Kylläpäs se pistikin jännittämään

Meinaan se ensimmäinen kisastartti. Heräsin tänä aamuna jo klo 5.30 eikä unta enää tämän jälkeen tullut. Mieltä painoi yhdentoista aikaan edessä oleva kisastartti. Pahin pelko kisoihin liittyen oli se, että rimat olisi 65cm korkeita, eikä Zorro pääsisi olleenkaan hypyistä yli. Toinen pelko oli, että Zorrolla olisi vire kateissa, niin kuin on aiemmin ollut aina SDP hallin kisoissa. Päätavoite olikin hallita Zorron vire ja siten pystyä omaan parhaanseensa. Mielessäni ajattelin myös, että jos kaikki menee nappiin on nolla tulos mahdollinen, mutta toisaalta tiedossa oli sekin, että monilla menee eka startti pelkään jännittämiseen ja sitä kautta sähläykseen.

Kisapaikalla nopeasti selvisi, että rimat on makseilla 55cm, joten ensimmäisestä pelosta päästiin irti. Oksereita ei radalla ollut, mikä oli myös hyvä. Ainoastaan muuri oli laitettu kaikkein korkeimpaan mahdolliseen asemaan, eikä siihen päässyt ottamaan edes kunnon vauhteja. Rata muuten oli melko haastava, tai ainakin erilainen mihin ollaan totuttu. Erityisesti alku tuotti päänvaivaa. Ensimmäisen hypyn jälkeen mentiin mutkaputkeen, vaikka muurikin oli tarjolla suoraan edessä. Rataantutustumisaika meni todella äkkiä ja nyt huomasi kuinka paljon vaikuttaa se, ettei näe kenenkään menevän rataa, koska maksit aloittivat. Rataantutustumisen jälkeen mulla olikin monta aukkopaikkaa miten ohjauksen teen missäkin kohtaa. Tuleeko valssi, persjättö vai takaaleikkaus?

Vire oli hyvä eikä lähtenyt missään vaiheessa laskuun. Nyt Zorro sai odottaa autossa melko pitkään ennen kuin toin sen halliin. Ja koska kepo oli mukana, Zorron ei tarvinnut nököttää häkissänsä ollenkaan. Hetsailin lelun kanssa vähän väliä ja luojan kiitos se suostui koko ajan leikkimään, mikä on tae siitä, että vire on hyvä. Varmuuden vuosi avasin kissanruokapaketin ennen lähtöä ja annoin vähän maistella ja sitten pussi taskuun ja kentälle :)

Alun ohjaus ei ollut paras mahdollinen. Zorro lukitse jo muurin, mutta tajusi kuitenkin kääntää putkeen, jossa se viipyi luvattoman kauan... Muurista päästiin yli, mutta outo pussi oli taas vähän hidasti menoa. Seuraavan hypyn jälkeinen valssi tuli ehkä vähän myöhään, josta johtuen törkkäsin huolimattomasti kepeille ja jouduin ottamaan uusiksi, kun koira alotti väärältä puolelta. Siitä siis vitonen. Ärsyttää, kun Zorro osaa oikeesti alottaa keppit hyvin itsenäisesti, mutta mun pitää huitoo kun heinämies :) Rengas oli vaikeessa paikassa, koska sen jälkeen piti kääntyä tiukasti. Mun oli pakko kuitenkin rauhassa ohjata Zorro renkaasta yli ja kääntää vasta sitte, ettei vaan hyppää mistään väärästä välistä. Lopussa menin tekemään takaaleikkauksen, mikä ei ollut suunniteltu, mutta tulipahan tehtyä. Toisiks viimeisen hypyn pyöritykseen olen ihan tyytyväinen. Tässä sama vielä videolla

Tuloksena siis 5 vp. Aika oli 41.1s (ihanne 45s.) Sijoituksesta ei ole vielä tässä vaiheessa mitään hajua. Nolla oli siis niin lähellä, että jäi nälkää seuraaviinkin koitoksiin. Myös Rommi pääsi kisaturistiksi. Kauheen kiinnostunut se oli kaikesta, eikä jännittänyt vaikka koiria oli jos vaikka jonkun näkösiä. Eilis iltana ipana murtautui ruuilleen vetäs mahansa täyteen nappulaa sillä välin kun me oltiin suihkussa. Maha oli oikeesti jalkapallon kokoinen ja koira silmin nähden pahoinvoiva. Ei kuitenkaan alkanut oksentelmaan, mutta joi kuin hullu. Aamulla kuitenkin vastassa oli jo omaan olomuotoonsa palautunut penneli, eikä vaivaa tuntunut olevan. Paastotaan nyt kuitenkin tämä päivä.

Kylläinen turisti kotosalla

Tällä viikolla tehtiin myös toinen kohtaaminen "ihanan" seropin omistajan. Olin molempien kanssa liikkellä ja otin koirat taas kiinni kun näin kuka oli tulossa ja hyppäsin umpihankeen koirien kanssa. Ja mitä tekee vasta puoli: pysähtyy meidän kohdalle ja alkaa aukomaan päätään, että noinko sä niitä koirias koulutat. Sen jälkeen keskustelu sisältää molemmin puolin niin painokelvotonta tekstiä, että ei siitä sen tarkemmin :) Joka tapuksessa jouduin jo kaivamaan poliisi kortinkin käyttöön. Mutta en mä vaan tajua, miten ihminen voi olla noin itsekäs, ettei pysty pienellä vaivalla tekemään myös mua tyytyväiseksi. Eikä se tuntunut tajuavan myöskään sitä, että kun on pentu jolla ei ole vielä rokotuksetkaan kunnossa, niin ei haluta mitä tahansa rakkeja siihen nuoleskeleen naamalle... No idiootti mikä idiootti ei kai sille mitään voi.

Mitäs muuta ollaan sitten tehty tällä viikolla. Agitreenit maanantaina meni ihan kivasti. Tiistaina haettiin meille kunnon koiraharrastajan auto eli farkku :) Keskiviikkona Monika kävi hieromassa Zorron. Jumeja löytyi niskasta ja myös lannealueelta, mutta ei mitään kovin pahaa kuitenkaan. Torstaina Rally-tokoiltiin ja tehtiin keppi treenit tallilla. Perjantaina käytiin Rommin kanssa visiitillä mun veljen luona. Kyllä se poju on vaan niin rauhallinen kun ei oo toista toheloa seurana. Huomenna edessä on vielä koko päivän talkoot Tamskin kisoissa :) Koiramaista menoa riittää siis ihan koko viikolle.