sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Nenähommia ja ongelma ohituksia

Päästäisi itsensä tietyti helpommalaa jos viitsis kirjoitella useammin, mutta yritetääs nyt tehdä jonkun näköistä yhteenvetoa viime viikkojen tapahtumista.

Edellis viikonloppuna alkoi Pirkanmaan etsijäkoirien alkeiskurssi. Sekä lauantaina että sunnuntaina rymyttiin Ruotulan metsissä. Teoriakerran jälkeen vähän ihmettelin, että mitenkä koiralle opetetaan se, että nyt pitäs lähtee seuraamaan toisen koiran jälkeä. Sen saman koiran jonka hajua minä tarjoaisin koiralle pussista. No siinäpä se lajin hienous piileekin. Koira haistaa pussia ja sitten odotellaan, että pienen koiran aivot työstää asian ihan itekseen ja sitten se koira vaan lähtee, ilman mitään kehotuksia tai muita apuja.
 
Ensimmäinen jälki lauantaina oli 100m suora jälki metsässä. Pelkäsin alkuun, että riittääkö Zorron mielenkiinto kun jäljen aikana ei saa palkkaa, niin paljon ollaan kuitenkin namijälkeä tehty viime kesinä. Pelko oli turhaa ja hienosti koira eteni. Kerran pysähtyi pitämään taukoa (mikä on tässä lajissa täysin sallittua), syömään ruohoa ja siitten kun koira oli valmis niin jatkettiin. Ilmaisua ei ekalla kerralla koiralla nähty ollenkaan, ajoi tosi lähelle maalia, joten palkka siitä. Kun kadonneita koira etsitään, jäljestävän koiran tulee ilmaista n. 50m ennen maalia, jotta karkulaista ei peläytetä.

Toinen jälki lauantaina oli 150m yhdellä 90 asteen kulmalla. Eteni hienosti kulmaan asti. Kulmassa tarkasti ns. T toisen sakaran, mutta kääntyi sitten hienosti oikealle jäljelle. Muutataman kerran koira vilkas mua apuja pyydellen, mutta kun apuja ei herunut  jatkui matka hienosti itekseen. Tällä jäljellä ilmaisu oli myös selkeä pysähdys ja tuijotus maaliin ja siitä palkaksi maistuvat kissanruuat.

Kolmas jälki tehtiin sitten sunnuntaina. Tällä kertaa matka oli 500m ja yksi kulmakin jäljelle jouduttiin tekemään. Lähtö oli jo nopeampi kuin edellis päivän jäljillä. Noin 100m jälkeen mietintätauko, mutta sitten jatkettiin vauhdilla kulmaan asti. Kulma oli hankalassa paikassa ihan rannassa kuopassa, jossa maalikoirakko oli vielä pyörinyt ihan kunnolla, joten hiukan Zorro meinas siinä seota ja hiukan jouduttiin auttamaan. Lopussa koira oli haluton etenemään, katseli tasan toiseen suuntaan kun maali oli ja oli vähän sitä mieltä, että tää oli nyt tässä. Pienellä kehotuksella suostui kuitenkin jatkamaan. Ilmaisu oli hyvä ja selkeä. Liekö sitten maalikoira ollut Zorrolle epämiellyttävä nuori isokokoinen uros, ettei huvittanut hirveän lähelle mennä. Kesken jäljen pysähtyi myös juomaan, sen verran rankaa oli tuo nenän käyttö.

Eilen oli sitten neljännen jäljen vuoro. Tällä kertaa tehtiin Y-jälki (300m), jossa alku pätkän meni kaksi koirakkoa, mutta sitten maali koirakko ja hämy koirakko erkanivat ja koiran piti jäljestää vain sitä hajua mikä sille alussa oli annettu. Zorro lähti tällä kertaa heti jäljelle, mutta se olikin ihmisjälki, mutta toki löysi nopeasti oikealle jäljelle. Jäljen varrella oli myös hemaisevan hyvän tuoksuiset kakkakasat, joissa olisi pitänyt päästä kierimään. Erkanemis kohdassa Zorron otti tauon ja mietti vähän hommaa ja jatkoi kun oli valmis. Ilmaisu taas kivasti pysähtymällä. Itse en heti huomannut maalia, mutta huomasin kuitenkin koiran ilmaisun.

Kaiken kaikkiaan Zorro on aika helposti luettava koira, kyllä siitä näkee koska ollaan oikealla jäljellä ja koska ihan hukassa. Itseluottamusta Zorrolla on kuulemma hyvin, eikä se tarvi mun tukea. Myös työskentelyilme näyttää siltä, että sillä on oikeesti kivaa, kuulemma viheltelis mennessään jos osaisi.

Myös Rommi on päässyt nenähommin makkara-/ihmisjäljen muodossa. Vieläkin se on melkosta häsläystä, mutta huomasin kuitenkin, että kun antaa jäljen vanhentua riittävästi (yli30min) ja käy siinä välissä purkamassa ylimääräiset virrat pois, se menee jo inasen rauhallisemmin. Myös kotikutoista esineruutua on tehty. Rommi tuo kyllä hienosti kaikki tutut lelut, mutta se ei vaan tajua jos siellä on jotain ihmeellisiä esineitä, esim. 0,5l juomapullo. Niin kuitenkin onnistuu, että näytän koiralle esineet ensin, että tämmöstä oltais nyt etsimässä. Suurimmillaan meidän ruutu on ollut 30m syvä ja hienosti koira kyllä irtoaa ihan takarajoille. Käteen luovutusta on myös treenattu ihan kuivaharjotteluna, koska se on ollut ongelma.

Eniten Rommi kuitenkin nyt tarvitsisi ohitustreeniä. Joskus syksyllä meillä oli myös ongelmia ohitusten kanssa, mutta nyt homma on mennyt ihan mahdottomaksi. Rommi kiihtyy jo hyvissä ajoin ennen ohitusta, jolloin siihen mennessä kun koira on kohdalla, Rommi on jo semmosissa sfääreissä, että sitä on mahdotonta hallita. Ennen sain namittamalla sen ihan ok:sti ohi, mutta nyt ei kelpaa enää namitkaan. Olen yrittänyt viedä tien sivuun ja käskeä istumaan ja namittaa, mutta kohdalla se kuitenkin tuppaa rähähtämään. Eikö Rommi nyt vaan vois ottaa Zorrosta mallia, että vastaan tulevaa koiraa ei tarvi edes vilkaista vaan välttelemällä hyvä tulee! Noh nyt mietin jo, että pitäskö meidän mennä oikeen jollekin ohituskurssille, niin sais vähän ammattiapuja...

 
ps. kuvat ovat viime kesältä, Rommi ei ole nuorentunt yhtäkkiä
 
 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti