We are Alive!

Äh miten pitkäksi bloggaus tauko on taas venynyt. Jos edes netti toimisi sillon kun haluaa, niin saisi joskus aikaiseksikin kirjoittaa. Mutta missä siis mennään nyt:

Zorron tokot:

Ollaan reilun viikon päästä menossa möllit

okoilemaan Eteläpuistoon. Seuraamisen paikka on Zorrolle suurin ongelma paikkamakuun lisäksi. Nykyään ilman vieraita koiria tehdään jo täydellä mitalla paikkamakuutta varsin vakuuttavasti. Muiden koirien kanssa ei vielä oteta kunnon matkalla, jottei pääse mitään takapakkeja tulemaan. Muuten alo liikkeet alkaa olla kohtuu kuosissa ja ehkäpä me joskus päästään oikein kokeisiinkin. Sunnuntaina päästään liikkurikurssille treenaamaan :)



(Kuvat ovat meidän edellisestä möllitokosta)

Rommin tokot:

Tuntuu, että tämä on semmosta kolme askelta eteen, kaksi taakse hommaa. Takapakkeja siis tulee. Seuraamisessa on tekemisen makua, mutta toisaalta tuo on niin häiriöherkkä. Käännöksiä pitää treenata erityisesti, samoin liikkeelle lähtöjä.  Myös äänetön sivulletulo on työn alla. Liikkeestä seisominen on epävarma, koska Rommi menee niin sukkelasti aina maahan, joten vahvistusta tarvitaan. Luoksetulo on ihan ok, mutta vauhtia on vähän turhan paljon ja istumaan jättämisessä saattaa piipata. Paikkamakuuta ei olla kovin paljon tehty, ainakaan häiriössä. Edelleen mun luotto koiraan on hakusessa…  Rommille maahan käsky on kuitenkin niin vahva, että pysyy kyllä hienosti se mitä on tehty. Hyppyä en edes muista koska oltaisiin tehty, joten ei mitään mielikuvaa siitä.

 

 

Rally-tokoa ei olla juurikaan tehty, mutta Zorron kanssa ollaan parin viikon päästä menossa kisoihin joten pitää sitäkin taas hiukan muistella.

Zorron agit:

Zorro on liekeissä aina kun kentälle pääsee ja vauhtia piisaa. Keinuakin vähän kokeiltiin, mutta eipä se ole sen helpompaa vieläkään. Mutta sen kanssa liiteleminen on niin terapeuttista. Jos ohjaa väärin, koira menee väärin ja toisin päin. Kyllä Zorro nyt joskus keksii omiaankin, mutta se vain kertoo hyvästä vireestä :)

Rommin agit:

Estevarmuus ainakin kasvaa kun pääasiassa tehdään vaan yksittäisiä esteitä: keppejä ja kontakteja. Tapahtuipa tässä jopa niin hienosti, että Rommi teki kepit ilman yhtään verkkoa, joten tosiaankin eteenpäin on menty. Kontaktit näyttää myös hyvältä, tosin keinu ei ole niin nopea kun se voisi olla. Mutta mutta voi kun se meidän harrastaminen olisikin esteosaamisesta kiinni. Kierrokset tuppaa edelleen nousta heti kun alan itse liikkumaan ja ohjaamaan koiraa. Hiukan on avuton olo, että mitä sitä pitäisi tehdä ja mihinkään ryhmäänkään en oikein uskalla mennä… Jotain muutosta koirassa on kuitenkin tapahtunut; Rommi on alkanut kyselemään. Pysähtyy esim. keskelle puomia ja rupee katteeleen, että oonkos mä nyt menossa oikeaan suuntaan vai en? Noh eipä tässä mikään kiire ole mihinkään.

Jäällä lenkkeilyn vuoksi voisin vaikka toivoa ikuista talvea!
 

Rommin kanssa käytiin kuvauksissa. Lonkat lähti A/B ja kyynärät 0/0, selästäkään ei löytynyt mitään huomautettavaa. Joten ei ongelmia sillä rintamalla. Rommin kanssa käytiin myös missikisoissa viime viikonloppuna.  Itse kehässä koira meni kivasti. Rommi on ilmiömäinen seisoja, tosin tuomari kyllä sai kunnon pusun. Liikkuminen on hankalampaa, koska Rommi tarvitsee välillä hirveen vauhdin, että vaihtaa peitsaamiselta raville ja sittenkin se kiskoo kun hullu. Pitäisi vissiin treenata siis lisää jos kesäkuussa käydään oikeen näyttelyissä. Kentän laidalla Rommi sitten onkin hankalampi tapaus. Koko ajan saa olla tarkkana, ettei kukaan tuo sitä fifiään ihan naamalle, että Rommin ei tarvitse ärähtää. Rommi piippaa lähestulkoon koko ajan, mutta väittäisin, että tämä on vain harjoituksen puutetta. Tänään mennään uudestaa kokeilemaan käyttäytymistä missi kisoihin.

Saatiin yksi hoito"lapsikin" meille taas kylään. Zorron ihailu kyseistä Rouvaa kohtaan on kyllä niin ihmeellistä. Hetkeksikään ei sovi Rosaa silmistään päästään ja koko ajan pitää yrittää leikittää, jos se Rosa jossain vaiheessa heltyis ja heltyyhän se.

 

Rauhallista hengailua

Painit!

Mites toi Rommin toinen etutassu?