Viime viikon maanantaina toteutettiin yksi Rommin vuoden tavoitteista. Lähdettiin ennen tokotreenejä Nassun ja Milon kanssa lenkille. Alkuun Rommin reaktio oli tietysti räyh räyh, mutta siitä se rauhottui ja koirat pääsi vielä leikkimään koirapuistoon. Ei mitään ongelmia ollut koko aikana, vaikka Milo oli välillä sitä mieltä, että keppien syöminen on kivempaa kun riekkua kohtuu rajuja leikkejä. Mun vaan pitäisi oppia taas vähän luottamaan tuohon koiraan. Väittäisin myös Rommin keskittymiskyky esim. tokotreeneissä on hiukan kasvanut, eikä se ota niin paljon enää häiriöö muista koirista.
Zorron kanssa aloitettiin avo luokan liikkeiden opettelu jostain ihan uudesta jutusta, eli avo luokan hypystä. Ei ole helppoa, kun kikkarapää on viisi vuotta käsketty koira seisomaan hypyn taakse ja nyt kaava pitäisi rikkoa pistämällä koira istumaan hypyn jälkeen. Paluuhypyssä tulee tuskin mitään ongelmaa olemaan... Mutta tosiaan pitäsi aktivoitua treenaamaan itekseenkin jahka kentät ovat sulia.
Viime lauantaina rally-tokon valkkuryhmää tuli kouluttamaan Katja Tamminen. Koulutus keskittyi enemmän perus juttuihin kuin lajiosaamiseen. Koulutuksessa kävi ilmi, että mä en osaa kääntyä paikallani vasemmalla vaan teen aina pienen lenkin. Tämä taas johtuu siitä, että koira tiellä, koska Zorro seuraa liian edessä olessaan vasemmalla. Oikealla puolella tätä ongelmaa ei ole, koska seuraamispaikka on vähän turhankin takana. Katjan mielestä myös Zorron seuraamispaikka on turhan väljä, mutta ei siitä tiivistä saa vaikka kuinka yrittäis. Kosketuskepin käyttöä suositeltiin myös, joten pitihän se käydä hankkimassa. Vähän ollaan sitä treenattu molempien kanssa, mutta katsoo nyt saadaanko siitä apuja.
Viime sunnuntaina Rommi pääsi privaatti jälkitreeneihin Valkeakoskelle. Jälki oli pari päivää vanha, kaksi kilomteriä pitkä ja maali oli autossa. Alussa Rommi piippasi tuttuun tapaan. Tuntuu, että kun lähtö on vilkkaassa paikassa Rommin on hiukan hankalampi lähteä liikkeelle. Mutta sitten kun vauhtiin päästiin, niin koiraa ei pysäyttänyt mitään. Rommi teki hienosti töitä risteyksissä ja nykyään se hiljentää jo itse vauhtiaan hankaliin paikoihin. Lopussa hiukan arvottiin ilmaisun kanssa. Se teki pari ilmaisua kauempaa ja lähti hiukan kiertämään autoa. Pienellä avulla kuitenkin jatkoi autolle asti ja siitä palkka. Pätevä jälkieläin kaiken kaikkiaan.
Maanantaina olin varannut molemmille koirille fyssariajat Kirsi Piispaselle. Ensin hoidettiin Zorro, joka oli paremmassa kunnossa kuin viimeksi. Se käytti jopa molempia takajalkojaan tasapuolisesti. Pientä jumia oli lanneselässä ja lapojen seudulla, mutta ei tosissaan mitään pahaa. Rommin vuoro jännitin enemmän, koska sitä ei ole hoidettu kuin kerran aikaisemmin ja siitäkin on yli vuosi aikaa. Noh, Rommihan käyttäytyi hienosti koko hoidon ajan, mitä nyt alkuunsa ei halunnut rauhoittua kyljelleen. Pientä jumia löytyi Rommistakin selän keskiosasta, mutta ihme kyllä edes niska ei ollut jumissa. Kuulemma muutenkin Rommi vaikuttaa lihastyypiltään aivan erilaiselta kuin Zorro. On notkea ja ketterä ja hallitsee koko kroppansa takajalat mukaan lukien hyvin. Miten tähän molempien koirien hyvään kuntoon on päästy? Ei olla venytelty, ei jumpattu, ei olla syöty MSM:ää, vaan ollaan vaan oltu ja elelty niin kuin hyvältä tuntuu. Ainoa asia, josta olen yrittänyt pitää huolen on se, että koirat olisi jo lämpöisiä ennenkun pääsevät rellestämään kunnolla. Ylipäätään päätöntä kaahausta ei enää tehdä päivittäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti