Zorron kisakuulumiset

Tänä vuonna on ehditty käymään jo kahdet oman seuran kisat SDP:llä. Tarjolla olisi ollut molemmissa kisoissa kolme starttia, mutta jotenkin tuntuu että oma pakka ei pysy pitkän päivän aikana kasassa riittävän hyvin, joten mentiin vain kaksi rataa kummassakin kisassa.

Tammikuun lopun kisoissa aloitettiin agiradalla. Tuttuun tapaan ake rata mentiin käsijarru pohjassa. Alussa olleella puomilla piti oikein pysähtyä kun joku oli pistänyt putken sen alle :D Kontaktit meni loikkimiseksi taas. Tuloksena kuitenkin nolla ja sijoitus 7./35. Etenemä vaatimattomasti 3,77m/s. Toinen rata oli haastava hyppäri. Rataantutustumisessa minä(kin) keskityin hyvin pitkälti yhteen vaikeaan kohtaan, mikä näkyi radalla alussa tyhmänä virheenä. En ohjannut koiraa kunnolla takaakiertoon, joten Zorro hyppäsi pituuden jälkeen hypyn väärän suuntaan. Vaikea kohta meni kuitenkin ihan hyvin, joten jotain hyvää tässäkin. Radat videolla: http://youtu.be/QYv6iJewEbc

Tuulitukan uusi kampaus

Eilen mentiin hyvällä vireellä kisoihin. Aamulla lähti yli puolen vuoden turkki, joten kelpasi kirmata. Ensimmäinen agirata oli taas kovin nihkeä vaikka rata oli varsin mentävä. Kontaktit Zorro teki oikein kivasti (ei aikomusta loikata), mutta minä tyhmänä en halunnut kunnon pysähdyksiä. Mitä nyt Noh, nollahan sieltä taas tuli, mutta sijoitus oli vasta 18./43., etenemä 3,79m/s. Toiselle radalle (hyppäri) vaihdoin taktiikkaa ja vedin koiran häkistä vasta juuri ennen omaa suoritusta. Vähän leikittiin vetoleikkiä ja sitten radalle. Zorro lähti paljon lujempaa ja meno tuntui myös vauhdikkaammalta. Nolla oli sekin ja sijoitus 16./40., etenemä 4,11m/s. Oli muuten meidän ensimmäinen yli neljän etenemä, joten ei ihmekkään että jouduin itsekkin vähän juoksemaan. Olihan rata suoraviivainen, mutta olen kuitenkin hyvin tyytyväinen meidän menoon. Radat videolla: http://youtu.be/Rdz42OfDBKw
(Vauhti ero ei kyllä näy kovinkaan selvästi, mutta tuntuu kyllä)

Project Rommi - Osa 2: Ongelmat pähkinänkuoressa

Edelliseen osaan oli piilotettuna oikeastaan kaikki meidän ongelmat, mutta ajattelin vielä selvyyden vuoksi kerätä ne ”vähän” tiiviimpään muotoon.

Ihmiset:

•  Ulkona ihmiset ohitetaan yleensä ilman reaktioita. Ollessamme omalla reviirillä eli omassa pihassa tai sen välittömässä läheisyydessä voi tulla pientä kierrosten nousua.
• Mikäli vieraat ihmiset alkavat puhua minulle, Rommi alkaa haukkua (ei uhkaavasti)
• Vaikeita tilanteita pihalla ovat yllättävät kohtaamiset (ja säikähtänyt omistaja). Terävänä koirana Rommin reaktiot saattavat olla näyttäviä :)
• Varsinkin huutavat ja juoksevat lapset nostavat kierroksia ja niitä pitää kyylätä

• Treeneissä (jälki) Rommi tykkää yleensä kaikista. Se käy haistamassa vieraat treenikaverit, toteaa, että nameja on taskussa ja istuu nätisti kerjäämään. Yleensä myös kehotan vieraita antamaan namin tästä hyvästä.
• Sisällä nousee niskakarvat helposti pystyyn oudon ihmisen ollessa ovella. Ihmisestä riippuen Rommi hyväksyy aikuiset. Mitä epävarmempi ihminen sitä huonommin Rommi hyväksyy sen. Yleensä kuitenkin nukahtaa jo 10min vieraan tulon jälkeen eli ei stressaa.
• Katsekontaktia Rommi ei siedä vierailta ja sitä olen pyytänyt aina välttämään kuten myös turhaa lähestymistä.
• Lapset ovat vaikeimpia ja niille on myös vaikea antaa ohjeita kuinka käyttäytyä. Lapsia Rommi pyrkii myös blokkaamaan vartalolla

• Vapaana Rommia ei voi kuitenkaan pitää, koska lähtee räyhäämään kun näkee metsässä jonkun, myös pelkkä ihminen riittää. Tulee huutamalla takasin eikä ole kuin kerran koskenut ihmiseen ja se oli maastopyöräilijä (hyppäsi vasten, ei purrut).

Koirat

• Lähtökohtaisesti Rommin asenne on aina negatiivinen vieraita koiria kohtaan
• Tutuille koirille ei ikinä räyhätä
• Jotta Rommi ei reagoi mitenkään koiraan, pitää etäisyyden olla n.30m hitustilanteista selvitään ilman rähinää syömällä nameja
• Jäljellä Rommi pyrkisi itse aina kiertämään koirat toisen reitin kautta
• Tokotreeneissä ym. ei voi pitää vapaana, ei luottoa, että jaksaisi keskittyä vain muhun. Pystyy kuitenkin treenaamaan muiden kanssa.

Meidän perusongelma on koiran kierrosten nousu hallitsemattomalle tasolle, joka saa aikaan aggressiivistakin käytöstä. Ongelma on myös se, että Rommi lukee mua kuin avointa kirjaa ja monesti räyhääminen saakin alkunsa mun säikähtämisestä. Jännitän myös meille tulevia vieraita mikä ei ainakaan helpota tilannetta yhtään.

Project Rommi - Osa 1: Historiaa

Edellistä tavoite postausta tehdessä unohdin Rommin kohdalta tärkeimmän tavoitteen, jonka menneen syksyn aikana tajusin. Ei mitkään kisamenestykset tai tittelit ole tärkeitä koiralle, vaan tärkeää on tarjota mahdollisimman stressitön elämä! Jotta saisin oikeasti aikaiseksi tehdä tälle jotain, nousi ajatukseksi kirjoittaa tällainen juttusarja aiheesta. Toinen syy on se, että koirien ongelmista vaietaan liian usein ja harvoin blogeissakaan törmää käytösongelmiin, pois lukien eroahdistus. Aika näyttää saanko aikaiseksi oikeasti kirjoittaa tästä enempää tai onko ylipäätään mitään sanottavaa. Alkuun nyt kuitenkin pieni tiivistelmä mistä lähdetään liikenteeseen ja missä ollaan nyt.

Historiaa

0-1v: Rommin tullessa reilu 7 viikon ikäisenä meille, oli poika varsin rohkea ja avoin. Ei pelännyt mitään eikä ketään vaan oli menossa häntä pystyssä joka paikkaan. Juuri tämä pentu valikoitui meille, koska sillä ei ollut dominanssia. Rommin oppimiskyky oli (ja on edelleen) aivan loistava. Pentutokokurssilla koira oli luokkansa priimus, joka tuijotti vaan mua perusasennossa. Se ei välittänyt yhtään muista. Agilitya tehtiin myös pennusta alkaen ja ensimmäiset ohjatut treenit oli koiran ollessa noin puolivuotias. Edelleenkin koira oli rohkea, nopea ja oppivainen, jokseenkin myös kaistapää alusta asti. Koira oli hirveän koirasosiaalinen koko ensimmäisen elinvuotensa. Se tuli aina juttuun kaikkien kanssa, eikä ikinä edes rähähtänyt kenellekään. Vieraista ihmisistä se ei juurikaan välittänyt, muutaman kerran metsässä se lähti haukkumaan ihmisiä (johon näin jälkeen päin ajatellen oli pitänyt puuttua tiukemmin).  Kotiin tulevat vieraat olivat ok.

1-2v: Koiran kasvaessa ”aikuiseksi” reilun vuoden ikäisenä, kaikki yhtäkkiä muuttui. Eihän tämä yllättänyt, murrosikä ja niin edelleen, mutta samojen ongelmien kanssa painitaan edelleen ja se on isompi ongelma. Olen miettinyt, koska tarkalleen tapahtui se, että Rommi ei enää sietänyt ketään toisia koiria, mutta en saa sellaista tapahtumaa päähäni, jossa Rommi oli rähähtänyt jollekin. Koska aloin varomaan toisia koiria Rommin kanssa? Aksassa kierrokset nousivat nousemistaan, ennen kuin tapahtui se mikä omalta osaltaan aiheuttaa meitä kehittymästä. Rommi siis puri yhtä kouluttajaa kunnolla käteen, onneksi mitään pahempaa ei kuitenkaan tapahtunut. Aksa jäi ja samoin tokossa alkoi mennä huonommin, mutta treeneissä käytiin kyllä. Noin puolitoista vuotiaan Rommi alkoi ensimmäisen kerran epäilemään meille tulevia vieraita ja teki pari ns. valehyökkäystä, joissa molemmissa kohteena oli lapsi, reilu 1v. ja 10v. Kesällä Rommi myös kastroitiin, mutta minkäänlaista muutosta käytökseen sillä ei ollut. Rommin ollessa reilu 1,5v. päätin myös, että en voi koiraa vapaana pitää, koska näin kesälomallani joka yö unta jossa Rommi lähtee räyhäämään vieraille ja puree niitä. Lenkkeily ei ollut enää kovin kivaa, kenellekään! Loppu vuodesta olikin kaikki hajalla ja mietin tosissaan haluanko pitää koiran. En oikein uskaltanut viedä koiraa enää mihinkään.

2-3v: Mennyt vuosi on ollut sekin raskas, mutta todella opettavainen. Ehkä yksi pelottavimmista oli Rommin ensimmäiset rallytokokisat ja mittauttaminen. Muut jännittävät itse suoritusta, mutta minä jännitin sitä kuinka saan koiran räyhäämättä vietyä halliin häkkiin ja häkistä kehään ja suorituksen jälkeen pihalle. Selvisin ilman sen kummempia rähinöitä, mutta ei se helppoa ollut. Ulkokisat olivatkin jo helpommat, joskaan koira ei radalla juurikaan kiinnittänyt muhun huomiota :) Kesällä muutettiin ja olin ennen muuttoa kasannut jo melkoisen paljon paineita siitä kuinka huonosti koira voi kerrostalon käytävillä käyttäytyä. Kaiken kuukkuraksi Rommi nappasi vähän ennen muuttoa naapuria hihasta postilaatikoilla kun se tuli liian lähelle ja olin niin tyhmän luottavainen koiraa kohtaan. Käytävillä ollaan toistaiseksi pärjätty hyvin ja Rommin helpotukseksi tässä talossa asuu paljon vähemmän lapsia kuin aikaisemmassa asumuksessa. Mummeli ovat satakertaa helpompia kohdattavia. Kotiin tulevat aikuiset vieraat Rommi hyväksyy nopeasti, joskin meillä käy todella vähän koiralle outoja vieraita. Lapset sen sijaan saavat niskavillat helposti pystyyn ja koira pyrkii blokkaamaan vartalollaan lapsia. Nämä ovat tilanteita joissa en oikein tiedä kuinka käyttäytyä!?! Olen kuitenkin onnistuneesti saanut totutettua muutamalla kerralla myös lapsen kivaksi asiaksi koiralle, se vaan vaatii lapseltakin jo vähän ymmärrystä tai ainakin kykyä ottaa ohjeita vastaan. Samoin Rommille on pystynyt opettamaan uuden koiran, mutta koiran pitää olla sellainen joka ei provosoidut alkuräyhäyksestä. Kun Rommin sisäpiiriin pääsee, se ei unohda, eikä se muuta mieltään, eikä se ikinä koskisi hampaillaan ”omiin”.

Aikalailla päivälleen kolme vuotta on Rommi rikastuttanut meidän elämää. Helppoa se ei monestikaan ole ollut, mutta Rommissa on niin paljon hyvääkin, että eiköhän tämä kaikki vaiva ja hampaiden kiristely ole joskus sen arvoista. Väitän tuntevani koirani paljon paremmin kuin vuosi sitten ja tunnistan vaaran paikat. Koira harvoin enää pääsee yllätämään käytöksellä, muuta kuin positiivisesti.

Mennyttä ja toivoa tulevasta

Aika joka vuotisen toteumat ja tavoitteet postauksen. Joulut ja uudet vuodet alkavat olla juhlittuna, joten aikakin käntää katseet eteenpäin. Ensin kuitenkin pari sanaa uudesta vuodesta, tuosta joka koiran omistajan lempijuhlasta. Uusi asuinpaikka oli varsinaisen pommituksen kohteena jo monta päivää ennen aattoa ja varsinainen sota oli käynnissä aattona. Aatto aamusta lähdettiin kuitenkin treenaamaan pitkästä aikaa Tallille itsekseen. Zorro teki pientä tokoilua, mutta varsinaisena aiheena oli kontaktit ja keppejä tehtiin myös. Kerran sain Zorron tuleen puomilta läpi, mutta muuten koira oli varsin tarkkana. Päätin muutenkin, että jätän kontaktit kokonaan käskyttämättä, koska kyllä tuo tietää, että niille pitäisi pysähtyä. Yhtä hyvin tai huonosti siis nuo tuntuvat toimivan ilman käskyäkin, mutta en ainakaan kisoissa enää mokaa käskyttämällä liian kovaa. 

Myös Rommi pääsi treenaamaan pitkästä aikaa. Pientä tokoa isolla äänellä. Tokoillessa mun pitäisi muistaa, että ääntely monesti helpottaa kun Rommi pääsee ensimmäisen kerran leikkimään lelulla. Purkaa ilmeisesti ylivirettään repimiseen... Rommi pääsi tekemään myös vähän keppejä, jotka oli kyllä aika hyvin unohtuneet. Tekniikka on kyllä tallella, mutta sisäänmenot ja rytmistä kiinni saaminen on vaikeaa. No onko tämä ihme jos se on päässyt varmaan kaksi kertaa kokeilemaan tänä vuonna :D Puomin kontakti oli taas edelleen täydellinen. Kova loppuun asti ja stoppi oikeaan kohtaan. Saisi Zorro ottaa vähän mallia. Treenailujen jälkeen pojat pääsivät riekkumaan vielä aina ihanan Milon kanssa. Zorro kyllä jäi mielellään vähän taka-alalle ja Rommi taas oli hiukan liian innokas alkuun, mutta saatiinhan ne kunnon painitkin pystyyn. Muutama kuva tästä löytyy Nassun blogista: http://milobc.blogspot.fi/2014/12/ahaa-elamyksia-painia-menneen-muistelua.html

Viime vuoden tavoitteet ja toteumat:

Zorro:

Agility:

Jatketaan humputtelua entiseen malliin. Käydään kisoissa hakemassa se viimenen nolla jos siltä tuntuu... 

Nolla saatiin kolmosista ja suureksi yllätyksesti Zorro mitattiin kesäkuussa mediksi. Muutama startti kakkosissa ja siirto kolmosiin. Kolmosissa ehdittiin tehdä 6 rataa. Tuloksina 3 hyllyä, 2 yliaika vitosta ja yksi nolla! Enpä olisi uskonut, että päästäisiin näin paljon kisaamaan, mutta kivaa on ollut.

Toko:

TK1 heti alku vuodesta. Loppu vuodelle AVOimen luokan korkaus!

TK1 saatiin, mutta avointa ei korkattu. Mielenkiinto ei oikein riittänyt treenamaan.

Rally-toko:

Motivaatio pula on tällä hetkellä melkoinen lajin suhteen. Kunhan laji virallistuu toukokuussa niin ruvetaan tekemään RTK4. SM-kisoihin osallistuminen, mikäli ovat jossain järkevässä paikassa.

RTK4 saattiin syyskuussa SM-kisoissa Hangossa. Eli tavoitteet tuli täytettynä. Plussana vielä SM kisoijen yksilöiden 9. sija ja joukkue hopea. Loppuvuodesta vielä PM:ssä 4.sija

Jälki:

Treenataan mahdollisimman usein, mutta Rommi menee tässä etusijalle. Kohotetaan koiran itseluottamusta myös taajamajäljille!

Zorro pääsi loppu vuodesta treenaamaan enemmänkin ja on tullut varsin päteväksi koiraksi. Ihan viimeisillä jäljillä on taas epävarmuus nostanut päätään.

Muuta:

BH koe kiinnostaisi suorittaa, vaikkakaan PK puolella ei muuten jatkettasi.

Terveenä halutaan tietysti pysyä!

Eipä kyllä ollut haluakaan BH:seen. Terveyttä sen sijaan riitti koko vuodelle, eikä rokutuksia lukuun ottamatta lääkärillä käyty. Lihaksisto on myös pysynyt hyvässä kunnossa läpi vuoden.

Rommi:

Toko: 

Jatketaan treeneissä käymistä, mutta pääpaino Rommin käyttäytymisessä ja keskittymisessä ei niinkään pilkun viilauksessa lajin suhteen. 

Treenailemassa ollaan käyty epäsäännöllisen säännöllisesti. Enemmän olisi vielä saanut tehdä käyttäytymis/keskittymistreeniä.

Rally-toko:

Ehkäpä RTK1 virallistumisen jälkeen, katsotaan mitä tapahtuu säännöille...

Kaksi tulosta saatiin alokasluokasta ja kerran käytiin epiksissä. Kauheesti ei olla treenattu, mutta helppojahan nuo alokkaan kyltit on.

Jälki:

Tähän panostetaan niin paljon vaan kun aika ja rahkeet riittää. Tavoitteena päästä treenaamaan 1krt viikossa. Jos treenit jatkuu hyvissä merkein ja minä opin paremmin lukemaan koiraa, niin jatkokurssin suoritus voisi olla mahdollinen.

Ollaan käyty paljon treenaamassa tai aina kun siihen mahdollisuus on ollut, n. 2krt/kk. Kehitys oli alkuvuodesta vielä kova, mutta syksyllä otettiin takapakkia. Tauon jälkeen Rommi on taas mennyt paremmin.

Muuta:

Arjen saaminen kuntoon on kuitenkin Rommin ykkös tavoite tulevalle vuodelle. Varmat ohitukset myös hankalissa tilanteissa. Käyttäytymisen kehittäminen niin uusissa koira- kuin ihmiskontakteissa. (Vink vink: kyläilijötä tarvitaan!) Vapaana ulkoilua olis todella hienoa päästä harrastaa, nykyisen liina systeemin sijaan... Ainakin yksi uusi koiraystävä Rommille! Rommin treeneistä täytynnee tehdä tarkempaa suunnitelmaa myöhemmin.

Arjen kanssa tehdään työtä edelleen ja tuskinpa se ikinä loppuu. Ohituksissa pärjätään paremmin ja harvoin homma räyhäämisesksi menee, mutta varmuutta ei tosiaan ole. Jos jotain ollaan opittu, niin ainakin osaan lukea koiraa paremmin ja tunnistaa vaikeat tilanteet. Uusi ystävä Rommille saatiin, Milo <3. Eikä se todellakaan ollut vaikeata kun vaan vasta puoli oli sopiva. Myös suhteet systeriin on edelleen kunnossa. Edellenkin sorruin päämäärättömästi treenailuun, hyi mua. Vapaana Rommi pääsi juoksentelemaan keväällä ennen MH:ta ja nyt kuonokopan kanssa ollaan käyty pari kertaa lenkillä. Ei merkittävää parannusta...

Rommin selän kipuilu aiheutti loppu vuodesta harmia ja taukoa mm. jäljestykseen. Jumppa ja venyttely auttoi, mutta nyt allekirjoittanut on taas laiskistunut, joten toiset hyit mulle :)

Tavoiteet 2015

Zorro
Agilitya jatketaan niin kauan kun koira vaan jaksaa. Käydään kisoissa ainakin Tampereen suunnilla. Yritetään saada myös kisakontaktit kuntoon.

Tokoillaan jos huvittaa ja kisoihin mennään kunhan ollaan valmiita niihin. Saattaapi olla, että menee kesällä taphtuvan sääntömuutosten jälkeiseen aikaan. Yritetään nyt siis se avo korkata.

Rallyn kanssa en tiedä mitä tekisin. Jos saisi yhden valion arvoon aiheuttavan tuloksen joskus, voisi se luoda uskoa jatkaa kisailua. Saas nyt nähdä...

Jälkiä tehdään aina kun vaan sopii aikatauluhin. Jatkokurssi keväällä on mahdollinen. Pitäisi kasvattaa omaa luottoa koiraan

Rommi
Rallysta haetaan se RTK1 alkuvuodesta, ehkä jo helmikuun kisoista. Sitten se on siinä kisailujen osalta.

Agia ja tokoa voidaan käydä höntsäämässä, mutta järkevästi ajatuksella. Keskitytään rauhoittumiseen.

Jälkeä pyritään tekemään mahdollisimman paljon ja toivottavasti saataisiin ongelmat korjattua. Jatkokurssi ja tosi etsinnät kiinnostaa ja voisivat olla mahdollisia jo tänä vuonna.

Muuta: Toivottavasti saadaan Trelle BAT 2.0 käytännön treenejä. Syksyllä kävin seminaarissa, mutta käytännön toteutusta kaipaisin. Täytyy tästä kirjoitella tarkemmin kun vaan on aikaa. Vielä helpompaa arkea ja ainakin yksi uusi koiraystävä tänäkin vuonna pitäisi löytää!

Kisavuoden päätös

Pitäähän sitä nyt vähän yrittää päivitellä kun kerrankin on siihen edes hetki aikaa. Ensin kuitenkin myöhästyneet joulu toivotukset:

Pari viikkoa sitten kisattiin urakalla. Ensin lauantaina oli Rally-tokon PM-kisat. Odotukset eivät olleet korkealla, koska juurikaan ei oltu treenattu. Kisat meni kuitenkin varsin hyvin yhtä kylttiä lukuunottamatta. Oikealla sivulla peruuttaminen ei todella ole meille mikään hankala kyltti, mutta Zorrolla kävi siinä jokin ajatuskatko, joten -16p. yhdeltä kyltiltä. Lopputuloksena 82p. ja 4.sija. Eihän se huonosti ole, mutta voitto olisi ollut meidän ilman tuota yhden kyltin sekoilua. http://youtu.be/bJTdiPed0Ok

Sunnuntaina oli edessä toiset kolmosten aksakisat. Ekoista kisoista  kerättiin hyllyjä ja nyt tavoitteena olikin saada edes jonkinlainen tulos ja niitä tulikin kolmen tuloksen verran. Ekana oli hauska putki hyppäri. Zorro oli alussa niin innoissaan, että olisi halunnut lähteä ratahenkilöä moikkaa ja missasi siten keppien aloituksen. Loppu rata oli ihan ok, mutta yliajanpuolelle mentiin. Toinen rata oli aksarata ja varsin mentävä sekin ja sieltä se ensimmäinen nolla tulikin. Tuloksissa oltiin n. 17./50. Eipä tuo vauhti oikein tahdo riittää. Kolmasrata oli myöskin aksarata. Siinä ajoin Zorron typerästi keppien ohi, vaikka tuollainen kepeille lähetys pitäisi olla jo ihan helppo. Yliajalle mentiin taas... Tässä radat videolla: http://youtu.be/O44ayQ1n8E0

Kontaktit oli hirveät läpi kisojen, ainoastaan keinu näyttää hyvältä. Treeneissä ei ikinä tuo loiki tuolla tavalla. Tällä kertaa ei kuitenkaan virheitä tullut, mutta pitäs vissiin treenata... Tuntuu myös, että ei vauhdissa päästä samaan kuin mitä treeneissä. Kuvasinkin vertailupätkää viimeisistä tehoryhmän treeneistä: http://youtu.be/k9uMa1PS-GM

Terveydeksi tai ei

Pitkästä aikaa asiaa terveysrintamalta (kun kerrankin on jotain kerrottavaa). Aloitetaan ensiksi hyvillä uutisilla. Koko vuonna ei olla kummankaan jouduttu käymään lääkärissä, joten terveitä ovat olleet jo pitkään. Zorro on nyt myös lihaksistoltaan ollut varsin hyvässä kunnossa jo pitkään, joka käytiin myös toteamassa osteopaatti Hanna Kivisen vastaanotolla elokuussa. SI-nivel oli vähän jumissa, mutta ei mitään ihmeempää kuitenkaan.

Kun kaikki oli vielä hyvin

Rommi sen sijaan on aina aiemmin ollut hirmu hyvässä kunnossa. Kesällä kun muutettiin uuteen kotiin aloin kiinniittää huomiota kuinka Rommi aina kalvoi toista kylkeään. Lopulta kyljessä oli selvä karvattomampi alue. Ajattelin sen ensin johtuvan muuttostressistä, mutta kun tilanne ei parantantunut ajan kanssa aloin epäillä, että syy olisikin ruuassa ja iho-ongelmissa. Ruuan vaihdoilla ei kuitenkaan tuntunut olevan mitään vaikutusta, eikä ihossakaan näkynyt mitään.

Kaunis kepin purija

Joskus kopeloidessani koiraa, totesin, että Rommi aristaa selkäänsä selkärangan lähettyviltä useastakin kohdasta. Viimeinkin viime viikolla päästiin meille uuden fyssarin (Marika Ruottisen) pakeille. Heti kävi selväksi, että selkä ja takajalat on tosiaan jumissa.  Kaikki lannerangan ja myös rintarangan nikamat aristelivat, lannekalvot ja vatsalihakset kiristivät. Takajaloista löytyi myös erittäin kireitä kohti samoin etujalkojen hauikset olivat vähän jäykät, (tyypillistä jälkikoiralle). Rommin eduksi täytyy todeta, että vaikka hoito teki todella kipeää, koira käyttäytyi todella asiallisesti, eikä kipu ainakaan tälläisessa tilanteessa aiheuta aggressiota.

Kotihoito ohjeeksi saatiin rauhallista ravaamista, venyttelyä ja jumppaa. Vaikeinta tässä kaikessa on kuitenkin se, että koira ei saisi lainkaan peitsata. Koira, joka on kohta kolme vuotta peitsannut kaikki hihnalenkkinsä! Rommi ei vaan tunnut pystyvän ravaamaan mun kävelyvauhdissa, seuratessa se toki ravaa. Olen kokeillut pyöräillä  ja juosta koiralle sopivaa ravausvauhtia ja alku aina meneekin hyvin, mutta tosiasia on kuitenkin se, että Rommi ei jaksa ravata edes puolta tuntia, joten lenkit on pakko pitää lyhyenä.

Hiukan meinaa pimeää olla lenkkeillä

Kaikkemme tehdään, että saadaan koira parempaan kuntoon. Parin viikon päästä mennään uudestaan Marikan vastaanotolle kartottamaan tilanne uudestaan. Itse väittäisin, että viikossa pahimmat aristelut ovat kadonneet lannerangasta, mutta ylemmissä nikamissa vielä kipua on. Syytä moiseen jumiin ei voida varmaksi tietää, mutta epäilyksi nousi se, että Rommi on liukastellut tai kunnolla liukastunut uudella kämpän parketilla, joten nyt on lattiat vuorattu paremmin matoilla, jotta liukastelua ei enää pääse tapahtumaan.

Ensi lauantaina avataan Zorron kanssa kolmosluokan agikisat. Kolme starttia kotikentällä. Jännittää!

Agikoiraa vähän väsyttäisi

Tuurilla kolmosiin ja kuulumisia

Niinhän siinä kävi, että viikko sitten Zorron sai viimeisen luvansa ja nousi siten kolmosiin. Kotikisat järjestettiin SDP:llä, jossa ei olla alustan vaihtumisen jälkeen käytykkään treenaamassa. Hiukan alusta tuntui alkuun Zorroa hidastavan ja varsinkin eka rata tuntui varsin nahkealta. Myös rataprofiili oli turhan vääntävä mun makuun. Omaan virheeseenihän se sitten kaatui. Keinun jälkeen piti tehdä valssi, mutta unohdin sen ihan totaalisesti ja sitten se olikin jo liian myöhäistä korjata. Loppujen lopuksi hajos pakka ihan täysin, joten ei jäänyt paljon positiivista kerrottavaa tästä radasta. Video

Kolmosluokkalainen

Toinen rata oli profiililtaan mukavampi, mutta alku tuotti pään vaivaa. Päädyin tekemään ohjauksen, jota ei kyllä ole treenattu ainakaan vuoteen. Ei tullut siis mitenkään yllätyksenä, että koira tuli ohi toisesta hypystä. Loppurata meni kuitenkin hienosti ja luojan kiitos jaksoin painaa loppuun asti. Yllätys tuloslistaa katsoessa oli vähintääkin yllättävä. Meille oli merkattu nolla! Vasta palkintojen jaossa kun sain serti ruusukkeen käteen, uskoin, että tosiaankin noustiin nyt kolmosiin. Video

Koirapuistoilemassa

Positiivista oli kisoissa myös se, että kertaakaan Zorro ei tehnyt kontakteilta mitään himoloikkia. Pikkusen se kyllä tuppasi varastamaan, mutta se ei niinkään haittaa. Ollaan kontakteja käyty treenaamassa  viime aikoina, samoin kuin keppejä ja tämä kyllä näkyy nyt kisoissakin. Eilen alkoi meillä talvikauden treenit. Päästiin TamSKin valkkuryhmän kouluttamaan ryhmään, jossa on siis vaihtuvia kouluttajia. Ensimmäisitä treeneistä jäi ihan huippu hyvä fiilis. Zorro oli ihan tosi hyvässä vireessä. Kontakteilta se tuli läpi ihan vauhdilla ja yhden putken se päätti suorittaa eri päin vaikka mitä olisi tehnyt. Juoksi jopa päin putkea kun yritti mahdottomasta kulmasta kääntää itsensä väärään päähän. Eihän sille voi kuin nauraa.

Joskus ne osat vaihtuvat

Tokoiltu on nyt paljon tai siis mulle paljon. Kerta viikkoon on käyty tokoringin treeneissä yleensä molempien kanssa ja itekseen käyty lenkin yhteydessä muutaman kerran viikossa. Rommilla on menossa nyt hiljaisuus projekti. Jos esim. sivulle tulossa tulee ääntä siitä ei tule palkkaa, samoin seuraaminen otetaan heti uusiksi jos lähdössä tulee ääntä. Seuraamisessa nimenomaan vaikein paikka on liikkeelle lähtö ei niinkään matka. Käännöksissä voi myös ääntä tulla. Tää projekti kestää luultavasti lopun elämää, mutta saahan sitä yrittää :)

Toinen puistoilu kerta

Zorron kanssa on tokoillessa yritetty nyt tehdä seuraamisen paikkaa selvemmäksi. Mä kun olen mennyt opettaan sille rallyssa, että vaikka koira on puoli koiran mittaa edellä niin se on ihan fine. Korkeessa vireessä Zorro siis edistää ihan törkeesti. Luoksetulon stoppi on nyt ollut myös työn alla, mutta vaikeeta on. On se sentään vähän hiljentänyt luoksetulon vauhtia, että sen on ylipäätään mahdollista pysähtyä.

Smile!

Jälkitreenit on saaneet myös uutta tuulta allensa. Jopa Zorro on päässyt nyt pari kertaa jo treenaamaan. Se on ihan huippu ja toimii täällä hetkellä paljon varmemmin kuin Rommi. Rommin sen sijaan on toisinaan todella epävarma. Se ei jotenkin pysty tekemään päätköksiä risteyksissä ja sitten kun se tekee, ne on vääriä. Metsässä Rommi menee hyvin, mutta taajamissa tökkii. Ehkäpä tämä tästä jos nyt päästään vähän aktiivisemmin treenaamaan.

Loppuun vielä pieni kevennys. Rommihan on ollut aina kova poika hymyilemään. Se hymyilee kun monessakin tilanteessa. Kerrankin sain tämän ikuistettua kun koira oli kovasti syyllinen: