Rommin uudet haasteet

Tämän viikon maanantaina alkoi Rommin ohituskurssi Jirka Vierimaan ohjauksessa. Perusteista lähdettiin liikkeelle ja ensin harjoiteltiin palkkaamista toisen ihmisen käteen. On muuten yllättävän hankalaa palkata ensin sanallisesti ja vasta sitten alkaa kaivamaan namia taskusta! Yritän nyt ottaa Rommi käyttöön naksutinta vastaavan sanan jes, jolla vältetään ylimääräisten apuvälineiden käyttö. Koiran kanssa harjoiteltiin itsenäistä kontaktin ottoa. Aina kun koira otti kontaktia ohjaajasta tuli aktiiviinen ja sai palkkaa. Tämä on sinänsä Rommille helppoa, mutta toiset koirat tekee tästä haastavaa. Kierrokset oli myös varsin kovilla koko ajan. Jirkan kanssa oli puhetta juuri siitä, että Rommin virettä tulisi hallita paremmin. Nousut ja etenkin laskut pitää saada haltuun. Taaskaan en kuitenkaan saanut mitään käytännön vinkkiä kuinka vireen lasku tehdään. Väittäisin kuitenkin, että tässä on menty eteenpäin. Esimerkiksi repimisleikissä Rommi repii ihan hulluna, mutta kun sanon kiitos irtoaa ote ja koira on kun ei mitään.

Kontaktitreeniä on nyt jatkettu päivittäin. Aamuruaan koira saa aina aamulenkin yhteydessä, joten kontakti pysyy hienosti pitkiäkin aikoja. Tosin en tiedä onko kovinkaan hyvä juttu, että koira kulkee pää kenossa pitkiäkin matkoja. Voi olla niskat kohta hyvin jumissa!

Eilen alkoi sitten Rompun jälkikurssi Pirkanmaan etsijäkoirissa. Hiukan pelkäsin, että mitenkähän meidän käy kun Rommi niin inhoaa muita koiria. Mutta Rompuhan olikin oikea jälkieläin. Ensimmäinen jälki oli 100m suoraan. Rommi haistoi ja vähän maistoi alkuhajua, mietti pari sekunttia ja lähti jäljelle. Pari kertaa otti vähän ruohoa suuhun, mutta ei kuitenkaan pysähtynyt ollenkaan. Ajoi varsin lähelle maalia ja ilmaisi pysähtymällä ja tuijottamalla. Kun heti älysin palkata, Rommin mielenkiinto kääntyi maalista hyvin nopeasti kissanruoka purkkiin. Ei siis rähinöitä, jes! Toinen jälki oli 150m yhdellä kulmalla ja parilla isomman polun ylityksellä. Kulma meni hiukan pitkäksi, mutta hienosti koira korjasi takaisin jäljen päälle. Polun ylitykset eivät aiheuttaneet ongelmaa. Ilmaisu oli samanlainen kuin edelliselläkin kerralla.

Olen erityisesti innostunut siitä kuinka hyvin Rommi keskittyi jälkeen, eikä pyrkinyt liikaa johonkin suuntaan. Vauhti pysyi siis hanskassa, vaikkakin liina kireällä mentiin koko matka. Rommi ei selvästikkään ole samanlainen tauottaja kun Zorro on, vaan se etenee suoraviivaisesti kohti maalia. Rommissa kuitenkin näkyi jonkin verran se, että se on ulkoillut lähes tulkoon vain liinassa, koska se otti helposti häiriötä jos liina kiristyi. Onhan se toki muutenkin melko ohjaajaherkkä. Mikä parasta, koira oli aivan rätti poikki puhki neljän tunnin treenien jälkeen! En kyllä malta millään odottaa ensi viikon harjoituksia. Jälki on nyt niin POP molempien koirien kanssa.

Zorro pääsi aksaamaan perjantaina. Pitkästä aikaa tuli radalla kohta, joka oli mahdoton suorittaa Zorron tämän hetkisillä taidoilla. Radassa oli tällainen kohta:

Zorrolle on opetettu putki-puomi erottelu niin, että putkelle aina viedään ja puomille lähetetään kauempaa. Tällaisessa tilanteessa se on mahdotonta. Koiran tulisi irrota putkeen vähän kauempaa, että olisi mitään saumaa ehtiä hypylle 3. Pitää Zorrolle opettaa paremmin sanalliset käskyt tällaisia tilanteita varten. 

Tänään Zorro pääsi aksaamaan kevyesti pari tuntia agilitynkoulutusohjaajakurssin harjoituskoirana. Koirahan meni taas hienosti. Monet kouluttajat vaan kehuivat Zorron menoa, eikä juuri keksinyt parannettavaa. Tehtiin myös esim. vippausta ja sylkkäreitä, joita ei kyllä ole Zorron kanssa ikinä tehnyt. Erityisesti sylkkäri on pirun kankea. Oli kyllä hienoo opetella jotain ihan uutta ja saada apuja uusilta ihmisiltä. Vielä kun löydettäisiin jostain kiva ryhmäpaikka talveksi.