sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Hymyilevä purkkapoika ja potilas

Koska eilinen postaus oli niin masentava, ajattelin tehdä tällä viikolle vähän aurinkoisemmankin postauksen. Zorron voinnista voi sanoa sen verran, että kipulääkkeet ovat auttaneet ja koira liikkuu kokolailla normaalisti. Jumin selässä tuntee kuitenkin jopa minun kokemattomat kädetkin. Pääasia kuitenkin, että koira ei kärsi ja pystyy liikkumaan normaalisti :) Mahasta ainakin kaasua eritetään ihan kunnolla, että välillä meinaa silmiä kirvellä, mutta ripulia ei ole enää ollut :)

Aikaisemmin ei olekaan tullut kerrottua Rommin ihanasta tavasta hymyillä. Irvistykseltähän se enempi näyttää, mutta kyllä se päivää mukavasti parantaa kun näkee sen ilmeen. Hymyilyyn liittyy vielä aina hirvee pärskimnen ja hulvaton hännän heilutus. Hymyilyä tapahtuu oikeastaan aina kun tulen kotiin tai koira muuten innostuu tosissaan. Rommi viljelee hymyä myös vieraille ihmisille (mikä ei taida olla kovinkaan yleistä) ja myös koirapuistossa vieraille koirille. Saattaapi tuo saada joskus selkäänsä kun tollee hampaitaan näyttää :) Yritin saada hymyä videolle, kovin hyvin siinä onnistumatta. Videon lopussa kuuluu myös Rommi möreä tuliaishuuto.

Rommilla on myös vähän epämiellyttävämpiä tapoja. Yksi niistä uusimmista keksinnöistä on purkkojen syöminen pihalla. Tyyppi oikeen metsästää niitä ja minä karjun kiukkusena aina kun se semmosen löytää. Sitten niitä kaivellaan kurkusta pois jopa 10 kertaa lenkin aikana. Kaikkeehan tuo muutenkin syö ja sitten oksennetaan. Pikku"kävyt", puun palat, heinät, jne. On se vaan niin, että vaikka kuinka estäisi tuota syömästä lenkillä, ei sitä koko ajan voi mennä perässä. Tässä vähän yökättävää materiaalia Rommin mahan sisällöstä:

Rommin hammas rintamlle kuuluu nyt semmosta, että 1/4 kulmureista on lähtenyt. Katkennut heiluu hyvin, mutta toisen puolen hampaat ovat vielä tiukasti kiinni. Jatkamme siis repimisleikkejä ja luun syöntiä.

Löysin työkoneelta tällaisen kollaasin teko ohjelman ja pakkohan sitä oli testata. Tein molemmista pojista pentu aikaisen kollaasin. Zorronkin kaikki kuvat ovat siis ensimmäisen elinvuoden aikana otettuja, vaikkei ihan heti uskoisi. Rommin kollaasiin on lainattu ensimmäiset kuvat TÄÄLTÄ


Harjoitusta kollaasien tekemiseen tarvitaan vielä! Loppuun vielä muutama kuva viikolta parhaista kavereista:





PS. Voi olla, seuraava postaus on täynnä aussieita. Ollaan lähdössä Kiteelle kasvattitapaamiseen Rommin, Jennyn, Johannan ja Ransun kanssa. Tulee varamasti huippureissu!

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Parempi viikko, NOT!

Kuluva viikko alkoi varsin iloisissa merkeissä. Maanantain agitreenit meni hyvin. Vire oli hyvä ja uusia oivalluksiakin tuli tehtyä. Agilityn yksi parhaimmista puolista on oikeastaan se oivaltamisen ilo, kun tajuaa kuinka koira voi auttaa selvitymään vieläkin paremmin joissain paikoissa. Meille oivaltamisen paikka oli tällä kertaa melkein 360 asteen käännös hypyllä eli esim tällainen kohta. Kuvassa nuolet kuvaavat koiran linjaa (ainakin melkein), sininen parempi meille, kuin punanen


Kun koira tulee putkesta, on sitä hyvä hieman kulmata hypylle, jolloin hypyllä ei tarvitse tehdä niin tiukkaa mutkaa siirryttäessä A:lle. Kulmaukset on vaan niin vaikee muistaa tehdä radalla, vaikka niitä kuinka suunnittelisi. Mutta tämä pitää ehdottomasti ottaa käyttöön (mikäli agi radalle vielä joskus päästään)

Tiistaina käytiin Zorron kanssa pieni pyörälenkki, jonka jälkeen Monika tuli hieromaan koiran. Mitään isompaa jumia ei nytkään löytynyt. Zorro on kyllä oppinut nyt niin todella hienosti rentoutumaan Monikan käsissä. Ei mitään turhaa jännittelyä, vaan pelkkää nautintoa! Tiistaina oli Zorrolla pakki myös hieman sekasin, mutta enpä siät niin vakavasti ottanut.

Keskiviikon tokot oli peruttu, joten sillon käytiin molempien kanssa vaan perus mettälenkillä. Nyt ollaan tehty muutama lenkki jo ilman, että mulla olisi käämit pahemmin palaneet. Tähän oikeastaan on syynä se, että Zorron luottamus on nolla ja otan sen aina kiinni jos joku on näköpiirissä. Pitää toisin sanoen olla nopeampi kuin koira, ei oo aina ihan helppoa.

Maha oli sekaisin vielä torstainakin. Ei oksentelua, mutta ripulia senkin puolesta. Jätettiin rallytokot suosilla väliin, mutta lenkille Zorro kuitenkin halusi kovasti lähteä ja käytiin taas yhteislenkki tekemässä. Rommi sai uusia kavereita isoista mustista koirista, Zorro ei niitä kavereita hirveesti arvostanut.

Perjantaina oli Zorro maha jo kokolailla hyvä. Käytiin koirien kanssa Villilän koirapuistossa. Eipä siellä muita ollut kun vettä tuli taivaalta ihan kiitettävästi. Päädyttiin käveleen vielä Pyhäjärven rannassa. Zorrohan sai hirveet hepulit kun pääsi pehmeälle rantahiekalle juoksemaan. Voi sitä riemua, minkä tuo aina kehittää hiekasta :) Lenkin jälkeen molemmat koirat pääsivätkin perusteellisen suihkuun, koska ei sitä hiekkaa muuten olis saanut koirista pois. Rommi ei varsinaisesti ole veden mikään suurin ystävä (vielä). Lenkillä se kiertää vesilammikot ja rannallakaan ei viittynyt mennä rantaveteen kahlaamaan, vaikka Zorro jo siellä läträsi. Ehkä sekin sitten kesällä innostuu uimamaisterin kanssa uimaan :) Illalla annoin Zorrolle normaalisti ruuan ensimmäistä kertaa sitten tiistain, maha sekosi heti ja koira juoksi pihalle ripuloimaan.

Tänä aamuna se katastrofi sitten alkoi. Tarkoitus oli lähteä SDP:lle treenailemaan, mutta toisin kävi. Zorro ei tullut aamulla vastaan kun nousin. Kävin koiraa katsomassa ja varsin apea/kipeä kaveri sieltä löytyikin. Vasta pitkän suostuttelun jälkeen sain koiran jaloilleen. Liikkuminen ei kuitenkaan onnistunut tai siis todella vaivalloisesti hän lyllersi eteen päin. Ei vinkumista tai valitusta niin kuin Zorrolla oli tapana, turhia ei valitella. Maatenkaan koira ei halunnut mennä. Siinä se vain seisoi ja tuijotti mua apua pyytäen. Oletin samantien, että nyt on maha mennyt tosi huonoksi ja ei muuta kun eläinlääkäriä etsimään. Reviirissä on lauantaisin päivystys, joten sinne saman tien kun se aukesi. Pihassa Zorro vaikutti jo paremmalta ja lääkärillä jopa heilutti häntäänsä  toiselle koiralle. Hetken tuli semmonen oli, et olinko hätäillyt turhia. No en ollut, en. Ilo oli vaan hetken aikainen kunnes kipu paheni ja kävely tuli todella vaikeaksi. Lääkäri tutki koiran, mutta ei löytänyt kipua mahasta, lämpöä ei ollut, mutta kipu löytyikin selästä. Siitä samasta selästä, joka oli juuri tiistaina hierottu ja pari viikkoa sitten kunnossa olevaksi kuvattu. Lannerangan alueella oli pätkä selkää joka oli täysin jumissa. Lääkärissäkin näki, että Zorroon sattui kun sitä tutkittiin, mutta antoi kuitenkin tehdä kaikki mitä tarvikin. Hermostollisa oireita ei koiralla ole, jotka voisvat viitata välilevyongelmiin. Selkäkivulla ei siis luultavasti ole mitään yhteyttä mahaongelmiin. Zorro sai hoidoksi opiaatteja, kuulemma samoja mitä huumevierotuksessakin käytetään. Myös kipulääkeitä ja vatsa vaivoihin ruokaa ja lisäravinnetta tuli mukaan. Nyt sitten vaan seuraillaan ja toivotaan kivun hellittävän. Kyllä Zorro semmosessa pöllyssä on nyt tällä hetkellä, että tuskimpa siihen juurikaan sattuu, mutta kyllähän se pahaa tekee kattella tuommosta. Ja mikähän se tuon jumin on aiheuttanut: eilinen hepulointi rantahiekalla, liukastuminen tai kaatuminen, joku rakenteellinen vika sittenkin, mahavaivat... Pelkkiä arvauksia kaikki...

sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Ei oo mennyt niin kuin Strömsössä

Tää koko viikko on ollut hyvin raskas ja jotenkin epäonnistunut. Kaikkiahan tietysti alkoi maanantain epiksistä. Tehtiin Zorron kanssa kaksi rataa. Ensin möllirata, joka oli siis pelkkää hyppyjä ja putkia. Kuvittelin, että Zorro oli hyvässä vireessä kun radalle lähdettiin, mutta jotenkin tahmeeta se kuitenkin oli. Putkiin koira meni niin rauhallisesti ja kielto toiselta putkelle oli enemmän kuin lähellä. Joka tapauksessa nolla tuli ja oltais oltu koko radalla neljäs, mutta oltiin ulkopuolisia, koska mehän on jo kisattu. Rata oli tällainen: 
Suhteellisen haastava rata mölleiksi. Ohjauskuvioita piti oikein miettiä. Etenkin muurille (8) vienti epäilytti. Monet tekivät takaaleikkauksen, mutta mä päädyin persjättöön ja se toimi ihan ok. (10) putki oli melkonen ansa monelle. Meillä ei kuitekaan ongelmaa ollut, koska koiralla ei ollut vauhtia. Livenä meno näytti tältä: http://www.youtube.com/watch?v=b-9qHFQJntg&feature=youtu.be

Toinen rata oli sitten kisaavien rata, jonka piti vastata 2-luokan rataa. Siihen nähden rata oli simppeli ja jopa helpompi ohjata kuin möllirataa, alun pyöritystä lukuunottamatta. 

Edelleen lähdössä koiran vire vaikutti olevan kohdalla, mutta toista se oli sitten kun radalle päästiin. Alkuun olen kyllä tyytyväinen, että sain pakkovalssin(?) onnistumaan (2) hypylle. (3) hypyn koira hyppäs pitkäksi ja syykin selviää videolta, tyyppi tuijotti tuomaria :) A:han (6) asti kaikki sujui vielä ihan hyvin ja A:n kontakti oli hyvä, mutta sitten tuomarin läheisyys oli jo liikaa. Kepit meni ok, mutta sitten se keinu, kun se ei haluu niin se ei sitten haluu. Olis kyllä pitänyt vetää se vaikka nakilla siitä yli, mutta enhän mä sitä siinä vaiheessa tajunnu. Lopussa olin jo niin luovuttanut koko homman, etten ohjannut sitä ollenkaan puomille... Viimesen riman tiputus oli varmaan kans vaan omaa vikaa kun tuli himmattua vauhtia väärässä paikassa. Video tässä: http://www.youtube.com/watch?v=PL5sNLhCOxA&feature=youtu.be

Katsoin videot radoista vasta nyt ensimmäisen kerran. Eikä se oikeastaan ollutkaan niin kamalaa katsottavaa kun mä luulin. Mutta mitä mää teen ton keinun kanssa? Nyt oltiin ennen startteja tehty kerran keinu lämppäesteillä, eikä mitään ongelmaa, mutta sitten radalla ei millään. Pitänee tehdä vaan keinua radalla nyt mahdollisimman paljon ja unohtaa se hinkkaaminen. Ratojen välissä oli aikaa ehkä kolme tuntia, ihan liikaa odottamista kyllä Zorrolle ja mulle. Hallissahan luonnollisesti oli vielä kylmempi kuin ulkona. Tuloksena oli se, että illalla mulle nousi kuume ja tautia poden edelleen. Jouduin jopa hakemaan saikkua pariksi päiväksi, mitä en oo ikinä ennen joutunut tekemään. Koiraurheilu näemmä vaatii veronsa!

Sairastelun lisäksi saatiin vielä vanha rouva Rosa hoitoon tiistaina. Voi luoja sitäkin menoa. Edelleen Rosa ilmeisesti haisee kovin juoksuiselta. Zorro läähätti, tärisi ja paastosi kaksi vuorokautta putkeen, jippii! Rommi oli ihan kirroksilla kun kukaan ei leikkinyt sen kans. Rosa onneks oli oma rauhoittunut itsensä. Sain jopa sen kynnet leikattua ilman isompaa taistelua (nuorempana kyseinen toimenpide vaati hanskoja, paketillisen nakkeja ja vähintään kaksi ihmistä). Jotenkin kuitenkin selvittiin tästäkin viikosta ja sain vietyä Rosankin kotiin torstai aamuna ja Zorro pääsi huilaamaan.

Torstaina käytiin hakemassa Rommille vihdosta viimein rabies rokotus, joten vihdoinkin on rokotukset kunnossa. Rommilla on edelleen kaikki maitokulmurit suussa ja nyt alkaa toiset hampaat pukkamaan vierestä. Saas nyt nähdä lähteekö ne itestään vai joudutaanko repimään. Jos jollain hyviä neuvoja miten koiran hampaat saa lähteen niin saa kertoa. Etenkin katkennut yläkulmuri on vaikee saada lähteen, koska on niin vähän näkyvissä. Katkennut hammas kuvassa toinen vasemmalta ja seuraava hammas tulossa oleva kulmuri. Ilmottauduttiin Rommin kanssa muuten toko kurssiille. Tiedossa on 10x30min tokoilua Tallilla  29.4 alkaen. Toiveena olis saada vinkkiä erityisesti seuraamisen harjotteluun ja tietysti myös häiriötreeniä.

Zorron kanssa käytiinkin torstaina rally-tokoilemassa. Zorro kiinnosti saman verran kuin omistajaakin eli ei juuri yhtään. En tiiä miksi, mutta ei vaan tällä kertaa itekkään jaksanut oikeen innostua. Flunssa painoi edelleen ja saattoi vähän kuumettakin olla, joten ei ehkä olis pitänyt lähteä...

Loppu viikko onkin mennyt sitten rauhallisissa tunnelmissa. Ei mitään ihmeellistä, perus hengailua vaan. Eilen käytiin tosin Zorron kanssa avamaassa pyöräilykausi. Nyt vihdosta viimein saadaan ravilenkit kunnolla käyntiin. Lupaan siis mennä pyöräilemään koiran kanssa kaksi kertaa viikossa!

Loppuun vielä elämää kolmen koiran kanssa:
Sängyn alla piilossa

Koirathan ei meillä saa sängyllä nukkua!

Rommin hölmöt korvat

Perus tilanne viikolta: Rommi ja Rosa on kiltisti, Zorro tökkii


Välillä sitä pysty ottaan vähän etäisyyttä, mutta näköyhteys oli säilytettävä!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Viimeinen ystävä ja pääsiäisen riemua

Kun Zorron kanssa jonotettiin eläinlääkärin aulassa viime torstaina, paikalle tuli myös vanha cockeri. Reilusti ylipainon ja pahasti yskivä koira oli kuitenkin iloisesti tervehtimässä Zorroa. Annettiinkin koirien haistella toisiaan rauhassa. Vasta myöhemmin meille selvisi, että kyseinen eläinlääkärireissu oli sen cockerin viimeinen ja Zorro oli koiran viimeinen ystävä, voi miten surullista :( Mutta toisaalta koira kyllä näytti siltä, että parempi sen on kirmailla jollain muilla mailla. Toivottavasti sitä itse ymmärtää luovuttaa tarpeeksi ajoissa kun sen hetken aika tulee. Se on kuitenkin paras palvelus mitä koiralle voi loppujen lopuksi tehdä.

Pääsiäisloma on mennyt todella nopeasti, mutta mitään ihmeellistä ei ole tehty. Tuntuu oikeastaan siltä, että ollaan treenailtu jopa vähemmän kun mitä normiarkena. Eilen kävimme kyläilemässä porukoilla. Rommi oli oma rauhallinen (ruokaa varastava) itsensä ja Zorro oma rauhaton itsensä. Kovasti Rosa sitä kiinnosti ja nukkua ei sopinut ollenkaan. Porukoilla oli myös mitteli(vai onko se kleini) Demi. Niin pieni, mutta niin pippurinen. Demi piti Rommia vähän turhankin kovassa kurissa. Ohi ei saanut kävellä, saati sitten katsoa... Tänään otettiinkin revanssi ja lähdettiin koko nelikon kanssa mökille riehumaan. Alkuun meno näytti kokolailla tältä. Pahoitteluni jos häiritsimme joidenkin pääsiäisrauhaa :) Vaikka meno näyttääkin hurjalta, sopu säilyi ja Rommikin yritti jo vähän pöllyttää Demiä. Pääsiäisenä meillä on tehty mm. tällaisia asioita:

Toiset ne nauttii edelleen talven riemuista!

Vauhtia!


Unilla


Hölmöläinen mökille menossa

Tarkkana nyt!

Pose

Kyllähän näissä keleissä kelpaakin kirmailla

Välillä meni painiksi ihmislapsillakin!

Pitkään aikaan en ole kakkuja tehnyt, mutta nyt ajattelin pääsiäisen kunniaksi repästä taas (rahka)juustokakun. Kakussa on dominopohja, keskikerros on mustikkarahkaa ja päälimmäinen kerros Marabou minttu krokantti suklaata. Ei niin makea rahka tasapainottaa ja keventää mukavasti niin makeaa suklaatäytettä. Nami :P

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Huoh!

Se on meinaan helpotuksen huokaus. Eilen oli siis kauan odotetut selkäkuvat ja olihan se pelottavaa, mutta toisaalta halusin vaan mahdollisimman nopeasti saada tiedon siitä oliko meidän agility ura tässä nyt vai ei. Ärsyttävästi meidän lääkäriaika oli ainakin 20 min myöhässä ja sen lisäksi olin paikalla muutenkin ihan liian aikasin. Joten hermoilin vastaanotossa ainakin puolituntia ennen kun poika laitettiin unille. Koirasta skannattiin selän lisäksi lonkat, polvet, olat ja kyynärät. Kun lääkäri pyysi mua katsomaan kuvia, vaikutti se kovin vakavalta ja ajattelin jo et no ni, se oli nyt tässä. Mutta kuva kerrallaan se kuitenkin selitti, että kaikki on normaalia. Ei muutoksia selässä, ei nivelrikkoa lonkissa. Zorrollahan on siis C/B lonkat joissa ei kuitenkaan kovin suurta eroa ole. Ainoa pieni muutos oli vasemmassa kyynärässä, mutta ei kai kuitenkaan oikeen mitään. Mikäli ontumista olisi voisi se ehkä kai johtua sitten siitä. No eipä ole ollut, mutta mieleeni myöhemmin tuli tämä tapahtuma: http://zorronblogi.blogspot.com/2011/08/agilitya-ja-kramppeja.html Mistä sitä tietää olisiko tuo johtunut siitä?!? Lopuksi Zorro sai vielä hampaiden putsauksen ja anaalien tyhjennyksen, joten kyllä nyt taas kelpaa :) Eihän se halpaa lystiä ole todeta koiraa terveeksi, mutta toisaalta kyllä saavutin nyt mielenrauhan tämän asian suhteen. Kun puhuin vasemman takajalan kevennyksestä lääkärin kanssa, oli se sitä mieltä, että luultavasti johtuu siitä toisen koiran puremasta 1,5vuotta sitten. Mahdollisesti syntynyt arpikudos kiristää tai sitten koira on vaan tottunut varomaan joskus kipeenä ollutta kohtaa. Vaikuttaa kyllä hyvinkin loogiselta. Nyt voimme siis hyvillä mielin jatkaa harjoituksia ja elämää. Pitää myös keskittyä erityisesti ravilenkkeihin, kunhan sai pyörän taas käyttöön KUNHAN TUO LUMEN TULO LAKKAISI!

Viime sunnuntaina käytiin siis tallilla treenailemassa. Zorron kanssa tehtiin taas keinua naksun kanssa, sekä renkaan varmuutta harjoiteltiin. Lisää treeniä vaaditaan kyllä vielä, koska välillä lipsahtaa niin helposti väärästä paikasta. Lopuksi muutama hyppytekniikka juttu kasvavan suoran muodossa. Rommin kanssa tehtiin 2on 2off treeniä ihan oikeella puomilla. Koira ei siis mennyt sitä, mutta haki päässä oikeeta asentoa. Ja Rommihan hoksas heti että mitä haettiin! Sitten taas perus putkeen menoja koko ajanhan tuo putkeen menis, vetovoima on niin suuri :) Targetille lähetystä siivekkeiden välistä tehtiin myös. Treenien jälkeen suunnattiin kohti Hakametsän koirapuistoa, jossa tavattiin "aussiefani" Jenny. Zorro sai jäädä autoon odotteleen, koska sen koirapuistokäyttäytyminen on vähän niin ja näin. Rommi oli taas oikeen kiltti poju, kovasti olis vaan tehnyt mieli mennä isojen puolelle, mutta pienemmätkin kaverit kelpasi. Kuvia koirapuistoilusta löytyy täältä: http://karvaisetkuonot.blogspot.com/2012/04/elvista-ja-rommia.html

Maanantaina oltiinkin lähdössä jo agitreeneihin, kunnes tietoon tuli, että kaikki Tampereen tiet on ihan tukossa ja mitään toivoa Lempäälään pääsystä ei ole. On se kiva kun on kevät ja lunta saataa kerta rykäyksellä puoli metriä. Päädyttiin siis vain rämpimään metsään. Tiistaina Monikan piti tulla hieromaan Zorro, mutta auto-ongelmista johtuen hän ei päässyt paikalle. Tehtiinkin nopea suunnitelman muutos ja lähdetiin kyläily reissulle Ylöjärvelle. Ensin äiskälle ja sitten veljen luo, jossa koirat juoksivat isossa pihassa kirjaimellisesti pallit veressä :)

Keskiviikkona poikettiin Rommin kanssa koirapuistossa. Siellä meinas isommat koirat vähän kurmuuttaa pikkusta ja Rommi oli hampaat irvessä kaikki karvat pystyssä häätämässä niitä pois. Onneks oli järkeviä omistajia paikalla, jotka pitivät koiransa kurissa tai ainakin yrittivät. Zorron kanssa päästiin tokoilemaan. Tehtiin liikkeestä seisomista, mikä meni hyvin. Paikkamakuussa Zorro lähti rivistä kesken kaiken. Ilmeisesti sitä ei huvittanut maata kylmässä maassa ja vähän jännittikin oudot koirat. Seuraamiset meni ihan ok. Zorro on ihan innoissaan Rommille ostamastani roadkill lelusta ja sillä kun palkkaa, seuraaminen pysyy hyvä vireisenä. Meillä on siis ilmeisesti vielä toivoa :) Hyppyä tehtiin myös, eikä siinä ole kyllä mitään ongelmaa. Voisin siis sanoa, että oltaisiin kisavalmiita, mikäli seuraaminen saataisiin kondikseen.

Eilinen menikin sitten lääkärissä, joten rally-tokot jäi väliin. Ilmotin meidät jo 5.5 pidettäviin kisoihin, jossa on kaksi starttia. Tavoitteena on nyt nousta avoimeen luokkaan (vaaditaan yksi hyväksytty tulos). Maanantaina mennään Zorron kanssa agiepiksiin ja ajattelin nyt kokeilla mennä kisaavien rata, josta myös se keinu löytyy. Mikäli selviydytään radasta kunnialla, alan ilmotteleen meitä virallisiin kisoihin, joita on todella paljon toukokuussa ja siitä eteenpäin.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Voihan pallit!

Viikko alkoi perinteiseen tapaan taas maanantain agilityllä. Oli kyllä huonot treenit. Itellä oli ajatus jotenkin hukassa ja unohtelin rataa ihan huolella. Zorro oli hieman epävarmalla fiiliksellä liikkeellä, joten ei ollut nopeimmillaan. Yksi juttu mitä ehdottomasti täytyy nyt treenata on renkaan varmuus. Zorro hyppäs muutaman kerran sivusta ohi kun otin etäisyyttä, johtuen ehkä epävarmuudesta.

Tiistaina käytiin koirien kanssa Lielahden koirapuistossa. Kavereiksi saatiin kaksi collie narttua. Zorro oli ihan hurmiossa, taitaapi olla taas se aika vuodesta kun hormoonit hyrrää tavallista enemmän. Rommi ei niin hirveesti piitannut koirista, juoksi kyllä muitten perässä, mutta enempi olisi tykännyt painia Zorron kanssa.

Keskiviikkona olikin sitten taas toko treenit.Tehtiin mm. hyppyä ja noutoa. Hyppy on helppo, mutta nouto ulkona vaatii vielä paljon tekemistä. Seuraamiseen saatiin vinkkiä, että voisin palkata suusta sylkäsemällä, jollon Zorro ei voi tietää koska palkka on tulossa ja joutuu tapittaan mua koko ajan. Voisi ehkä toimia, vielä ei oikein olla ehditty kokeileen.

Torstaina Rally-tokoiltiin. Yritin vetää muutaman kerran radan kisanomaisesti mutta eipä siitä mitään meinannut tulla kun poikaa kiinnosti kaikki muu kun tekeminen. No saatiin onneksi muutama ihan onnistunutkin toisto lauantain kisoja ajatellen.

Perjantaina lenkkeiltiin Rosan kanssa, jolla on ilmeisesti jonkin näkönen juoksu tulossa. Siis vuotoahan sillä ei enää oo ollut, mutta Zorro on taas ihan siitä sekasin, siis enemmän kuin yleensä... Toisinaan tuntuu, että Zorron elämä olisi paljon helpompaa jos ne killuttimet sieltä peräpäästä napsasis pois. Ainoa syy miksi koira saa vielä pallinsa pitää on Rosa, joka ei vältämättä enää tulisi toimeen Zorron kanssa, jos pallit lähtis. (Rosa ei pidä kenestäkään pallittomasta pojasta) Onko kellään kokemusta, voiko suhtautuminen muuttua, kun koirat ovat tunteneet vuosia kuitenkin?? Toinen pieni kysymysmerkki on se, että josa Zorrosta tulee vieläkin pehmeempi, siitä kun ei kyllä olisi mitään hyötyä.

Eilen lauantaina oli meillä edessä sitten yhteensä kolmannet "viralliset" rally-toko kisat. Olo oli kyllä pirun epävarma ennen lähtöä kun mielessä pyöri vaan viime kisojen täydellinen epäonnistuminen. Jotta sain Zorron mielenkiinnon itseeni oli turvauduttava kissan ruokaan, jota hieroin käsiini ennen lähtöä. Tiedän, melko epätoivoista jo, mutta toimivaa kuitenkin :) Tuloksena oli 87/100p. ja siis hyväksytty tulos. Ärsyttävää vaan oli se, että heti ekalta kyltiltä tuli -10p. Kyltti oli 1-2-3 eteenpäin, Zorro ei ollut istunut ekalla kertaa ja jotenkin mä olin missanut sen. Ilmeisesti se oli kyykännyt muttei tohtinut läväyttää pallejaan karkekeeseen mattoon :) Yksi syy lisää kastraatiolle! Kolme yhden virheen pistettä tuli puutteelisesta yhteistyöstä, eli toisin sanoen kontakti katosi. Mm. tuomareita olisi pitänyt käydä moikkaamassa kesken radan. No olen kuitenkin ihan tyytyväinen ja voi mennä 5.5. oleviin kisoihin avoimeen luokkaan nousu mielessä! Videolle suoritus ei nyt tällä kertaa päässyt, mikä kyllä ärsyttää. Näkis, että mitä siinä ekalla kyltillä tapahtu...

Tänään on tarkoitus mennä Rommin kanssa käymään koirapuistossa ja Zorron kanssa treenaileen sitten tallille. Kuvailin alkuviikosta Rommin treenailuaja ja tässä pienet pätkät niistä: http://www.youtube.com/watch?v=hRpJKRRGw70&list=HL1333266779&feature=mh_lolz
Rommilla into on kyllä kova, varsinkin 2on-2off treenissä. Ollaan tehty sitä myös pienen pahvilaatikon kanssa ja onnistuu hyvin sekin. Joka päivä kun treeniä jaksaa tehdä, tulee tuloksiakin ihan eri tavalla. Rommi on myös oppinut nyt kakkailemaan ulos, JEE! Edelleen takapiha on ykkös suosikki, mutta myös lenkillä voi kakalla käydä :)

Zorrolla on ensi viikolla nyt vihdosta viimein edessä selkäkuvat, luultavasti kuvautan myös lonkat ja olat samaan rahaan. Hieman kyllä pelottaa mitä niistä selviää, mutta toisaalta sittenpähän ei tarvi enää arvuutella, onko koirassa jotain vikaa vai ei. Torstaita siis kauhulla odottaen...

Vielä muutama kuva kuluneelta viikolta:





Hurja tappelukoira Rommi