sunnuntai 20. toukokuuta 2012

V niin kuin VIRE


Viretilan vaikutus suorituksiin on Zorrolla varsin merkittävä. Esimerkiksi agiradalla matala vire aiheuttaa itseluottamuksen puutetta joka näkyy epävarmuutena ja irtoamisen puutteena sekä yleisesti vauhdin hidastumisena. Tokossa matala vire ilmenee kiinnostuksen puutteena, niin kuin viime möllitokossa kävi. Näistä syistä johtuen lähdinkin tutkimaan internetin ihmeellistä maailmaa, josko sitä vaikka oppisi jotain uutta.

Erityisen hyvän artikkelin on kirjottanut Salme Mujunen vaikkakin kaikki hänen ajatuksia en allekirjoita. Hyviä ajatuksia ja harjoituksia löyty myös Korrien Tavioitteena huippukoira -kirjasta sekä tästä artikkelista. Tuntuu, että artikkeleissa puhutaan hieman sekaisin käsitteistä vire ja vietti.

· Koiran vire voi olla alhainen (esim. lepo) tai korkea (esim. saalin jahtaaminen) tai jotain siltä väliltä. Yleensä treenaamisen optimaali vire on jossain sillä välillä.
· Vire toimii kuin kaasupoljin ja jarruna pidetään koiran hallintaa (ohjattavuutta). Kaasulla ei tee mitään jos jarru puuttuu, mutta toisaalta ei jarrullakaan mitään tee jos kaasu puuttuu. Kyse onkin löytää kaasun ja jarrun tasapaino! (Mujusen loistava kielikuva)
oHallinnan rakentaminen liian matalassa vireessä voi aikaan saada tilanteen jossa jarru hirttää kiinni ja sitten ei mennä enää mihinkään. Toisaalta voi myös kaasu hirttää kiinni, jolloin jarrut katoavat.
oIhanteellisinta olisi kasvattaa virettä hallinan kanssa käsikädessä
· Oikea vire oppimistilanteessa?
oMujunen on sitä mieltä, että alkuopetus on syytä tehdä matalalla (mutta riittävällä) vireellä (jolloin oppiminen on tehokkaampaa) ja kun koira on oppinut asian kierroksia voi lisätä.
oKorrin mielestä taas koira voi oppia alhaisen viretilan, jolloin vireen nostaminen on vaikeaa. Tärkeämpää oppimisen aluksi onkin löytää oikea viretila ja sitten alkaa opettamaan Korrin mielestä.
§ Oikea virettä voi pennun kanssa harjoitella siten, että tulee vain kentän laidalle riekkumaan ja leikkimään. Jossain vaiheessa koira oppii nostamaan virettä saman tien kun kentälle päästään
oMujusen mielestä naksutinkoulutus voi helposti opettaa koiralle matalaa virettä (mutta Zorro on kyllä aina ihan kierroksilla kun reenataan naksun kanssa)
oAgilityssä käytetään paljon korkeaa virettä ja haetaan maksimaalista virettä, missä kuitenkin koira on vielä hallittavissa. Mujusen mielestä tässä on riskinsä, koska koira ei korkeassa vireessä reagoi esim. rimojen tiputtamiseen tai itsensä satuttamiseen millään tavalla (viretilan nosto kasvattaa kipukynnystä).
oTärkeintä on kuitenkin oppia tunnistamaan koiran erilaiset viretilat!
· Koiran kovuus vaikuttaa optimaalisen viretilaan
oKova koira ei anna ihmisen vaikuttaa itseensä niin helposti (vaikeampaa ohjata korkeassa vireessä)
oPehmeä koiran hallinta on helpompaa korkeassakin vireessä, mutta
§ on mahdollista, että koiraa paineistetaan liikaa matalassa vireessä, jolloin koiran vire laskee entisestään ja se väistää vähitellen passiivisuuteen asti. (Tähän myönnän kyllä syyllistyneeni)
· Oikean viretilan ylläpitäminen (ilman palkkaa) on erityisesti kisakoiralle (lähinnä toko) tärkeää. Kuinka helppoa oikean viretilan ylläpitäminen on riippuu hyvin pitkälti koirasta.
oPalkan viivyttämisessä on edettävä hitaasti. Erityisesti apuna voidaan käyttää yllätyksellistä palkkaa eli palkka voi esim. tulla missä vaiheessa tokoliikettä. (Alun perusasennosta, muutaman kokonaisen liikkeen jälkeen tai ihan missä tahansa muussa vaiheessa)
oPalkka voi tulla myös liikkeen valimistelevissa osissa, jolloin koira keskittyy tekemiseen myös siirtymillä
· Vireen nostaminen (laskeminen ei ole meillä ongelmana)
oPalkkaus: kehut, namit, leikki
oKisatilanne voi itsessään nostaa (mutta myöskin laskea)
oVirittelysanojen opettaminen, mä olen yrittänyt opetta Zorrolle, että "kohta mennään "
oMitä muuta???

Eli mitä tästä opimme Zorron näkökulmasta? Tokossa vire ei ole riittävä ja tulevissa koitoksissa aion koiran hetsata niin kuumaksi kun vain mahdollista (mikä ei välttämättä ole kyllä helppoa) vaikkakin ohjattavuus kärsisi. Sama pätee myös agilityyn, ongelma vain ei ole niin suuri, koska siellä Zorrolle nousee itsestään riittäävän suuret kierrokset. Zorron kanssa ei tulla myöskään tekemään yhtään treeniä huonolla vireellä. Käyttöön otetaan kuppipalkka, mikä selvästi näyttäisi kasvattavan virettä. Palkkaus tapahtuu millon mistäkin; perusasento, pari askelta seuraamista, kokonainen seuraamiskaavio, mitä vain. Virittelysana vireen nostolle teho treeniin. Onhan siinä hommaa, mutta yritetään :)

Ettei taas tule kuvatonta päivitystä lisätään vielä muutama kesäisempi kuva tältä viikolopulta. (Kuvien kanssa kävi pieni äksidentti kun joku oli mennyt muuttaan kameran asetuksia ja kamera otti aluksi 1 Mpix kuvia, hups)



Zorron ilme on ihq

Lehmät laitumella...

...eiku?

Mä katson maalais maisemaa...





2 kommenttia:

  1. Kiva kun teillä on pyörineet mielessä samat asiat vireen suhteen kun meilläkin :) Ehkä tää perron vire tai sen puute vaan korostuu kun on vieressä kasvamassa noi NIIN erilaiset pennut.

    Anna, Marta & Gemma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, ei Rommilta juuri tarvi kysellä, että tehtäskö? Se on aina valmis, toisin kuin tuo vähä vireinen vesikko :)

      Poista