lauantai 21. huhtikuuta 2012

Parempi viikko, NOT!

Kuluva viikko alkoi varsin iloisissa merkeissä. Maanantain agitreenit meni hyvin. Vire oli hyvä ja uusia oivalluksiakin tuli tehtyä. Agilityn yksi parhaimmista puolista on oikeastaan se oivaltamisen ilo, kun tajuaa kuinka koira voi auttaa selvitymään vieläkin paremmin joissain paikoissa. Meille oivaltamisen paikka oli tällä kertaa melkein 360 asteen käännös hypyllä eli esim tällainen kohta. Kuvassa nuolet kuvaavat koiran linjaa (ainakin melkein), sininen parempi meille, kuin punanen


Kun koira tulee putkesta, on sitä hyvä hieman kulmata hypylle, jolloin hypyllä ei tarvitse tehdä niin tiukkaa mutkaa siirryttäessä A:lle. Kulmaukset on vaan niin vaikee muistaa tehdä radalla, vaikka niitä kuinka suunnittelisi. Mutta tämä pitää ehdottomasti ottaa käyttöön (mikäli agi radalle vielä joskus päästään)

Tiistaina käytiin Zorron kanssa pieni pyörälenkki, jonka jälkeen Monika tuli hieromaan koiran. Mitään isompaa jumia ei nytkään löytynyt. Zorro on kyllä oppinut nyt niin todella hienosti rentoutumaan Monikan käsissä. Ei mitään turhaa jännittelyä, vaan pelkkää nautintoa! Tiistaina oli Zorrolla pakki myös hieman sekasin, mutta enpä siät niin vakavasti ottanut.

Keskiviikon tokot oli peruttu, joten sillon käytiin molempien kanssa vaan perus mettälenkillä. Nyt ollaan tehty muutama lenkki jo ilman, että mulla olisi käämit pahemmin palaneet. Tähän oikeastaan on syynä se, että Zorron luottamus on nolla ja otan sen aina kiinni jos joku on näköpiirissä. Pitää toisin sanoen olla nopeampi kuin koira, ei oo aina ihan helppoa.

Maha oli sekaisin vielä torstainakin. Ei oksentelua, mutta ripulia senkin puolesta. Jätettiin rallytokot suosilla väliin, mutta lenkille Zorro kuitenkin halusi kovasti lähteä ja käytiin taas yhteislenkki tekemässä. Rommi sai uusia kavereita isoista mustista koirista, Zorro ei niitä kavereita hirveesti arvostanut.

Perjantaina oli Zorro maha jo kokolailla hyvä. Käytiin koirien kanssa Villilän koirapuistossa. Eipä siellä muita ollut kun vettä tuli taivaalta ihan kiitettävästi. Päädyttiin käveleen vielä Pyhäjärven rannassa. Zorrohan sai hirveet hepulit kun pääsi pehmeälle rantahiekalle juoksemaan. Voi sitä riemua, minkä tuo aina kehittää hiekasta :) Lenkin jälkeen molemmat koirat pääsivätkin perusteellisen suihkuun, koska ei sitä hiekkaa muuten olis saanut koirista pois. Rommi ei varsinaisesti ole veden mikään suurin ystävä (vielä). Lenkillä se kiertää vesilammikot ja rannallakaan ei viittynyt mennä rantaveteen kahlaamaan, vaikka Zorro jo siellä läträsi. Ehkä sekin sitten kesällä innostuu uimamaisterin kanssa uimaan :) Illalla annoin Zorrolle normaalisti ruuan ensimmäistä kertaa sitten tiistain, maha sekosi heti ja koira juoksi pihalle ripuloimaan.

Tänä aamuna se katastrofi sitten alkoi. Tarkoitus oli lähteä SDP:lle treenailemaan, mutta toisin kävi. Zorro ei tullut aamulla vastaan kun nousin. Kävin koiraa katsomassa ja varsin apea/kipeä kaveri sieltä löytyikin. Vasta pitkän suostuttelun jälkeen sain koiran jaloilleen. Liikkuminen ei kuitenkaan onnistunut tai siis todella vaivalloisesti hän lyllersi eteen päin. Ei vinkumista tai valitusta niin kuin Zorrolla oli tapana, turhia ei valitella. Maatenkaan koira ei halunnut mennä. Siinä se vain seisoi ja tuijotti mua apua pyytäen. Oletin samantien, että nyt on maha mennyt tosi huonoksi ja ei muuta kun eläinlääkäriä etsimään. Reviirissä on lauantaisin päivystys, joten sinne saman tien kun se aukesi. Pihassa Zorro vaikutti jo paremmalta ja lääkärillä jopa heilutti häntäänsä  toiselle koiralle. Hetken tuli semmonen oli, et olinko hätäillyt turhia. No en ollut, en. Ilo oli vaan hetken aikainen kunnes kipu paheni ja kävely tuli todella vaikeaksi. Lääkäri tutki koiran, mutta ei löytänyt kipua mahasta, lämpöä ei ollut, mutta kipu löytyikin selästä. Siitä samasta selästä, joka oli juuri tiistaina hierottu ja pari viikkoa sitten kunnossa olevaksi kuvattu. Lannerangan alueella oli pätkä selkää joka oli täysin jumissa. Lääkärissäkin näki, että Zorroon sattui kun sitä tutkittiin, mutta antoi kuitenkin tehdä kaikki mitä tarvikin. Hermostollisa oireita ei koiralla ole, jotka voisvat viitata välilevyongelmiin. Selkäkivulla ei siis luultavasti ole mitään yhteyttä mahaongelmiin. Zorro sai hoidoksi opiaatteja, kuulemma samoja mitä huumevierotuksessakin käytetään. Myös kipulääkeitä ja vatsa vaivoihin ruokaa ja lisäravinnetta tuli mukaan. Nyt sitten vaan seuraillaan ja toivotaan kivun hellittävän. Kyllä Zorro semmosessa pöllyssä on nyt tällä hetkellä, että tuskimpa siihen juurikaan sattuu, mutta kyllähän se pahaa tekee kattella tuommosta. Ja mikähän se tuon jumin on aiheuttanut: eilinen hepulointi rantahiekalla, liukastuminen tai kaatuminen, joku rakenteellinen vika sittenkin, mahavaivat... Pelkkiä arvauksia kaikki...

3 kommenttia:

  1. Voi ei, toivotaan ettei ole mitään vakavampaa! Luulisi että kuvissa olisi näkynyt jos näin olisi. Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
  2. Käsittääkseni mahakivutkin voi säteillä selkään, tai toisaalta jos maha on kipeä niin koira voi refleksinä jännittää selkää ja se aiheuttaa sen selkäjumin. Eikä toisaalta ole mahdotonta, että hieronnassa olisi jotain käynyt silleen, että siitä olisi jumi tullut, vaikka toisaalta kokeneen hierojan käsissä en usko, amatöörin ehkä herkemmin.. ;)
    Mutta toivottavasti toi selkäjumi on ihan ohimenevä juttu, ainakin saitte tujut lääkkeet eläinlääkäriltä! :D

    VastaaPoista
  3. Onhan se mahdollista, että mahakivut aiheuttaisivat myös selkäongelmia. Zorron maha ei kuitenkaan aristanut lainkaan, joten siksi lääkäri epäili ettei maha olekkaan niin kipeä... Onhan tuo hieronta asiakin mahdollinen, eikä meillä tietysti ole kokenein mahdollinen hieroja (opiskelija kun on), mutta ainakaan aiemmin ongelmia ei ole ollut. Toivotaan nyt vaan, että tämä on jokin hetkellinen ongelma. Nyt kun opiaattien vaikutus on kadonnut, Zorro on melkein kun oma itsensä, mutta tietysti kipulääkettä saaneena :)

    VastaaPoista