Täydellinen koira ja rauhallinen koira

Ei riitä sormet eikä varpaatkaan laskemaan niitä kertoja joilloin olen sanonut jollekkin koiraihmiselle, että Zorro on muuten täydellinen koira, mutta pari-kolme senttiä liian iso. Jos oikein paljon jotain toivoo, voi näköjään toiveet toteutua ja ihmeitä tapahtua. Kaikki alkoi muutama viikko sitten kun uusi aksa kouluttajamme halusi välttämättä mitata Zorron treeneissä, koska ei voinut uskoa, että koira on maksi. Mitatessa hän ei koirasta enää maksia saanut millään, korkeintaan se oli ihan rajoilla. Joten ei muuta kun tuomarikolleegiota kasaamaan, joka onnistuikin yllättävän helposti kun agilityn SM-kisat olivat Tampereella viikko sitten. Kaikki kolme tuomaria olivat yksimielisiä siitä, että koira on kutistunut mediksi, joten nyt Zorron on virallisesti medi!!!

Zorro siis ilmeisesti on nyt TÄYDELLINEN! Ei nyt aivan kuitenkaan, mutta täytyy myöntää, että sisäinen kilpailijani on taas herännyt ja himo aksakisoihin on hirveä! Kisoja ei kuitenkaan täällä päin ole kuin vasta heinäkuun lopussa, tosin agirotuun mennään maksijoukkueeseen vielä heinäkuun alussa. Eilen kuitenkin uskaltauduin "hiukan" parempaan seuraan treenaamaan. Tehtiin kisanomaisesti vain nollaratoja ilman hinkkausta. Yhteensä 5 starttia (3 eri kolmosluokan rataa) ja nollia taisi tulla 3, kaikki virheet oli omia möhläyksiä ja unohduksia. Treeneissä tuli hyvin ilmi Zorron puutteet. En voi luottaa, että se osaa hakea oikeaan väliin kepeillä, jos kulma on yhtään hankalampi avo- tai umpikulma. Ja kontaktit täytyisi hioa kuntoon. Nyt se tulee aivan liian helposti läpi varsinkin puomilla. Eilen Zorro ei ollut kovinkaan irtoavaisella tuulella tai sitten mä vaan itse varmistelin turhia. Ylipäätään koiran vauhtia täytyisi kehittää, koska kyllä se kovempaakin pääsisi.

Agilityn SM-kisoissa olin hommissa koko sunnuntain ja näin paljon hienoja suorituksia ihan eturivistä ratahenkilönä. Naamahan siinä hommassa kärähti, mutta kyllä se oli sen arvoista. Aksan lisäksi oltiin viikonloppuna Rommin kanssa Koirakoutsin Rauhoittumisen taito päivässä. Alkuun kouluttaja (Mika Jalonen) puhui ylipäätään koiran kouluttamisesta ja paljon hän keskittyi ajatukseen oikean tunnelman luomisesta. Ohjaajan ja koiran välinen suhde oli myös avain asemassa. Esimerkiksi lelu on vain ohjaajan ja koiran välisen leikin väline, ei itse tarkoitus. Kouluttaja kyseenalaisti myös sen, kuinka paljon koiran tulee päästä leikkimään muiden koirakavereiden kanssa, jossa ohjaaja on koiralle täysin hyödytön. Ei ainakaan paranna ohjaajan ja koiran välistä suhdetta.

Rauhoittumisen este on se, että koiran elämässä on liikaa stressitekijöitä, joka nostaa koiran valmiustilaa jatkuvasti. Jos stressi tila menee ihan liian pitkälle, koira saattaa lamaantua ja näennäisesti rauhoittua, mutta silloin kyse on refleksikäytöksestä eikä motivaation kautta koulutetusta asiasta. Huomattava asia on myös se, että stressihormoonit pysyvät 3-8vrk koiran kehossa! Koira todella tarvitsee lepopäiviä ja kun miettii esim. sitä kuinka suuren stressin aksaaminen sai Rommissa aikaan, on ihan järkevää, että lopetettiin koko homma. Luulen, että koira olisi vieläkin ongelmallisempi kotona, kuin mitä se nyt on.

Esimerkiksi haukkuminen ja juokseminen voi vapauttaa koirassa hyvänolonhormooneja joilla peitetään kipua. Tätä mietin Zorron kohdalla, joka tuppaa hepuloimaan toisinaan paljon enemmän kuin toisinaan. Täytyy pistää seurantaan kuinka tuo on yhteydessä esim. lihajumeihin.

Käytännön osuudessa otettiin yksi koira kerrallaan halliin. Rommi oli loppu päässä porukkaa, joten takana oli jo liki 4 tuntia autossa istumista. Hiukan kierroksillhan tuo olikin saman tien kun pääsi autosta. Halliin tultiin varsin näyttävästi. Rauhallista käytöstä alettiin kaivaa esille luopumiskäytöksellä. Nami koiran nenän eteen ja koiran tuli luopua (ja ottaa katsekontaktia). Pitkään aikaan ei olla Rommin kanssa luopumista tehty, joten alku meinas olla hankalaa. Koira kuitenkin rauhoittui hyvin miettimään, että mitäs tässä nyt haetaan. Sitten liikuttiin lähellä yleisöä, jota olisi aluksi pitänyt päästä katsomaan ihan välttämättä, mutta nopeasti ohjaajakeskeiseksi eikä häiriöt enää häirinneet. Sitten nostettiin kierroksia ja reviteltiin Rommin kanssa oikein kunnolla lelun kanssa. Rommi murisi kovaa niin kuin sillä on tapana, enkä kuullut mitään mitä kouluttaja yritti sanoa. Kun pysähdyin kuuntelemaan ja lopetin leikkimisen Rommi irroitti välittömästi ja laski kierrokset. Kouluttajan mukaan siis koira toimi loistavasti. Jep, kyllähän Rommi tuon haltsaa siksi uskallankin Rommin kanssa käyttää myös lelua palkkana. Sitten vielä lisää luopumista ja lopuksi vielä pätkä seuraamista, jonka koira teki hiljaa! Uskon kyllä, että oikealla tunnelmalla oli tässä merkitystä. Koira oli keskittynyt ja oikeassa vireessä. Jatkossa pitääkin keksittyä juuri oikean tunnelman luomiseen!

Paljon hyviä juttuja siis tulikin koulutuksessa esille. Rommi on ilmeisesti aikas hyvä rauhoittumaan, kun vaan viitsii nähdä vaivaa sen eteen. Koira häiriötä ei nyt tuolla saatu, mutta uskon, että samat keinot toimivat myös muissa hankalissa tilanteissa. Tunnelmaa olenkin nyt yrittänyt luoda erilaisissa paikoissa. Mm. tulevan kodin pihassa käytiin luopumassa ja rahoittumassa. Pitäähän se nyt tehdä naapureille heti selväksi minkälainen hullu koiranainen naapuriin on muuttamassa :)