No palasin nyt samoihin artikkeleihin ja poimin artikkeleista nyt vireen laskemiseen liittyviä pointteja:
- Tutkimusten mukaan koira oppii parhaiten matalammassa vietissä. Mahdollisena ongelmana tässä on se, että koira oppii myös matalan viretilan eli tapahtuu tunneoppimista. Kovassa vietissäkin voi opettaa ja hyväksyä sen, että oppiminen tapahtuu hitaammin.
- Ylivireistä koiraa ei saa palkata levottomuudesta tai virheistä. (Helpommin sanottu kuin tehty!)
- Ohjaajan on itse oltava hyvin rauhallinen. Jos koira ääntelee, tekeminen lopetetaan ja koiraa nuhdellaan. Mikäli ääntely vieläkin jatkuu palkkaustiheydestä huolimatta, se viedään pois treenikentältä eli tekeminen loppuu. (Artikkeli koskee lähinä toko:n treenamista, agissa en ääntelystä lähtisi koiraa poistamaan kentältä)
- Koira, joka oppii käyttämään maksimaalista, miltei hurmoksellista viretilaa, ei välttämättä antaudu myöhemmin kovin halukkaasti ohjaajansa yrityksiin viretilan laskemiseksi. (Been there, done that!)
- Koiran viretilan maksimointi ja raju alasajo kovin menetelmin voi saada koiran henkiseen konfliktiin, vahvaan ristiriitatilanteeseen.
- Hallintaongelmien jo esiintyessä korjaavat haltuunottamiset tapahtuvat aluksi riittävän voimakkaita ärsykkeitä käyttäen. Suullisen käskyn tulee olla niin vahva, että se aiheuttaa koirassa reaktion. Voimakas äänenkäyttö laskee koiran alempaan viretilaan, takaisin kuuntelualueelle. (Rommi kyllä yleensä kuuntelee, mutta häslää)
- Perusohje on, että säästä se ensimmäinenkin käsky, jollet pidä huolta että saat aikaan haluamasi. Ei siis mitään huhuilua, jotta käskyt eivät menetä merkitystään.
- Koiran kovuus vaikuttaa osaltaan siihen, kuinka se antaa ihmisen hallita viretilojaan. Herkän ja pehmeän koiran hallinta on huomattavasti helpompaa kuin karskimman ja kovemman. Monilla työ- ja käyttökoiraroduilla normaaliviretila on sikäli korkealla, että ne eivät paineistu kovin helposti ohjaajan virheistä. (Rommin on kyllä kova, mutta toisaalta kohtuullisen herkkä ohjaukselle)
- Liian korkea viretila ei ole eduksi, sillä se estää tehokkaan oppimisen. Koira voi säntäillä ja reagoida näyttävästi, mutta pysyvä oppiminen on selvästi vaikeutunut. Toistoja tarvitaan huomattavan paljon ja silti etenkin tarkkuus jää vähäisemmäksi, kuin oppimisen kannalta optimaalisemmassa vireessä tehtynä.
- Normaali terve, työkoirarotuihin kuuluva yksilö haluaa ja kaipaa oman viretilansa nousuja ja niiden palautumisia.
- Miten sitä virettä sitten voidaan laskea:
- (Kahden lelun) saalisleikki ja siitä rauhottuminen syliin. Rauhottumisen jälkeen leikki jatkuu. (Tätä ollaan tehty ilman merkittävää muutosta)
- Kasihypyllä koira paremmin kuulolle.
- Keskittymistä vaativien temppujen tekeminen,esim tokoilu. (En ole kyllä juuri edes kokeillut, joten kokeillaan)
- Hommat seis kunnes koira rauhoittuu, esim pannasta vähäeleisesti makaamaan. (ei ihan helppo nakki toteuttaa)
- Mitä muuta, saa toki ehdottaa?!?
Moikka! Aikanaan partisten kanssa kärsin siitä, että jos treenikentällä ei tapahtunut mitään, ne lähti välittömästi rallatteleen muualle. Aronin kohdalla olen sitten sitkeästi vahvistanut sitä, että jos ei tapahdu mitään, sen kannattaa mennä maahan ja sillä käytöksellä on sitä aina namein palkannut. Olen huomioinut tuon hyvän käytöksen aina ja palkannut sitä. Suosittelen teillekin. Samoin kannattaa treenata matalan vireen juttuja kuten paikka-istumista ja makuuta ja palkata siitä ruualla, joka rauhoittaa. Samoin temppuja kuten liikkumatta tai makuuta pää maassa. Tässä nyt nopeasti mitä tuli mieleen terkuin Heidi
VastaaPoista