lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kastraatio

Aika paljon on yleensäkin tullut kysymyksiä kastrointiin liittyen, lähinnä miksi ja mitkä ovat olleet vaikutukset? Nyt kun aihe on taas ajankohtainen meidän perheessä, niin ajattelimpa jakaa siitä muutaman sanasen täälä blogissa.

Zorron kastrointiin suurin syy oli lievä yliseksuaalisuus. Pissoja lipiteltiin kadun varsilla leuat väpättäen ja taisihan jotkut kisat mennä pilalle kun Zorro oli juoksu huuruissa. Zorro oli myös kova poika astumaan narttuja esim. koirapuistoissa, oli juoksu tai ei. Yleensä tilanne meni suoranaiseksi ahdisteluksi eikä narttua jätetty rauhaan ollenkaan. Olen myös ylipäätään päätynyt siihen, että jos koira ei jalostukseen käytetä, ei se niitä värkkejään mihinkään tarvitse. Suurimpana pelkona oli, että Zorro perusluonteeltaan epävarma ja pehmeä, muuttuisi ihan lapaseksi.

Mitä sitten tapahtui Zorron kanssa? Eipä oikeastaan mitään kovin ihmeellistä. Koira on ihan sama Zorro kuin aina ennekin, mutta leuat eivät ole enää väpättäneet leikkauksen jälkeen. Motivaatio yhdessä tekemiseen on ehkä lievästi kasvanut. Leikkisä Zorro on ollut aina, mutta sekin on ehkäpä lievästi lisääntynyt. Ainakin leikkikaveriksi kelpaa nykyään myös urokset. Torstainakin Zorro oli ihan pähkinöinä kun pääsi leikkimään aksa treenien jälkeen Lakin, uros kultsun, kanssa. Joten kaikki muutos mikä Zorrossa on tapahtunut on ollut vain ja ainoastaan positiiviseen päin. Edelleen Zorro tosin saattaa astua juoksuista narttua. Turkin laatu ei kait ole mihinkään muuttunut ja painokin on pysynyt samana, kun vain vähensi ruokaa kolmanneksella saman tien leikkauksen jälkeen. Ruokahalu on tosin kasvanut ja Zorro pitää kyllä huolen, että iltaruoka ei pääse myöhästymään.

Rommin kastraation syyt ovat varmasti pitkälle selvillä mikäli tätä blogia on yhtään seurannut. Rommilla ei seksuaalista käytöstä ole liiemmin esiintynyt, mutta turhaa machoilua kyllä. Ylipäätään koiran ylivilkas luonne on minusta riittävä syy kastraatioon. Toisaalta koira ei myöskään ole minusta niin hieno ja hyvä koira, että sitä kannattaisi jalostukseen käyttää. Aika näyttää minkälaisia muutoksia tämä saa Rommissa aikaan. Toivottavasti päästäisiin vähän parempaan suuntaan. Erityisesti muille koirille räyhäämisen toivoisin helpottuvan.

Itse toimenpiteet ovat molemmilla menneet hienosti. Zorro nyt tapansa mukaan ei näytä vaikka vähän sattuisikin ja koira olikin ennellaan päivä toimenpiteen jälkeen. Rommi nyt on paljon dramaattisempi ollut aina, ensimmäisenä yönä se olikin varsin levoton. Nyt kun ylimääräiset mömmöt ovat poistuneet kehosta (saahan se tietysti vielä kipulääkettä), Rommi on jo aikalailla oma itsensä. Mitä nyt se pirun kauluri haittaa vähän menoa ja lannistaa koiran vähän väliä lattialle makaamaan. Zorro ei juurikaan ollut kiinnostunut haavastaan, mutta Rommi olisi koko ajan nuolemassa, jos sillä ei olisi kauluria. Ulkoilu kuitenkin äsken onnistui jo hyvin ilman kauluria. Harmi vain, että eilen Rommi ehti kiskasemaan itsensä ruusupuskaan makaamaan, joten nyt paljaaksi ajellussa mahassa on vähän muitakin haavoja :(  Koirat eivät ole olleet mitenkään kiinnostuneita toistensa haavoista, joten turhaan pelkäsin niin lipittävän toisiaan, tosin ei niitä uskalla kahdestaan kotiin jättää...


keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Sydämentykytysten täyteinen viikonloppu

Kyllä on saanut jännittää koko edellis viikonlopun ajan, milloin mistäkin syystä. Perjantaina tehtiin peruslenkkiä ja koirat olivat uimassa tutulla rannalla. Molemmat olivat hakemassa keppiä järvestä kun seläntakaa kuuluu kun joku sanoo puskissa, että voi ei sielä on toinenkin koira. Ennenkuin ehdin mitään ajattelemaan rantaan vyöryi vapaana 50kg uros 1,5v. rotikka. Rommi nähdessään rotikan alkoi heti ärisemään tosi vakuuttavasti samalla kuin ui. Rannassa koirat oli hetken nenäkkäin ja Rommi vilautteli purukalustoaan ja minä huudan kuin heikkopää, että nyt Rommi pois siitä. Siinä vaiheessa rotikan omistajatkin pääsi rantaan asti. Muutaman kerran koirat toisilleen ärisivät, mutta onneksi rotikka ei ollut mikään viiripää ja kunnon tappelulta säästyttiin. Kun rotikka saatiin kiinni, antoi Rommikin ottaa itsensä kiinni. Samalla Zorro tuli jostain kolostaan, että apua lähettäskö kotiin. Se oli kadonnut kuin pieru saharaan kun oli rantaan päässyt tai ainakaan en nähnyt sitä missään koko hässäkän aikana. Siinä kun koirat oli kiinni niin sen verran se nainen sanoi, että ei ole edes hänen koiransa vaan vain hoidossa, että ei tottele häntä kunnolla. Öö pitäskö sillon olla vähän tarkempi, missä päästelee koiraansa vapaaksi?!? Tuo ranta kun on hyvin yleinen koirien uittopaikka niin ei ole mikään ihme, että siellä on muitakin. Noh luojan kiitos, että selvittiin ilman reikiä.

Tulkkuset
Lauantain sydämentykytykset tuli Zorron möllitokossa ja oikeastaan paikkamakuun aikana. Ei tehty ihan täydeltä matkalta, mutta kuitenkin pidemmältä mitä oltiin viime aikoina tehty. Yksi koira nousi rivistä heti ja juoksi ulos kehästä. Zorro vilkaisi, mutta painoi vain leukansa tiukasti maahan, että minä pysyn tässä! Loppua kohden siitä tuli hiukan levottoman oloinen ja toivoin sormet ja varpaat ristissä, että aika jo loppuisi ja loppuhan se. Täyskymppi paikkamakuusta siten meille, jee!


Pisteet muuten meni näin:
Luoksepäästävyys 10: Pysyi hienosti istumassa
Seuraaminen kytkettynä 9: Oli taas aikas pihalla koko hommasta, tuli mukana, mutta otti etäisyyttä ja piti huonosti katsekontaktia. Miksi tämä alku on aina niin hankala?
Seuraaminen taluttimetta 9: Paljon parempaa, mutta lopun asentoon annoin vissiin jonkun vartaloavun, kun kehän reunalla haukahdeltiin.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9: Valui stopissa liikaa
Luoksetulo 10: Hieno oli
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5: Valui myös tässä vähän
Estehyppy 10: No problemos (muistin olla sanomatta mitään kun kysyttiin valmiudesta)
Kokonaisvaikutus 10

Ei ihan heti uskoisi, että tässä on seuraaminen menossa!
(kuva täältä:http://www.esseropit.fi/168222364?i=71342450)
Yhteensä 191p. ja sijoitus 2/6. Palkinto pallilla oltiin siis taas! Reenata täytyy jääviä, pitänee pyyttää puolisko kuvaamaan, koska en ole tajunnut, että ne on noin huonot... Mutta heinäkuussa sitten koitaa tosihaaste meinaan nyt on ilmottu virallisiin kokeisiin, iik!

Möllitokon jälkeen pakattiin koko lauma autoon ja lähdettiin ensin viemään Zorro hoitoon ja siitä sitten mökille Virroille. Sunnuntaiaamuna jatkettiin matkaa Tuuriin jossa oli Rommin ensimmäinen ja viimeinen koiranäyttely. Koko aamun ajomatkan isku jo semmonen jännitys päälle, ettei ole vähään aikaan ollut. Ehdin keksimään kaikki kauhuskenaariot, kuinka Rommi syö tuomarin, toisen koiran tai ei vaikkapa suostu ravaamaan metriäkään. Kehän viereen kun päästiin ja sain koiran häkkiin, alkoi tuskainen odotus kohti omaa vuoroa. Jännitystä kuitenkin helpotti, että oltiin ainoita nuorten urosten luokassa. Koko homma menikin yllättävän nopeasti ohi ja sitten kuulinkin kehäsihteerin vilauttavan sinistä korttia ja huutavan ERITTÄIN HYVÄ! Jee, meidänhän odotukset oikein ylittyivät. Tuomari oli Nina Janger, josta ei ollut kyllä mitään hajua. Paljon se käytti aikaa koiran kopelointiin, mutta onneksi Rommi osaa seistä niin hienosti paikallaan. Juoksutuksissa Rommi ravasi hienosti, tosin kova äänisesti. Ei ole harjoittelu mennyt hukkaan! Arvostelu meni näin: "1,5 vanha hyvin kaunis ilmeinen nuori uros, leikkaava purenta. Sopiva runko, voisi olla hieman vahvempi luusto. Niukka eturinta ja vielä matala rintakehä, mutta siinä oikea pituus. Hieman korkea kinner ja liikkeessä turhan jäykkä takaa. Erinomainen karvapeite, temperamenttinen esiintyminen"





Rommin näyttely tavoitteet tuli siis täytettyä ja saman tien maanantaina varasin kastrointi ajan. Perjantaina lähtee pallit! Näyttelyn jälkeen Rommi pääsi myös pohjavilloistaan, myös pito treeniä on tehty kaikennäköisillä esineillä



Harrastusrintamalla on ollut rauhallista. Zorron suoritti etsijäkoirien alkeiskurssin loppuun. Viimeinen kurssin jälki tehtiin taajamassa. Lähdettin soralta liikkeelle ja siinä koira eteni vielä ihan ok, mutta asfaltille tullessa meni pasmat sekaisin ja jouduin auttamaan koiraa melko paljon. Ilmaisu jäi myös vaisuksi kun maalia piti vähän taas vältellä. Maanantaina mentiin treenaileen jälkeä ajatuksella, että tehdään helppo palauttava jälki. Noh meillä ei ollut tarkaa tietoa mistä jälki kulki, joten harhauduttiin väärälle polulle ja  jotenkin Zorron intokin laski siinä sählätessä. Maaliin kuitenkin löydettiin, mutta taas Zorro vältteli maalia, vaikka maalissa oli ihq narttu. Tänään sain puoliskon tekeen meille jäljen Rommin kanssa. Sinne Zorro lähti ihan hirveetä kyytiä kulmassa vähän tarkasteli, mutta jatkettiin kuitenkin hienosti. Ilmaisu oli taas tosi vaisu ja missasinkin ekan. Saatiin kuitenkin tehty oikeasti helppo jälki Zorrolle. Seuraavia treenejä ei ole tiedossa, mutta niitä odotellessa.


Kärsimätön näyttelytähtönen!




lauantai 1. kesäkuuta 2013

Jäniksenpelätin ja mielensäpahoittaja

Mihin tää kaikki aika menee, ei ainakaan blogin päivittämiseen :) Suhteellisen vähän on ollut toimintaakin viimeisinä parina viikkona. Päällimmäisenä mieleen on jäänyt se kun Rommi lähti paikkamakuussa räyhäämään naapurille. Tosin ylivilkas labukka provosoi aika rankasti ja kehtas vielä alkaa tuijottelemaan.. Mutta silti, voi masennus! Muuten ollaan edistytty pienin askelin koko ajan. Seuraaminen näyttää jo hetkittäin siltä miltä pitäisikin, mutta pitkiin pätkiin motivaatio ei vielä riitä. Jäävät ovat hyvissä kantimissa ja tuskin hyppykään mikään ongelma on. Ääntely tuntuu olevan koko pentueen helmasynti, mutta sen kanssa taistellaan kukin tahoillaan. Rommilla toisinaan pystytään tekemään pitkää pätkää ilman yhtään vinkua, mutta toisinaan taas jokainen käsky saa piippausta aikaan...

Kielimiehet
Zorro on tokoillut omalla omintaikeisella tyylillään. Ei oo ihan niin justiinsa, mutta ilme on hyvä aina. Paikkamakuu näyttää jo ulkopuolisen silmin varsin vakuuttavalta. Noh ensi viikonloppuna se testataan kun mennään möllitokoilemaan lauantaina. Sunnuntaina onkin sitten Rommin vuoro loistaa kun pakataan kamat ja suunnataan kohti Tuurin näyttelyä. Toivon syvästi, että tämä näyttelyreissu jää Rommin ensimmäiseksi ja viimeiseksi.
Mutakylpy on kivaa!

Viime launtaina aloitettiin mökkeily kausi ja kyllähän nuo nautti. Oli varsin väsähtänyttä sakkia kun kotio päästiin. Rommikin ensimmäisen kerran oikein tajusi vapautensa ja katoili välillä omille teilleen. Pääasiassa kuitenkin piti tarkasti mua silmällä. Kesän ensimmäiset uimahypytkin tuli koettua.

Mökkiläiset
Sunnuntaina oli Zorron jälkikurssin vuoro. Tällä kertaa tehtiin n. 1h vanha  300m jälki kun tähän mennessä ne ovat olleet tuorreita. Keli oli raskas koiralle, kuuma ja kuiva. Hienosti Zorro kuitenkin veti eikä ollut moksiskaan siitä, että jälki oli vanhempi. Maalissa oli taas epämiellyttävä nuori uros ja Zorro ilmeisesti yritti ilmaista sen mahdollisimman kaukaa, ettei tarvitsisi mennä lähemmäksi. Olisi pitänyt vaan hyväksyä se, mutta kun ei näkynyt maalia sillon... Huomenna onkin sitten viimeinen alkeiskurssin jälki taajamassa, jännää!

On tilaa kaahata!
Otsikkoon viitaten ollaan lenkkeilty paljon pellolla, jolle myös rusakot ovat löytäneet tiensä. Nykyään pidänkin hirveen mekkalan ennen kuin menen pellolle, että jänikset tajuaisivat väistää. Joku voisi ehkäpä pitää mua hulluna kun läpsytellen käsiä, viheltelen ja huutelen sielä yksinäni.
Kyllä maalla on mukavaa
Viime tiistaina olin vetämässä pentuaksaa tallilla ja ajattelin ennen sitä Rommin kanssa vähän tokoilla hallissa. No enhän mä malttanut olla vähän aksaamatta ja kokeilttiin puomia pitkästä aikaa. Mitä tekee Rommi? Tietysti täydellisen nätit kontaktit useampaan kertaa! Sitten kokeiltiin vähän keppejä, ilman mitään apuja ja mitä tekee Rommi? Pujottelee kepit niin kuin olisi aina osannut ne. Mä en kestä, niin hyvä ja taitava aksakoira, jolla ei kuitenkaan voi enää (tai ainakaan tällä hetkellä) aksata :( Muutenkin kesä on pientä kidusta. Facebook ja blogit ovat täynnä kisapäivityksiä, mutta mä en pääse edes treenaan kovin tosissaan... Masentavaa! Onhan se kuitenkin niin, että aksa on se mun mielenkiinnon kohde nro 1.