Aika paljon on yleensäkin tullut kysymyksiä kastrointiin liittyen, lähinnä miksi ja mitkä ovat olleet vaikutukset? Nyt kun aihe on taas ajankohtainen meidän perheessä, niin ajattelimpa jakaa siitä muutaman sanasen täälä blogissa.
Zorron kastrointiin suurin syy oli lievä yliseksuaalisuus. Pissoja lipiteltiin kadun varsilla leuat väpättäen ja taisihan jotkut kisat mennä pilalle kun Zorro oli juoksu huuruissa. Zorro oli myös kova poika astumaan narttuja esim. koirapuistoissa, oli juoksu tai ei. Yleensä tilanne meni suoranaiseksi ahdisteluksi eikä narttua jätetty rauhaan ollenkaan. Olen myös ylipäätään päätynyt siihen, että jos koira ei jalostukseen käytetä, ei se niitä värkkejään mihinkään tarvitse. Suurimpana pelkona oli, että Zorro perusluonteeltaan epävarma ja pehmeä, muuttuisi ihan lapaseksi.
Mitä sitten tapahtui Zorron kanssa? Eipä oikeastaan mitään kovin ihmeellistä. Koira on ihan sama Zorro kuin aina ennekin, mutta leuat eivät ole enää väpättäneet leikkauksen jälkeen. Motivaatio yhdessä tekemiseen on ehkä lievästi kasvanut. Leikkisä Zorro on ollut aina, mutta sekin on ehkäpä lievästi lisääntynyt. Ainakin leikkikaveriksi kelpaa nykyään myös urokset. Torstainakin Zorro oli ihan pähkinöinä kun pääsi leikkimään aksa treenien jälkeen Lakin, uros kultsun, kanssa. Joten kaikki muutos mikä Zorrossa on tapahtunut on ollut vain ja ainoastaan positiiviseen päin. Edelleen Zorro tosin saattaa astua juoksuista narttua. Turkin laatu ei kait ole mihinkään muuttunut ja painokin on pysynyt samana, kun vain vähensi ruokaa kolmanneksella saman tien leikkauksen jälkeen. Ruokahalu on tosin kasvanut ja Zorro pitää kyllä huolen, että iltaruoka ei pääse myöhästymään.
Rommin kastraation syyt ovat varmasti pitkälle selvillä mikäli tätä blogia on yhtään seurannut. Rommilla ei seksuaalista käytöstä ole liiemmin esiintynyt, mutta turhaa machoilua kyllä. Ylipäätään koiran ylivilkas luonne on minusta riittävä syy kastraatioon. Toisaalta koira ei myöskään ole minusta niin hieno ja hyvä koira, että sitä kannattaisi jalostukseen käyttää. Aika näyttää minkälaisia muutoksia tämä saa Rommissa aikaan. Toivottavasti päästäisiin vähän parempaan suuntaan. Erityisesti muille koirille räyhäämisen toivoisin helpottuvan.
Itse toimenpiteet ovat molemmilla menneet hienosti. Zorro nyt tapansa mukaan ei näytä vaikka vähän sattuisikin ja koira olikin ennellaan päivä toimenpiteen jälkeen. Rommi nyt on paljon dramaattisempi ollut aina, ensimmäisenä yönä se olikin varsin levoton. Nyt kun ylimääräiset mömmöt ovat poistuneet kehosta (saahan se tietysti vielä kipulääkettä), Rommi on jo aikalailla oma itsensä. Mitä nyt se pirun kauluri haittaa vähän menoa ja lannistaa koiran vähän väliä lattialle makaamaan. Zorro ei juurikaan ollut kiinnostunut haavastaan, mutta Rommi olisi koko ajan nuolemassa, jos sillä ei olisi kauluria. Ulkoilu kuitenkin äsken onnistui jo hyvin ilman kauluria. Harmi vain, että eilen Rommi ehti kiskasemaan itsensä ruusupuskaan makaamaan, joten nyt paljaaksi ajellussa mahassa on vähän muitakin haavoja :( Koirat eivät ole olleet mitenkään kiinnostuneita toistensa haavoista, joten turhaan pelkäsin niin lipittävän toisiaan, tosin ei niitä uskalla kahdestaan kotiin jättää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti