Happy B-day to me!

Ompas hyvä otsikko, mutta en mä muutakaan keksinyt! Talvi saapui vihdoinkin Tampereellekin ja koko viikko onkin mennyt kirpeissä pakkaslukemissa. Maanantaina tokot olikin peruttu tästä syystä, joten vuoden aloitus antaa edelleen odottaa itseään. 

Vesitornin vallottajat

Maisemien katselua

Ennen kovia pakkasia päästiin kuitenkin viikko sitten Rommin kanssa jäljelle. Reilu 1,5km rauhallista taajamaa ja runsaasti kulmia. Alku pätkällä Rommi selvästi taas näytti, että mihin suuntaan jälki on menossa ja melkein jo lähti oikaisemaan. Pokka ei kuitenkaan riittänyt ja koira lähti ajamaan kiltisti jäljen päällä. Yhdestä kulmasta meni ohi, katsoi kyllä jäljen suuntaan, mutta ei edes lähtenyt tarkistamaan. Ilmeisesti haistoi edessä olevan piston kärjen ja päätti lähteä sen kautta. Annettiin mennä kun suunta oli kuitenkin oikea. Muuten otti kulmat hienosti, tarkasti, mutta lähti aina oikeaan suuntaan. Tähän hiukan auttaa se, että himmaa koiran vauhtia, jolloin se ei vain paahda kulmista läpi vaan oikeasti joutuu miettimään suuntaa. Lopussa meni myös kulmasta ohi. Sillä kohtaa oli jonkun verran häiriöitä, joten pikkusen meni pasmat sekaisin tai sitten se halusi kiertää maaliin... Valitsi kuitenkin toisen reitin ja eteni reippaasti maaliin. Ilmaisun mä missasin taas, kun en nähnyt maalia eikä Rommi pysähtynyt niin en tajunnut. Suostui se kuitenkin vielä vääntämään rautalankasta asian vähän tyhmemmällekin. Taas voi olla hyvin tyytyväinen tuon Räyhäsen toimintaan. Ensi kerralla reenaillaan noita oikaisuja, koska niistä on vaan hyötyä tosi toimissa!

Tolpaan on hyvä hieroa takamustaan

Rommi odottaa malttamattomana, että Zorro liikahtais ja voi hyökätä

Tällä viikolla ollaan lähinnä nautittu pakkaskelien ulkoiluista. Torstaina Zorro pääsi aksaamaan. Se on kyllä hauskaa kuinka Zorro nostaa kierroksia nykyään radalla. Ei liikkaa vaan niin että se panee itseään enempi likoon. Se saattaa jopa haukahdella kesken radan kököille ohjauksille. Tällä viikolla se meinas vetää komeet lentokeinut, mutta juuri ehti päähän pysähtyä. Olin ihan varma, että nyt tuli taas hirveet traumat, kerran se vähän arkaili ja sitten se meni jo niin hienosti kuin osaa. Zorron on jotenkin kovettunut luonteeltaan muutenkin. Se ei todellakaan ota enää niin helposti itseensä pikku äksidenteistä tai edes siitä, että joku hälle ärähtää. Kastrointiko muka pehmentää koiraa? Meille on ainakin käynyt ihan toisin päin.

Kohtalaisen harvinainen valoilmiö taustalla

Pönötystä

Vapaata baanaa missä rällätä

Tänään lähdettiin synttäreiden kunniaksi vähän pidemmälle lenkille kameran kanssa, kun kerrankin oli valoissa. Päästiin myös avaamaan kauan odotettu jäällä lenkkeilykausi, vaikkei sinne juuri muut olleetkaan uskaltautuneet! On se vaan niin kiva kun on tilaa temmeltää kaikessa rauhassa! Nämä kuvat ovat tämän päiväiseltä lenkiltä ja aiemmin viikolla otettuja!