Tasaista arkea

Pientä hiljaisuutta on taas ollut ilmassa blogin suhteen johtuen nettiongelmista sekä siitä, että eipä ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Rommin viikottainen ryhmä agiryhmä loppui ja tällä hetkellä treenataan taas vaan omatoimisesti. En vielä ole edes hakenut Tamskilta ryhmää, mutta ehkäpä sitä pikku hiljaa täytyisi... Kohta kuitenkin päästään Rommin kanssa treenaan Zorron ryhmään kun Zorro jää saikulle. Pallien poisto aika on tosiaan varattu reilun viikon päähän. Saas nähdä kuinka sekin tulee meitin elämään vaikuttaan. Toiveissa olisi, että herran elo vähän helpottaisi kun ei tarvitse leuvat väpättäen vetää hajujen perässä.

Tällä viikolla meillä meni agitreenit hyvin Zorron kanssa. Jotenkin on vaan motivaatio treenaamiselle on hiukan hukassa. Ehkäpä se johtuu siitä kisauran lopettamisesta. Luultavasti tauko tekee kuitenkin hyvää myös minun motivaatiolle. Rommin kanssa treenaaminen on niin erilaista. On niin paljon opeteltavaa ja onnistumisen iloa. Onhan se huutaminen rasittavaa, mutta pikku hiljaa oma korva on jo tottunut siihen.

Rommin kanssa oltiin tokotreeneissä ja Rommihan yllätti iloisesti, jälleen! Ensin tehtiin luoksepäästävyys muutaman kerran. Rommi pysyi hienosti joka kerta istumassa ja oli täydellisen välinpitämätön "tuomaria" kohtaan. Sitten tehtiin paikkamakuu. Rommi ei ole ikinä tehty sitä rivissä outojen koirien kanssa ja sillä mä en uskaltanutkaan kovin kauas mennä. Nätistihän se makasi koko ajan (n.2min) ja kerran kävin välissä palkkaamassa. Ehkä Rommin kanssa ei jouduta tämän asian kanssa tapppelemaan yhtä paljon kuin Zorron. Tehtiin myös liikkeestä maahan menoa, mikä on kuulemma meillä niin hyvin hallussa, että kannattaa keskittää enempi energia nyt siihen seisomiseen. Siihen saatiinkin nyt hyvää vinkkiä kuinka tehdä stopista terävä. Loppuun otettiin vielä seuruuta. On se vaan niin vaikeeta kun mä en vaan osaa sitä opettaa koiralle. Nyt yritetään koiralle opettaa sitä, että seuraaminen=kontaktin pitäminen ja yritän joka päivä nyt tehdä treeniä tämän eteen. 

On my way to China

Zorro maastoutuu hiekkaan

 

Suunnistajat

Mäkijuoksutreenit: ensin ylös

ja sitten alas

Viikko 37

Tiistaina oltiin Rommin kanssa SDP:n treeneissä. Ensin tehtiin rataa, jossa oli pari takaaleikkaus kohtaa. Ajoitus tuppaa olemaan mulle hankalaa, mutta koira lukee takaaleikkaukset todella hyvin, eikä kertaakaan pyörähtänyt väärään suuntaan. Radalla oli 8-9 estettä, mikä on pidempi mitä ikinä ennen ollaan tehty, mutta monta kertaa päästiin alusta loppuun suhteellisen puhtaasti. Toisena kohtana tehtiin välistäveto treeniä. Me ei aiemmin ollakaan juuri tehty sitä ja sen kyllä huomasi. Rommi ei lukenut ohjausta, eikä tajunnut mitä siltä haluttiin. Mulla oli myös tässä ongelmia ajoituksen kanssa. Joko olin liikkaa edellä tai sitten ihan likaa jäljessä. No tietääpä ainakin mitä tulee treenata ihan tosisaan…

Keskiviikkona oltiin Zorron kanssa tokoilemassa. Tehtiin käskytettynä seuraamista, jossa pääpaino oli nopeuden muutoksilla. Zorro teki ehkä parhaan seuraamisen ikinä! Takapalkka oli käytössä niin kuin nykyään aina. Monesti palkka hieman häiritsee keskittymistä, mutta nyt se unohti kokonaan sen ja seuraasi minua tujottaen ja pitäen kohtuu hyvää paikkaakin. En tiedä mistä se johtui, mutta ehkäpä se piti sitä kiinnostavampana kun vauhti muuttui ja tehtiin myös mm. juosten käännöksiä mitä ei vissiin olla ikinä ennen tehty. Seuraamispätkä oli oikeesti tosi pitkäkin ja meinasin sen lopettaa monta kertaa jo aiemmin, mutta mielenkiinto säilyi kuitenkin loppuun asti. Paikkamakuu oli samaa shittiä kun se nyt on ollut jo pitkään. Nousi kaks kertaa istumaan ja oli kokoajan levoton. Tiedän, että mun pitäs vaan treenata tätä niin paljon, mutta sen treenaaminen on niin persiistä. Nouto ulkona on Zorrolle jotenkin tavattoman hankalaa. Se lähtee aina häiröilemään johonkin kapulan kanssa. Se teki myös tee-se-itse hyppynoudon. Hyppyeste oli pari metriä sivussa meistä, niin tyyppi päätti hakea kapulan hypyn kautta ja palasi vielä hypyn kautta, mutta lähti siitä sit omille teilleen. Ikinä ei siis hyppynoutoa ole tehty!

Torstaina oli Rommin vuoro tokoilla. Meillä alkoi siis eskari Herhaun riveissä. Olihan se heti Rommia kovin kiihdyttävää nähdä muita koiria tollain ja kyllä se sitten piippasi. Tokossa tuo äänekkyys tulee olemaan suuri ongelma tulevaisuudessa, joten pitää kiinnittää kyllä heti siihen huomiota. Alkuun tehtiin noutoa. Rommin kanssa ollaan hieman aloiteltu ja koira on oppinut, että kun kapulan nostaa ja heittää ilmaan, saa namin. Jippii, ei oo siis ihan putkeen mennyt treenit. Nyt saatiin paljon hyvää vinkkiä pidon opettamiseen ja pieni ahaa elämys oli se, että koira pitää kapulaa suussaan mieluummin kun se liikkeessä! Pakko pidolla Rommi ei ole oppinut kuin sen, että kapulaa ei kannasta ottaa mun kädestä suuhun… Nyt kuitenkin niin, että jättää koiran istumaan ja kapulan muutaman metrin päähän ja ite siitä vielä muutaman metrin ja pyyttää koiran luokse siten, että kapula tulee noukkia matkalla, saatiin jo onnistuneita toistoja. Sitten tehtiin kontaktin ottoa häiriössä. Tätä meidän pitää vielä vahvistaa, että Rommi ottaa kontaktia juuri muhun, eikä nakkiin. Hyppyä tehtiin Rommin kanssa ihan ensimmäistä kertaa. Eihän se suuri ongelma ollut, mutta tässä nimenomaan kiihtyminen ja sähläys tulle olemaan ongelma. Puhuttiinkin siitä, että pitää tehdä hyppytilanteesta aina hyvin tylsä ja rauhallinen hetki, ettei Rommi vedä turhia kierroksia. Kaiken kaikkiaan oli hyvät treenit ja hyvä koutsi joka ymmärtää hyvin tällaisten paimenien ongelmat!

Perjantaina laiskotti astetta enemmän ja mentiin vaan molempien kanssa koirapuistoon. Zorro löysi elämänsä naisen (jälleen) ja lutkutti sitä kokoajan. Kun narttu lähti, meinas tappelu tulla toisen uroksen kanssa. Englannin bulldoggi yritti pomottaa Zorroa, eikä Zorro sit ihan taipunut sen tahtoon. Sen jälkeen Zorro oli niin kireenä ja uroskin pyrki kokoajan iholle, että lähdettiin sit vaan meneen. Taas kyllä näki miksei Zorron kanssa ole kiva käydä koirapuistossa…

Lauantaina mentiin Tallille treenaileen itekseen. Tehtiin nyt target teamin treenistä päällejuoksu kohtaa. Rommi meinasi karata selän taakse tiukassa kurvissa, mutta muuten meni hienosti. On kyllä niin hienoo kun koira irtoaa putkeen noin hyvin. Tehtiin samaan myös Zorron kanssa ja sekin irtosi vallan mainiosti. Paljon paremmin kuin olisi luullut. Molempien kanssa tehtiin myös välistä vetoa. Zorron meni välillä kuin unelma, mutta toisinaan tuli aivopierujakin. Rommin kanssa saatiin onnistuneitakin toistoja, mutta vielä tarvitaan perustreeniä paljon lisää. Loppuun tehtiin molempien kanssa muutama perussarja (hyppyjen väli 6,5 jalkaa). Zorro hyppää kyllä tosi kivasti sitä tai näyttää tosi siistiltä. Rommi vähän sähläsi, mutta korjasi kyllä myös hyvin. Ongelmana oli vaan se, että tyyppi hyppäsi välillä koko välin yli. Palkan paikkaa vaihtamalla saatiin sitä korjattua, mutta ongelma palasi sitten taas.

Sunnuntaina oltiin Takkujen kentällä agikisoissa. Olin ajatellut, että tämä kisa jää meidän viimeiseksi ainakin toistaiseksi. Toivoin tietysti, että saataisiin viimeinen luva ja sitä kautta serti, mutta toisaalta vaan toivoin hyvän mielen rataa. Noh, toisin kävi ja olin enemmän pettynyt kuin ikinä ennen kisojen jälkeen. Rata oli melko hankala, mistä kertoi sekin ettei yhtään nolla tulosta ykkösillä tullut. Toisaalta kyllä me siitä oltaisiin voitu selvitä ihan hyvin. Keinu oli valitettavasti radan alkupäässä, eikä Zorro suostunut siitä menemään yli vaikka mitä yritin. Noh ajattelin, että tehdään tästä nyt sitten edes hyvän mielenrata. Muutama este menikin taas ihan hyvin, mutta puomille koira pysähtyi, katsoi minua ja totesi, että tää oli nyt tässä ja lähti radalta! Voi luoja, ei se nyt ikinä tommosta ole tehnyt. Olin niin kiukkunen kun kävin hakemassa koiran kiinni, että ei tosikaan. Tuli kyllä todellakin sellanen olo, et tää oli nyt tässä! Zorro joutais vaikka rukkasiks. Videolle tätä farssia ei tullut ikuistettua, koska unohdin muistikortin koneesseen kiinni ja hyvä niin. Onhan se selvää, että turhaa meidän on mennä agiradoille enää, kun keinu on mennyt taas vain huonompaan suuntaan.

Pikaisesti ruuasta

Muutama sana taas koirien syömisistä. Viimeksi kun asiasta kirjottelin, miten sitä miten pääsisi eroon pelkästä nappulan syöttämisestä, koska se ei vaan tunnu hyvältä. Sillon koirat saivatkin epäsäännöllisen säännöllisesti jotain raakaa mössöä nappuloiden sekaan.  Nyt olen tässä jo reilu kuukausi sitten siirtänyt koirat kokonaan 50-50 ruokailulle. Käytännössä koirat syövät aamuruualla nappulaa ja iltaruualla lihaa. Lihana meillä käytetään yleensä Musch sika-nauta jauhelihaa. Nyt pakastimesta löytyy myös lohta. Kokeiltiin myös Musch kana-ateriaa joka sopi ainakin pienissä määrin myös Zorrolle vaikka luuta sisältääkin. Tätä voisi kokeilla toistekkin!

Hyvinhän tämä liha painotteinen ruokinta on koirien kroppiin vaikuttanut. Zorro on saanut nyt kadonneet kilot takaisin ja on nyt hyvässä painossa. Rommikin on alkanut keräämään enempi massaa kun pituuskasvu on kokolailla loppunut. Koiran säkä oli viimeksi mitattuna 56cm. Näin ruokinta ei tule edes sen kalliimaksi mitä se on, päinvastoin Rommin ruokailut tulee paljon halvemmaksi. Suurimman osan pakastimen tilastahan nuo ruuat vie ja pientä viitseliäisyyttä vaaditaan, mutta näillä mennään ainakin toistaiseksi.

ps. Semisti maksettu mainos:)

Istumisen hankaluus

Taas olisi yksi viikko koiraharrastuksia takana päin. Heti maanantaina tehtiin jotain mitä ei ollakaan tehty varmaan vuoteen. Lähdettiin Zorron kanssa flyball treenihin. Zorro oli yhtä surkea kun viime vuonnakin. Ei se vaan tajua sitä ideaa, miten pallo pitäs ottaa. Etuhampaillaan se käy vaan kaivamassa sen. Ehkä se ei vaan ole Zorron laji ja seuraavalla kerralla taidankin ottaa Rommin kokeilemaan.

Tiistaina oli Rommin ohjatut agitreenit. Tehtiin mm. putkeen irtoamista, mikä ei kyllä ole meille mikään ongelma. Sitten tehtiin koiran jarruttamista ennen hyppyä, mikä on kyllä ihan hyödyllistä Rommille. Loppuun tehtiin vielä ihan perus takaa leikkaus treeniä joka meni kyllä varsin hyvin. Kaiken kaikkiaan oli koiraan ihan tyytyväinen. Tuntuu, että kaiken sen karjumisen keskellä ohjattavuus on kuitenkin parantunut huomattavasti alku ajoista.

Keskiviikkona olisi ollut Zorron tokot, mutta skipattiin ne, että ehtisin olemaan kotonakin välillä. Sen sijaan käytiin molempien kanssa tokoilemassa itekseen, tai niin oli ainakin tarkoitus. Zorro sai kahdesti hirveet hepulit, eikä siten ollenkaan päässyt treenaamaan. Rommin kanssa tehtiin vähän kaikkia alokas liikkeitä, mutta ehdottomasti pitäsi muistaa/jaksaa treenata enemmän.

Torstaina olis ollut Zorrolla agit, mutta jouduttiin nekin jättää väliin mun pesiksen takia. Sen sijaan käytiin ihan vaan lenkillä kaupin metsissä. Perjantaina ei tehty oikeestaan mitään, puolisko jopa kävi lenkillä koirien kanssa.

Lauantaina aamusta mentiin Koirakoutsin hallille pitkästä aikaa rally-toko kisoihin. Edellisen kerran ollaan kisattu ja ylipäätään tehty rataa 5.5. kisoissa eli ei voi sanoo, että oltaisiin oltu hyvin valmistautuneita. Zorro oli ihan huippu vireessä ja siihen pikkuset hetsaukset kissanruuan kanssa. Meikäläinen mokasi heti ekalla kyltillä. Otin sen istuun kaksi kertaa eteen, eikä se edes istunut kunnolla ja siitä sitten heti -10 pistettä. Pujottelussa meinas jätättää koko ajan, mutta ei virhettä. Houkutuksessa oli vain helppoja leluja. Viidennellä kyltillä (360 vasemmalle) tuli -3 vp, koska peppu lähes maassa. En mä kyllä ihan ymmärrä tätä, mikä virhe se on jos melkein istuu kesken liikkeen? Eihän se sillon ole istunut! Kyltillä 9 (1-2-3-peruuttaen) tuli 3vp, koska koira ei istunut kunnolla, tai kuulemma mä en odottanut, että se istuis kunnolla. Sama virhe myös seuraavalla kyltillä (istu-180 oikealle-istu). Noh eihän se tuomari sitä tiennyt, että Zorro ei käytännössä ikinä istu tuon paremmin, eikä siitä ennen oo mitään sanomista tullut. No en tiiä pitäskö sitä kuitenkin jotenkin nyt alkaa treenaan. Luulen kyllä et sit kun pallit lähtee niin istuminenkin helpottuu. Loppu rata virheittä ja yhteensä 81 pistettä ja sijoitus2./4. Tässä sama vielä videona:http://youtu.be/ml407FA7rHE Tuomari kirjoitti lappuun vielä, että ihanaa tepusta. En tiiä miksi, mutta Zorron jaloista kuului koko ajan semmonen teputus ääni :)

Tänään lähdettiin molempien kanssa SDP:lle höntsäileen. Tein kentälle kaksi radan pätkää target teamin treeneistä. Alkuun tehtiin molempien kanssa esteitä 5-7. Zorro meni ihmeen nätisti vaikka tein sillekin viskileikkauksen hyppyjen välissä. Rommin ongelma oli se, että se juoksi aluksi ohi 7 hypystä, mutta saatiin kuitenkin paljon hyviä onnistumisia. Sitten tehtiin loppusuoran hyppyjä 24-26, siten että 24-25 väliin tehtiin takaaleikkaus. Zorro meni tosi hyvin kun lopussa oli namialusta. Rommin kanssa aluksi oli taas se ongelma, että se kiersi viimeisen hypyn. Oikealla palkan paikalla saatiin kuitenkin paljon onnistumisia. Kun molemmilla homma toimi niin, että palkka oli lopussa valmiin, aloin heittämään pallon niille palkaksi. Ajoitus on vaan niin hankalaa, mutta eipä nuo koirat siitä välittäneet tekivät vain hyviä suorituksia. Loppu suora tehtiin myös toiseen suuntaan, jotta saadaan tehtyä takaaleikkaus myös toiselta puolelta.  Lisäksi Zorron kanssa tehtiin keinua pari kertaa ja sitten paljon puomia. Rommin kanssa myös puomia ja hyvä oli kontakti namialustan kanssa.

Haastetta pukkaa

Sain Katrilta 11 kysymyksen haasteen ja poikkeuksellisesti lähdin näihin hyviin kysymyksiin vastailemaan :)

1. Millainen on ensimmäinen koiriin liittyvä muistosi?
Ensimmäiset koiraisat muistot liittyvät varmasti serkkujen spanieleihin ja niiden ihanaisiin pentuihin. Ensimmäinen koira meidän perheelle tuli kun olin 6v, ihanan kiltti Nelli (täydellinen ensimmäinen koira!)

2. Kerro muutamalla sanalla, millaisia karvatyyppejä nurkissasi tällä hetkellä pyörii?
Zorron, espanjanvesikoira, kohta 4v. Zorro on luonteeltaan hyvin pehmeä, mutta riehakas ja kova poika leikkimään. Epävarmuus paistaa koirasta läpi kaikissa oudommissa tilanteissa. Zorron tapoihin kuuluu ihmisten naurattaminen ja rapsutusten kerjäys.

Rommi, australianpaimenkoira, reilu 9kk. Rohkea ja leikkisä, mutta omalla tapaa kuitenkin rauhallinen poika. Se on oikeastaan semmonen 0--> 100 koira. Huilailevalle Rommille ei tarvi antaa kun yksi käsky niin kierrokset nousee saman tien tappiin asti. Kova käyttämään ääntänsä erityisesti agilitykentällä

3. Kuka koira / mitkä koirat ovat olleet Elämäsi koiria? Miksi?
Tähän on vaikea vastata, koska kukaan ei ole noussut ylitse muiden ainakaan toistaisesksi. Tottakai Zorrolla oma erityinen paikkansa sydämessäni ensimmäisenä ikiomana koirana, todella tärkeitä on ollut niin Nelli, Rosa kuin Rommikin.

4. Jos kaikki aikasi ei menisi koirien kanssa puuhatessa, niin mitä todennäköisesti tekisit?
Todennäköisesti tujottaisin telkkarista kaikki mahdolliset sarjat eli sohvallahan se kuluisi. Voi tosin olla, että liikuisin sitten muuten. Tällä htekllä ainakin haluaisin ehtiä käydä salilla ja esim. uimassa, mutta tunteja viikossa ei tunnut olevan tarpeeksi.

5. Mikä on hauskin koiriin liittyvä muistosi / tilanne?
Apua, en osaa kyllä nimetä mitään yhtä tiettyä hetkeä, luultavasti kuitenkin se liittyisi johonkin Zorron kuinka-saada-toinen-koira-leikkimään yrityksiin

6. Entä sydäntäsärkevin / surullisin?
Aikanaan Nelli lopetettiin vain 7 vuoden ikäisenä, se oli kova paikka, mutta toisaalta sokean koiran elämä ei ollut elämisen arvoista.

7. Mitä koiraharrastuslajeja harrastat / olet harrastanut?
Zorron kanssa harrastetaan agia, tokoa, jälkeä(omaksi iloksi), rally-tokoa, flyballia (lasketaanko jos kerran kesässä käy?), namien piilotusta, sohvalla loikoilua...
Rommin kanssa agia, tokoa, jälkeä ja toivon mukaan paljon vielä muuta

8. Mikä tekee koirien kanssa harrastamisesta niin erityistä?
Koirien kyky kehittyä niin nopeasti. Toisinaan kun itse treenaa jotain kehitystä ei huomaa, mutta koiran kanssa kova työ kyllä palkitaan. Ja sitten ne suuret onnistumisen tunteet kun saat vaikka agilityssä jonkun vaikea radanpätkän ohjattua sujuvasti.

9. Mitä ominaisuuksia arvostat koirassa eniten? Miksi?
Zorrossa sen intoa tehdä nakin eteen mitä vaan. Toisaalta Zorro osaa kertoa, että nyt ei sitten yhtään huvita niin, että minäkin ymmärrän.
Rommissa taas sen kyky rauhottua missä vaan (jota Zorrossa ei ole ollenkaan) ja korkeaa virettä ja sen tuomaa vauhtia agikentällä

10. Mikä on haaveesi koiraharrastuksiisi liittyen?
Zorron kanssa olisi niin hienoa joskus oikeasti päästä sen kanssa tokokokeeseen siten, että voin luottaa siihen, että sen kuppi ei mene nurin ja koira juokse päättömänä kenttää ympäri.
Haaveena molempien koirien osalta olisi myös pk puolen harrastukset

11. Minkälaisessa tilanteessa olet koirien kanssa 10 vuoden kuluttua?
Se on varma, että jonkun näköinne hännän heiluttaja kodistani löytyy. Onko sitten aikaa enää totisemmalle harrastamiselle, sen aika näyttää, mutta koiria en kokonaan hylkää.


Kiitos kysymyksistä Katrille. Itse en jaksa haastetta enää jakaa muille, koska kaikki tuntuvat jo vastanneet johinkin kysymyksiin!

Onnistumisia Rommin kanssa

Eilen oli Target teamin kolmas treeni kerta meille. Reenit alkoivat ensin ohjaajien kuntotestillä, jossa juostiin piippi testi, mikä ikinä kestävyys sukkula onkaan. Viimeksi olen saman testin juossut joskus lukio aikoina ja olisi kyllä hieno verrata siihen tulokseen, mutta enhän mä sitä muista. Joka tapauksessa kait mä ihan ok ajan juoksin (8,5min). Puolen vuoden päästä otetaan kuitenkin uudestaan ja katsotaan tapahtuuko jotain, pitäs vissiin tehdä jotain :)

Testin jälkeen siirryttiin tuoreilla jaloilla kentälle. Rata näytti tällä kertaa tältä: 

Kyseessä joku kolmos luokan rata jälleen, jota pätkittäin tehtiin noin viisi estettä kerrallaan. Heti alku oli melko hankala. Kuvaan on merkitty paikka mistä suurin piirtein piti alkaa ohjaamaan. Koiran tulisi siis hakea eka hyppy itsenäisesti, muuten ei ole mitään jakoa ehti tekemään valssia 2-3 väliin ja taas 3-4 väliin. Kunhan Rommi tajusi.ensimmäisen hypyn saatiin ensimmäiset viisi estettä mentyä ihan ok. Tarkaa oli 3-4 väliin tehtävän valssin ajoitus ja paikka, jottei ole koiran tiellä.

Seuraava pätkä oli 5-9 putkelta-pöydälle. 6-7 väliin tehtiin viskileikkaus, mitä ei juurikaan olla treenattu. Saatiin kuitenkin onnistumisia, vaikeinta oli vain minun pistää töppöstä toisen eteen riittävän nopeasti. En kyllä  tajua miten sitä ikinä ehtisi yhdistämään kaksi ensimmäistä pätkää.

Kolmas pätkä lähti pöydältä (9) hypylle 12. Hypylle 10 tehtiin valssi(?) hypyn vasemmalla puolella. Hypyn 11 ennakoivan valssin ajotus oli hankala, mutta päästiinhän siitäkin kun hetki hinkattiin.

Hypyltä 12 jatkettiin suoraan putkeen 22 ja siitä sitten maalisuoralle. Muurille koira käytiin kulmaamassa ja 24-25 väliin oli tarkoitus tehdä takaaleikkaus, mutta eipä me oikeen jaksettu sitä enää hinkata, joten jää omien treenien varaan.

Lopuksi tehtiin vielä esteet 13-18, jossa tuli tehdä päällejuoksu esteen 17 takana. Rommi irtosi tässä tosi hienosti putkeen hypyn takaa ja kerrankin ehdin tekeen ohjauksen kunnolla :)

Todella monipuolisesti tuli käytyä eri ohjaustekniikoita läpi. Rommi oli hyvä ja lopuksi jopa keskittynyt ja saatiin onnistumisia joka pätkällä. Aluksi se taas rääpi päätään ihan kunnolla, mutta kyllä se siitä rauhoittui kunhan antoi sille vaan hommia tehtäväksi. Lähdöissä mä kuulemma ite arvon ja siksi koiraa nousee niin helposti epävarmuuttaan. Pitää siis vain jättää koira, kävellä ohjauspaikalle ja antaa käsky ilman mitään epäröintejä, tietenkin... Ja muutenkin ripeempää toimintaa niin koira ei ehdi turhautumaan!

Rommi on myös metsässä käyttäytynyt nyt paremmin, eikä lähde huutaan ihmisille, kunhan vaan oon tarpeeksi nopea kutsuhuudossa. Kyllä siitä vielä hyvä koira tulee!

Keinuun se taas kaatui

Tänään oltiin Zorron kanssa Ylökkin kisoissa Vuorentaustassa. Ohjelmassa yksi agi rata. Toinenkin olis ollut, mutta enhän mä voinut samalle päivälle kahta keinurataa ottaa. Tuomari oli Johanna Wütrich ja rata oli varsin simppeli. Parilla valssilla pääsi radan läpi sujuvasti. Zorron vire lähdössä oli varsin hyvä ja katsomossa oli kannatusjoukkoja enemmän kuin ikinä, joten kaikki onnistumisen elkeet oli. Rimat 55cm ja keinu tosiaan radalla oli. Rata lähti varsin sujuvasti ja aina keinulle asti oltiin nollassa kiinni. Noh, keinulla koira luuli menevänsä puomia, ehkä ite käskytinkin väärin. Loppu tuloksena kuitenkin kaamee lentokeinu. Päästiin jatkaan kuitenkin rataa, mutta ei-niin-kovin-yllättäen en saanutkaan Zorroa enää puomille. Joten hyllynä maaliin!

Sama videona: http://youtu.be/3Lo3V4p-pnE

Nyt kyllä huomas mikä ongelma siinä on kun ei ollenkaan treenaa keinua ja rutiini puuttuu niin itseltä kuin koiraltakin. Tuskimpa tulen kuitenkaan suurempia temppuja tekemään tämän kanssa enää, onhan meidän huiman pitkä kisaura lopuillaan, ainakin näillä näkymin.  Parin viikonpäästä mennään nyt vielä Takkujen kisoihin ja sitten katsotaan jatkoa. Toivoisin vaan niin, että saataisiin viimeinen nolla saavutettua syksyn aikana ja siten kaikki Zorron agility tavoitteet saavutettua.

Muuten viikko on ollut varsin kiireinen. Zorro on ollut vähintääkin sekaisin. Viime maanantaina kävi hieroja, joka totesi, että oikee puoli on jumissa, vasen ei juurikaan. Ollaan nyt yritetty taas venytellä vähän useammin, jotta jumit hellittäsi. Tiistai aamuna Zorro olisi halunnut millään lähteä ulos. Paineli vaan sohvan alle eikä millän pois. Väkisin sen remmillä kävin hakemassa ja sama toistui monena muuna aamuna. Tiiä sitten oliko joku paikka tavallista kipeempi vai mitä... Ulkona kuitenkin käyttäytyi kohtuu normaalisti. Tosin MÖRKÖJÄ tuntuu olevan taas paljon liikkeellä. 

Tiistaina oltiin Rommin kanssa taas aksailemassa. Nyt treenit meni paremmin ja saatiin monia onnistumisia. Pienellä radan pätkällä mm. leijeröitiin. Lähdöissä varastaminen kyllä ärsyttää niin paljon ja sen kanssa yritetään kovasti tehdä hommia. Putkelta kun piti koira ottaa kunnolla haltuun, koira meinas käydä hihoihin kiinni jos olin vähääkään myöhässä...

Keskiviikkona tokoiltiin ohjatusti pitkästä aikaa. Zorro oli kokolailla pihalla ja mahtuihan treeneihin yhdet kunnon hepulitkin, yes! En mä kyllä tiiä jaksanko mä ton kanssa hinkata tätä lajia, kun tuntuu olevan niin kovin vaikeeta... Oon tässä miettinytkin Zorrolle jotain uutta lajia, ehkäpä jotain jälkihommia!

Torstaina ei aksailtu, koska ohjattuja treenejä ei ollut ja mulla oli oma peli. Käytiin koirien kanssa kuitenkin tekemässä pienet jäljet. Zorro oli hiukan pihalla, mutta selviytyi kuitenkin ihan ok. Rommillakin oli havaittavissa pientä keskittymistä, vihdoinkin! Tehtiin ensin namiruutu ja sitten pikku jälki mikä oli jo parempi.

Huomenna on sitten Rommin Target teamin treenit. Toivon vaan, että Rommi pystyisi näyttämään, että oikeesti ollaan edistytty varsinkin karjumisen suhteen. Treeneissä on myös ohjaajien kuntotesti. Tuskimpa tulee kummosta tulosta, mutta onhan se ihan hieno nähdä missä menee :)