Hengissä ollaan edelleen vaikka blogi on saanut elää
hiljaiseloa jo liian pitkään. Kuluvana vuonna on tehty isoja vaikeita päätöksiä
ja se on vaikuttanut elämään paljon. Kaiken muutoksen kourissa ollaan kuitenkin
jatkettu harrastuksissa niin kuin ennenkin. Treeneistä on tullut se juttu joka
pitää pään kasassa huonoinakin päivinä ja vielä kun sitä pääsee tekemään
huippujen treenikavereiden kanssa. Kiitos siitä heille kaikille!
Rommin kanssa on jatkettu entiseen tapaan. Arki rullaa,
vaikka haasteita ja rajoitteita meidän yhteiselosta ei puutu. Päivä
päivältä kuitenkin opin tuntemaan koiraani paremmin ja tunnistamaan vaikeat
tilanteet ja koiran fiilikset yhä paremmin. Myös suhteellisen säännöllinen
BAT-treenaus on tehnyt hyvää. Vielä muutokset eivät juurikaan arjessa näy,
mutta treeneissä on päästy eteenpäin. Parin viikon päästä päästään vielä BAT gurun, Miira Hellstenin oppiin!
Jälkeä on tehty Rommin kanssa paljon ja luotto koiraan on
palautunut tai ainakin palautui ja meni uudestaan. Hyvin menneiden harjoituksien vuoksi uskalsin
tehdä jatkokurssin pääsykoejäljen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin piti.
Jo alkumatkasta tuli pahat koirahäiriöt (molemmilla puolilla tietä oli pihoissa haukkuvat koirat), josta Rommin pakka meni ihan sekaisin. Koira kuitenkin
jatkoi varman oloisesti etenemistä, enkä voinut kuin luottaa koiraan.
Todellisuudessa koira oli kuitenkin vetänyt heti häiriöiden jälkeisestä
kulmasta ohi ja sitten ihan omia polkujaan. No tämä riski oli tiedossa ja lisää
treeniä vaan tarvitaan.
Zorron kanssa on taas jälki ollut melkeinpä kokonaan
tauolla. Zorron kanssa on tehty kaikkea muuta sen sijaan. Perjantaisin aksataan
TamSKin valkkuryhmän kouluttamassa ryhmässä, torstaisin rallitellaan
valkkuryhmässä ja myös 7 kerran tokokurssilla tuli käytyä. Aksaaminen on sitä
samaa hömpöttämistä. Ei kummoisia tavoitteita vaan pelkästään hauskanpitoa.
Kisastartteja ei olla juurikaan otettu. Pohdinnassa aksan suhteen on ollut
puomin kontakti. Pysäytykset kun ei toimi yhtään kisoissa, joten voi olla, että
jossain vaiheessa alan opettamaan siitä juoksaria…
Rally-tokossa yritetään viilata pilkkua, että yli 95p.
kisasuoritukset olisivat mahdollisia. Kova tavoite on koirasta joskus vielä
tehdä rallyvalio. Tänään laitettiin jälleen uutta matoa koukkuun ja lähdetiin
kisaamaan Poriin. Ei mennyt niin kuin Strömsössä eikä saatu edes tulosta. Meidät valittiin myös koko Suomen kattavaan valmennusrinkiin,
josta toivon todellakin saavani sen viimeisen silauksen tekemiseen.
Tokoinnostus on nostanut taas päätään uusien sääntöjen
myötä. Meillä kävi kyllä todellinen munkki noiden uusien liikkeiden kanssa.
Meille mahdottoman vaikeat luoksetulon stopit ja piilopaikkamakuu on poistunut
uudesta avoimesta luokasta. Nyt tahkotaan sitten uusina liikkeinä ruutua ja
merkin kiertoa. Molemmissa ollaan kyllä päästy nyt eteenpäin kun on ollut hyvä
kouluttaja antamassa vähän erilaista näkökulmaa. Ehkä vielä tänä vuonna voisi
uskaltaa kokeeseenkin, jos vaan kehitys jatkuu yhtä nopeana.
Palaan Zorron kisakuulumisten merkeissä toivottavasti pian! Kuvituksena juhannuksen tunnelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti