Tokoileva sorsan syöjä ja se hulivili

Viime viikko oli taas perus aktiivinen koiraharrastusviikko, joka huipentui lauantaina Zorron möllitokokisoihin, mutta siitä lisää myöhempänä. Viime sunnuntaina oltiin Zorron kanssa harjoituskoirakkona liikkeenohjaaja kurssilla. Kuvittelin, että päästäisiin tekeen  jotain alo/avo luokan liikkeitä, mutta pää paino olikin VOI:n ja EVL:n liikkeissä. Tehtiin VOI:n seuraamista (kaavio pitkä kuin nälkävuosi), EVL:n Z liikettä, tosin ei istumista, ohjattua noutoa ja EVL:n ruutua. Sekä tutumpia AVO:n noutoa ja kaukoja. Nouto meni ihan jees ja kaukot, mutta muut mut oli vähän häröilyä. Tosin hienosti Zorro pysyi seuraamisissa mukana. No tulipahan käytyä, mutta toisten tuskin näillä taidoilla mennään.

Kävin, myös ensimmäistä kertaa Rommin kanssa juoksemassa. Olen melkeimpä tunnettu siitä kuinka paljon inhoan juoksemista, mutta taas teki mieli kokeilla. Jos sitä nyt vaikka innostus kun olisi vetoapuakin tarjolla. Rommi veti hienosti koko 30min. Ongelmana oli vaan se, että Rommin askel laji ei tahdo pysyä ravissa. Se niin mielellään peitsaa ja sitten kun sitä kannustaa juoksemaan kovempaa, se menee laukalle. Voin kyllä sanoa, että jalat eivät ole olleet yhtä kipeät kuin sen lenkin jälkeisinä päivinä. Noh jospa sitä tänään taas uusi yritys.

Tiistaina mentiin koirien kanssa Tallille höntsäileen. Lämmittely lenkillä koirat löysi kuolleen sorsan. Rommi tuli kyllä kiltisti pois kun huusin, mutta Zorro ei millään. Kun menin koiraa hakeen niin sillä oli reteesti koko sorsa suussa. Hyi nyt, mä en oikeen kestä noita kuolleita eläimiä. Oli kyllä muutenkin sellaiset treenit jotka olis kannattunut vaan jättää tekemästä. Ensinnäkin yritin tehdä Rommin kanssa keppejä ohjureilla(koska verkkoja ei ollut meidän kentällä), mistä ei tullut yhtään mitään. Se hyppi vaan niiden yli ja kierrokset nousivat turhautumisen johdosta. Aa treeni meni ihan ok, hidashan se vähän on, mutta pysyy kontaktilla kivasti. Sitten tehtiin kolmen hypyn ja mutka putken sarjaa. Vähän meinas taas kiehua, mutta pysyi kuitenkin suht hyvin hanskassa. Aika helposti Rommi kuitenkin kiertää esteen jos se on vähän pois linjalta, joten estehakuisuutta tulisi parantaa. Loppuun saatiin verkot toiselta kentältä, mutta sitten seuraavat kentälle tulijat alkoivat aukoa ulko-ovea ja tunkea sisälle. Enhän mä voinnut sit enää Rommin kans jatkaa…  Zorron kanssa ei oikeen jaksettu tehdä mitään kummempia. Vähän tokoiltiin ja tehtiin kontakteja.

Keskiviikkona oli molempien tokotreenit. Rommi teki ensimmäisen tunnin. Aloitettiin paikkamakuulla. Rommi oli mulla hihnassa koko ajan, mutta pysyi kyllä hienosti. Muutama koira rivistä nousi ja silloin myös Rommi nousi istumaan. Sitten tehtiin valvotusti hyppyä. Rommi on tehnyt hyppyä viimeksi varmaan syksyllä joten ei ollut hajuakaan mitä koira siinä keksisi. Onhan se tokon yksi kuumottavimmista liikkeistä. Ihan hyvin kuitenkin meni ja uskalsin jopa hihnasta päästää koiran hyppäämään. Lopuksi treenailtiin seuraamisia.

Zorron treeni ohjelma näytti hyvin samanlaiselta. Paikkamakuu oli varma ja hyvän tuntuinen. Toivottavasti me saadaan tää oikeesti joskus hyvään kuntoon myös täydeltä matkalta. Hypystä Zorro oli ihan innoissaan. Ennen yhtäkään käskyä, koira ehti hyppäämään ainakin 5 kertaa hypystä. Sitten kielsin sitä kunnolla, niin se ei sitten hypännyt ollenkaan. Saatin kuitenkin muutama onnistunutkin toisto. Note to myself: kun liikkuri kysyy onko ohjaaja valmis, ÄLÄ vastaaa hypyssä, että JOO. Nyökkäys riittää!

Eiks vähän voi vielä fiilistellä talvea?

Torstaina aksattiin Zorron kanssa. Ohjelmassa oli välistävetoja, päällejuoksuja ja serpentiiniä. Välistäveto oli kaikkein vaikein meille, mutta ei suurempia ongelmia missään. Sitten tehtiin vaikeita keppi kulmia, jotka kyllä onnistuu, kun tekee huolellisen ohjauksen. Zorro myös irtoaa kepeille kohtuu hienosti.

Lauantaina oli sitten Zorron möllitoko Pyynikillä. Osallistuttiin mölliluokkaan, jossa oli 1min paikkamakuu hihnassa. Liikeiden välissä sai myös palkata ja arvostelu oli kait jotenkin helpotettu.  Tässä pisteet ja kommentit:

Luoksepäästävyys 9,5: Nousi seisomaan kun tuomari tuli, mutta ei kuitenkaan rynnännyt syliin.

Paikkamakuu 10: Hyvin pysyy noin lyhyellä etäisyydellä, vaikka lepattavat kehänauhat meinas vähän pelottaa

Seuraaminen kytkettynä 8: Ekassa (vasemmalle) käännöksessä koira katosi, vino perusasento välissä, hiukan väljää.

Seuraaminen vapaan 7,5: Vinot molemmat perusasennot, katosi taas yhdessä kulmassa (jouduin antamaan uuden käskyn)
Liikkeestä maahanmeno 8: Tuplakäsky lopun perusasentoon (wtf, yleensä ennakoi), maahanmeno voisi olla terävämpi
Luoksetulo 10: Hyvä vauhti, lopun perusasennossa hyppäs melkein käteen kiinni, joten tarkuuttaa tähän tarvitaan

Liikkeestä seisominen 10: Hyvä stoppi ja seuraamisesta pidin erityisesti. Sivulle tullessa väisti kropalla, mutta jalat ei liikkuneet, joten ei vähennyksiä.

Hyppy 10: Unohdin viime treenien ainoan ohjeen ja sanoin joo, joten koira karkas. Saatiin kuitenkin ottaa uusiks ilman vähennyksiä, joka oli moitteeton
Kokonaisvaikutus 10: Motivaatio kohdillaan kuulemma J ja kisavalmiskin kait olisi...

Yhteispisteet 181,5/200! Hienostihan se meni, mutta silti en todellaankaan odottanut mitään palkintosijoja, mutta niinhän siinä kävi, että 16 kilpailijan joukossa meikäläiset keräsivät eniten pisteitä! Tuohan tämmönen hirveesti itseluottamusta lisää ja olen todella tyytyväinen, että tuli mentyä. Olosuhteet eivät olleet helpot kovan tuulen ja lentävien lehtien vuoksi, mutta Zorroa ei juurikaan häiriöt haitanneet. Tuomarina oli Vesa Kallio, joka arvosteli tarkaan ja antoi paljon kommentteja, myös liikkuri antoi treenivinkkejä. Kun vaan jäännitykseltään muistai ne J. Päälimmäisinä jäi treenattavista asioista mieleen seuraamisen tarkkuus ja ne perusasennot. Luoksetulon sivulle tuloon tarkkuutta ja se hypyn käskytys asia. Paljon ollaan kyllä eteenpäin menty kun vertaa vuosi sitten käytyyn kisaan. Ehkä me joskus korkataan ne virallisetkin.

 

Sunnuntaina lähdin ProCanikselle kouluttajien koulutukseen. Tuli kyllä ihan uusia ohjauskuvioita opittua, mutta vielä en ole päässyt testaamaan niitä koirien kanssa. Täytynee vähän treenata tuplasylkkäreitä ja vippauksia kun seuraavan kerran hallille mennään. Vaikka oppia tuli paljon ja mukavaa oli, on kuitenkin 8 tuntia pelkää agin katselua kuitenkin ehkä hiukan liikaa.

Tämä viikko onkin ollut rauhallisempi. Olin pari päivää koulutuksessa työpaikan puolesta ja Zorro pääsi viettämään kissanpäiviä hoitoon. Hiukanko oli loukaantunut kun tulin sitä hakemaan, ei tullut edes katsomaan. Molemmat olivat ottaneet loman toisistaan varsin hyvin ja käyttäneet nukkumiseen suurimaan osan ajasta.

Eilen oltiin Zorron kanssa aksailemassa. Ei mitään kummempia, perusvarmaa tekemistähän tuo on. Ensi viikolla sitten aloitellaankin kesäkausi ja päästään pihalle treenaamaan. Toivottavasti tämä ilma tästä vähän paranisi.