sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Paluu tauolta

Tämä viikko ollaan siis vielä pysytty omissa oloissamme. Toivon mukaan sairastelu on nyt ohi. Voi tosin olla, että Zorrolla on silmätulehdus, mutta yskän oireita ei sille ole edelleenkään tullut! Viikolla käytiin Zorron kanssa tokoilemassa pitkästä aikaa oma toimisesti. Ei me kyllä ohjatuissakaan treeneissä ole käyty kun kerran tämän vuoden puolella. Ihan ok meni treenailut ja tehtiin nyt myös ekan kerran noutoa ulkona. Hyvin meni sekin, heti kun koira vaan muisti, että mistä tässä olikaan kyse. Tokossa on ehdottomasti vaikeinta saada Zorro hyvään vireeseen ilman, että namit on kädessä. Ehkä sitä täytyy tosissaan alkaa treenamaan tätäkin lajia, jos meinataan joskus oikeisiin kokeisiinkin mennä.

Rommin kanssa ollaan myös muutaman kerran otettu sivulle tuloa namilla vetämällä. Pikku hiljaa alkaa kait sekin onnistumaan. Joka päivä ollaan tehty myös hihnalenkki harjotuksia, luoksetuloa ja paikalla pysymistä. On se niin hienoo kun toinen oppii niin nopesti kaikkea uutta :) Rommin suuria saavutuksia on tällä viikolla ollut se, että pissoja tai kakkoja ei enää tule kuin paperille tai siihen ympäristöön. Toisaalta on ärsyttävää kun ollaan sen kanssa oltu mettässä 40 min niin sillä on heti hirvee kiire takapihalle kakalle. Eihän niitä kakkoja sovi mihinkään muualle tehdä...

Lauantaina eli eilen kävin molempien koiruuksien kanssa SDP:llä treenailemassa agia. Zorron kanssa tehtiin hyppytekniikka ja keppien sisääntulokulmia sekä tietysti keinua. SDP:llä on keinu jota voi säätää matalammaksi, jolloin liike on paljon pienempi. Pistinkin sen nyt Zorrolle nyt niin alas kun mahdollista, mutta eipä se juuri muuttanut tilannetta. Pelkää se edelleen, mutta kissanruoka vaan houkuttaa enemmän :)  Mutta onhan se jotenkin toivotonta, saadaanko me sitä ikinä kisakuntoon???

Rommin kanssa tehtiin siivekkeiden välistä juoksua, mitä se ei kyllä juurikaan tajunnut :) Mutta hauskaa sillä oli kirmata mun perässä. Sitten tehtiin suoraa putkea tai itse asiassa Rommi meni putkeen ihan itekseen kun rakensin rataa. Suora putki oli sille niin helppo, että tehtiin sitten ihan kunnon mutkaputkeakin. Eikä mitään ongelmaa ollut! Synnynnäinen agilitykoira siis :) Vaikenta Rommille olikin odottaa vuoroaan ja katsoa kun me Zorron kanssa mennään. Sielä sitten karjuttiin kilpaa toisillemme, onneksi hallissa ei ollut ketään muita! En tiedä olisko odottaminen ollut helpompaa jos olisin muistanut ottaa häkin mukaan... Mut toistaseks Rommilla ei ole ollut vahtihaukkua ollenkaan, ainoastaan komentamista.

Tänään oli niin kaunis ilma, että ajattelin lähteä Zorron kanssa jäälle kuvailemaan, mutta jäällä päästyämme totesin, että lumen alla on vettä sen verran ettei jäällä voi kävellä. Rommin kanssa käytiin Cittarin pihassa ihmettelemässä ihmisiä. Aina kun otti kontaktia muhun naksu ja nakki naamaan. Tätä täytyy ehdottomasti tehdä lisää, sillä Rommi on vieläkin melko varautunut vieraita ihmisiä kohtaan. Kovasti ne kiinnostavat, mutta ei sitten kuitenkaan uskalla oikein lähelle mennä. Joten vähintään kerta viikossa johonkin vilkkaalle paikalle pitää mennä! Päivän kuvasatoa vielä loppuun:

Mä ja mun koira

Valaistuminen
Tullaan, tullaan!

Ilmeitä
Vakavana
Elementissään


Kerjäysilmeet

 
Joskus sohvan herruudesta tulee sanomista, mutta yleensä Zorro tyytyy sohvan alapuoliseen yksiöönsä. Joskus pojat jopa sopivat samalle sohvalle uinumaan.
Kahden kerroksen väkeä

3 kommenttia:

  1. Äskettäin löysin blogisi, mutta en kyllä muista joko ennätin jättää kommenttia? :D Joka tapauksessa, pistin blogisi kirjanmerkkeihini talteen. Kiva seurata melkein saman ikäisen aussiepennun kasvua! :)

    Meilläkin treenataan sivulletuloja. Agiradalla ollaan vasta käyty ihan vain katselemassa ja leikkimässä. Kerta viikkoon yritetään mekin lähteä ihmisten ilmoille maailman menoa katselemaan. Oli se helppoa tuon vanhemman aussien pentuaikoina, kun vielä asuttiin kaupungissa ja kaikki omituinen ja ihmisvilske oli siinä ihan lähellä. Se olikin Aksulle tarpeen, kun oli niin arka pentu. :)

    Keinusta sen verran, että minulla edellinen agikoirani Elvis pelkäsi keinua (säikähti parin kolauksen jälkeen) ja nykyisistä Aksu pelkäsi keinua ihan tosi paljon aluksi! Jouduttiin aloittamaan ihan siitä, että se kestää agiradan äänet radan laidalla seisten.. Hyvä siitä tuli, mutta aikaa se vei! Nykyään menee keinun jo yllättävän reippaasti. :)

    VastaaPoista
  2. Hienoa, että muutkin kuin tutut ovat blogin löytäneet. Itseasiassa olen minäkin käynyt teidän blogia jo muutaman kerran lueskelemassa :) Se on kyllä hauskaa lueskella saman ikäisestä penikasta.

    Toivottavasti joskus mekin saataisiin tämä keinu asia kuntoon. Tuntuu vaan, että ollaan aloitettu harjottelu ainakin sata kertaa alusta ja aina jossain kohtaa tulee stoppi, vaikkei koira varsinaisesti keinua pelästyisikään :(

    VastaaPoista
  3. Haa, ai Rommi on kans mieltynyt tuohon takapihaan :D Meillä ihan sama juttu Taikan kanssa, lenkillä ei sovi käydä tarpeilla vaan kyllähän ne pitää tuoda omalle pihalle.. Great.. :D

    VastaaPoista