Kotioloissa

Täälähän tää viikko on mennyt, ihan vaan kotioloissa ilman yksiäkään ohjattuja treenejä tai koirakavereita. Rommin tauti on parantunut hyvin eikä oireita enää ole. Zorro ei missään vaiheessa ole oireillut mitenkään. Viikon aikana ollaan Zorron kanssa tehty paljon rauhallisia metsälenkkejä. Yhtenä päivänä  Zorro pääsi myös kunnolla juoksemaan kun mä hiihdin Tohloppia ympäri. Oli varsin mukava lenkki ja tullaan varamasti ensi viikolla ottamaan uusiksi. Eilen tehtiin kevyttä koti-tokoa ja kyllä on Zorrolla motivaatio kohdallaan kun ei mitään olla koko viikkoon tehty. Ehkäpä tämä pakkotauko tekee vaan hyvää meille. Yksi ongelma mikä meillä on nyt ollut on se, että kun mä komennan Rommi melko kovasanasesti, että se uskois, niin Zorro menee ihan maita myöten kun luulee, että sitä komennan. Se kun ei tosiaan kestä kovaa sanomista, kun se on niin pehmee... Toivottavasti se joskus tajuais, et enä mä sitä aina komenna :)

Rommi se vaan kasvaa ja keksii uusia juttuja joka päivä. Nykyisin tapoihin kuuluu mm. hypätä sänkyyn herättämään puoliskoa kun minä laitan vaateita. Muutenkin hyppyminen joka paikaan on niin POP. Molemmat sohvat ja sängyt jne. Tiistaina käytiin Rommin kanssa kyläilemässä kaverilla, jolla on myös 7kk vauva. Hetken ne molemmat ihmetteli toisiaan ja Rommia vähän pelotti vaavi, mutta loppujen lopuksi molemmat makailivat lattialla vierekkäin hyvin tyytyväisinä. Muutenkin Rommin rauhallisuus yllätti mut. Nyt kun Zorro ei ollut mukana, ei tarvinnut koko ajan häslätä vaan pysty ottaan ihan rauhallisesti. Pissallekin tyyppi tajus pyytää parvekkeelle :)

Kun kennelyskä oireet ovat kadonneet, ollaan Rommin kanssa päästy taas ulkoileenkin. Harjottelussa on nyt hihnakävely. Naksulla kontaktia oon palkkaillua kyllähän se Rommi paremmin hihnassa menee kuin Zorro. Kun molemmat on mukana, kävely on melkosta kaaosta. Ens kerralla pitääkin Zorrolle muistaa laittaa kuonopanta niin se hieman rauhottuu. Mettässä Rommi viilettää jo hirveetä kyytiä. Luoksetulo on sekin parempi kuin Zorrolla, ainakin toistaiseksi. Rommi kun pystyy täydessä vauhdissakin kääntymään ympäri ja tulemaan luokse. Zorron ongelma on se, että aina kun mä pyydän sen luokse, se pyrkii itse ensin selvittään et miksi pitäisi tulla. Toisin sanoen pälyilee ympärilleen, että liikkuuko joku jossain. Ja sitten se ehkä joskus tulee luokse. No eipä se hirveemmin ole haitannut, koska sillä taas pysähtymiskäsky on niin vahva. Rommin kanssa käytiin myös ensimmäisillä rokotuksilla tällä viikolla. Reipashan se oli sielläkin! Eläinlääkärikin veikkas et se on lapinkoira :)

Niin kuin jo aiemmin avauduin irtokoirista, jotka tulevat päälle vaikka mulla olisi koira hihnassa, tämä ärsyttää oikeesti mua NIIIIIN paljon. Yhdellä lenkillä kun oltiin niin saattiin vain kolme koiraa päällemme. Yksi sakemanni, yksi berninpaimenkoira ja yksi joku sekarotunen. Kukaan kyseisten koirien omistajista ei tehnyt mitään elettä, että olisivat edes vähän pahoillaan. Zorro oli kolmannen koiran jälkeen jo sen verran rikki, ettei häntä noussut pystyyn enää loppu lenkistä. Onneksi tuo kuitenkin palautuu kun pääsee kotiin. Mä olen aina niin hämmentynyt kyseisistä tilanteista etten saa sanaa suustani, mutta en kyllä enää seuraavalla kerralla, että varokaa vaan Länsi-Tampereen lenkkeilijät :)

Lopuksi vielä tämän aamuisen lenkin kuva satoa:

Minä tulen!!!

Kaverikuva

Mitä sieltä hangesta löytyykään?

Poseeraus

Hassu isoveikka!