Miksi se toinen kierros on niin vaikea?

Siinäpä kysymystä eilisten Nokian episten jäljiltä.  Ensimmäinen rata oli hyppäri, mitä ei olla ennen kisoissa tehtykään. Hiukan siis jännitti, että mitenkä kepit ja myös rengas menee kisaradalla. No hyvinhän ne meni molemmat esteet ja vauhti oli muutenkin hyvä. Ite huutelin koiralle taas ihan väärien esteiden nimiä, mutta onneks kuitenkin suunta oli oikea niin koirakin pysyi hyvin mukana. Kepeillä menin varmisteleen vähän turhankin paljon, mutta varsin sujuva rata muuten oli. Voitettiin tällä radalla viidestä osanottajasta.

Sitten se toinen rata... Oli perus möllirata, ei mitään ihmeellistä. Ajattelin ennen lähtöö, että vois kokeilla miten Zorro irtoo putkille ja yrittää lähettää se mahdollisimman ajoissa. Zorro oli heti lähdössä vähän muissa maailmoissa. Puomille teki ihan hyvän alastulokontaktin, mutta kun piti jatkaa matkaa niin tyyppi huomasi ihanan ratahenkilön ja päätti lähtee sit moikkaileen sitä ja yks hyppy meni sit ohi. No ei siinä vielä mitään, mutta putkilta otti sit kiellot eikä toivoakaan irtoamisesta. Jotenkin tuntu vaan siltä, että tyypillä keitti ihan yli heti alusta alkaen eikä pystynyt keskittymään ohjaukseen ollenkaan. Ainoa posittiivinen asia oli se, että reagoi kontakteihin edes jotenkin, eikä ne mennyt kaahimisiksi. Tää ei tosiaan oo eka kerta kun näin käy.. Joka kerta kun on kaks starttia otettu saman päivän, on toinen mennyt ihan penkin alle enkä mä tajua että miksi.

Nyt kun ollaan asusteltu porukoilla noin vuorokausi, on Zorro niin Rosakin ihan poikki molemmat :) Pystyvät jopa nukkumaan samalla matolla, yleensä kun Zorro ei muutaman tunnin vierailuilla pysähdy ollenkaan. Kuinkahan väsyneitä nää on tän viikon jälkeen?