Tuurilla kolmosiin ja kuulumisia

Niinhän siinä kävi, että viikko sitten Zorron sai viimeisen luvansa ja nousi siten kolmosiin. Kotikisat järjestettiin SDP:llä, jossa ei olla alustan vaihtumisen jälkeen käytykkään treenaamassa. Hiukan alusta tuntui alkuun Zorroa hidastavan ja varsinkin eka rata tuntui varsin nahkealta. Myös rataprofiili oli turhan vääntävä mun makuun. Omaan virheeseenihän se sitten kaatui. Keinun jälkeen piti tehdä valssi, mutta unohdin sen ihan totaalisesti ja sitten se olikin jo liian myöhäistä korjata. Loppujen lopuksi hajos pakka ihan täysin, joten ei jäänyt paljon positiivista kerrottavaa tästä radasta. Video

Kolmosluokkalainen

Toinen rata oli profiililtaan mukavampi, mutta alku tuotti pään vaivaa. Päädyin tekemään ohjauksen, jota ei kyllä ole treenattu ainakaan vuoteen. Ei tullut siis mitenkään yllätyksenä, että koira tuli ohi toisesta hypystä. Loppurata meni kuitenkin hienosti ja luojan kiitos jaksoin painaa loppuun asti. Yllätys tuloslistaa katsoessa oli vähintääkin yllättävä. Meille oli merkattu nolla! Vasta palkintojen jaossa kun sain serti ruusukkeen käteen, uskoin, että tosiaankin noustiin nyt kolmosiin. Video

Koirapuistoilemassa

Positiivista oli kisoissa myös se, että kertaakaan Zorro ei tehnyt kontakteilta mitään himoloikkia. Pikkusen se kyllä tuppasi varastamaan, mutta se ei niinkään haittaa. Ollaan kontakteja käyty treenaamassa  viime aikoina, samoin kuin keppejä ja tämä kyllä näkyy nyt kisoissakin. Eilen alkoi meillä talvikauden treenit. Päästiin TamSKin valkkuryhmän kouluttamaan ryhmään, jossa on siis vaihtuvia kouluttajia. Ensimmäisitä treeneistä jäi ihan huippu hyvä fiilis. Zorro oli ihan tosi hyvässä vireessä. Kontakteilta se tuli läpi ihan vauhdilla ja yhden putken se päätti suorittaa eri päin vaikka mitä olisi tehnyt. Juoksi jopa päin putkea kun yritti mahdottomasta kulmasta kääntää itsensä väärään päähän. Eihän sille voi kuin nauraa.

Joskus ne osat vaihtuvat

Tokoiltu on nyt paljon tai siis mulle paljon. Kerta viikkoon on käyty tokoringin treeneissä yleensä molempien kanssa ja itekseen käyty lenkin yhteydessä muutaman kerran viikossa. Rommilla on menossa nyt hiljaisuus projekti. Jos esim. sivulle tulossa tulee ääntä siitä ei tule palkkaa, samoin seuraaminen otetaan heti uusiksi jos lähdössä tulee ääntä. Seuraamisessa nimenomaan vaikein paikka on liikkeelle lähtö ei niinkään matka. Käännöksissä voi myös ääntä tulla. Tää projekti kestää luultavasti lopun elämää, mutta saahan sitä yrittää :)

Toinen puistoilu kerta

Zorron kanssa on tokoillessa yritetty nyt tehdä seuraamisen paikkaa selvemmäksi. Mä kun olen mennyt opettaan sille rallyssa, että vaikka koira on puoli koiran mittaa edellä niin se on ihan fine. Korkeessa vireessä Zorro siis edistää ihan törkeesti. Luoksetulon stoppi on nyt ollut myös työn alla, mutta vaikeeta on. On se sentään vähän hiljentänyt luoksetulon vauhtia, että sen on ylipäätään mahdollista pysähtyä.

Smile!

Jälkitreenit on saaneet myös uutta tuulta allensa. Jopa Zorro on päässyt nyt pari kertaa jo treenaamaan. Se on ihan huippu ja toimii täällä hetkellä paljon varmemmin kuin Rommi. Rommin sen sijaan on toisinaan todella epävarma. Se ei jotenkin pysty tekemään päätköksiä risteyksissä ja sitten kun se tekee, ne on vääriä. Metsässä Rommi menee hyvin, mutta taajamissa tökkii. Ehkäpä tämä tästä jos nyt päästään vähän aktiivisemmin treenaamaan.

Loppuun vielä pieni kevennys. Rommihan on ollut aina kova poika hymyilemään. Se hymyilee kun monessakin tilanteessa. Kerrankin sain tämän ikuistettua kun koira oli kovasti syyllinen: