Tokokärpäsiä näkyvissä

Liian pitkäksi meinaa venyä taas tämä bloggaus tauko ja suhteellisen paljon on tapahtumia mahtunut kuluneeseen kahteen viikkoon. Viime viikolla meinasin jo vähän innostua tokosta. Kävin kentällä itekseen treenamassa jopa kolmena perättäisenä päivänä. Syy tähän tokoinnostukseen johtuu oikeastaan tästä ikävästä säästä, jolle ei loppua ole näkyvissä. Ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta lähteä pimeään märkään mettään, joten ollaan tyydytty lyhyempiin lenkkeihin ja useampiin treeneihin. Rommi sairasti elämänsä ensimmäisen ripulinsa viime viikolla, joten hiukan on joutunut siivouspuuhiin, mutta tuo on kyllä mestari pidättämään jopa silloin kuin vatta on sekasin. Yölläkin se jaksoi ainakin puoli tuntia vinkua ennen kuin päästin sen ulos. Joo, olisi ehkä itse pitänyt vähän nopeammin tajuta, että toisella on oikeasti nyt oikea hätä, eikä hikka niin kuin viimeksi kun se mut tuli herättämään J Parissa päivässä saatiin pakki kuitenkin kuntoon, eikä tuo muuten mitenkään kipeä ollutkaan koko aikana.

Zorron kanssa tokoilu on jo varovasti sanoen hyvässä jamassa. Seuraaminen on edistynyt huimasti ja koira on jopa ruvennut edistämään, niin hienoa se on. Takapalkkaa käytän vain silloin tällöin, mutta pääasiassa käytän palloa, jolloin oikea seuruu paikka pitää paremmin. Pysähdyksien istuminen on vaan jostain syystä tullut kovin hankalaksi, tyypillä kun on niin hirveä into mennä eteenpäin, ettei siinä ehdi mitään istua. Jäävät on ollut pitkään jo ok, joten niitä on tehty vaan muutamat toistot. Maahanmeno on edelleen heikompi, mutta kyllä se vesiäinen yrittää jo ihan eri tavalla. Luoksetulo on myös hyvä, joten pari toistoa per treeni riittää. Hyppyä nyt ei oo tehty, mutta tuskimpa se mikään ongelma on. Suurin riski on siinä, että koira karkaa hypylle ennen aikojaan. Paikkamakuu no on edelleen se heikoin lenkki. Olin suunnattoman tyytyväinen kun koira suostui kotona nolla häiriössä makaamaan 2,5 min, mutta siitä ollaan vielä todella kaukana kisatilanteen paikkamakuuseen. Eilen se kyllä itse asiassa pysyi kuin pysyikin 3min makuultaan oikein rivissä vieraiden koirien kanssa, mutta mun etäisyys oli vain muutama metri. Meillä oli siinä käytössä takapalkka, joka ei tällä kertaa kyllä ainakaan parantanut koiran keskittymistä itse asiaan… Positiivista oli kuitenkin se, että nyt se nykinyt (olemattomia) pallejaan koko ajan maasta. Zorro on myös alkanut tarjomaan sitä, että painaa leukansa maahan, jolloin asento on rauhallisemman näköinen. Uusi negatiivinen puoli on piippaaminen, mikä kyllä luultavasti suurelta osalta johtui takapalkasta. Tehtiin eilisissä treenisssä myös 2min paikka istuminen. Alku meni ihan ok, mutta sitten koira ei enää vaan tajunnut, että mitä pitää tehdä.  Se meni miljoona kertaa maahan kun mitään ei istumalla tapahtunut.

Kaverikuva

Rommin kanssa ollaan myös edistytty seuraamisessa. Lähinnä seuraamisen kontaktissa, mutta se onkin se kaikkein tärkein juttu. Kontakti pysyy hyvin, tosin lähdössä on monesti niin kiire päästä liikkeelle ja sen vuoksi kontakti putoilee toisinaan. Seuruu paikka seilaa niin sivusuunnassa kuin edestä taaksekin. Pääasiassa se edistää ja ottaa liikaa sivu etäisyyttä. Nakin kanssa paikka pysyy paremmin, joten täytyy vissiin ottaa ihan reilusti imuttelutreenejä. Jääviä on myös tehty paljon. Maahanmeno on hyvä ja terävä. Seisomisen kanssa on tehty enempi treeniä. Koira osaa nyt käskyn ok:sti, eikä mitään apuja tarvita. Tosin edelleen se tarjoaa lähes poikkeuksetta ekalla yrittämällä maahan menoa. Istumista ollaan ihan pari kertaa otettu, joten se on vielä treenin alla. Yritän myös sanoa jäävien käskyn aina eri äänen painolla. Maahan matalalta, istuminen korkealta ja seisominen sitten ihan normi äänellä. Hyppyä tehtiin tämän viikon treeneissä. Lähtee hyppäämään ilman vartaloapuja, mutta jatkoa ei juuri olla otettu. Täytynee opettaa tuolle koiruudelle kosketusalusta, jolla saan sen toivon mukaan opetettua, ettei pysähdy ihan hypyn taakse.  Luoksetulot olen ottanut nyt suoraa sivulle. Jos joskus tarvitsee, niin enköhän mä sitten sen opetettua eteenkin. Paikkamakuu ei ole enää ehkä ihan niin varmaa, tosta kun on tullut vähän kärsimätön. Mutta ilman suurempaa häiriöö kyllä onnistuu.

Agilitya on myös treenattu molempien kanssa. Zorrolla ei tällä viikolla treenejä ollut ollenkaan, mutta viime viikolla tehtiin jotain rataa. Siinä oli yksi hyvä jaakotus kohta, tai siis sillee mä olisin Rommin ohjannut, ei toiminutkaan Zorrolle ollenkaan, kun ei taivu hypätessään yhtään niin hyvin. Kepeillä koira ei meinannut kestää sivuetäisyyttä, mutta muutenhan meillä ihan hyvin. Zorro on kyllä ollut ja on edelleen loistava ensimmäinen agikoira, koska sen kanssa ohjatessa ehtii miettimään ohjauksia ja toisaalta taas koiran mielen liikkeiden ja etenkin viretilan vaihtelun mukaan joutuu mukauttamaan omaa ohjaustaan. Omatoimi treenaaminen on käynyt kyllä tosi tylsäksi Zorron kanssa. Sille pitäisi olla niin paljon kaikkia erilaisia juttuja, koska sillä ei todellakaan hommat hinkuttamalla parane...

Väsyttävää puuhaa tämmönen mannekiinina olo!

Rommin kanssa on treenattu vaan omatoimisesti. Tehtiin mm. ensimmäistä kertaa keppejä verkoilla ja siitähän ei sitten tullut yhtään mitään. Koira vaan pomppi verkoista yli, eikä tajunnut yhtään mitä sen pitää tehdä. Luulimpa, että keppien opettaminen tulee olemaan Rommille paljon vaikeampaa kuin mitä se Zorrolle oli. Rommilla kun sitä vauhtia on niin joka tilanteessa niin pirusti ja sitten on tämmönen todellinen keskittymistä vaativa tilanne agikentällä, huoh! Vaan toisinmpa kävi ja penska yllätti (jälleen) mut ihan totaalisesti. Eilen tehtiin toisen kerran kuuden kepin pätkää verkoilla ja Rommi yhden ainoo kerran meni yli verkosta. Tyyppihän on treenannut salaa ja oli ihan eri koira kuin edellisellä kerralla. Nyt oon yrittänyt karsia kentältä kaiken turhan hösäämisen ja koirat odottaa omaa vuoroaan autossa. Yritän myös saada meille nyt Tamskilta treeniryhmän, jotta saadaan myös vähän ulkopuolista näkemystä treenaamiseen ja mun hölmöilyyn.

Rally-tokossa ollaan käyty myös. Zorro on ihan pätevä otus siinä, mutta vasemmalle käännöksiä täytyisi treenata, koska tuo meinaa aina istua käännyttäessä. Joka tapauksessa laitoin meille nyt ilmon vetämään itsenäisyyspäivän kisoja ajatellen. Jos saataisiin sieltä viimeinen avon tulos niin päästäisiin lisäämään vähän haastetta treeneihin. Voittaja luokassa kun täytyy haltsata esim. oikealla seuraaminen ja sivulla peruuttaminen. Romminkin ilmo oli aika lähellä, mut en sitten kuitenkaan uskaltanut. Toistaseksi on treenejä tehty vaan namin kanssa, joten parin minuutin palkkaamattomuus olisi vielä liikaa.