Rommiiiiii!

Eilen olin Rompulaisen kaks vuotis synttärit. Ei ikinä uskoisi, että se on niin vanha, sen verran kuriton se on edelleen :) Vastahan se oli tuommoinen onneton rääpäle vasemmalla taikka tuommoinen 1wee oikealla.

 Mutta nyt jo kahden vuoden kypsässä iässä koirus näyttääkin tältä:

Kyllä se naama on pysynyt kokoajan samannäköisenä :)

Pakollinen pönötyskuvavertailu:

1v.

2v. (kaiken pohjavillan pudottaneena)

Käytiin tänään vähän pitemmällä lenkillä ja tuli parit räpsytkin otettua. Kuvissa näkyy myös Rommin synttärilahja eli tosi pähee kaulapanta. Ei tarvi enää Zorron vanhoilla kulkee!

Pojat saivat myös yhteiseksi lahjaksi metallinoutokapulan, jonka satummalta löysin käytettynä halvalla. Koirat eivät ehkä olleet asiasta niin innoissaan, mutta kyllä pitotreenit alkoivat samantien.

Muutama sana vielä Rommin kuulumista. Jälkeä on tehty muutamia ja haasteeksi on osoittaunut metsäjäljet. Ilmeisesti ne on liian helppoja, että koira ei tee tosissaan töitä, vaan pahtaa vaan menemään sinne päin ja sitten ollaankin hukassa. Rommi myös ensimmäisen kerran oli haluton menemään maaliin kun maalissa oli sen tosi inhokki, Vilperi. Taajamassa taas koira tekee keskittyneesti hommia ja tekee paljon parempaa työtä. Koirahäiriöt on pahoja, mutta viimeksi niistäkin mentiin varsin näpsäkästi ohi. 

Tokossakin ollaan edistytty ainakin vähän. Häiriössä Rommin seuraaminen on todella vaihtelevaa, joskus menee tosi nätisti, mut tosinaan ei ajatus pysy kasassa sitten millään. Paljon on nyt treenattu pään pitäimistä maassa, joka toimii jo ihan kivasti paikkamakuussa. Ainoo vaan, että se tarjoo sitä nyt joka jutussa ja jumittaa sen vuoksi mm. kaukoissa.