Jouluviikko Rommin silmin

Lähdetäänpä liikkeelle viime sunnuntaista, koska silloin musta tuntui, että sain jo ekan joululahjan. Aamulla, heti aamusapuskan jälkeen (jota Zorro ei muuten saanut ollenkaan, Hä-hää!), hypättiin molemmat autonperään. Osasin hypätä ihan itse, vaikka olenkin viime kuukaudet nauttinut ihan luksus nostopalvelusta, kun en oo viittinyt ite urheilla. Sit mää vetelin sikeitä siellä autossa varmaan pari tuntia kun Zorro lähti häslään johonkin hallille. Oon mäkin siä pari kertaa käyny, ihan jees paikka. Mä olin ihan unen pöpperössä kun ne tuli takas ja avas peräkontin.  Pääsin ulos ja yhtäkkiä mä haistoin sen. Mun paras ja ainoo boyfriend oli paikalla. Meinas siinä mennä ihan pasmat sekaisin ja kiljuinkin mahdollisimman kovaa korkeelta, et se tajuis et mä oon täällä. Kävi ilmi, et me ollaan menossa yhdessä lenkille! Vähän mälsää vaan, et kun mä en taaskaan saanut juosta vapaana niin jäin kokoajan boyfriendin ja Zorron jälkeen. No kävin sit syömässä välillä nameja ja aina kun boyfriend tuli lähelle, kävin sitä vähän yrittämässä painiin. Onneks noi ihmiset puhui, et vois toistekkin mennä ja et mä saisin kans mennä vapaana, jee!  

Maanantaina ihminen tuli töistä hirveellä kiirellä ja pakkas meidät autoon. Hetken päästä auto pysähty ja mähän tajusin heti missä ollaan, siellä missä se yks kiva tätsä hipsuttelee niin kivasti, et tulee tosi muikee olo. Toinen joululahja heti perään!! Ainoo mikä tässä taas ärsytti oli se, et toi Zorrokin tuli ja jostain syystä se pääsi taas ensin siihen pötkötteleen. Voi että mua ärsytti! Yritin vähän väkisin änkee siihen ja esittelin kauneimmat hammashymyt mitä multa löytyy, mutta ei auttanut. Noh pienen ikuisuuden jälkeen mäkin pääsin siihen paraatipaikalle ja meinas ihan uni tulla kun tuntui niin kivalta. Nyt mä oon taas pystynyt venyttään itteeni vähän enempi, kun se on välillä tuntunut tosi ikävältä.

Tiistai, keskiviikko ja torstai meni ihan tylsissä fiiliksissä. Tuo ihminen juoksi edes takasin koko ajan, ja vaikka mä kuinka yritin heiluttaa sille häntää ja tuoda leluja, niin ei se ehtinyt painiin mun kans. Sillä oli kuulemma joku joulustressi! Ulkonakin oli niin liukasta, että ihminen pelkäs kokoajan, että telotaan ittemme, että lenkeillä käytiinkin vaan pellolla kun sielä ei ollut niin liukasta. Siä pellolla voi vetään ittensä aina ähkyyn jäniksenpapanoista, mut jostain syystä ihminen ei oikein arvosta sitä. 

Keskiviikkona meillä kyllä kävi jotain ihan outoja vieraita, ei ketään mun lempparityyppeistä. Onneks sain olla omassa rauhassa aidan takana syömässä luuta, eikä tarvinnut olla mitenkään sosiaalinen. Zorro hoiti sen puolen kokonaan, se on aika hyvä siinä. No okei, kävin mäkin niitä vähän haistamassa ja olin kyl kytiksillä kun ne söi jotain herkkuja, mut ei ne antanut mulle mitään!

Perjantaina ihmiset ei jostain syystä mennyt ollenkaan töihin vaan ne rupes heti aamusta joulustressaan oikein kunnolla tai ainakin toi toinen niistä. Kauheesti ne laitto tavaroita kasalle ja meidän ruokiakin pakattiin, joten tajusin et mekin päästään mukaan ja joku seikkailu on tässä alkamassa! Mentiin autoon ja köröteltiin pari tuntia johonkin ihan outoon paikkaan. Jäätiin yöks sinne ja vähänkö oli siistiä, et pääsi pihalle aina kun vähän vinkas ulkoovelle päin. Sit siinä ihan vieressä oli kunnon jäniksenpapanapelto! 

Lauantai aamuna mua alko vähän kuumottaa, kun huomasin, et yhes muovikassissa haisee luu. Kävin sitä monta kertaa katsomassa , mutta en uskaltanut ottaa kun noi ihmiset saattais sanoo pahasti. Sit lopulta meni hermo ja otin sen koko muovikassin kantoon ja näytin ihmisille, et täälä olis jotain mulle. Antoivat sit luvan ottaa oman paketin ja Zorro sai kans omansa. Oli aika herkkuja kyllä ja me pelattiin Zorron kans taas sitä luun vaihto leikkiä. Kun toinen irrottaa omasta luusta, niin toinen käy varastaan sen. Ja taas toisin päin. Mä myös yritin pilottaa omaa luutani kun en jaksanut enää syödä sitä, mutta en mä uskaltanut sitä mihinkään jättää ettei Zorro vaan pölli sitä. Zorro on joskus niin epäreilu, et omii kaikki itelleen ja mä en todellakaan uskalla sillon mennä edes lähelle jos se murisee mulle.

Sunnuntaina tultiin taas kotiin ja saatiin jäädä nukkuun kun ihmiset lähti johonki koko illaks. Selvishän se sit myöhemmin, et olivat olleet pikkumustan (Demin) juhlavastaanotolla, eikä meitä oltu otettu ollenkaan mukaan! Ärsyttää kun Zorro ei osaa ollenkaan käyttäytyä sen pikkukoiran kanssa, vaan kiusaa sitä koko ajan ja sit sen takia ei päästä mukaan kumpikaan. Aika jees joulu on ollut, mutta onneks taas arki alkaa ja saa nukkua pitkät päivät!