyt pari kertaa jo treenaamaan. Se on ihan huippu ja toimii täällä hetkellä paljon varmemmin kuin Rommi. Rommin sen sijaan on toisinaan todella epävarma. Se ei jotenkin pysty tekemään päätköksiä risteyksissä ja sitten kun se tekee, ne on vääriä. Metsässä Rommi menee hyvin, mutta taajamissa tökkii. Ehkäpä tämä tästä jos nyt päästään vähän aktiivisemmin treenaamaan.

Loppuun vielä pieni kevennys. Rommihan on ollut aina kova poika hymyilemään. Se hymyilee kun monessakin tilanteessa. Kerrankin sain tämän ikuistettua kun koira oli kovasti syyllinen:







torstai 11. syyskuuta 2014

Rally-tokon SM-kisat 2014


No niin syksyn päätapahtuma on nyt takana päin. Viime sunnuntaiaamuna kello herätti 4.30 ja auto starttasi pihasta jo 5.00. Suuntana Hanko ja rally-tokon ensimmäiset viralliset SM-kisat. Hetken jo matkaseuran (kiitos vaan seurasta Piritta ja muu Tamskin jengi) kanssa mietittiin, että onhan tää nyt ihan hölmöjen hommaa, mutta pakko se oli jaksaa kun oli kerran ilmottauduttu. Yhtään päivästä helpompaa ei tehnyt päälle puskeva flunssa, joka vei voimia melkoisesti pitkästä päivästä. Luojan kiitos ilma oli kuin morsian, vaikkakin allekirjoittanut palelikin koko päivän kuumeessaan. Eikä nämä lenkkimaastokaan nyt ihan tavallisia ollut:




Zorro pääsi ensimmäistä kertaa elämässään kastamaan tassunsa meriveteen ja tuo hiekka meinasi saada koiralle pikkuhepulin.

Ensimmäinen rata alkoi ennen kymmentä. Tuomarina oli tuttu Piia Heikkinen. Radassa ei kovin vaikeita kohtia ollut, ainoastaan sarjahypyn treenaaminen on jäänyt vähemmälle. Zorron vire oli hyvä vielä kehänauhan ulkopuolella, mutta kehän puolella mukana oli haahuileva otus. Myönnettäköön, että oma jännitys oli sitä luokkaa, etten tahtonut muistaa edes miten houkutus piti suorittaa. Paljon pikkuvirheitä tehtiin, mutta lopputuloksena kuitenkin 91p. ja radan nopein aika (ralli kisoissa kun ollaan). Sijoitus oli 4./19. ja paikka finaaliin oli sitä myöten hallussa. Tältä se todellisuudessa näytti:  Kuvista näyttäisi, että koiralla on kuitenkin ollut kivaa, vaikka se tosi pahalta itsestä tuntuikin.

"Hallittu" puolenvaihto edessä (Kuvaaja: Maria Taivassalo)

Spiraalia (Kuvaaja: Maria Taivassalo)

Sarjahyppyyn (Kuvaaja: Jeanette Wikman)

Mikä hyppytekniikka! (Kuvaaja: Maria Taivassalo)
"Jarruta!" (Kuvaaja: Maria Taivassalo)

Tyypillinen vino oikea perusasento (Kuvaaja: Jeanette Wikman)
Kyltin haastavuus meille on suoraan verrannollinen ohjaajaan keskittyneeseen ilmeeseen (Kuvaaja: Maria Taivassalo)
"Paki paki", ei jää koiran yrityksestä kiinni. (Kuvaaja: Jeanette Wikman)
Maali häämöttää jo! (Kuvaaja: Jeanette Wikman)
Toista rataa saatiinkin odotella tunti jos toinenkin. Yhteensä starttien väliin mahtui noin seitsemän pitkää tuntia. Ei mikään ihme, että fiilis oli kokolailla kaaottinen toiselle radalle lähdettäessä. Rata oli taas melko helppo ainakin siihen nähden, että kysessä on SM finaali. Tuomarina toimi Anna Klingenberg. Pari kympin virhettä tehtiin ja lopputulos oli 75p. ja sijoitus 9./15. Koko kilpailun sijoitus jäi siten myös yhdeksänneksi. Eihän se missään nimessä huonosti ole, mutta petrattavaa jäi kyllä tänäkin vuonna. Josko kolmas kerta toden sanoisi. Videota toiselta radalta!
Kyllä kontakti kehän ulkopuolella pitää (Kuvaaja: Jeanette Wikman)

Kuvaaja: Johanna Friskberg

Kuvaaja: Johanna Friskberg

Kivaa! (Kuvaaja: Johanna Friskberg)
Vaikka yksilöissä jäikin pahasti hampaan koloon sijoituksessa, TamSKin joukkueemme (tonttu jengi) pärjäsikin hienosti. Toinen tila tuli vain parin pisteen erolla voittajiin, joten juhlaan oli aihetta!
Kuvaaja: Maria Taivassalo

lauantai 23. elokuuta 2014

Kisaa kisan perään

Viime viikko (ja vähän edellinenkin) oli varsinainen kisa viikko. Kuusi varsinaista ja yksi 0-koira startti, joten tässä lyhyesti starteista.

Lauantaina 9.8 kisattiin Ylöjärvellä rally-tokossa molempien kanssa. Tuomarina oli varsin tiukaksi tunnettu Minna Hillebrand. Ensin oli Rommin vuoro päivällä. En oikeen saanut koiraan kunnon kontaktia oudossa paikassa ollenkaan. Kehän ympärillä ei ollut mitään aitoja, joten ympäristö oli Rommille vaikea, liiankin vaikea kisatilanteeksi. Kaikesta huolimaat taisteltiin tiemme läpi radan ja tuloksena 89p. ja siten siis toinen hyväksytty tulos alo luokasta. Sijoituksesta ei ole hajuakaan. Tuomari oli kirjoittanut tulos lapun kommentteihin: "Teknisesti koira osaa, mutta radalla tulee kiihtymystä ääntelynä ja ylimääräisenä tepasteluna" Olipas yllättävää =D Rommin rata videolla

Rommin suorituksen jälkeen lähdettiin pikaisesti käymään mökillä, ennen Zorron vuoroa. Enpä tiedä johtuko siitä vai vähän väliä jyrähdelleestä ukkosesta, mutta ei ollut Zorron päivä. Tuloksena 52p. ja MES0 tulos. Heti alku lähti huonosti liikkeelle ja jouduin uusimaan alussa pari kylttiä. Sitten tuli pari hupsista -10p. virheitä joita en voinut enää uusia... Jos jotain positiivista haluaa hakea, niin merkki meni hyvin ja vierellä peruutus. Zorron rata videolla

Viime viikon tiistaina päästiin startaamaan meidän uusi agilityura. Ensimmäiset startit niin kakkosissa kuin medeissäkin. Hirveitä paineita ei ollutkaan ja kun kisapaikka oli vielä tuttu Talli, niin lähdetiin pitämään vaan hauskaa. Ja kuinkas sitten kävikään? No hupsista: kaksi LUVA nollaa tuli. Zorro oli ihan liekeissä ja juosi niin pirusti, että joutui itsekkin laittamaan töppöstä toisen eteen ihan tosissaan. Ensimmäinen rata meni ihan suunnitelmien mukaan ja sijoituttiin 3./16. (ei videolla). Hyppyrata oli sitten enempi vähempi uusien ohjauksien suunnittelua läpi radan. Ei vaan pysynyt oma pää oikein kasassa ja unohdin tarkoin suunnitellut kuviot. Loppusuora oli varsin vauhdikas ja siinä olisi pitänyt päästä vaihtamaan puolta, mutta en sitten ehtinyt ja ainoo ajatus oli, että juokse sitten prkl niin kovaa kun jaloistas pääset! Ja jollain ihmeen kaupalla maaliin nollalla mentiin ja vielä luokkavoitto kaupan päälle.  Hyppyrata (toivottavasti linkki toimii)

Viime perjantaina oli meidän seuran järkkäämät mölli-rally kisat joissa Zorro sai olla nolla koirana. Otin koiran vaan suoraan radalle ja lähdettiin tekeen omaa suoritusta ja koira meni tosi kivasti vailla paineita. Pitäsköhän mun kokeilla tätä samaa myös virallisissa kisoissa. Mä kun luultavasti onnistun jotenkin paineistamaan tuota herkkää otusta, vaikka en mielestäni jännitäkään...

Lauantaina oli Hervannassa Takkujen agi kisat. Radat oli kohtuu haastavia ja nollia, tai ylipäätänsä tuloksia tuli tosi vähän. Noh me oltiin kanssa siinä hylly kerhossa. Ensimmäisellä radalla hirvee loikka A:lta, josta eka virhe, mutta pystyttiin vielä jatkamaan. Keppejä ei pujotellut loppuun, ihmeellistä. Puomilla taas loikkas ja palautin sen takasin ja siitä sitten suorinta tietä maaliin. Ensimmäisen radan video. Ratojen välissä kävin tekeen lämppä esteillä A:ta eikä mitään ongelmaa ollut. Pysähtyi nätisti joka kerta. Noh toisella radalla hyppäs taas A:lta ja pasmat meni siinä täysin sekasin ja olin väärällä puolella keppejä ja taas keppivirhe. Ärsyttävää, ei tän pitäsi olla meille mikään ongelma. Toinen rata videolla. Täytyy vissiin ottaa joku natsi meninki näihin kontakti hommiin ja maanantaina käytiinkin jo treenamaassa. Kertaakaan ei tuollaisia loikkia tehnyt, pari kertaa kyllä läpi tuli. Jotain kisakontaktitreeniä ilmeisesti tarvittasiin...

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kesälomanloppu

Vaikka tässä on tullut nyt neljä viikkoa lomailtua velvollisuuksista ei varsinaista lomafiilistä ole tullut oikein missään vaiheessa. Ensimmäiset pari viikko kannettiin tavaraa ja siivottiin. Kolmas viikko meni pitkälti mahatautia sairastaessa ja siitä toipuessa (ei tee hirveesti mieli mennä pihalle kun ulkona on jatkuvasti +28 astetta ja olo on kun rusinalla). Viimeisellä viikolla yritettiin hiukan saada lomafiilistä ja poikettiin mm. Seitsemisessä uhmaamassa hellettä. Rommi oli ainakin ihan rikki loppumetreillä ja olis haluunnut jäädä vaan hengaileen järveen.
Kuumaa Seitsemisessä
On se kaunis
Eilen aamusta pakkasin koirat autoon ja käytiin mökillä oikeastaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle. Mustikanpoimintaa, uimista, pientä treeniä... ja vihdosta viimein vähän tuorreita kuvia koirista:


Rommia ei kauheesti nämä kuvaus hommat napanneet, väsyttää!




Vanha rouva Rosa nautiskelee

Nautiskelu jatkukoon



Susu

Perus Zorroa, penkin alle unille
Koko kööri pysy yllättävän hyvin samassa paikassa, vaikka puolet porukasta osaa/viitsii hädin tuskin istua

Rosalla menee jo hermo tähän poseeraamiseen

Hellyyttävä parivaljakko

"Jaa, tehtäiskö jotain??!!!"

Pientä treeniä saatiin aikaiseksi

perjantai 1. elokuuta 2014

Tokon tilannekatsaus

Loma vetelee viimeisiä, mutta kesä sen kun jatkuu. Eilen päätin ukkosmyräkän jälkeen tehdä pientä videota siitä missä meidän tokoilut menee tällä hetkellä. Koko kesänähän ei olla kummankaan kanssa käyty missään ohjatuissa treeneissä ja muutenkin koko laji on ollut niin tauolla. Ennen näitä kuvauksia ollaan käyty ehkä kerran tai kaksi vähän kokeilemassa mikäs laji se toko olikaan. Nyt on ajatuksena reenata taas enempi tokoa rally-tokon jäädessä kokonaan tauolle syyskuun SM-kisojen jälkeen. Ehkäpä Zorron kanssa yritetään korkata AVO luokka vielä tänä vuonna.

Zorron video löytyy täältä!
Paikkamakuu: Ei olla ikinä tehty piilopaikkista vieraiden koirien kanssa rivissä. Täytyisi vissiin treenata joskus! Ei todellakaan ole Zorrolle helppo homma.

Seuraaminen: Zorromaisen väljää, kontakti tippuilee, koira edistää, perusasennot on huonoja... Olisko pitänyt kuitenkin jotain tehdä ennen kuin aloitetaan kuvaamaan!?! Seuraaminen kaikenkaikkiaan on niin rally-toko moodissa, enkä mä osaa edes liikuttaa vasenta kättä. Tarkkuus treeniä ja lyhyitä pätkiä takapalkalla.

Liikkestä maahanmeno: Yök, märkää! Ei oikeen halunnut mennä maihin, mutta on tuo hidas muutenkin. Vauhtia tähän!

Luoksetulo: Pysähtyy, mutta sais olla nopeampi stoppi. Käytössä vielä sekä suullinen että käsiapu. Täytyisi päättää kumpaa käyttää. Tämä on kyllä hankala, koska vaikka Zorron kanssa ottaisi 10 stopillista luoksetuloa peräkkäin, se tulee aina täysiä. Onhan se toisaalta hyväkin, ettei ennakoi.

Nouto: Kaikkinensa ihan ok. Loppuasentoa täytyy hinkata ja sais tulla loppuun asti laukalla.

Liikkeestä seisominen: Saisi olla terävämpi pysähtyminen, mutta ihan ok muuten.

Kaukot: Ongelmana ensimmäinen istuminen. Videolla nousi hyvin ekalla, mutta monesti jähmii. Vaihdoissa pientä liikettä toisinaan kun etäisyyttä on enempi, joten pitää vielä vahvistaa oikeanlaisia vaihtoja.

Hyppy: Ei olla kevään jälkeen tehty, mutta silloin meni ongelmitta.

Zorrolla on myös enempi rally-tokoon liittyvä ongelma. SE EI OSAA ISTUA!
Mikään uusi ongelmahan tää ei ole, mutta niin ärsyttävä. Lopullinen istumisasento tulee niin hitaaaaasti, että en meinää rally radalla malttaa odottaa, että takamus on maassa asti ja näistähän tulee sitten niitä -10p. virheitä hirmu helposti. Olen yrittänyt nyt naksutella siitä nopeempaa, mutta olemattomalla tuloksella. Joten olisko hyviä ideoita miten tohon pyrstöön saisi vauhtia???


Rommin tokoilu on ollut ehtä harvakseltaan tapahtuvaa kuin Zorronkin. Joskus ja jouluna jotain, joten ei kai se ihme ole jos ei hirveetä kehitystä ole tapahtunut. Mutta tältä se siis näyttää!

Paikkamakuu: Leuka pysyy jo melko hyvin maassa, mutta luottamuspula vaivaa tässäkin. Ei olla normietäisyyksillä rivissä juurikaan oltu.

Seuraaminen: Vähän se on sinne päin. Haluasin siitä paljon tiiviimpää ja Rommistakin siihen olisi, mutta mä en näköjään osaa sitä opettaa. Täyskäännöksiä ollaan yritetty reenata molempiin suuntiin, mutta ei tämä vasen kauheen hyvin tässä toimi. Otettiin hirmu lyhyt pätkä tähän videolle, jotta mielenkiinto riitti koiralla, kestoa täytyisi luoda lisää. Perusasennot on aina tarkkoja ja nopeita!

Liikkeestä maahanmeno: Yleensä hyvinkin nopea ja kiva

Luoksetulo: On opettu Rommille eteentulolla, mutta käskytin väärin niin tuli hiukan epäröiden suoraan sivulle. Vauhti on ok, ei liian kova. Eteen tulee monesti pikkusen vinossa. Toisinaan jättäessä kuulluu piip

Liikkeestä seisominen: Stoppi ok ja muutenkin ihan jees. Sais jäädä suorempaankin.

Hyppy: Tehty tosi vähän ikinä, mutta ei sinänsä ongelma. Nostattaa kierroksia.

Mutta mutta, ne Rommin suurimmat ongelmat on tuo 15 metrinen napanuora tuossa meidän välillä. En luota edelleenkään koiraan yhtään, jos muita ihmisiä tai koiria olisi kentällä. Rommi pirulainen vielä tietää koska on kiinni ja koska ei, joten liinan päässä ei ikinä reagoi mitenkään ihmisiin. Sitten on se ääntelyongelma, joka ei videolta esille tule, mutta esiintyy aina kun häiriötä on läsnä.


Kyllä tässä työnsarkaa on eikä elämä ainakaan tylsäksi käy kun näitä alkaa viilaamaan. En tosin tiedä onko musta siihen viilaamiseen...


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Täyttyneitä unelmia

Muutto alkaa olla kokolailla valmis. Tavarat alkaa olemaan paikallaan ja koirat ovat pikku hiljaa kotiutuneet. Ei voi kieltää, etteikö koiran omistaminen olisi helpompaa maan tasalla kuin 7. kerroksessa, mutta aina ei koirat voi mennä kaiken edelle vaan on tehtävä kompromisseja. Zorrokin vältti tällä kertaa muuttoripulin ja Rommi tervehti nätisti naapurin mummoja rappukäytävässä, joten ei tämä ihan toivotonta ole.

Tuntumaa uuteen kotiin


Muutto on pitänyt kiireisenä, mutta ennen pahinta hässäkkää lähdettiin Zorron kanssa Agirotuun Janakkalaan. Muistan kun neljä vuotta sitten Teivossa oli vastaava tapahtuma. Zorron kanssa oltiin juuri aloitettu aksaaminen ja silloin ajattelin, että kun joskus tuonne pääsisi. Tapahtuma vaikutti silloin jo todella hauskalta ja sitähän se todellisuudessa olikin. Zorron kanssa osallistuttiin joukkuekisaan kolmen muun irokeesiperron kanssa. Tämä jäi meidän jäähyväiskisaksi maksi luokassa. Enää ikinä ei tarvi korkeita hyppyjä pikkukoiran kanssa hypätä.

Team Nahkarotat  (Kuva: Jaana-Maarit Perkkala)
Kisa meni kaiken kaikkiaan hyvin ja joukkueemme sijoitus kisaavien maksien joukossa 16./46. Tässä videota meidän suorituksesta: https://www.youtube.com/watch?v=8VYBSUMDL1I&feature=youtu.be Koira toimi hienosti, vaikka joutuikin helteessä viettämään monta tuntia ennen starttia. Meidän tulos oli 5vp ja senkin voi ottaa ihan omaan piikkiin. Oli liian kiire seuraavan hypyn takaakiertoon ja pitäsi ohjata, ei olettaa.
Voi luoja tuota hyppytekniikkaa! (ps. on mulla housut jalassa vaikkei siltä oikein näytäkkään)

Loppuun vielä muutama kuva uusista lenkkimaastoista:
The Beach

Mustavuoren huipulta