Zorron vuoro

Zorron kanssa ei olla tehty tässä viime viikkoina mitään koivinkaan erikoista. Agilityä tietysti pari kertaa viikkoon. Tän viikon ohjatuissa treeneissä tehtiin ylipitkää rataa, oliskohan siinä ollut 29 estettä. Taidetiin jo ensimmäisellä yrittämällä vetää koko rata virheittä. Mutta todellinen onnistuminen oli lopussa kun taisteltiin nollana loppuun asti. Rata sinänsä oli helppo, mutta ohjaajan kunto ei oo rakennettu ihan noin pitkää rataa ajatellen. Ne jotka laji eivät ole harrastaneet eivät ehkä ymmärrä sitä, kuinka vaikeaa oikeasti ohjaaminen on. Pitää tietää missä koira on ja missä esteet on ja mikä on seuraava este. Sen lisäksi pitää ohjata koiraa suullisin käskyin ja kiinnittää huomiota oman kropan asentoihin, jottei kropalla ohjaa väärään suuntaan. Ja kaiken tämän lisäksi pitää vielä pitää koko ajan vauhtia yllä ja välillä juosta niin paljon kuin koivista pääsee. Onneksi oma pesäpallotausta hieman auttaa.

Kun tehtiin Rommin kanssa takaaleikkaus treeniä tehtiin samaa myös Zorron kanssa. Meni ihan ok ja kyllä Zorro nyt jo lukee paremmin takaaleikkauksen. Hitaampi se kyllä on kuin esim. persjättö, mutta persjättö vaatii taas yleensä ohjaajalta enemmän jalkoja kun pitää olla koiraa nopeampi. Helppo homma, not! Myös hyppytekniikkaa on tehty aina sillon tällön omatoimisesti. Enpä osaa sanoa onko se siitä parantunut, mutta ainakin koira pitää tällaisista yksinkertaisista harjoituksista.

Tokon suhteen edetään pikku hiljaa. Seuraamista tehdään vain ja ainoastaan takapalkalla ja kyllähän se vire on siihen alkanut löytymään. Vielä ollaan kuitenkin siinä vaiheessa, että seuraamispätkät ovat lyhyitä, eikä todellakaan mitään kokonaisia kaavioita. Paikkamakuuseen on nyt testattu myös takapalkaa ja kyllä se ainakin vähän tuntuu koiraa rauhoittavan kun on joku mihin keskittyä. En kyllä usko, että paikkamakuusta ikinä saadaan varmaa suoritusta johtuen Zorron epävarmuudesta vieraita koiria kohtaan. Metallinoutoa on treenattu vispilän avulla, joka on siis kokonaan metallinen. Alkuunsa se vähän iljetti koiraa, mutta pikku hiljaa se on tohtinut sitäkin noutaa.

Tulevana tiistaina meillä olisi edessä taas agikisat eteläpuistossa. Siellä on vain yksi rata ja tietysti siis agilityrata. Kattellaan taas sitä keinua, että kuinka käy, tai jos sitä ei olisikaan ollenkaan radalla. Toivossa on hyvä elää :)  Mutta kävi kyllä taas paska tuuri kun joudutaan 26 maksi koirasta taas aloittamaan. Tykkään olla alkupäässä kyllä, mutta aloituspaikka on huono, koska rataan tutustumisesta on hirvee kiire hakea koiraa ja sit vielä pitäs vähän ehtiä hetsaamaan sitä. Tiedän kyllä, että saahan siinä ottaa vähän aikaa, mutta kiirus on joka tapauksessa...

Loppuun vielä pikku painit omalla pläntillä: http://youtu.be/tUlzNpx-bIU