keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Project Rommi - Osa 2: Ongelmat pähkinänkuoressa

Edelliseen osaan oli piilotettuna oikeastaan kaikki meidän ongelmat, mutta ajattelin vielä selvyyden vuoksi kerätä ne ”vähän” tiiviimpään muotoon.

Ihmiset:
  •  Ulkona ihmiset ohitetaan yleensä ilman reaktioita. Ollessamme omalla reviirillä eli omassa pihassa tai sen välittömässä läheisyydessä voi tulla pientä kierrosten nousua.
    • Mikäli vieraat ihmiset alkavat puhua minulle, Rommi alkaa haukkua (ei uhkaavasti)
    • Vaikeita tilanteita pihalla ovat yllättävät kohtaamiset (ja säikähtänyt omistaja). Terävänä koirana Rommin reaktiot saattavat olla näyttäviä :)
    • Varsinkin huutavat ja juoksevat lapset nostavat kierroksia ja niitä pitää kyylätä

  • Treeneissä (jälki) Rommi tykkää yleensä kaikista. Se käy haistamassa vieraat treenikaverit, toteaa, että nameja on taskussa ja istuu nätisti kerjäämään. Yleensä myös kehotan vieraita antamaan namin tästä hyvästä.
  • Sisällä nousee niskakarvat helposti pystyyn oudon ihmisen ollessa ovella. Ihmisestä riippuen Rommi hyväksyy aikuiset. Mitä epävarmempi ihminen sitä huonommin Rommi hyväksyy sen. Yleensä kuitenkin nukahtaa jo 10min vieraan tulon jälkeen eli ei stressaa.
    • Katsekontaktia Rommi ei siedä vierailta ja sitä olen pyytänyt aina välttämään kuten myös turhaa lähestymistä.
    • Lapset ovat vaikeimpia ja niille on myös vaikea antaa ohjeita kuinka käyttäytyä. Lapsia Rommi pyrkii myös blokkaamaan vartalolla

  • Vapaana Rommia ei voi kuitenkaan pitää, koska lähtee räyhäämään kun näkee metsässä jonkun, myös pelkkä ihminen riittää. Tulee huutamalla takasin eikä ole kuin kerran koskenut ihmiseen ja se oli maastopyöräilijä (hyppäsi vasten, ei purrut).


Koirat
  • Lähtökohtaisesti Rommin asenne on aina negatiivinen vieraita koiria kohtaan
    • Tutuille koirille ei ikinä räyhätä
    • Jotta Rommi ei reagoi mitenkään koiraan, pitää etäisyyden olla n.30m hitustilanteista selvitään ilman rähinää syömällä nameja
    • Jäljellä Rommi pyrkisi itse aina kiertämään koirat toisen reitin kautta
    • Tokotreeneissä ym. ei voi pitää vapaana, ei luottoa, että jaksaisi keskittyä vain muhun. Pystyy kuitenkin treenaamaan muiden kanssa.
Meidän perusongelma on koiran kierrosten nousu hallitsemattomalle tasolle, joka saa aikaan aggressiivistakin käytöstä. Ongelma on myös se, että Rommi lukee mua kuin avointa kirjaa ja monesti räyhääminen saakin alkunsa mun säikähtämisestä. Jännitän myös meille tulevia vieraita mikä ei ainakaan helpota tilannetta yhtään.

maanantai 12. tammikuuta 2015

Project Rommi - Osa 1: Historiaa

Edellistä tavoite postausta tehdessä unohdin Rommin kohdalta tärkeimmän tavoitteen, jonka menneen syksyn aikana tajusin. Ei mitkään kisamenestykset tai tittelit ole tärkeitä koiralle, vaan tärkeää on tarjota mahdollisimman stressitön elämä! Jotta saisin oikeasti aikaiseksi tehdä tälle jotain, nousi ajatukseksi kirjoittaa tällainen juttusarja aiheesta. Toinen syy on se, että koirien ongelmista vaietaan liian usein ja harvoin blogeissakaan törmää käytösongelmiin, pois lukien eroahdistus. Aika näyttää saanko aikaiseksi oikeasti kirjoittaa tästä enempää tai onko ylipäätään mitään sanottavaa. Alkuun nyt kuitenkin pieni tiivistelmä mistä lähdetään liikenteeseen ja missä ollaan nyt.

Historiaa
0-1v: Rommin tullessa reilu 7 viikon ikäisenä meille, oli poika varsin rohkea ja avoin. Ei pelännyt mitään eikä ketään vaan oli menossa häntä pystyssä joka paikkaan. Juuri tämä pentu valikoitui meille, koska sillä ei ollut dominanssia. Rommin oppimiskyky oli (ja on edelleen) aivan loistava. Pentutokokurssilla koira oli luokkansa priimus, joka tuijotti vaan mua perusasennossa. Se ei välittänyt yhtään muista. Agilitya tehtiin myös pennusta alkaen ja ensimmäiset ohjatut treenit oli koiran ollessa noin puolivuotias. Edelleenkin koira oli rohkea, nopea ja oppivainen, jokseenkin myös kaistapää alusta asti. Koira oli hirveän koirasosiaalinen koko ensimmäisen elinvuotensa. Se tuli aina juttuun kaikkien kanssa, eikä ikinä edes rähähtänyt kenellekään. Vieraista ihmisistä se ei juurikaan välittänyt, muutaman kerran metsässä se lähti haukkumaan ihmisiä (johon näin jälkeen päin ajatellen oli pitänyt puuttua tiukemmin).  Kotiin tulevat vieraat olivat ok.


1-2v: Koiran kasvaessa ”aikuiseksi” reilun vuoden ikäisenä, kaikki yhtäkkiä muuttui. Eihän tämä yllättänyt, murrosikä ja niin edelleen, mutta samojen ongelmien kanssa painitaan edelleen ja se on isompi ongelma. Olen miettinyt, koska tarkalleen tapahtui se, että Rommi ei enää sietänyt ketään toisia koiria, mutta en saa sellaista tapahtumaa päähäni, jossa Rommi oli rähähtänyt jollekin. Koska aloin varomaan toisia koiria Rommin kanssa? Aksassa kierrokset nousivat nousemistaan, ennen kuin tapahtui se mikä omalta osaltaan aiheuttaa meitä kehittymästä. Rommi siis puri yhtä kouluttajaa kunnolla käteen, onneksi mitään pahempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Aksa jäi ja samoin tokossa alkoi mennä huonommin, mutta treeneissä käytiin kyllä. Noin puolitoista vuotiaan Rommi alkoi ensimmäisen kerran epäilemään meille tulevia vieraita ja teki pari ns. valehyökkäystä, joissa molemmissa kohteena oli lapsi, reilu 1v. ja 10v. Kesällä Rommi myös kastroitiin, mutta minkäänlaista muutosta käytökseen sillä ei ollut. Rommin ollessa reilu 1,5v. päätin myös, että en voi koiraa vapaana pitää, koska näin kesälomallani joka yö unta jossa Rommi lähtee räyhäämään vieraille ja puree niitä. Lenkkeily ei ollut enää kovin kivaa, kenellekään! Loppu vuodesta olikin kaikki hajalla ja mietin tosissaan haluanko pitää koiran. En oikein uskaltanut viedä koiraa enää mihinkään.



2-3v: Mennyt vuosi on ollut sekin raskas, mutta todella opettavainen. Ehkä yksi pelottavimmista oli Rommin ensimmäiset rallytokokisat ja mittauttaminen. Muut jännittävät itse suoritusta, mutta minä jännitin sitä kuinka saan koiran räyhäämättä vietyä halliin häkkiin ja häkistä kehään ja suorituksen jälkeen pihalle. Selvisin ilman sen kummempia rähinöitä, mutta ei se helppoa ollut. Ulkokisat olivatkin jo helpommat, joskaan koira ei radalla juurikaan kiinnittänyt muhun huomiota :) Kesällä muutettiin ja olin ennen muuttoa kasannut jo melkoisen paljon paineita siitä kuinka huonosti koira voi kerrostalon käytävillä käyttäytyä. Kaiken kuukkuraksi Rommi nappasi vähän ennen muuttoa naapuria hihasta postilaatikoilla kun se tuli liian lähelle ja olin niin tyhmän luottavainen koiraa kohtaan. Käytävillä ollaan toistaiseksi pärjätty hyvin ja Rommin helpotukseksi tässä talossa asuu paljon vähemmän lapsia kuin aikaisemmassa asumuksessa. Mummeli ovat satakertaa helpompia kohdattavia. Kotiin tulevat aikuiset vieraat Rommi hyväksyy nopeasti, joskin meillä käy todella vähän koiralle outoja vieraita. Lapset sen sijaan saavat niskavillat helposti pystyyn ja koira pyrkii blokkaamaan vartalollaan lapsia. Nämä ovat tilanteita joissa en oikein tiedä kuinka käyttäytyä!?! Olen kuitenkin onnistuneesti saanut totutettua muutamalla kerralla myös lapsen kivaksi asiaksi koiralle, se vaan vaatii lapseltakin jo vähän ymmärrystä tai ainakin kykyä ottaa ohjeita vastaan. Samoin Rommille on pystynyt opettamaan uuden koiran, mutta koiran pitää olla sellainen joka ei provosoidut alkuräyhäyksestä. Kun Rommin sisäpiiriin pääsee, se ei unohda, eikä se muuta mieltään, eikä se ikinä koskisi hampaillaan ”omiin”.

Aikalailla päivälleen kolme vuotta on Rommi rikastuttanut meidän elämää. Helppoa se ei monestikaan ole ollut, mutta Rommissa on niin paljon hyvääkin, että eiköhän tämä kaikki vaiva ja hampaiden kiristely ole joskus sen arvoista. Väitän tuntevani koirani paljon paremmin kuin vuosi sitten ja tunnistan vaaran paikat. Koira harvoin enää pääsee yllätämään käytöksellä, muuta kuin positiivisesti.

lauantai 3. tammikuuta 2015

Mennyttä ja toivoa tulevasta

Aika joka vuotisen toteumat ja tavoitteet postauksen. Joulut ja uudet vuodet alkavat olla juhlittuna, joten aikakin käntää katseet eteenpäin. Ensin kuitenkin pari sanaa uudesta vuodesta, tuosta joka koiran omistajan lempijuhlasta. Uusi asuinpaikka oli varsinaisen pommituksen kohteena jo monta päivää ennen aattoa ja varsinainen sota oli käynnissä aattona. Aatto aamusta lähdettiin kuitenkin treenaamaan pitkästä aikaa Tallille itsekseen. Zorro teki pientä tokoilua, mutta varsinaisena aiheena oli kontaktit ja keppejä tehtiin myös. Kerran sain Zorron tuleen puomilta läpi, mutta muuten koira oli varsin tarkkana. Päätin muutenkin, että jätän kontaktit kokonaan käskyttämättä, koska kyllä tuo tietää, että niille pitäisi pysähtyä. Yhtä hyvin tai huonosti siis nuo tuntuvat toimivan ilman käskyäkin, mutta en ainakaan kisoissa enää mokaa käskyttämällä liian kovaa. 

Myös Rommi pääsi treenaamaan pitkästä aikaa. Pientä tokoa isolla äänellä. Tokoillessa mun pitäisi muistaa, että ääntely monesti helpottaa kun Rommi pääsee ensimmäisen kerran leikkimään lelulla. Purkaa ilmeisesti ylivirettään repimiseen... Rommi pääsi tekemään myös vähän keppejä, jotka oli kyllä aika hyvin unohtuneet. Tekniikka on kyllä tallella, mutta sisäänmenot ja rytmistä kiinni saaminen on vaikeaa. No onko tämä ihme jos se on päässyt varmaan kaksi kertaa kokeilemaan tänä vuonna :D Puomin kontakti oli taas edelleen täydellinen. Kova loppuun asti ja stoppi oikeaan kohtaan. Saisi Zorro ottaa vähän mallia. Treenailujen jälkeen pojat pääsivät riekkumaan vielä aina ihanan Milon kanssa. Zorro kyllä jäi mielellään vähän taka-alalle ja Rommi taas oli hiukan liian innokas alkuun, mutta saatiinhan ne kunnon painitkin pystyyn. Muutama kuva tästä löytyy Nassun blogista: http://milobc.blogspot.fi/2014/12/ahaa-elamyksia-painia-menneen-muistelua.html

Viime vuoden tavoitteet ja toteumat:

Zorro:
Agility:
Jatketaan humputtelua entiseen malliin. Käydään kisoissa hakemassa se viimenen nolla jos siltä tuntuu... 
Nolla saatiin kolmosista ja suureksi yllätyksesti Zorro mitattiin kesäkuussa mediksi. Muutama startti kakkosissa ja siirto kolmosiin. Kolmosissa ehdittiin tehdä 6 rataa. Tuloksina 3 hyllyä, 2 yliaika vitosta ja yksi nolla! Enpä olisi uskonut, että päästäisiin näin paljon kisaamaan, mutta kivaa on ollut.

Toko:
TK1 heti alku vuodesta. Loppu vuodelle AVOimen luokan korkaus!
TK1 saatiin, mutta avointa ei korkattu. Mielenkiinto ei oikein riittänyt treenamaan.

Rally-toko:
Motivaatio pula on tällä hetkellä melkoinen lajin suhteen. Kunhan laji virallistuu toukokuussa niin ruvetaan tekemään RTK4. SM-kisoihin osallistuminen, mikäli ovat jossain järkevässä paikassa.
RTK4 saattiin syyskuussa SM-kisoissa Hangossa. Eli tavoitteet tuli täytettynä. Plussana vielä SM kisoijen yksilöiden 9. sija ja joukkue hopea. Loppuvuodesta vielä PM:ssä 4.sija

Jälki:
Treenataan mahdollisimman usein, mutta Rommi menee tässä etusijalle. Kohotetaan koiran itseluottamusta myös taajamajäljille!
Zorro pääsi loppu vuodesta treenaamaan enemmänkin ja on tullut varsin päteväksi koiraksi. Ihan viimeisillä jäljillä on taas epävarmuus nostanut päätään.


Muuta:
BH koe kiinnostaisi suorittaa, vaikkakaan PK puolella ei muuten jatkettasi.
Terveenä halutaan tietysti pysyä!
Eipä kyllä ollut haluakaan BH:seen. Terveyttä sen sijaan riitti koko vuodelle, eikä rokutuksia lukuun ottamatta lääkärillä käyty. Lihaksisto on myös pysynyt hyvässä kunnossa läpi vuoden.


Rommi:
Toko: 
Jatketaan treeneissä käymistä, mutta pääpaino Rommin käyttäytymisessä ja keskittymisessä ei niinkään pilkun viilauksessa lajin suhteen. 
Treenailemassa ollaan käyty epäsäännöllisen säännöllisesti. Enemmän olisi vielä saanut tehdä käyttäytymis/keskittymistreeniä.

Rally-toko:
Ehkäpä RTK1 virallistumisen jälkeen, katsotaan mitä tapahtuu säännöille...
Kaksi tulosta saatiin alokasluokasta ja kerran käytiin epiksissä. Kauheesti ei olla treenattu, mutta helppojahan nuo alokkaan kyltit on.


Jälki:
Tähän panostetaan niin paljon vaan kun aika ja rahkeet riittää. Tavoitteena päästä treenaamaan 1krt viikossa. Jos treenit jatkuu hyvissä merkein ja minä opin paremmin lukemaan koiraa, niin jatkokurssin suoritus voisi olla mahdollinen.
Ollaan käyty paljon treenaamassa tai aina kun siihen mahdollisuus on ollut, n. 2krt/kk. Kehitys oli alkuvuodesta vielä kova, mutta syksyllä otettiin takapakkia. Tauon jälkeen Rommi on taas mennyt paremmin.

Muuta:
Arjen saaminen kuntoon on kuitenkin Rommin ykkös tavoite tulevalle vuodelle. Varmat ohitukset myös hankalissa tilanteissa. Käyttäytymisen kehittäminen niin uusissa koira- kuin ihmiskontakteissa. (Vink vink: kyläilijötä tarvitaan!) Vapaana ulkoilua olis todella hienoa päästä harrastaa, nykyisen liina systeemin sijaan... Ainakin yksi uusi koiraystävä Rommille! Rommin treeneistä täytynnee tehdä tarkempaa suunnitelmaa myöhemmin.
Arjen kanssa tehdään työtä edelleen ja tuskinpa se ikinä loppuu. Ohituksissa pärjätään paremmin ja harvoin homma räyhäämisesksi menee, mutta varmuutta ei tosiaan ole. Jos jotain ollaan opittu, niin ainakin osaan lukea koiraa paremmin ja tunnistaa vaikeat tilanteet. Uusi ystävä Rommille saatiin, Milo <3. Eikä se todellakaan ollut vaikeata kun vaan vasta puoli oli sopiva. Myös suhteet systeriin on edelleen kunnossa. Edellenkin sorruin päämäärättömästi treenailuun, hyi mua. Vapaana Rommi pääsi juoksentelemaan keväällä ennen MH:ta ja nyt kuonokopan kanssa ollaan käyty pari kertaa lenkillä. Ei merkittävää parannusta...

Rommin selän kipuilu aiheutti loppu vuodesta harmia ja taukoa mm. jäljestykseen. Jumppa ja venyttely auttoi, mutta nyt allekirjoittanut on taas laiskistunut, joten toiset hyit mulle :)

Tavoiteet 2015

Zorro
Agilitya jatketaan niin kauan kun koira vaan jaksaa. Käydään kisoissa ainakin Tampereen suunnilla. Yritetään saada myös kisakontaktit kuntoon.

Tokoillaan jos huvittaa ja kisoihin mennään kunhan ollaan valmiita niihin. Saattaapi olla, että menee kesällä taphtuvan sääntömuutosten jälkeiseen aikaan. Yritetään nyt siis se avo korkata.

Rallyn kanssa en tiedä mitä tekisin. Jos saisi yhden valion arvoon aiheuttavan tuloksen joskus, voisi se luoda uskoa jatkaa kisailua. Saas nyt nähdä...

Jälkiä tehdään aina kun vaan sopii aikatauluhin. Jatkokurssi keväällä on mahdollinen. Pitäisi kasvattaa omaa luottoa koiraan

Rommi
Rallysta haetaan se RTK1 alkuvuodesta, ehkä jo helmikuun kisoista. Sitten se on siinä kisailujen osalta.

Agia ja tokoa voidaan käydä höntsäämässä, mutta järkevästi ajatuksella. Keskitytään rauhoittumiseen.

Jälkeä pyritään tekemään mahdollisimman paljon ja toivottavasti saataisiin ongelmat korjattua. Jatkokurssi ja tosi etsinnät kiinnostaa ja voisivat olla mahdollisia jo tänä vuonna.

Muuta: Toivottavasti saadaan Trelle BAT 2.0 käytännön treenejä. Syksyllä kävin seminaarissa, mutta käytännön toteutusta kaipaisin. Täytyy tästä kirjoitella tarkemmin kun vaan on aikaa. Vielä helpompaa arkea ja ainakin yksi uusi koiraystävä tänäkin vuonna pitäisi löytää!