perjantai 30. syyskuuta 2016

Mehän on treenattu, vk 38-39

Viime torstain rally treenejä veti tuomari Taru Leskinen. Tehtiin haastavahkoa rataa, josta Zorro suoriutui kyllä hienosti. Ei suurempia ongelmia missään, mutta kuulemma useampi kymppi olisi tullut vajaista istumisista. Miten senkin nyt taas on unohtanut! Pitää vain malttaa odottaa!

Lauantai aamuna vedin pari tuntia rallyn ratatreenejä ja tehtiin ennen niitä Zorron ja myös Rommin kanssa pikkutreenit. Rommi lähinnä vain leikki ja teki ihan muutaman lyhyen seuraamispätkän. On tuo seuraaminen kadonnut aikalailla kun ei sitä pitkään aikaan ole aktiivisesti treenattu. Zorro teki muutaman häiriköidyn merkin. Meni nameille ja meni pallolle, mutta välillä se merkkikin löytyi. Lisää treeniä siis!

Lauantaina illalla lähdettiin vielä jälki treeneihin. Zorro teki alle kilsan ilmaisu jäljen. Lopussa oli pitkä suora, mutta Zorro ajoi aika lähelle n. 300m päähän. Olisi odottanut ilmaisua aiemmin. Rommin jälki oli 1,5km pitkä ja itse olin sen suunnitellut. Eipä vaan tullut mieleen, että lähdössä oltiin aika lähellä maalia ja Rommi ilmaisikin maalin n. 300m jäljestämisen jälkeen, n. 0,5km päässä maalista. Pätevä punanuttu, tyhmä omistaja.

Tiistaina oli Demin viimeinen alkeiskurssi kerta. Pikkumusta teki niin kuin aina. Tosin nyt se on keksinyt, että myös muilla ohjaajilla on nameja taskussaan ja yrittää välillä kerjätä myös niiltä. Kurssilla ei ihan kaikkia kylttejä käyty läpi, mutta tiedän kyllä mitä meidän pitää reenata, jos joskus kisoihin mielii mennä. Ensimmäisenä se perusasento on laitettava kuntoon ja sitä kautta seuraaminen tullee myös parantumaan. Käskystä on myös opettettava koira kiertämään minut. Tämä helpottaa sekä saksalaista että eteentulojen oikealta sivulle tuloja. Liikkeestä maahan, alusta alkaen. Koira ei osaa mennä suoraa seisomasta maahan vaan kun tarjoaa aina istumista ensin. Viimeisenä koiran kiertämis -kyltit. Paljon on tehtävää, joten katsotaan niitä kisoja joskus ensi vuonna :)

Keskiviikkona oltiin sovittu etsijäkoiraporukalla nosework treenit. Vettä tuli kuin esterin ahterista, joten treenit jäi lyhyeksi, eikä Rommi oikein ehtinyt saada edes ideasta kiinni. Paremmalla säällä sitten uudestaan.

Eilen oli Zorron rallyt koutsilla. Tehtiin merkkiä radalla häiriköitynä. Ekalla kierroksella koira oli pihalla kuin lumiukko ja meni taas jokaiseen hämyyn. Myös sininen merkki vihreällä alustalla tuntuu olevan mahdoton Zorrolle hahmottaa ekalla kerralla. Toisella kierroksella kikkarapää tsemppasi ja teki kaikki merkit kerrasta oikein. Radalla oli myös sivulla peruutus joka onnistui molemmilla kierroksilla. Ensimmäiset kisat pitkän tauon jälkeen on kennelpiirin mestaruuskisat marraskuun alussa. Kuukaudessa pitäisi päästä vähän parempaan vireeseen, varsinkin ohjaajan.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Vk 37 ja vähän seuraavaakin

Viime viikon treenit alkoi Demin rally alkeilla. Tehtiin mm. saksalaista, joka osottautui sekin hankalaksi tuollaisen kääpiön kanssa. Hihnan kanssa pelaaminen, kyykkiminen ja koiran kanssa eri suuntaan pyöriminen on vain niin hankalaa kuin se kuulostaakin. Onneksi tuo pikkumusta on nopea oppimaan. Seuraaminen juosten leviää ihan käsiin ja koira katoaa kauhean kauas. Voi kun saiskin sen kanssa ennemmän treenikertoja, se olis ihan just kisakunnossa (no ei nyt oikeesti).

Torstaina oli Zorron rallyt Koutsilla. Tehtiin lyhyitä, muutaman kyltin häiriö/houkutus pätkiä. Kikkarapää on selvästi edistynyt jo nyt näissä, vaikka treenejä ei ole kuin muutamat tehtynä. Edelleenkin se menee helposti ruoka ja ihmishäiriöihin. Lelut se yleensä katsoo, mutta ei jää kiinni niihin. Selvästi treenivire on nyt myös mennyt parempaan suuntaan, eikä Zorro ota nokkiinsa niin helposti. Se on myös keksinyt uuden tavan reagoida huomautuksiin; Juostaan äkkiä Kristan helmoihin karkuun :D Noh, ainakin sillä on kivaa ja en kyllä itsekkään muista nauraneeni koiran toilailuille treeneissä näin paljon kun tänä syksynä.

Lauantaina olisi ollut mahdollisuus aloittaa Rommin etsijäkoirien jatkokurssi, mutta koska jalka (vai selkä?) ei edelleenkään toimi kunnolla, niin ei haluttu rasittaa koiraa turhaan. Lähdin kuitenkin molempien koirien kanssa treenamaan. Ensin Zorro sai tehdä melkein 2km pitkän taajamajäljen. Eteni välillä ihan kivasti, mutta pientä epävarmuutta oli paikoitellen havaittavissa. Ilmaisu (kai) tuli n. 400m päässä, mutta tosiaan sen ilmaisut on niin vaikeita tulkita, että voi olla et sitä ei vaan huvittanut enää tehdä hommia. Ajattelin nyt ottaa Zorronkin kanssa enemmän jälkitreeniä, koska aksahaaveet on nyt sen osalta kuopattu. Eli ilmaisu treeniä on luvassa, toivottavasti vielä tällä viikolla.



Rommin kanssa tehtiin kaksi ilmaisutreeniä siten, että maali oli 50-100m päässä piilossa, mutta näkyvilllä oli häiriökoira n. 50m päässä. On se jännä miten koiralle kuitenkin näköhavainto on niin tärkeä ja molemmilla kerroilla yritti ensin ilmaista häiriötä, mutta vaihtoi kuitenkin oikeaan koiraan kun palkkaa ei herunut. Hyvä treeni joka sopi myös saikkulaiselle!

Eilen oli jo Demin neljäs rally-toko kerta. Taaskaan ei päästy treenamaan treenien välissä, joten tunti käytettiin taas turhankin tehokkasti. Istu-maahan-kierrä koira oli haastava tehtävä ihan niinkuin oletinkin. Saksalaiset toimi jo paremmin ja muutenkin selän takaa kierto toimi vähän helpommin. Tehtiin lopuksi (liian) pitkää rataa. Hirveellä tsempillä taisteltiin läpi, mutta kyllä se oli liikaa molemmille. Istu-maahan-kierrä koira -kyltillä Demi väsähti niin, ettei osannut mennä enää maahan, mutta muuten tuo meni ihan ok:sti. Tässä videota pikkumustan tekemisestä.

Murheen kryyni on perusasento. Eihän tuolla ole mitään käsitystä asiasta, enkä oikeen tiedä kuinka sitä treenaisin. Kädellä vetämällä on omat opettu mutta kun koira on niin pieni, ei mun selkä kestä tehdä sitä seisaaltaan. Tein sitten polvillani ollessa, mutta en tiedä yhdistääkö tuo koira sitä, ei ainakaan näillä treenimäärillä. Toisaalta haluasin opettaa sen laatikolla, mutta niin ikään vaatii pirusti treeniä. Ei taida olla oikotietä onneen tässäkään asiassa :D

maanantai 12. syyskuuta 2016

Treenit, vk 36

Tiistaina oli pikkumustan toiset alkeiskurssitreenit. Tehtiin edestä sivulle tuloja selän takaa. Argh miten vaikeeta kun tuo koira ehtii istuman neljä kertaa ennen kun ehdin vetämään sen oikeaan paikkaan sivulle. Varsinkin hihna kädessä ihan mahdoton tehtävä. Pään vaivaa tuotti myös istu-kierrä koira -kyltti. Demin oli äärimmäisen vaikea istua paikallaan kun menin sen selän taakse. Etupalkalla sai tämänkin paremmin toimimaan. Perusasennosta maahanmeno alkoi toimimaan pienen treenin jälkeen. Seuraamisessa pitää muistaa palkata läheltä jalkaa, koska nyt kun muutaman kerran olen tallannut koiran jaloille, se on alkaanut ottamaan etäisyyttä :) Treenattavaa olisi siis hirveästi, mutta kun koira ei asu samassa taloudessa, ei päästä päivittäin treenaamaan. Itse asiassa ei ole treenattu ollenkaan nyt treenien välissä, joten kehitys ei ole huimaa. On niin paljon helpompaa treenata päivittäin pikku pätkiä, kun aina pitkä setti kerrallaan ja montaa eri asiaa.

Torstaina oli Zorron treenit koutsilla. Tehtiin helppoa rataa häiriöillä. Oli lelua ja namikuppia, höpöttelevä makaava ihminen. Zorro suoriutui yllättävän hyvin, eikä mennyt häiriöistä jumiin niin kuin viimeksi. Kyllä se ne kaikki huomaa ja kontakti tippuu, mutta ottaa kuitenkin käskyt kohteliaasti vastaan ja suorittaa tehtävät, joskin vähän hitaasti. Ensimmäisenä kylttinä radalla oli 360 vasemmalle, mikä on vaikea tehtävä heti alussa, kun koira ei edellenkään lähdössä ole niin hyvin mukana kuin pitäisi.

Kotona on Zorron kanssa tehty häiriötreenejä. Jotain hyvin pientä edistystä on havaittavissa, mutta jatkamme harjoituksia edelleen. Myös peruuttamista ollaan tehty. Paljon liikkeelle lähtöjä ja nopeita käännöksiä, jolloin koira ei voi autopilotilla ampua taaksepäin täysiä. On se aika pätevä, vaikken aina sitä uskokaan.

Rommi jatkaa sairastupalaisena. Edelleenkään ei koira hyppää eikä venyttele takapäätään. Lenkillä pärjää jo hyvin, eikä ole kiljunutkaan kivusta juurikaan. Selkälihakset on kadonneet tämän episodin johdosta. Pitäsi uida, mutta kun koira ei suostu. Ollaan nyt kuitenkin yritetty vahvistaa selkää vanhoilla jumppaohjeilla ja oon yrittänyt ravuuttaa sitä joka lenkillä.

perjantai 2. syyskuuta 2016

Project Rommi - Osa 4: Australianpaimenkoira, rodun (ongelma) ominaisuuksia


Tämä teksti on aikanaan jäänyt hautumaan luonnoksiin keskeneräisenä, mutta uudestaan sen luettuani totesin edelleen ajattelevani samalla tavalla ja ehkäpä se jollekin rotua suunnittelevalle tarjoaa jotain uutta näkemystä.

Tosiasia on, että Rommin ongelmat eivät ole kovinkaan harvinaisia rodussa. Suurin osa on varmasti päässyt paljon helpommalla kuin me, mutta liian usein varsinkin agilitypiireissä on tullut vastaan paljon ylivireisiä aussieita, jotka viripäänä vain juoksevat esteistä läpi. En väitä olevani rodun kummoinenkaan tuntija, koska omakohtaista kokemusta on vain reilut neljä vuotta. Sain käsiini loistavan artikkelin, joka kokonaisuudessaan löytyy täältä. Jos olisin saanut artikkelin käsiini silloin kun rotuvalintaa Rommin kohdalla tein, olisin saattanut valita toisin. Ajattelinkin avata artikkelin ajatuksia omasta näkökulmasta ja kokemuksista.

Älykkyys

”Aussiet ovat älykkäitä ja oppivat perustottelevaisuus käskyt äärettömän nopeasti, tämä on kuitenkin vain yksi osa aussieiden älykkyydestä. Aussiet ovat ongelmanratkaisijoita ja hyvin tunnettuja itsenäisyydestään ja kyvystään tehdä omatoimisia ratkaisuja. Aussien maailmassa ei ole ”rajoja”…ainoastaan mahdollisuuksia.”
”Jos ruuan luokse pääsemiseen tarvitaan kaapin oven aukaisua, työpöydälle hyppäämistä, repun repimistä tai joulusuklaiden kuorimista, aussie kyllä löytää keinon saada haluamansa.”
Tämän voin ainakin voin allekirjoittaa täysin. Rommi on äärimmäisen älykäs ja sille on todella helppoa opettaa uusia temppuja. Varmasti moni on kuullutkin kun haukun Zorroa tyhmäksi kikkarapääksi, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä kuinka hitaasti ja putkiaivoisesti vesikoiran aivot toimivat aussieen verrattuna. Siinä on meinaan vissi ero! Toisin kuin monilla aussieilla, Rommilla ei ole ikinä ollut mitään tarvetta karata pihasta tai edes sisältä vaikka ulko-ovi on jäänyt auki. Ongelmanratkaisukyvyt tulevatkin paremmin esille ruuan hankinta taitoina.

”Aussie oppii nopeasti ja se nauttii haasteista. Jatkuva saman asian hinkkaaminen alkaa nopeasti tylsistyttää koiraa ja voi jopa saada koiran inhoamaan harjoittelua.”
Rommi osaa keksiä omiaan treenitilanteissa, mutta kestää kyllä hyvin toistoja. Se ei yleensä toista tekemäänsä virhettä uudestaan, vaan yrittää enemmän seuraavalla kerralla.

Työkoiramaisuus
”Liikunnan ja aivotyön välillä pitää vallita tasapaino, jotta ongelmilta vältytään.” ”Monet kodit tarjoavat valtavat määrät liikuntaa ja fyysistä aktiviteettia koiralleen mutta henkinen aktivointi jää vähemmälle. Tämä epätasapaino voi aiheuttaa ongelmia.”
”Usein sanotaan, että aussie on aktiivinen, erittäin energinen rotu. Sopivampi kuvaus olisi, että tylsistynyt aussie on aktiivinen ja erittäin energinen. Aussiet, joilla on tarpeeksi henkistä työtä ja puuhaa tyytyvät hyvin päivittäisiin hihnalenkkeihin sekä muutamiin viikoittaisiin metsälenkkeihin ja noutoleikkeihin.”
Kyllä, liika rymyäminen pitkin maita ja mantuja ei toimi Rommille. Se pysyy paremmin ”hyvällä tuulella” kun se saa riittävästi omaa rauhaa ja toisaalta pääsee puuhamaan ja tekemään töitä. Liiallinen kierroksia nostattava toiminta saa aikaan enemmän ei-toivottuja piirteitä, esim. remmirähjäys pahenee. Rommi on aina ollut koira joka menee nukkumaan kun väsyttää, eikä se jaksa painattaa viikkoa pysähtymättä mökillä, niin kuin eräät kikkarapäät… Rommi on ollut pienempi tuholainen kotona kuin kikkarapää.


 
Vahvat paimennus- ja vartointitapumukset
"Aussiet haluavat maailmansa olevan järjestyksessä ja ne tietävät, että niillä on mahdollisuus vaikuttaa tämän järjestyksen säilymiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ihmiset eivät ota ”valtaa” haltuunsa järjestä tilanteita, kuten he haluavat, aussie järjestää ne omalla haluamallaan tavalla ja ottaa ”vallan” omiin tassuihinsa.”
Luulen, että Rommi on ottanut valtaa meille tulevien ihmisten valikoinnissa. Se ei tykkää päästää sisälle vieraita ihmisiä. Tähän kuitenkin auttaa se, että koira on portin takana ja pääsee moikkaamaan vasta kun tilanne on kaikin puolin rauhoittunut. Muutenhan koira on todella nöyrä käskyille, mutta käyttää kyllä porsaanreikiä hyväkseen. Se ei juurikaan paimenna, mutta tähän on puututtu paljon jo pentuna. Kyttäily ja näykkiminen oli kyllä pentuna kivaa :) Uhkaavissa tilanteissa näykkiminen voi tulla esille.

 "Aussiet vain ovat valikoivia sosiaalisissa suhteissaan. Aussiet rakastavat oman perheen hellyydenosoituksia mutta eivät halua niitä vierailta ihmisiltä."
Jep, juuri näin. Rommi on omien ihmisten koira, vaikkakin niitä omia ihmisiä voi tulla aina lisää, se ei tapahdu ensimmäisellä tapaamisella. Ikinä en ole joutunut omaa koiraani pelkäämään, vaikka joskus olen joutunut ajamaan koiran aika ahtaalle.


"En ole niin valikoiva jos sinulla on nakkeja"

Ikäkaudet

Pentuaika
”Pienokaisina rodulle tyypilliset käyttäytymispiirteet ovat usein heikkoja tai niitä ei ole koiralla vielä lainkaan.”
”Useimmat aussiepennut ovat “helppoja pentuja” ja aivan liian monet omistajat tuudittautuvat pentuajan helppouteen ja eivätkä ymmärrä mitä siitä seuraa.”
Rommi oli äärimmäisen helppo pentu. Sen kanssa mentiin ihan mihin vaan ja aina oli häntä pystyssä tomerana. Ei pelännyt mitään, ei jännittänyt mitään. Se tapasi paljon koira ja käytiin usein kaupan edessä katselemassa ihmisiä eli kyllä sitä on paljon sosiaalistettu. Se ei juurikaan saanut huonoja kokemuksia, muistan yhden irtokoiran jota se pelästyi metsässä. Ei rakastanut silloinkaan kaikkia ihmisiä, vaan oli enempi välinpitämätön. Kotiin vieraat otettiin vastaan lämpimästi.

 Nuoruus (10-20kk)
”Nuoruus iässä australianpaimenkoirilla yleensä alkaa esiintyä vartiointitaipumuksia, varautuneisuutta vieraita kohtaan sekä hallitsevaa/kontrolloivaa käytöstä.”
”Monet aussien omistajat ovat ahdistuneita nuoruuskauden aikana koiran osoittaessa vahvoja puolustus- ja vartiointitaipumuksia tai varautuneisuutta.”
Nuoruus alkoi Rommilla aika kerta rykäyksellä. Yhtäkkiä se ei enää juurikaan sietänyt vieraita koiria. Korvat olivat metsässä vain koristeena ja sielä räykytettiin ihmisille. Itsestäni tunnistan vahvasti tuon ahdistuksen, jota koiran omistamisesta tuli. Ja tosiaankin mietin vakavasti koirasta luopumista.
Aikuisuus
”Aussien todellinen persoonallisuus (18 – 20 kuukaudesta eteenpäin) eroaa usein kovasti pentu- ja nuoruusajan vaiheiden persoonallisuudesta.”
”Hyvä, oikeanlaisen luonteen omaava aussie todennäköisesti tulee vahtimaan autoa ja kotiaan erittäin vahvasti ja tarkasti, kun omistaja ei ole paikalla.”
”On tärkeä muistaa, että aussien uhkaukset eivät yleensä ole bluffia.”
Rommilla nuoruus on jossain määrin jäänyt päälle, vaikkakin olemme saavuttaneet sen kanssa tilan, jossa minua ei enää ahdista kyseisen koiran kanssa eläminen. Kun tunnen koiran paremmin ja tiedän hänen rajoitteensa, ei yllätyksiä enää pääse sattumaan. Vahtimisesta en osaa sanoa, mutta Rommin vahtiminen ei todellakaan ole mitään ilmoitushaukkua, niin kuin kikkarapäällä. Ei se hauku, vaan ehkäpä se käy päälle jos tilanne sitä vaatii. Rommin uhkaukset eivät ole bluffia ja se tekeekin elämästä hankalampaa. Sitä ei pidä laittaa tilanteeseen jossa se tuntee olonsa uhatuksi.


 

Loppuun vielä suoralainaus tekstin viimeisestä kappaleestä:
”Aussie on älykäs työkoira, jolla on vahvat paimennus- ja vartiointivaistot. Persoonana aussie on hallitseva ja aggressiivinen; koira jonka mielestä elämässä ei ole rajoituksia ja ympäristöä on mahdollista manipuloida ja muokata mielensä mukaan, kun vain yrittää tarpeeksi. Aussie on koira, joka rakastaa perhettään yli kaiken ja arvokkaasti sietää vieraita, mutta ei osoita ylitsevuotavaa ystävällisyyttä. Joillekin ihmisille nämä ominaisuudet ovat epätoivottuja ja aiheuttavat pahoja pettymyksiä. Todelliselle aussie ihmiselle juuri nämä ominaisuudet tekevät aussiesta universumin parhaan koirarodun.”
Jep, enpä taida olla ”aussieihminen”, vaikka tuo punanuttu on äärimmäisen rakas ja ainutlaatuinen eläin, joka on opettanut minulle niin paljon  <3


 
 
 
 
 

Treenit käyntiin

Ei se elämä ehkä olekaan yhtä sairaslomaa. Ollaan päästy jo Zorron kanssa vähän treenin makuun! Todettiin yhdessä osteopaatin kanssa, että alan taas treenamaan rallya ja mikäli koira menee enemmän jumiin niin mietitään sitä sitten. Viime hoitokerralla Zorron vasen puoli oli jo hyvä, mutta oikea paljon pahempi eli puolieroa löytyy kropasta. Saattaa myös olla, että etupää on vähän jäykkä, kun Zorro veti kunnolla turvalleen täydestä vauhdista.
Kesällä turistina agirodussa
Mutta niistä treeneistä. Viime lauantaina oli rallyn valmennusrenkaan treenit Koirakoutsilla, kouluttajana oli Nina Manner, josta ei itsellä ollut mitään ennakkokäsitystä. Kokolailla kylmiltään lähdettiin koulutukseen, toki muutaman treenin tein itekseni edeltävällä viikolla. Otettiin teemaksi vierellä peruuttaminen. Varsinkin oikea puoli on kovin vino ja ongelmaa on myös peruutuksen alussa kun koira ampasee peruutus merkistä miljoonaa taakse päin. Noh vanha tuttu etupalkka toimii suoristajana hyvin, myös yllävät käännökset peruutuksessa tulee ottaa treeniin. Pitää myös tehdä erimittaisia peruutuspätkiä, 1-10 askelta. Hyvä idea oli myös, että koiran tulisi seurata vain koiranpuoleista jalkaa, jolloin se ei ampaise niin kovaa taakse päin. Häiriöitä tehtiin myös ja niissähän Zorro on ihan umpi surkea. Se menee ihan jokaiseen hämyyn mitä sille tehdään ja ruuasta luopuminen on niin vaikeaa. En tiedä edistytäänkö tässä yhtään vaikka kuinka väännettäisiin tätä joka päivä... Täytyy se kuitenkin taas ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää.

Tiistaina lähdettiin Niihamaan rally-tokon alkeiskurssille pikkumustan lainakoira Demin kanssa. Demi 7,5v. sai aloittaa ihka ensimmäisen harrastuksensa ja oli kyllä taas niin pätevä. Kouluttajakin ihmetteli, että eikös nämä ole yleensä hirveitä räkyttäjiä, kun Demi ei pihaustakaan päästänyt koko tunnin aikana. Jep, kyllähän tuokin kotioloissa räkyttää, mutta jotkut palikat on silläkin kohdillaan :D Eihän se helppoa tule tuon kanssa olemaan kunn se osaa suurin piirtein istua ja mennä maahan, mutta se on kyllä luontaisesti aivan loistava seuraaja, mitä nyt välillä lähtee vähän keulimaan. On se myös hankalaa kun koiran säkä on jotain 25cm, niin pelkkä palkkaus on jo ihan erilaista. Mielenkiintoinen projekti.

Pätevä pikkumusta


Eilen torstaina starttasi Koirakoutsin syyskausi ja tosiaan meillä oli sinne Zorron kanssa paikka olemassa kaikesta huolimatta. Ihana päästä treenamaan oikeasti jonkun ohjaukseen, niin että se sanoo mitä tehdään. Enpä ole tainnut ikinä olla varsinaisesti ohjatussa ryhmässä rallyssa. Noh, tehtiin häiriöitä ja houkutuksia ja hikihän siinä taas tuli. Lentävät rapisevat namipussit oli niin hankalia, ruokakupille ei voinut selkää kääntää eteentuloissa, eikä namikuppien välistä todellakaan voinut peruuttaa. Joo ei ollut mikään voittajafiilis treenin jälkeen, mutta ei sitä tuommoisessa treenissä voikkaan olettaa. Jos nyt jotain positiivista, niin puolenvaihdot kohti namikuppia ja lentävän pussin häiriöstä huolimatta onnistui hyvin, eikä Zorro jäänyt niin kiinni niihin.


Tyytyväinen sohvaperuna
Yksi uusvanha ongelma on nyt taas noussut esille. Nimittäin vire tai sen puute mieluummin. Jos Zorrolle tulee useampi epäonnistuminen peräkkäin eikä palkkaa tule, koirasta tulee ihan lapanen ja vire laskee olemattomiin. Jos taas vire on hyvä, ei häiriötkään vaikuta toimintaan niin paljon. Mietityttää myös, että voiko tuo vireen puuttuminen johtua kivusta. Eilenkin jouduin nostattamaan koiraa vähän väliä, jotta saatiin edes jotain tehtyä. Toivottavasti tämä olisi kuitenkin ohimenevää kun taas päästään enempi tekemään. Koira on tainnut vaan jo tottua sohvakoiran rooliinsa.