Kiirettä pitelee!

Kyllä on ollut taas varsin hektistä tämä elämä. Tuntuu, että niin harvoin sitä ehtii vaan tekeen pitkiä metsälenkkejä ja ihan vaan makaileen sohvalla, kun joka päivälle on jotain joko koirajuttuja tai itsellä pesistä tai sitten jotain ihan muuta. Tämän kaiken päälle vielä töissä pitäs väsäillä sivutöinä pikku diplomityötä :) Lisätää tähän nyt vielä sitten luultavasti piakkoin tapahtuva muutto, niin kiire on vaan tosi asia.

Alun avautumisen jälkeen jatketaampa itse asiaan. Viime viikon keskiviikkona oltiin Tamskin tallilla taas reenailemassa tuttuun tapaan. Hyvinhän ne meni taas, koira oli jälleen vireessä. Tehtiin taas takaa kiertoja ja pääsi vähän persjättöäkin reenailemaan. Se on vaan niin mun ohjauskuvio. Zorro ei hetkahda yhtään vaikka käännän sille selän vaan tulee tosi sujuvasti, mikä meidän radalla on se kaikkein tärkeintä jotta vauhti pysyy yllä. Persjättöjä pitää uskaltaa tehdä aina kun on paikka... Lyhyen radan lisäksi otettiin Zorron kanssa A:lla paljon kontakteja. Kyllä mä luulen, että se on nyt oikeesti ymmärtää mitä sen pitäs tehdä siinä eli nököttää 2on-2off niin kauan kun annetaan lupa poistua.

Lauantai aamuna olikin taas jälkeä luvassa. Olin niin ajatellut, että Zorro olisi hieman rauhallisempi kun olihan se saanut koko viikon painia Rosan kanssa, mutta ei! Tyyppi oli taas ihan täpinöissään, niin koita siinä nyt sitten keskittyä johonkin haisteluun. Ryminällä vaan sinne päin. Tehtiin kokeeksi niin pitkä jälki ettei Zorro voinut mennä vain näkömuistilla ja eihän siitä mitään tullut. Meni enempi hakuiluksi, ehkä se olisikin meille parempi laji :) Taas yksi idea lisää mitä vois kokeilla! No tuloksena oli se, että Zorrolle tehdään enempi tarkkuutta vaativaa jälkeä eli jemmailtiin nakkeja juurakoiden taakse piiloon ja niin edelleen. Kotona kun yritettiin tätä niin meni jo paremmin, kun koira vähän malttoi haistellakin.

Maanantaina töiden jälkeen päästiin mekin palaamaan takaisin arkeen kun päästiin kotiin ihan vain Zorro ja minä. Ei sillä, että Rosa olisi mitenkään vaivaksi, mutta ei se koira helpoimmastakaan päästä ole. Loppuviikkoa kohden Rosa kävi vain röyhkeämmäksi ja käveli Zorron ruokakipolle vetämään ruuat napaansa, jos ite en seisonut ihan vieressä. Zorrohan ei sano tästä mitään, niin joutuu ite karjuun Rosaa pois siitä kupilta, kauniisti sanoen se pölvästi ei ole ikinä mitään uskonut. Muutenkin meillä oli ajoittain Rosan kanssa huutokilpailuja siitä kumpi huutaa kovempaa, mutta hähää mä voitin joka kerta :)

Välillä painittiin (mutta mitä ihmettä tapahtuu tässä kuvassa)!

Välillä täytyi vähän huilailla!

Välillä odotettiin nakkeja oikein nätisti!

Tiistaina jatkui taas piskien agi kurssi. Olipa taas mukava päästä ulkoreeneihin Zorron lemppari ohjaajan Eijan vetämiin treeneihin. Eija on meille alkeista asti opettanut ja itekkin on vesikoira ihmisiä, niin se jos joku ymmärtää Zorron mielenliikkeitä. Reenien aiheena oli niistot. Aika vähän on noita tehty ja oli siten hyvää treeniä ja pienen hinkkauksen jälkeen alkoi sujua hyvin. Hyvä mieli jäi niistäkin reeneistä!

Mutta apuaa, taas on kiire! Ja minnekkäs muualle kun agitreeneihin :)